sieniä nokassa ja tunnarin ensiaskeleet

Jee, tänään päästiin vihdoin aloittamaan ihkauusi harrastusmuoto, joka kihtoi mua jo viime kesänä: sienikoirailu!! Laura lupautui neuvomaan ja auttamaan mut alkuun, joten sovittiin treenit hallille tälle illalle. Olin koko päivän ollut vähän silmät ristissä ja illalla hallille tarpominen kaatosateessa sai taas miettimään, että kyllä tämä on vähän höpöjen hommaa! Mutta just parasta!

Sarjassamme tärkeät treenivideot; "koira nuuhkii purkkia ja saa siitä herkun". Aloitettiin siis sheippaamaan koiralta purkin haistamista, jossa oli kanttarelli. Eka Vekki nuuhkaisi pari kertaa tosi hyvin, mutta sen jälkeen se alkoi tarjoamaan peruuttamista ja koitti läpsiä purkkia tassuillaan. Tuo koira on ihan höpö noiden etutassujensa kanssa, aina läiskimässä niillä! Videolla on ensimmäisen kierros, jolloin oli vielä vähän sähläystä kun koira kokeili mitä siltä oikein pyydetään. Toisella kierroksella se keskittyi hyvin purkkiin, haisteli paljon paremmin ja pidempään. Vähän tylsän näköistä touhuahan tuo on, mutta jotakin erilaista ja jännää. Saatiin ihan oma sieni Lauralta, joten aletaan harjoitella nyt kotona. Kun koiralla on selkeä ajatus hajusta, niin liitetään käsky ja aletaan lisäämään haastetta kuten liikuttamaan purkkia ja lopulta piilottamaan sitä asuntoon. Tätä aletaan tekemään myös Eetun kanssa, katotaan mihin asti kolmessa viikossa päästään! Jos olisin ihan kaistapäinen, niin voisin ottaa Untonkin treenilistalle, mutta en osaa veikata olisiko tää siitä kivaa vai ihan urpojen hommaa.

Vekin sienihommien jälkeen odoteltiin, että Laura harjoittelee omien koirien kanssa. Päädyttiin ottamaan setti puomin alastuloa. Jätkä oli ihan liekeissä! Olen opettanut sen sheippaamalla laskemaan päänsä maahan, minkä oli tarkoitus olla paikkamakuuta varten. Vekki oppi sen tosi nopeasti, kun treenasin samaan aikaan tätä Eetun ja Unton kanssa, jolloin Vekki otti mallia ja alkoi tehdä perässä. Olen koittanut tehdä siitä Vekille tosi kivan jutun ja se tarjoaakin sitä aina häntä vimmatusti heiluen. Päädyin kuitenkin kokeilemaan, jos saisin hyvän paikkamakuun ilman pään asettamista maahan. Samalla keksin, että voisin hyötykäyttää tätä Veestä superhauskaa ja siistiä temppua "paina" johonkin muuhun, nimittäin kontaktille! Koska ollaan vaan sheipattu enkä oo Vekiltä vaatinut tätä liikaa, niin se kokeilee myös välillä tarjota vain kumaraan painumista. Tästä saisin oivan käskyn kontakteille ja kuten videolta näkyy, niin kokeilin jo sitä jalostaa

Kun aikaa kerran oli, niin tehtiin vielä tokoa jonka Laura otti filmille. Tärkeimpänä oli vaan viretaso, minkä halusin pysyvän kokoajan korkealla. Tehtiin seuraamista, jäävät, nouto, hyppyä ja luoksetulo. Seuraamisessa Laura komensi mua laskemaan kädet alas ja olemaan tuijottamatta koiraa, olin ihan pöyristynyt "SIIS EN MÄ NYT NIIN TEE". Laura pysyi kuitenkin tiukkana ja komensi mua, jolloin huomasin selvän eron itsessäni. Onneksi Vekki ei selvästikään tarvii noin radikaaleja vartaloapuja, joten hyvä saada tämä ohjaajan pelleily loppumaan nyt! Miten dorkalta näytän!! Kotona videota katsoessa teki mieli vajota maan alle, kädet oli kun milläkin lentokoneella! 

Maahanmenossa vinkaisen käskyn ihan ihmeellisellä äänensävyllä, jolloin Vekkikin näyttää vähän hölmistyneeltä. Kuitenkin nopeutta liikkeeseen on tullut treenin ansiosta! Seisomista ei olla tehty virallisen seuraamisen yhteydessä varmaan kertaakaan kunnolla, joten itsekin pälyilen ja varmistelen että jää seisomaan. Siksi varmaan valahtaa sivulle vähän. Luoksetulossa sanon satunnaisesti kaksoiskäskyn, jotta tulisi varmana perusasentoon, nytkin jää vähän vinoon. Noudossa lähtee ihan hyvällä vauhdilla kapulalle, mutta palautus on vähän lössöjuoksua. En oo kuitenkaan huolissani, kapula on vielä aika uusi juttu ja eiköhän varmuutta tuu toistojen myötä :) Nopeet, tehokkaat treenit jossa Vekillä oli kokoajan korkea vire ja koko setti mentiin yhden narupallon voimin!

Vekin vakiorapsutusasento: kurre <3

Vielä mainittava yksi uusi virstanpylväs Vekin tokourassa: aloitettiin tunnari! Asetin kapulat olohuoneen lattialle ja hajustin omaa hieman makkaralla. Annoin käskyn "saa" mikä ei varsinaisesti tarkoita Vekille paljoakaan, mutta se ymmärsi että saa nousta makuulta ja mennä tutkimaan kapuloita. Haisteli rauhassa, mutta aika nopeasti se oman (makkaran) tuoksuinen kapula nousi nenuun ja nosti sen. Tehtiin neljä toistoa yhteensä, kaikilla nousi oma sopivalla tahdilla. Toisella toistolla huomasin Vekin silmissä erittäin tutun "AI SIIS NOSTANKO SULLE JONKU NÄISTÄ KEPEISTÄ?? 8D8D"-ilmeen ja käskinkin koiran uudelleen maahan, siirsin hieman oman paikkaa ja koiran rauhoituttua annoin sille luvan. Kun nyt saisin piettyä tämän viretason jatkossakin sillä, niin olisin
onnellinen!

Vekki on ollut juhannuksen jälkeen kotiin palattuamme tosi levoton. En tiedä voisiko johtua siitä, että se on ainut koira. Vaikka tekisimme kuinka pitkän lenkin tai oltaisiin oltu treenaamassa, niin se ei rauhoitu. Se ei ole ole ollenkaan sellainen uninen tai rauhallinen, vaeltaa mun perässä asunnossa vaikka vaihtaisin vain huonetta. Kokoajan kerjää huomiota, vinguttaa lelua tai päivystää muuten vain. Keskellä yötäkin se saattaa kaluta vain luuta tai lussuttaa lelua, vaikka normaalisti on jo hyvissä ajoin illalla unessa. Onneksi se ei taida olla ahdistunut yksinjäädessään (koputan puuta), sillä aina vastassa on unisesti haukotteleva ja raukea koira, eikä ääniä kuulu laisinkaan. Muuten se on tosi rauhaton ja kieltämättä meinaa hermo mennä, kun se seuraa mua kuin hai laivaa ja jos esim. nousen tuolilta niin heti kiiruhtaa perään. Katsotaan muuttuuko käytös kun corgit tulevat ylihuomenna. Katsotaan myös muuttuuko tämä palamaton treeni-intoni, kun treenattavia eläimiä onkin taas triplasti enemmän :D