Tänään pitkästä aikaa kunnon häiriötreeniä, kun tokoiltiin ylläolevan porukan kanssa. Suunnitelmana oli tehdä koirille ihmishäiriötä ja kaikkea mitä lennosta keksittiinkään ärsykkeeksi. Eetu pääsi ennen treenejä steppailemaan hetkeksi flexissä (oi kyllä, voihan kelatalutin) ja se oli onnesta soikeana. Niimpä houkuttelin treenikaverit aloittamaan paikkamakuilla, jolloin Eetu pääsi edes vähän käyttämään päätään. Paikkiksessa en pyytänyt laskemaan päätä maahan, jolloin auton ikkunan lävitse näin miten se sitten nuuskutteli ilmaa ja käänteli päätään, aijai! Paikkamakuun jälkeen otettiin vielä lyhyt paikkaistuminen, jota ei juuri koskaan olla tehty. Eetu istui tosi kasassa ja ehtikin valahtaa maahan, mitä epäilinkin. Kävin korjaamassa ja sen jälkeen aika pian palkkaamassa. Jos ei muuta saada treenata, niin varmaan pitää paikkaistuminen aloittaa :D
Aloitettiin häiriötreenit, oli sairaan hauskaa. Kävelin koiran ympärillä, pompin ympärillä, liikuin kummallisesti, menin kyykkyyn vierelle, kuoputin maata ja annoin häiriökäskyjä. Lauran seurauttaessa heiteltiin frisbeitä, leluja, ilmaisurullia ja sen sellaista. Vedin lelua maata pitkin ja Emmin kanssa huudeltiin mitä ihmeellisempiä käskyjä kuten "SYÖMÄÄÄÄN", "RUOKA-AIKAAAA", agilitykäskyjä ja tokokäskyjä. Taputin kädellä ämpäriin ja liikuttiin kummallisesti, kaiken lisäksi vieläpä kaatosateessa. Voi koiraihmiset. Vekille otettiin erilaisia luoksepäästävyyksiä kuten peruuttava tuomari, kyykkyyn tuleva tuomari yms. Ensimmäisillä kerroilla meni vähän mutkalle ilosta kun ihminen tuli ja olisi halunnut tervehtiä, mutta kerta kerralta parani. Sitten keskittyi vain muhun ja ignoorasi ihan täysin lääppivän ihmisen, joka häiritsi pienen pennun kovaa työskentelyä! Toisessa setissä Vekille tehtiin yllä lueteltuja häiriöitä ja se selvisi koitoksesta upeasti. Näissä annoin sille vain arkisen "viereen" käskyn tai pidin perusasennossa. Lopussa Laura ja Emmi heittelivät palloa toisilleen Vekin nenän edessä ja silti se tapitti intensiivisesti minuun. Vekillä on ollut kyllä aina vahvana ignoorata kaikki ulkopuolinen häiriö kun ollaan hommissa :)
Treenien jälkeen mentiin juoksuttamaan koiria. Unto rakastui Meelan luovutusikäiseen Teemo-pentuun, ihan outo tyyppi! Yllä olevan kuvan samanikäisestä Kaapo-pennusta se ei välittänyt yhtään, mutta Teemon perässä se jatkuvasti meni ja oli ihan rakastunut. Unton ajatuksenkulusta ei voi kyllä ikinä tietää etukäteen!
Ainiin! Jäljelle ei vielä tänään päästy, mutta sen sijaan aloitin jäljen keppien ilmaisun opettamisen olohuonetreeninä. Pyysin Vekkiä maahan aina kapulan vierellä. Kovasti se olisi halunnut tyrkyttää kapulaa mulle käteen saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti