kivvaa jouluu!

Ajattelin jo etten jaksa tänä vuonna rakentaa takapihalle joulukuvastudiota, mutta Keski-Suomessa on nyt ihanan paljon lunta ja noh - olihan se sitten pakko. En kyllä tykkää tuosta vaiheesta kun jokaiselle koiralle pitää asettaa tonttulakki päähän, kun ne ei vaan pysy! :D Vekille laitoin ensin tonttulakin, mutta lopulta se sai luvan esittää poroa kun tonttulakki ei meinannut vain pysyä päässä.

Hyvää joulua!

TK1 Vekki

Olin suunnitellut että ehdittäisiin vielä tämän vuoden puolella hakea viimeinen 1-tulos alokasluokasta, mutta ilmoittautumisiini ei joko vastattu tai sanottiin että koe on jo täynnä. Turhautti hieman, sillä ensi vuonna haluaisin täyttää viikonloput mielummin agilitykisoilla kuin metsästää puuttuvaa ykköstä sekä treenata ylempien luokkien liikkeitä ja unohtaa tylsät alokasluokan liikkeet. No ei olla tokoa tehty ollenkaan, kunnes tämän viikon tiistaina avasin sähköpostin ja siellä kutsuttiin tervetulleeksi lauantain tokokokeeseen Varkauteen kisakirjeen kanssa. Ärsytti etten ollut saanut aiemmin mitään varmistusta tai ilmoitusta siitä että päästiin kokeeseen. No, ei siinä paljon ehditty treenata, koetta edeltävinä päivinä tsekkasin että koiran kanssa työskentely toimii. Varkauteen pääsi mukaan myös Eetu ja Uns katsomaan maailmaa ja leikkimään häiriökoiria, jotta Vekillä olisi pieni hätä siitä että joku muukin kuin se voisi päästä duuniin mun kanssa. Vekki olikin sitten tosi levoton kokeessa, ei ehkä ne ihanteellisimmat kierrokset kun tuntui että koira voisi poksahtaa käsiin. Liikkeiden välillä hetsasin sitä välillä, mutta silmät alkoivat mennä sellaista hedelmäpeliä ja ääntä tulla, että vähän pelotti. Luoksetulon jälkeen kehuin Vekkiä ja se pomppasi tasajalkaa ilmaan pussaten samalla naamaani ja muutenkin loikki ympärilläni onnellisena kun kehuin. Video kokeesta on kolmessa osassa kahdessa eri puhelimessa, joten sitä en nyt saa

Tuomarina Tommi Varis

Luoksepäästävyys 10
Ooteltiin vuoroamme ja  Vekki sanoi "VUF", koska odottelu on tylsää

Paikkamakuu 10
Toivoin niin paljon ettei tässäkin kokeessa joku koira nousisi paikkamakuusta, mutta tottakai nousi. Vekin viereinen noutaja oli tosi levoton ja hetken päästä se nousi ja meni (onneksi) toisen puolen koiran luo haistelemaan. Ärsytti ihan helvetisti. Kun koira oltiin haettu pois, niin lopun paikkamakuusta yritinkin ajatuksen voimalla käskeä Vekkiä rauhoittumaan ja ja tuntui etten vaan kykene seisomaan aloillani. Vekki muuttui rauhattomaksi, katseli ympärilleen, haisteli maata ja vaihtoi asentoaan. Kun aika oli täysi ja kävelin koiran luo, niin huomasin sen olevan melkein sammakkoasennossa. Tuomari ei pudottanut siitä pisteitä onneksi kuitenkaan.

Seuraaminen hinhassa 8
Ihan haahuilua. Käytin "sivu"-käskyä mistä tekisi mieli lyödä itseään taas naamaan, sillä Vekki oli vähän kysymysmerkkinä. Perusasennot unohti melkein kokonaan.

