20 huhtikuuta 2012

toko on kivaa

Uskallan jo ehkä pikkuhiljaa sanoa, että toko on taas kivaa. Mulla oli pitkään asennevamma, mutta nyt aletaan olla voiton puolella. Tajusin sen lukiessani uusinta Canista: harrastuksille pitää asettaa tavoitteita, mutta pitää myös määrittää onko ne tehtävä- vai tunnetavoitteita. Meillä jälkimmäisiin ei ole kiinnitetty huomiota ikuisuuteen,  ainakaan tarpeeksi. Niinkin yksinkertainen asia kuin "tokon pitäisi olla molemmille kivaa" oli unohtunut. Vaikka kuinka esitin itselleni että jee tässä sitä treenataan, niin en ollut ite kympillä mukana. Siksi jutun luettuani otin molempien treenikirjat ja Eetulle kirjoitin "asenne = on kivaa työskennellä. muistetaan, että virheet eivät haittaa. sitten vain otetaan uudestaan" ja Untolle "jee opitaan on kivaa oppia". Sen jälkeen pidin molemmille treenit, joiden aikana hymyilin kokoajan, olin kannustava, rauhoitin koiraa tarvittaessa ja oikeasti onnistuttiin. Siitä lähtien oonkin tehnyt lähinnä pelkkiä tunnetavoitteisia treenejä: teen vain sen verran, että pystyn pitämään homman 100% kivana. Nyt ollaankin tehty vain peruasentoa, kaukoja, kapulan pitoa ja täyskäännöksiä. Ja kun tiedän olevani valmis tunnetavoitteissa, niin siirrytään isompiin treeneihin. Ja silloin meillä on hyvä pohja myös tehtävätavoitteille. Välillä pitää ajatella syvällisesti, jotta oppii virheistään ja tulee paremmaksi kouluttajaksi



Täällä olisi taas viikon päästä perinteinen möllitoko. Tällä kertaa meitä ei siellä kuitenkaan nähdä, koska lähdetään Tampereelle kisaamaan. Muutenkaan en halua nyt ottaa liikkeitä koemaisesti, jotta saadaan nää yksityiskohdat hyväks ja joskus sinne avoimen kokeeseen. Perusasennossa oon kiinnittänyt nyt huomiota Eetun asentoon. Välillä sillä lepsuttaa jalat sammakkoasennossa, mikä ei nyt oo ihan sitä ryhdikkäintä tokoa. Ollaan tehty paljon sivulla pyörimistä ja oon huomauttanut aina huonosta asennosta. Sisäänpäin kääntyvään täyskäännökseen alan olemaan tyytyväinen! Yhtenä päivänä treenasin omia ennakoivia askelia ennen käännöstä ja Eetu tuli paljon paremmin käännökseen mukaan kun tiesi milloin käännytään. Kapulan pidossa muistellaan taas alkeita ja tiukkaa pitoa. Välillä ottaa löysästi josta huomautan aina käskyllä "irti" => "et saa pitää kapulaa suussasi, koska teet sen noin". Koira ei aina tahtois antaa kapulaa tällä käskyllä pois, vaan jos yritän ottaa sen niin tiukentaa puruotettaan ja korjaa itse. Nyt ollaan otettu pari kertaa pyörähtelyä kapula suussa ja tempun jälkeen kokeilen aina millä otteella koira pitää. Paikkamakuita Eetu on tehnyt pää maassa Unton treenatessa. Alla oleva kuva on huonolaatuinen, mutta siinä on hieno pieni harrastuskoiran alku <3





Ostettiin tiistaina Lidlistä muovinen tasapainotyyny heräteostoksena. Oon nähnyt muutaman sillä treenaavan kontakteja ja erilaisia temppuja, joten munkin oli pakko. Kamalaa, nyt meillä on kolme erilaista systeemiä jossa treeniä kontakteja. Tyynylle peruuttamista oonkin sheipannut Eetulta. Ensiviikonlopulle ilmosin meijät neljälle startille, eli hurja nollametsästys jatkukoon! Otetaan nyt tavoitteeksi, että kepit menis hyvin. Tosin jos sattuu olemaan samanlaisia kepeille menoja kuin viimeks, niin taidan pelata varman päälle ja hiljentää koiraa kunnolla ennen kuin päästän sen kepeille

Tänään meillä oli kivaa laatuaikaa koiruleiden kanssa, kun leikittiin taas pitkästä aikaa kunnolla. Yleensä tämmösellä ajalla aina alkaa treenaamaan tai naksuttelemaan jotakin, mutta päätin että nyt vaan ollaan ja leikitään. Eetu sai ensin raivolla retuuttaa narulelua, jonka aikana Unski ootteli melko kiltisti. Seuraavaksi pieni raivo-Untero, joka tykkäsi hurjana. Istuin tarkoituksella nurkkaa päin ja välillä heitin lelun hieman kauemmas musta. Ensin Unski lopetti leikkimisen samantien eikä oikein tajunnut miksi näin tapahtui. Yritin kannustaa hakemaan lelua, mutta ei oikein tajunnut. Kokeilin sitten heittää ihan viereeni ja silloin meni jopa lelun perässä. Samantien kun otti lelun ja kääntyi takaisin, niin tarrasin leluun kiinni ja leikitin kunnolla. Näitä muutamia toistoja ja ehkä alkoi jo kakara tajuamaan, että lelu pitää tuoda omatoimisesti takaisin jos haluaa leikin jatkuvan

