iso poika tottistelee

 Ensin vähän arkisempia kuulumisia! Vekillä on ollut useita ärsyttäviä pieniä piirteitä arjessa, joihin en ole ehtinyt isomman lauman kanssa paneutua kunnolla. Nyt haluan kaikista niistä eroon! Näitä ovat esim. portaissa rynniminen, hihnassa kiskominen ja vastaantulijoiden rakastaminen. Kuljekin nykyään aina naksutin ja nameja taskussa ja olen vastaehdollistanut Veetä ihan urakalla. Hihnassa se kulkee nykyään ihan törkeästi paremmin ja usein ihan mun vierellä kävellen. Rappusissa odotetaan nätisti ja kuljetaan samaa tahtia kuin ihminen, hyppiminen on tuossa pirun vieterieläimessä niin juurrutettu että sen kanssa vielä tehdään töitä. Olen vastaehdollistanut sitä vastaantulijoihin, jonka ansiosta niihinkään ei tarvii enää kiinnittää huomiota ja koirienkin ohitukset sujuu suuremmin reagoimatta. Olen antanut Veen paljon vapaammin kulkea ihan kävely- ja pyöräteillä, kun riittää jo luotto ja silmät katsoa missä se menee. Reagoi kuitenkin välittömästi, jos sen kutsuu tai käskee vierelle. Toissailtana kokeiltiin ensimmäistä kertaa ulkoilua pyörän kanssa. Alussa Vekki olisi halunnut hypätä kovasti tarakalle, mutta kun ilmoitin että tämä ei valitettavasti käy niin Vee kulki hyvin pyörän mukana. Siltä tulee itsestään halu kulkea ihan pyörän rinnalla, mikä helpottaa tietty mun työtä valtavasti. Ollaan ohitettu niin kävelijöitä, pyöräilijöitä kun koiriakin siten, että Vekki on vapaana pyörän vierellä. Koirakavereista ollaan nähty Ilonaa ja Haltia, sekä Tiiaa, Pokkaa ja Romia. On se vaan helpompaa kun ei tarvitse autolla kokoajan kulkea, kun Eetua en tosiaan kovalla maalla (kaupungilla) halunnut pitkiä matkoja kävelyttää, koska sen kynnet laahasivat verille saakka :(

Vekki on syönyt nyt useita säkkejä Taste Of Wildin biisoniruokaa, joka tuntui käyvän sille hyvin. Kuitenkin ruoka on kallista ja koira syö myös paljon raakaruokaa. Tässä tapauksessa uskallan joustaa hieman nappulan laadussa ja toivoinkin, että sopiva pöperö löytyisi Mustin ja Mirrin hyllystä. Isojen säkkien kuluessa bonuskortille ropisisi joitakin euroja sitten takaisin. Päädyin kokeilemaan Pure Naturalia ja koska aktiivisten koirien ruokaa ei ollut, niin nyt on sitten iso säkki tiineiden narttujen ruokaa. Alkuun uusi ruoka taisi vähän sekoittaa mahaa, mutta nyt en oo huomannut mitään oireiluita. Kuitenkin ennen ruoan vaihtamista Vekin turkki alkoi jälleen tuntua aika kuivalta, joten toivotaan ettei iho nyt alkaisi kutista sen seurauksena uudelleen.  Eihän tuo nappula laadukkainta tosiaankaan ole, mutta jospa se ajaisi asiansa. Nyt kun ruokittavia suita on vain yksi, niin Vekinkin ruokavaliossa raakaruoan määrä tulee kuitenkin kasvamaan melkoisesti. Corgithan meillä on raakaruokinnalla.

11kk (c) Ilona Karjalainen

Eilen kokeilin pitkästä aikaa näyttää harjaa Vatipään turkille ja hämmennys oli suuri, kun siitä irtosikin enemmän kuin kaksi karvaa - aika paljonkin enemmän! Pohjavillaa lähti törkeä kasa ja sen jälkeen koira näyttikin taas huomattavasti kaljummalta.