Seuraaminen vapaana 9
Vähän parempaa, en silti ite tykännyt ollenkaan

Liikkeestä maahanmeno 9,5
En muista mistä puolikas lähti

Luoksetulo 10

Liikkeestä seisominen 0
Voi vatipää. Ensimmäinen koehistorian nolla! Tuomari sanoi että se olisi ollut täydellinen liikkeestä maahanmeno.

Hyppy 9,5
En muista mistä tässäkin lähti puolikas

Kokonaisvaikutelma 9
Tuomaria oli alussa jännittänyt perusasentojen puolesta, kun tuntui että Vekki unohti ne kokonaan - sanoin että muakin jännitti. Muuten sain kehuja siitä että työskentelen kivasti koiran kanssa ja meillä on iloinen yhteistyö

ALO1 169p TK1

Joo, hei hei alokasluokka.  Vekki olisi saanut aika kivat pisteet, jos ei oltaisi nollattu yhtä liikettä. Nyt poika jää ansaitulle lomalle tokosta, tehdään ainoastaan vireennosto treeniä ja ehkä pohjustetaan ylempien luokkien liikkeitä. Vekki on musta vielä aika junnu päänsä puolesta kisaamaan tällaisessa tarkassa lajissa, joten ensivuodelle ainut tavoite onkin hakea ainakin yksi avoimen luokan ykköstulos. Oon tyytyväinen että käytiin opettelmassa koerutiinia, vaikka koiran ja ohjaajan sietokykyä koeteltiin kunnolla kun jokaisessa kokeessa tapahtui jotakin odottamatonta. Mutta onneksi Vatipää on reipas partiopoika ja kestää semmoiset! Hieno pieni!

Eetu pääsi myös hommiin, kun otin sen kokeen jälkeen hetkeksi halliin. Söpö luuli pääsevänsä myös kilpailemaan, oli sen verran kierrokset katossa. Tehtiin seuraamista, jääviä, kaukoja ja leikittiin retuutuslelulla. Untero pääsi tällä kertaa vain matkaseuralaiseksi, mutta sai kaikista kolmesta eniten huomiota Juulialta joka lähti meidän kanssa reissuun. Unski on sen verran vastustamaton, että se saa erityisluvalla tulla istumaan etupenkille syliin rapsuteltavaksi ja katsoa maisemia :) 

riemuääliöiden kimppakerho

Lauma koossa.

Kun ei enää päivittäin näe corgeja, niin aikaisemmin ihan päivittäiset ärsyttävät tavat tuntuvat nyt niin rasittavilta. En esimerkiksi muistanut miten Eetun asioihin kannan ottaminen haukkumalla voikaan ottaa korviin - etenkin kun minun ja Vekin kotona oleminen nostaa sen kierroksia entisestään. Haukkupanta on toistaikseksi vielä laukun pohjalla, mutta ei tätä menoa kauaa. Corgien hihnakäytös on ihan kamalaa kun mennään näkemään toisia koiria: kiskotaan ja läähätetään hihna pitkällä ja Unton pitää vielä isotella. Unski on saanut olla aika paljon ensimmäisten päivien aikana hihnassa, se pilasi mahdollisuutensa siinä vaiheessa kun ensimmäistä kertaa remmin pois, sanoin "viereen" minkä Unski halusi tulkita mielummin sanaksi "vapaa" ja lähti juoksemaan. Komensin sen takaisin, mutta se pomppi karkuun ja väisteli, kun huomasi että nyt en oo tyytyväinen. Opetellaan taas löytämään korvat.