15 huhtikuuta 2012

kaiken otin nauraen, kaikkiin haasteisiinkin vastaten

Lauantaina käytiin starttaamassa taas kisoissa Jyväskylässä. Tällä kertaa vain yhdellä radalla, koska toinen oli hyppäri. Hyppärin ratapohja oli kyllä erikoinen ja mielenkiinnosta olisi ollut kiva nähdä miten oltaisiin siitä selvitty. A-radalla jännitin ainostaan mitäs muutakaan kuin keppejä. Putken jälkeen pituus, josta suoraan vauhdilla kepeille eli ei ihan meille taas helpointa. Pystyin irtoamaan kunnolla ottamaan koiran vastaan putkesta ja kertasin monesti mielessäni miten pitää muistaa katsoa koiraa, antaa sille tilaa mutta saattaa kunnolla. Annoin kyllä tilaa, mutta liikuin koiran mukana enkä antanut sille mahdollisuutta hakea itse väliin ja tulla vasta sitten kannustamaan viereen. En tiedä ollaanko tehty liian vähän "vaikeampaa" puolta kepeiltä, koska Eetu haki nyt väärään väliin

Keppien virheen jälkeen muistin tehdä kontaktit kunnolla. A:lla en sanonut "kiipee" käskyä, mutta en tiedä vaikuttiko se. Jäin taas koirasta vähän jälkeen ja tuli läpi. Korjasin ja pidin sitä kauan kontaktilla. Puomin teki hyvin, kun vaadin. Lähdössä olin tyytyväinen itteeni! Yleensä teen nopeita ja hätäsiä lähtöjä, mutta nyt jätin koiran sinne ja rauhassa menin ottaa paikkaani ja vasta sitten kutsuin. Ei semmosta räjähtävää säheltävää lähtöö, jossa koira varastaa. Vaikka otettiinkin hylly niin etenkin vaikutin musta riippuvaisiin asioihin kuten rauhalliseen lähtöön tai kontaktien vaatimisiin mikä on enemmän kuin hyvä. Nyt treenin alle niitä keppejä!

Tänään lähdettiin äkkilähdöllä Länkipohjaan mätsäriin. Eetun parina oli tuttu paikkakuntalainen corgi. Tuomari sanoi tykkäävänsä kovasti Eetusta ja kuulemma näyttää hyvin ryhdikkäältä ja ylväältä. Kuulemma tosi kivan näköinen ja etenkin tykkäs pitkästä kaulasta :D Päätöstä tehdessään sanoi tänään vain oman henkilökohtaisen mielipiteensä vaikuttavan ja sijoittavansa meidät punaiseksi siksi, että Eetun ulkonäkö miellyttää kahdesta rodun edustajasta enemmän. Punaisissa Eetu oli PUN3!




Untero pääsi tänään elämänsä ensimmäiseen mätsäriin. Pieni oli niin nätisti häkissä ja katseli sieltä rauhassa. Oletin meidän kehän olevan painajaista, koska Untolla ei ole ollut koskaan elämässään edes näyttishihnaa kaulassa. Pentu vähän yllätti ravaamalla vapaalla hihnalla niin hienosti (Eetu ei oo koskaan menny niin hienosti) ja seisoi, vaikka sitäkään ei ole sille opetettu. Pöydällä seisoi, mutta hampaiden näyttö ei ollut kivaa. Tänään treenasin iltaruualla hampaiden näyttöä ja aloitettiin ihan alkeista. Koskettelin ja silitin Unton kuonoa ja palkkasin kun oli rauhallisesti. Siitä sitten huulen nostamiseen ja hampaiden katsomiseen ja satunaisesti vain pelkkää kuonosta sivelyä. Kehässä Unto oli PUN ja tuomari totesi sillä olevan aikaa sijoittua :) 




On se vaan niin hieno <3 Jatkuvasti julkisilla paikoilla ihmiset tulee ihastelemaan ja kysymään saako siitä ottaa valokuvia, kai se on sit niin erikoinen. Kiitos Juulialle kuvista!

