agilitymuistiinpanoja!!!

Helppoa ei oo kyllä agility!  Etenkään tämmöiselle ummikolle, joka jäätyy radalla kalapuikoksi kun joku ulkopuolinen katsoo kun treenaan. Vihaan itessäni sitä piirrettä, koska normaalisti oon aika itsevarma ja tykkään olla tavallaan keskipisteenä, mutta agilityradalla jalat menee tönköksi, olemus on kuin kalapuikko ja kroppa ei kulje. Jos olen yksin niin ei huolta, mutta heti pienen paineen alla, jonkun tarkan silmän alla ollessa menee hetki, että rentoudun. Eilen Vekki pääsi rallattelemaan sielunkumppaninsa Pinna-bortsun kanssa, kun käytiin pidemmän kaavan lenkki. Näillä osuu sopivasti ne muutamat murot kupissa yhteen ja Vekistä Pinna on ihan huikeen siisti tyttö. Sovittiin samalla, että seuraavana päivänä Noora tulisi tsekkaamaan meidän agilityt hallille. Treenisuunnitelmaksi halusin opetella linjaamaan tuota koiraa ja ajoitusta.

Noora rakensi meille lyhyen ja ytimekkään pätkän, jossa oli aika paljon käännöstä. Ohjauskuvioina ehdittiin tehä ennakoivaa valssia, vekkausta, niistoa ja ihmisnuolta. Kaikki tuntuu niin erilaiselta, kun pitää ajatella ajoitus ihan eritavalla kuin ennen. Maksin kanssa on olennaista tehdä asioita niin aikaisemmin kuin minin, koska muuten on ihan myöhässä. Samaan aikaan pitäisi luottaa että se koira suorittaa, vaikka jättäisikin sen tekemään itsenäisesti. Lisäksi esim. niistossa olin ensin ihan väärässä kohtaa, sitten Noora näytti kädestä pitäen miten oikeasti maksi toimii radalla ja huomasin, että todellakin paikkani oli ihan pielessä. Ennakoivassa valssissakin hairahdin peruuttamaan useilla kerroilla, koska en tajunnut avata rintakehää tarpeeksi antaakseni koiralle tilaa ja hukkasinkin sen sitten selän taa. Aloin toistojen myötä onneksi vähän rentoutua ja kasata itteeni, minkä jälkeen tehtiinkin onnistunutta settiä. Heti kun usko itseensä ja halusi että homma toimisi. Vekille nostettiin ekaa kertaa rimoja, ensin 25-30cm ja kokeiltiin erikseen vielä 40cm. Rimojen nosto alkaa olla Vekille hyväksi, jotta se alkaa hoksaamaan että mukana on myös hyppäämistä. Korotetut rimat eivät kuitenkaan hidastaneet sitä ja sillä oli mukiinmenevä hyppytekniikka, jota kyllä pitää tarkkailla jatkossa.

 Nooran mukaan Vekki tulee tosi hyvin ohjauksiin mukaan, se ei ole ongelma. Meidän vahvuus on nyt juurikin se yhdessä tekeminen ja se, että siellä on kivaa yhdessä. Minä olen kuulemma Vekille niin suuri palkka, että apupalkkaajan arvoa pitää nostaa vielä lisää. Tämä on ollutkin tiedossa ja kovasti oon koittanut ryhmätreeneissä ottaa apupalkkaajia ja saada sen aina olemaan Veestä ihana juttu. Kyllä siinä on kuulemma kaikki kohdallaan kelpo agiltykoiraksi :)

Tehtiin myös kontaktia puomin alastulolla. Heti alastulon luo mennessä Vekki alkoi tarjota 2on2offia mikä oli älyttömän hyvä juttu! Se tarjosi innolla asentoa, pysyi siinä hyvin ja koitti korjata kokoajan paremmaksi. Ihanaa että tää on sillä jo niin hyvin päässä, että päästään naksuttelemaan alastuloja jatkossakin. Paljon kivempaa tehdä, kuin pienessä olohuoneessa eikä tarvii raahata tyynyä mukaan hallillekaan!

Muistutuksena itselle: ole ajoissa, luota koiraan!! Treenaa estehakuisuutta, estefocusta, palkkaajaa (leikin on oltava niin hyvää, että koira HALUAA painaa sinne lelulle apupalkkaajan luo) - EI KÄDESTÄ PALKKAA ENÄÄ OLLENKAA! Hetsaa hulluksi "missä putki missä putkeen putkeen mennäänkö esteille joo", jotta koira kerää kierrokset ja alkaa tarjoamaan esteitä vielä paremmin. Nyt pitää löytää tasapaino irtoamistreenile ja tekniikalle! Treenaa tippuvaa lelua, vaikka oma liike jatkuu. Palkka tulisi esteistä, ei minulta. Vielä voisin alleviivata sen, että viimeistään syksyllä pitää alkaa käymään valmennuksissa, kun niitä alkaa olla luultavasti enemmän