Muutenkin Unski on niin vajaa päästään, etten tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Sillä on olohuoneessa tietty nojatuoli, "Unton tuoli" jolla se makaa pää käsinojaa vasten ja katsoo televisiota. Ja ihan oikeasti katsoo, tuijottaa ja yrittää nähdä jotakin jolle voisi murista. Mitään eläinohjelmia ei voi täällä katsoa, sillä Unski tunnistaa telkkarista kaikki elävät olennot ja pomppaa tuolistaan murisemaan telkkarin eteen. Yksi päivä laitoin sille telkkarista radion päälle, vähän ajan päästä kuului tuttu mölyäminen television edestä ja menin katsomaan: radiokanavalle pystyivät katsojat lähettämän ilmeisesti omia kuviaan ja joku oli lähettänyt maailman surkeimman, sumean kuvan porosta, mikä ei näyttänyt edes aidolta. Varmuuden vuoksi Unski murisi myös seuraavalle television kuvalle: viuhkamaiselle joulukoristeelle. Jos komennan sen pois telkkarin edestä haukkumasta, niin se totisena hyppää takaisin nojatuolilleen ja jatkaa ohjelman katsomista. Eiköhän tuo eläin ihan oikeassa osoitteessa asu: Unski harrastaa television katsomista, omalla pihallaan tonkimista ja ruoan varastelua pöydiltä - voi kyllä.

Koko porukkaa on viihdytetty leikkimällä, tokon treenaamisella ja uusien temppujen opettelulla. Kaikki ovat saaneet opetella kaukokäskynä etutassujen laittamisen korokkeen päälle ja korokkeelle irtoamisen luoltani. Istutaan aina nelistään lattialla, kaksi odottaa vieressä tai takanani vuoroaan kun yksi treenaa. Muutaman kerran jouduin tästä muistuttelamaan, mutta nyt jokainen osaa taas odottaa vuoroaan makaamalla takana ja malttavat olla vaikka toiselle sheipataan. Tosin Vekille ja Eetulle tekee vaikeaa olla aloillaan, kun tehtävä on niin yksinkertainen ja Unski ei vain tajua vaan möllöttää mun edessä ja koittaa ymmärtää mistä on kyse.

Vekki saikin toivomani vetovajaat jo nyt. Ollaan pari kertaa käyty harjoittelemassa pyörän edellä juoksemista, sillä Joensuussa ei ollut muutakaan menopeliä. Vekki tykkää! Valjaat ovat Zero+ huskyvaljaat, tosi hyvät ja nopeat pukea - koira joka yleensä tekee ahdistuskuoleman nähdessään valjaat ei reagoi näihin juuri ollankaan. Joululomalla olisi tarkoitus harjoitella vielä lisää, toivonmukaan potkukelkalla tai vastaavalla.


Joensuussa ehittiin käyä treenaamassa agilitya vielä alkuviikolla. Hallissa oli pelkkä putkia sisältävä rata. Maanantaina ja tiistaina treenattiin siis putkiin irtoamista, putken pään valitsemista ohjauksen mukaan ja putkijarrua - kaikki toimi aika kivasti. Keppejä hypyn ja putken kautta. Putkelta käännyttiin jyrkästi kepeille, aina meni muistaakseni oikeaan väliin mutta meinasi lopussa kiirehtiä ja unohti mennä viimesen välin. Kisoissa aika klassista alkua, eli yksi hyppy ja heti suorassa linjassa kepit. Nää oli Eetun kanssa tosi vaikeita, nyt en näyttänyt Vekille ollenkaan kädellä vaan annoin sen pelkällä käskyllä hakea oikeaan väliin - toimi hyvin.

Video on tiistai illalta joskus 21:30 kun jäätiin vielä pentuagilityn koulutuksen jälkeen hölmöilemään putkirallia, huomaa ettei ohjaajalla oo ihan ajatus mukana.

elämää ei voi käsikirjoittaa

Vähän ahdistaa palata viime joulukuussa ideoituihin tavoitteisiin vuodelle 2014. Elämässä mentiin aikamoista vuoristorataa: päädyimme asumaan koirien kanssa keskenään, Eetu kävi uusissa luustokuvissa ja minä tein kesän töitä elokuvatuotannossa, jonka ansiosta Vekki oli porukoillani hoidossa useita viikkoja. Ja suurimpana muutoksena tietenkin Eetun ja Unton muutto porukoilleni. Viime joulukuussa kaikki oli vielä toisin, mutta elämää ei voi käsikirjoittaa. Päätin kuitenkin perinteisesti katsoa mitä viime vuonna tuli luvattua ja ehkä suunnitella jotakin tulevalle vuodelle