12 huhtikuuta 2012

5 kk



Uskomatonta, että pienestä ja pörröisestä koiranpennusta on kasvanut näin nopeasti komea ja temperamenttinen koiran alku. Päivä päivältä siihen kiintyy aina vain enemmän ja siitä tulee entistä mahtavampi. Minun oma leijonamieli <3

09 huhtikuuta 2012

mutta valmista tulee tuskin musta




Milloin mun pojista tuli näin isoja? Meillä vietetään kohta pyöreitä kun Eetu täyttää 2,5-vuotta ja Unto 5 kk. Oikeasti miten puoli vuotta meni näin nopeasti? Oon ehtinyt pyöritellä päässäni vaikka mitä syvällisiä ajatuksia, mutta nyt ei irtoa tekstiä millään. Siksi videot meijän poikien temppuilusta viime ajoilta. Jos mulla ennen oli pakkomielle palkkausleluihin, niin nyt sitten aktivointileluihin. En tykkää enää antaa koirille ruokaa suoraan kupista, vaan niiden täytyy tehdä jotain ruokansa eteen. Aina ei kuitenkaan ehi treenaamaan, joten nyt hamstraan erilaisia aktivointieluja joihin ruuan voi tunkea. Ostin myös kirjakaupasta agilitykirjan, josta opetetaan Unterolle sitten alkeita. Tästä videosta muuten näkee miks tykkään sheipata Eetulle. Yksinkertaisesti rakastan tota sen ralliautomörinää kun selvästi päässä raksuttaa




Tänään oltiin Tampereella epiksissä. Kiireen ja väsymyksen takia kisakunto ei ollut parhaimmillaan, mikä näkyi varmaan ohjauksessa. Ensimmäinen rata oli helppo hyppäri, jossa virallisissa kisanneita ei sijoitettu. Koira tuntu jostain syystä hirveen hitaalta eikä oma ohjauskaan ollut ihan priimaa. Tuntui että sitä sai odotella putkesta ja ite meinasin taas välillä unohtaa ohjauksen. Ei siis parasta kädenjälkeä meiltä, mutta puhtaana meni




Toinen rata oli vaikeampi kakkosten rata, jossa oli hankalia juttuja. Toinen hyppy piti tehdä heti takaakiertona, johon halusin kokeilla ottaa koiran ensin lähelle ja siitä työntää hypyn ylitse. Yllättäen uusi juttu niin ei mennyt kuin elokuvissa ja liikuin liian myöhään. Kontakteja varauduin korjaamaan ja läpihän se tuli, vaikka selkeästi ensin hidasti ja pysähtyi mutta ei malttanut jäädä odottelemaan. Kepeille meno oli avokulma, jossa tällä kertaa muistin antaa koiralle tilaa mutta vein taas liian pitkälle ja aloitti pujottelun toisesta välistä. Näitä pitäis harjoitella enemmän ja vahvistaa edelleen kepeille hakua. Viikko kisoihin ja niitä odotellessa voitaisiin vahvistella kontakteja laatikolla ja ehkä tehdä kepeille hakua takapihalla.

Ensiviikolla Jyväskylän alaosasto järjestää taas corgien uimakerran KoiraSportissa. Uimalassahan Eetu oppi tottumaan uimiseen ja muutaman uimalakerran jälkeen sain sen jo itsenäisesti uimaan järvessä. Edelleen voin vain suositella opettamaan koira uimaan ensin pelastusliivit päällä: uima-asennosta tulee parempi ja koiralla varmasti turvallisempi olo. Alla olevista kuvista voi päätellä eron ja jälkimmäinenkin kuva on otettu vain muutaman kuukauden kuluttua ensimmäisestä. Unto pääsee myös kokeilamaan uimista ja onhan tilanteessa jo itsessään niin paljon uutta: vieras ihminen, pelastusliivit, vesi, uimala jne.





Sain ottaa työharjoittelupaikastani haluamani Eukanuban ruokasäkin ja valitsin Jogging & Agility-ruuan. Ruoka on tarkoitettu siis aktiivisille esim. agilitya harrastaville koirille. Joskus ajattelin alkaa syöttämään tätä Eetulle, mutta nyt käytän nappulat treenaukseen ja lisäravinnoksi. Light alkaa olemaan liiankin kevyttä meidän aktiiviselle miehelle, joten jotain extraa täytyy olla että jaksaa

Tänään ilmestyi Reviiri-lehti, johon kirjoitan meistä juttusarjaa. Kirjoitukseni sanoinkin "talven kylmyys ajaa koiraharrastajat sisälle, mutta kohta on taas aika valloittaa hiekkakentät alkavalle treenikaudelle". Malttamattomana odotellaan todellakin kenttien sulamista! Vuosi sitten aloitettiin aktiivinen harrastaminen ja nyt ollaan hyvällä mallilla. Jo yli vuosi sitten luin salaa muutamien paikallisten koiratyttöjen blogeja ja mietin miten kivaa niillä varmaan on keskenään. Vuoden kuluttua meillä onkin ollut niiden samojen koiratyttöjen kanssa mitä hauskin vuosi, ollaan tehty paljon koirien kanssa ja ilman ja niistä on tullut mitä parhaimpia ystäviä




Oltiinkin Vuoden TOKO Pembroke 2011-listalla 4.sijalla. Asetetaanko pieneksi tavoitteeksi jos oltaisiin ensi vuonna ykkösenä? ;)
Viiville ja Evielle kiitos kuvista ja videosta!

02 huhtikuuta 2012

vain yksi voi olla ensimmäinen


















... ja minun onneni on, että se olet sinä <3