 Vekki on opiskellut tottelevaisuutta niin sisällä, ulkona kuin hallilla. Ollaan vihdoin aloitettu pitotreenit oikeankokoisella kapulalla, kun hennoin vihdoin ostaa uuden kun vanha ei halunnut ilmaantua esiin mistään.   Pitoa ollaan harjoiteltu sisällä ja olen tullut johtopäätökseen: koiralla ei saa olla vaihtoehtoja siinä, ottaako kapula suuhun vai ei. Kun asetin sen vain lattialle ja odotin että nostaa, niin Vekillä nousi kierrokset ja se alkoi lääppiä tassuillaan kapulaa, naukua ja pohdiskeli nostaisiko vai ei. Ei sitä ahdistanut kapula, mutta se pohti tarjoaisiko mielummin jotakin muuta vai pistäisikö ihan leikiksi. Odotin vain rauhassa ja kyllähän se kapula sieltä mulle hyvin nousikin. Kokeilin sitten hetsata kapulalla, piilotin sen selän taakseni ja vilautin aina välillä pennulle "KATO MIKÄMIKÄ TÄÄL ON VOOOO" ja Vekki oli ihan mukana jutussa. Muutaman vilautuksen jälkeen laskinkin kapulan sen eteen lattialle, jolloin se välittömästi iski hampaansa siihen ja nosti sen ylpeänä ilmaan. Kehuin vuolaasti ja kapula pysyi paljon paremmin suussa, kun Vekki ihan erikoisoikeutetusti nyt SAI pitää sitä suussaan - eikä päättää ottaisiko vai ei. Ajasta vielä sen verran, että hyvillä nostoilla piti jo muutamia sekunteja suussaan varmasti, eikä enää pelkästään kokeillut nostaa ja tipauttaa samantien. Ulkona treenattu noudon muita osa-alueita. Siellä noutokapula on Vekistä sairaan siisti ja liekit leimahtaa silmissä, kun kaivan sen treeniliivin taskusta. Tähän asti oon leikittänyt sitä ensin kapulalla, heiton jälkeen vaihtelevasti joko hetsaan lisää (pidän pannasta kiinni luoden painetta, käskytän hakemaan "MIHIN KAPULA MENI MISSÄ OOO HAKEEKO VEKKI HAKEEKO" tai avustaja leikkii kapulalla kauempana) tai päästän hakemaan. Lähtee aina kapulalle hyvin hakemaan, nostaa ja palauttaa mulle käteen. Eilisissä treeneissä Laura oli avustajana. Heitin kapulan kauemmas, jossa Laura odotti valmiina. Laura lääppi kapulaa, esitteli sitä Vekille ("KATO MIKÄ TÄÄL ON") ja minä innostin lisää. Päästin Vekin noutamaan ja juuri kun se oli saamassa kapulasta kiinni, sieppasikin Laura sen pennun nenän edestä. Kolmannella kerralla Laura antoi pennun voittaa ja Vekki riemuissaan kuskasi kapulan mulle voittajana. Kaksi toistoa toisella tavalla, eli heiton jälkeen innostin Vekkiä lähtemään kapulalle, mutta samalla pidin sen pannasta hieman kiinni. Annoin sen kiskoa minua perässään, jolloin tuli fiilis että se sai "ryöstää, repiä ja rynniä" kapulalle, jolloin tuli vieläkin coolimpi juttu!

Lauran kanssa vielä extravirittely luoksetuloon, kun tämä piti koirasta kiinni ennenkuin kutsuin suoraan lennosta leluun kiinni. Erikoismainintana (ilman suurempia selityksiä) kerrottakoon, että ollaan tehty eteenlähetystä, eteentuloa, merkkiä ja ohjatun suuntia. Ohjatusta on pakko kyllä maininta sen verran, että siinäpä oli taas liike jossa koin AHAA-elämyksen siitä, millainen uusi treenikamuni on. Olin päättänyt opettaa suunnat namialustalla, joten laitoin alustan koiran vasemmalle taakse ja koiran liikkeenomaisesti naama muhunpäin. Oletin että voisin hihkaista vaikka "virtahepo" ja pentu syöksähtäisi namille sen suurempia miettimättä. Kuitenkin, kokeilin jo lennosta sanoa "vasen", kokeilin vapauttaa sitä "jee mene syömään joo saa ottaa" ja vaikka mitä, mutta Vekki ei suostunut tassuakaan liikauttamaan. Se tuijotti vain sellaisella TIIÄN ETTEN SAA MENNÄ LANKAAN EN REAGOI SUN KÄSKYIHIN-ilmeellä. Jätettiin tämä siihen, kun koira oli ihan lukossa. Tänään otin uuden lähestymistavan ja vaihdoin alustan tennispalloon. Kyllä alkoi pentu toimia! Tiesin että lelu vetää koiraa, joten näytin vain käsimerkin ja sanoin "vasen" jolloin se hyökkäsikin lelulle oikeaoppisesti.


Vekki täytti tänään 11kk! Käytiin ihan sen kunniaksi tekemässä tokoa kahdestaan. Treeniohjelmassa seuraaminen, jäävät, luoksetulo ja paikkamakuu. Seuraaminen oli alkuun omaan silmään liian lällyä, mutta kun otettiin tennispallo mukaan kuvioihin, niin alkoi muuten ryhtiä löytyä. Maahanmenossa luovuin jo siitä tyylistä, että itse peruutan ja käskytän koiraa - se on Vekistä ankeeta. Nyt kun tehtiin pelkästään seuraamisesta maahanmenoa, niin maahanmenot oli tosi nopeita ja täpäköitä! Vihdoin! Seisominen oli hyvin muistissa, ei se ole niin näyttävä kuin haluaisin, mutta en tiedä osaisinko opettaa paremmin. Luoksetuloissa eri välimatkoilta ihan perusasentoon asti tulemisia, välillä jää vähän vinoon kun on vaan 8D8D-ilme päällä. Paikkamakuu 2min. Kävin välipalkkaamassa kun tuijotti kokoajan niin hyvin mua. Vekin kanssa ollaan tehty kotona nyt ihan 2min paikkiksia iltaruoan kanssa, hyvin pysyy!