Eetun tavoitteet vuodelle 2014

Toko

• strarttaaminen voittajassa, TK3
• kisaaminen Corgien TOKO-mestaruudessa
• Eetun pään pitäminen kasassa kisasuorituksissa

Agility

• oma kehittyminen ohjaajana (ohjaus, koiran hallinta, oman kropan huolto)
• Eetun pään pitäminen kasassa lajissa
• kisatilanteinen hallinta
• Eetusta varmempi radalla (ei mun komentamista)
• nousu kakkosiin (jos edellytykset siihen hyvät!)

Kropan pitäminen kunnossa (!!!)

Eetun kanssa enemmän kahdenkeskeistä aikaa

Jonkin muun lajin aktiivisempi treenaaminen esim. rallytoko tai haku

Voihan Eetu. Viime vuoden kevät oli rankkaa aikaa, kun jouduin luovuttamaan rakkaimman harrastuskoirani varhaiseläkkeelle ja toivoa että tästä selvittäisiin jotenkin kuitenkin. Eetu oli useasti liikuntakiellossa ja opeteltiin itse elämään koiran kanssa, jonka kanssa täytyy ottaa asioita enemmän huomioon. Ei ollut helppoa. Jos mietitään harrastuslupauksia, niin viime hetket agilityssa olivat kuitenkin hyviä: käytiin tekemässä Kuopiossa puhdas rata, jossa molemmat tiedettiin mitä tehdään - näitä ei meidän kisoissa juuri koskaan nähty. Käytiin valmennuksissa ja yhä Eetua ylistettiin erikoislaatuiseksi ja käsittämättömäksi corgiksi. Tokoa ei treenattu kun vähän silloin tällöin. Harmittaa myös se ettei ehditty tämän vuoristorataelämän vuoksi olla paljoa Eetun kanssa kahdestaan, niinkuin ennen vanhaan. Ensi vuonna sitten, sillä kyllä elämäni koira sen ansaitsee.  Kipulääkkeen vuoksi kisakentille ei ole toistaiseksi asiaa, mutta tärkeämpänä toivoisin Eetun parantuvan tulevasta leikkauksesta ja maaliskuussa palattaisiin arkeen pienin, varmoin askelin. Keväällä kasvatetaan lihaskuntoa, kesälle toivon hyviä uimakelejä, jotta uimahullu pääsisi polskimaan päivittäin ja juoksemaan kieli pitkällä muiden kanssa. Moni on kauhistellut kahden kuukauden kestävää toipumisaikaa, minulla riittää onneksi toivo ja luottamus. "Ehkä pyörremyrskyjä onkin vain siksi, jotta niiden jälkeen saataisiin jälleen auringonnousu".

Unton tavoitteet vuodelle 2014

• mahdollisesti kisaaminen alokkaassa tokossa
• agilitysta ykköslaji ja sen treenaaminen tavoitteellista
• viralliset kuvat
• opeta leikkimään yhdessä leluvetoleikkejä
• kokeile vetolajeja
• leikkauksesta parantuminen, EI SAA LIHOA, toivottavasti pysyy samana ihanana hömppäkettuna!
• parempi yhteys Unskiin
  Unskin kanssa oivallettiin tätä vuonna asioita: ei ole mikään pakko, voidaan pitää vain kivaa ja se riittää. Ehdottomasti paras saavutettu tavoite on se, että minä ja pikkukettu ollaan löydetty uusi yhteinen sävel ja ollaan ihastuttu toisiimme uudelleen. Ei meidän ajatusmaailma vieläkään täysin kohtaa, kun mun mielestä jokaisen kunnon koiran täytyis totella välillä käskyjä ja olla jotenkin kuulolla, kun Unskin mielestä säännöt on nynnyille ja elämä ihanan vapaata. Virallisissa luustokuvissa lyötiin faktoilla naamaan, kun Unton luusto ei näyttänyt sen paremmalta kuin Eetun. Onneksi Unski on ollut täysin oireeton ja se on kropaltaan ihanteellisempi kuin Eetu, joka on lyhytselkäinen ja tanakampi, kun Unto on pidempiseläinen ja kevyt. Agilitya käydään hömppäilemässä kun päästään (koska se on parasta t.Unski), mutta edelleen kevyenä ja silloin tällöin. Muita lajeja Unski saa tehdä vähän erilaisen nuoren oikeuksilla, eli helpotettuna ja hauskaa pitäen. Unps parani leikkauksesta tosi hyvin ja mikä parasta se ei lihonut varmaan grammaakaan, se on edelleen helvetin ärsyttävä... ihana hömppäkettu. Vissiin lääkäri liimasi kivekset puuttuvien korvien korvikkeeksi, sillä ainakin se osasto on alkanut pelittää paremmin. Leikkauksen jälkeen siitä on tullut myös rakkaudenkipeä, ahne ja vähän kuuliainenkin, minkä vuoksi elämä on ollut paljon helpompaa. Yksi parhaista päätöksistä! Ensivuonna Unps saa opetella uusia temppuja, opetella leikimään mun kanssa lelulla vielä paremmin ja olla terveenä! 
  
  
  
  Vekin tavoitteet vuodelle 2014

• Toko
• eri liikkeiden osa-alueiden treenaaminen, panosta mielummin osa-alueisiin kuin kiire saada liikkeet valmiiksi
• muista lelupalkka
• starttaaminen tokossa kisaura
• Agility
• osa-alueiden treenailu
• sytyttely lajiin, muista lelupalkka!!
• PK-lajit
• paukkuihin totuttelu säännöllisesti
• haun, jälken ja ehkä viestin treenailu, toivottavasti jossakin treeniporukassakin
•  Kaupunkikelpoinen koiraeläin, jolle elämä ei olisi täynnä mörköjä ja uusiin asiohin suhtauduttaisiin uteliaisuudella. Kasvaminen hienoksi australianpaimenkoiraksi, joka pysyisi terveenä ja yhtä iloisena hömppänä kakarana :)
  
  Vekin tavoitteet oli aika ympäripyöreitä, enemmän pohjien ja meidän suhteen vahvistamista. Tokossa oltaisiin voitu panostaa vielä enemmän osa-alueisiin (ns. "uskalla ajatella erikoisvoittajaa") ja treenata ylempien luokkien liikkeitä ahkerammin, tosin pohjilla tarkoitin myös erilaisten palkkaustapojen, kosketusalustojen yms harjoittelua. Lelupalkkaa käytän tokossa Veellä tosi paljon, ruokaa vain kun toistoja tulee paljon ja haluan tarkkuutta. Uskomatonta mutta totta: startattiin meiän kisaura tokossa! En olisi uskonut vielä jonkun aikaa sitten todellakaan, mutta ei kaduta koska hyviä tuloksia ollaan tehty. Agilityssa ollaan tehty vielä parempia pohjia ja Vekki on just sellainen agilitykoira minkä halusinkin! Siitä on tullut intoiltua blogissa viime aikoina tosi paljon, jotta ei mene ihan toistamiseksi niin sanotaan että ihan mun käteen sopiva koira ja agility tämän Vatipään kanssa on parasta ja opettavaista. Ja ruokaa me ei agilityssa käytetä todellakaan, kuin helppoo kun voit vain mennä hallille ja ottaa treenirepusta ensimmäisenä käteen sattuneen lelun ja ok - eiku treenaa! Paukkuihin totuteltiin namiruudulla ja ampumisella, eikä Vekissä ole minkäänlaista ääniarkuutta ikinä esiintynyt - huh. Kaikkia mainittuja PK-lajeja ollaan tehty (viestiä vain kerran) ja pelastuskoiratoiminta kiilasi näiden edelle keväällä. Nyt ei olla käyty niissä treeneissä pitkään aikaan. Ja viimeisenä kyllähän siitä kaupunkikelpoinen, arjessa toimiva, reipas, utelias ja toimintakykyinen 1-vuotias koira on kasvanut. Ihmiset on kehuneet sitä hyväpäiseksi ja kivaksi koiraksi, sekä olleet iloisia mun puolesta että oon saanut näin mukavan koiran, kun olisi voinut käydä huonomminkin. Virallisissa luustokuvissa käytiin jossa kaikki oli hyvin ja luonteeltaan ihan just mulle tehty. Ihan mahtava vuosi ensimmäisen australianvatipään kanssa!
  
  Ja koska Vekille uskallan asettaa ensivuodellekin tavoitteita:
  
  Toko
• TK1
• TK2 tai ainakin avoimen 1-tulos
• uskalla ajatella erikoisvoittajaa
  
  Agility
• kisaamaan!
• siirto MAKSI2 ja villinä haaveena jopa nousu MAKSI3
• estevarma koira, jonka kanssa työskentely on yhtä kivaa kuin tähänkin asti!
• kontakteista pidetään huolta!
• itsenäiset kepit
  
  PK-lajit
• enemmän jälkiä
• BH-koe
• jos treenipaikka, niin PK-lajien treeniä
• terveenä pysyminen
• paimentamaan lampaita (nyt kun sytytelty ja ikää alkaa olla)
• vetolajien treenailu
• vepe?
  

Loppuun täytyy vielä lässyttää että vaikka nää kolme on välillä sellainen riemuidioottien kimppakerho, niin osaa ne joskus käyttäytyäkin ja olla ihan kivoja. Nytkin kirjoitan tätä sängyssä tietokone sylissä ja Unski nukkuu sängyn alla selällään, Vekki keskellä lattiaa ja Eetu kiepillä omassa petissään - kaikki tuhisee söpösti

Mainostetaan vielä muutamaa kivaa jouluarvontaa:
Muina koirina, Hertta ja Kerttu sekä Joutavaa!

boksitreeni alkakoon!

Vekki kävi eilen ensimmäistä kertaa fyssarilla hierottavana. Lapojen alta ja alaselästä löytyi pientä kireyttä, mutta ei mitään hämmentävää tai sellaista joka vaikuttaisi treenaamiseen. Useaan kertaan fyssari kehaisi että on koiralla kyllä mielettömän isot lihakset, selkälihaksetkin kuulemma todella, todella voimakkaat. Käsittelyn jälkeen jäätiin vielä juttelemaan ja fyssari vielä totesi, että Vekillä on erittäin ihanteellinen kroppa: sillä on voimakas etuosa, kulmauksia mutta ei ollenkaan raskas - ihanteellinen minulle harrastamiseen. Hieronnan aikana juteltiin minun ja Vekin harrastamisesta enemmän ja Heli oli ihana sanoessaan sen jälkeen että hän on todella iloinen ja onnellinen minun puolestani että minulla on nyt terve, hyväpäinen ja todella kiva koira jonka hanssa harrastaa. Välillä tunnen huonoa omatuntoa siitä että Vekissä on kaikki palikat niin kohdallaan ja voin keskittyä sen kanssa harrastamiseen tosissaan, kun corgien kanssa ei ole niin helppoa. Toisaalta yritän sanoa itselleni, että tämän takia minä sen vuosien pohjatyön tein - jotta saisin sellaisen koiran minkä halusin. Ensi vuoden puolella otetaan vielä toinen hierontakerta, kuitenkin rasitus sen kun lisääntyy kun treenataan juoksu A:ta ja rimat menee korkeammas hiljalleen.

Muuten meidän elämä on agilityn treenaamista, pentuagilityn kouluttamista ja lenkkejä toisten koirien ja tuttujen kanssa. Pari päivää sitten käytiin pitkästä aikaa lenkillä Vekin veljen Pokan ja Tiian kanssa. Eivät veljekset ole enää pitkään aikaan oikein leikkineet toisensa kanssa, niistä on tullut isoja. Muutenkin Vekistä on kadonnut pentumaisuutta, kun se joidenkin urosten kohdalla väistää suosiolla eikä edes yritä tutustua, jos tuntee että ei välttämättä kykene olemaan lähikontaktissa saati leikkiä. Fiksu mies.

Agissa tehty takaakiertotreeniä (alan oppimaan!), kontakteja ja keppejä. A:lle rakensin boxin, jolla ollaan kerran käyty treenaamassa. Onnistumisprosentti on ollut hyvä, videomateriaaliakin olisi mutta käydään vielä pari kertaa treenaamassa ja sitten voisin koota ensimmäisistä kerroista koostevideon. Puomi on meillä hajoamispisteessä. Vekki on alkanut himmailemaan vauhtia puomilla tosi paljon ja kontakti ei toimi aina. Ajattelin laittaa irtopalat pöytää vasten ja tehdä matalemmalla pari treeniä, jos rohkeus taas kasvaisi. Parasta antia treeneissä on tullut myös kepeiltä. Ensimmäistä kertaa 12 kepillä! Laitoin aluksi ohjureita etenkin loppupäähän, mutta joka toistolla otin 1-2 ohjureista pois ja lopulta jätin varmuuden vuoksi neljä. Focus on eteenpäin, aina meni ekaan väliin eikä mun liikkuminen vaikuttanut, sillä tein takaaleikkauksia, jäin jälkeen jne. Ja hyviä uutisia; saatiin Veen kanssa ensi vuodeksi se ryhmäpaikka agilityssa joka haluttiinkin, eli kisaavien ryhmä! Hurraa!

Ensiviikolla sullotaan Nissan täyteen tavaraa ja lähdetään Keski-Suomeen jouluksi. Ennen uutta vuotta liikutaan sieltä sitten jonnekin Vekin ja Unton kanssa ja annetaan potilas Eetulle rauha toipua. Oon taas aika onnellinen että saan toisenkin koiran talouteen, sillä tahtomattani lellin Vekin piloille kun se on ainoa jolle antaa huomiota!

kotiläksyjä oppimassa

Ollaan käyty hallilla purkamassa tätä suurta agilityinspiraatiota. Maanantaina muistuteltiin kontakteja. Leikitin puomin alastulolla repimisleikkiä, jossa oli tosi hyvin mukana ja roikku lelussa ja korjas tassuja jos pääsi lipsumaan. Kokonaisella puomilla jotain kuitenkin tapahtui ja koira tuli aina onnellisena lävitse muutamalla askeleella. Puomi treeniin! A:n juoksareiden treenaamista edelleen siten, että esteen edessä lelu odottamassa. Nyt jätin Vekkiä kauemmas ja juoksin itse sen mukana, silti askellus meni kuten nyt kuuluu. Hallilla olleesta radasta keskityttiin maksikokoisen muurin treenaamiseen ensimmäistä kertaa. Yksittäisenä ei ongelmaa, mutta kun otettiin muutama este mukaan niin ekalla toistolla putkesta tullessa paiskoi palikat mennessään alas, kun ei ymmärtänyt vielä koota tarpeeksi itseään. Jäädin tekemään pientä radanpätkää ja ekan räiskinnän jälkeen palikat pysyivät ylhäällä. Vekki oli taas aika sikapossutuulella: yhdessä kohdassa se koitti huomaamatta nappaista mua hihasta tilaisuuden tullen.

 Omatoimitreeneissä halusin keskittyä keppeihin ja Jennan valmennuksessa asialistalle nousseisiin takaakiertoihin. Aloitettiin kepeillä, jotka oli ensimmäistä kertaa radan mukana. Yksittäin kuusi keppiä meni hyvin, paitsi viimeinen väli meinasi unohtua useamman kerran minkä takia laitoin ohjurin avuksi. Tehtiin alla olevaa pätkää juurikin aluksi, kun kokeiltiin ottaa kepit radalle mukaan. Videolla on nämä kolme toistoa jotka tehtiin, oon tosi tyytyväinen. Koiraan siksi että se kokosi itsensä tosi hyvin kepeille ja joka toistolla oikeaan väliin, itseeni koska en mennyt huitomaan koiran linjalle turhaan. Vekille tulee tosi itsenäiset kepit ja ainakin näiden ensimmäisten toistojen perusteella ollaan oikealla suunnalla! Tauon jälkeen takaakiertoja ja välistävetoja. Takaakierroissa jäin joissain kohdissa jälkeen, mutta Vekki kuuliaisesti katsoi mua ja odotti ohjeita. Olen kyllä tyytyväinen että se on aika kuuliainen poika, muuten olisin aika hukassa jos pitäisi opetella tämä maksin ohjaaminen alusta asti raivohullun koiran kanssa. Välistävedotkin alkoi luonnistumaan, osasin jopa rytmittää Vekin niissä kun kävin ensin itsekseni useita kertoja ohjauksen lävitse miettien mihin Vekki laskeutuu hypyiltä ja missä vaiheessa käännän sitä. Lopuksi hömppäiltiin vielä kuuntelutreeniä, jossa istuin esteiden keskellä ja käskytin Vekkiä jolloin se kävi valitsemassa käskyn mukaisen esteen. Mielenkiinnosta viimeisenä käskytin kepeille, vaikka istuin tosi kaukana niistä. Pienen hetken australianeläin pohti, mutta sitten kävi tekemässä ensimmäisen keppivälin - aaaww!

Lauantaina käytiin omatoimitreenaamassa lisää. Työn alle pääsi kontaktiesteistä viimeinen, eli keinu. Pienestä saakka on pelattu PAM-peliä, pentuagilityssa tutustuttiin keinun liikkeeseen kävelyttämällä pöytään tuettua keinua (pieni liike) sekä kerran oon tehnyt samanlailla pöytään tuettuna. Lähdettiin siis liikkeelle siitä, että tuin keinun molemmilta puolilta pöytää vasten, jolloin keinulle kiipeämiskulma sekä tömähdysaste olivat todella pieniä. Keinun päätyyn namialusta. Vauhtia alkoi tulla toisto toistolta lisää, kuten aina kun Vekki oivaltaa uudet asiat ja alkaa pitää niitä siisteinä. Ainut oli, että keinun tömähdyksen johdosta se ensin mielummin siirsti heti takatassunsa pöydälle eikä antanut olla keinulla. Palkkaamalla ja hieman ohjeistamalla alkoi tassut kuitenkin pysyä ja Vee alkoi tarjota 2on2offia. Täytyy myöntää etten tiedä todellakaan mikä keinun kriteerinä tulee olemaan, ajattelin seurata tilannetta toistojen myötä ja katsoa mikä Vekille olisi paras. Juoksutin myös A:ta ja otin videolle. Ensin säikähdin että kylläpä osuminen on rajalla, mutta muistan siirtäneeni lelua ekan toiston jälkeen jolloin videollakin näkyi miten pidemmälle alas Vekki otti askeleet. Täytyy vaan ite olla tarkkana! Kaverini kanssa tuli puheeksi sivuttaisirtoaminen, minkä vuoksi päätin tehdä lyhyen sivuttaisirtoamistreenin ja ottaa videolle kaveria varten. Vauhtihan noissa on aika laimea, mutta tykkään siitä miten Vekki ei käänny katsomaan mua vaan focus on edessäpäin. Tosin alkuun se lähdössä toljotti mua päin kokoajan, vaikka kävin merkkaamassa edessä olevat hypyt. Estefocus menee siis myös treenilistalle! 

Oon nykyään todella laiska editoimaan videoita, joten nämäkin tulee erittäin dorkasti editoimattomina tänne!

Hömppäilynä Vee on opetellut uusina temppuina orava-asennon ja sivuttaisten jalkojen nostamisen sohvaa vasten. Tyhmä höntti alkoi tarjota sitten peruuttamista sohvalle sekä kierimistä sohvan alle, hmm.