vekin agilityja

Hämmästyin ihan, kun kaveri tuli sattumalta työpaikallani vastaan ja kysäisi, että treenaatteko te enää agilitya ollenkaan kun kokoajan tulee vain juttua tokosta ja pelastuskoirahommista. Siis mitä! Tällä viikolla ollaan käyty ihmettelemässä agilityn maailmaa kolme kertaa

Vekki on ottanut omakseen maanantain agilityn ryhmäpaikan ja treenaaminen helpottuu, kun pystytään tekemään jo enemmän ja eikä rimoja tarvitse vaihtaa ponnareihin. Ollaan alettu pikkuhiljaa nostamaan panoksia, eli meidän tapauksessa ottamaan enemmän mukaan tekniikkaa (ohjauskuvioita, käännöksiä) ja muuta kuin hypyillä ja putkilla suoraan rallattelua. Ollaan tehty käännöksiin mukaan tulemista ihan yksittäisillä hypyillä ja nyt jo radan mukana. Hyvin pentu kuuntelee ohjausta, tosin ohjaaja on vielä avuttoman myöhässä kun ei ihan vielä tajua että maksin ohjaaminen poikkeaa aika paljon ministä.

Maanantain ryhmätreeneistä kirjoitin jo erikseen, mutta se setti on kadonnut bittiavaruuteen. Tehtiin vieressä olevaa settiä osissa. Alussa paineltiin vain suoraa rallia, jotta saataisiin kiva fiilis. Sitten keskityttiin harjoittelemaan ohjauskuvioita 1-3 esteillä. Kokeilin treenien aikana tähän ainakin valssia, poispäintyöntöä ja niistoa, kaikki toimi. Poispäintyönnössä oli apupalkkaaja 3-hypyn takana. Vekillä levisi sen verran, että kolmoselle mennessä se ei mennyt siivekkeiden välistä vaan lenkitti koko esteen ulkokautta. Merkkaamalla esteen meni sieltä mistä piti, voi kun vain ohjaaja osaisi! 3-5 hyppyjen suoran jälkeen osoittautui haastavaksi saada Vekki hakemaan putken suu, joka oli eri linjassa hyppyjen kanssa. Olin taas niin myöhässä! Treenikaveri sanoi että nyt sun täytyy vaan alkaa luottamaan siihen koiraan ja että se kyllä tulee sieltä. Jätin Veen lähtöön, merkkasin katseella seuraavan hypyn ja vapautuksen jälkeen lähdin itse jo etenemään. Mulla taas jännittää välillä tuon tykin ohjaaminen, kun pelottaa että se tulee sieltä reisille, tyhmä minä! Kun luotan niin saan itselleni korvaamatonta etumatkaa ja pystyn jättämään sen toimimaan itsenäisemmin.

Tiistaina mentiin iltamyöhällä hallille, treenattavina Vekki ja Kaapo. Vekin treenit tuleekin alla olevalla videolla esille: irtoamista, käännöksiä ja estehakuisuutta. Oikeastaan jokaisella pätkällä se tulee jostakin hypystä ohitse, mikä on mun syytä kun en osaa vielä linjata sitä. En oo tottunut siihen että putkesta tullessaan koiralla voi levitä kaarros noin pahasti ja kirittäessään mua se mielummin painaa vaan kaasu pohjassa. Kyllä tää tästä! Muuten tykkään kyllä ihan hulluna tehdä tuon koiran kanssa: sata lasissa mennään ja lelupalkalla treenit läpi. Agilityssa Vekki kyllästyy, jos sille yrittää tuputtaa ruokaa

Tein treenisuunnitelman myös pienelle tollerille, joka sisälti uuteen ihmeelliseen paikkaan tutustumista ja jännittävien asioiden näkemistä kuten agilitya tekevät koirat, pussin kangas ja erilaiset pinnat. Vekin taukoillessa sain pennun treenattavakseni ja harjoiteltiin kuolleella lelulla leikkimistä. Vedin lelua maata pitkin ja pennun innostuessa otin siitä kiinni, heitin lelun vähän matkan päähän ja vapautin lelulle. Penska rynnisti onnellisena lelu suussa mun luo ja leikittiin hurjana. Spontaanisti nappasin vielä Kaapon kainalooni ja mentiin ryömimään mustaan putkeen. Joo, ryömimään. Asetin Kaapon putken suulle ja lähdin itse tetsaamaan putkeen, jolloin Kaapo seurasi riemastuneena perässä. Siellä me mustan putken sisällä sit hengattiin, syötiin ruokaa ja oltiin tosi reippaita. Ulos ryömiessä Kaapo vielä itsenäisesti kävi rallattamassa mutkalla olevan, mustan putken läpi. Huippu! 

Keskiviikkona aamupäivällä oltiin sovittu treenit kaverin kanssa, mutta tämän peruessa mentiin hallille Vekin ja Kaapon kanssa. Vihdoin jopa muistin ottaa meidän 2on2off-tyynyn mukaan hallille! Ollaan olkkarissa tehty nyt laatikolle (tyynylle) juoksua, asentoon jäämistä ja edessä olevan namialustan katsomisesta vapautus. Vielä enemmän täytyy treenata, en oo vielä täysin tyytyväinen siihen miten hyvin Veellä on ajatus tästä päässä. Eetun kanssa luulin monta kertaa, että joo nyt sillä
on tosi hyvin ajatus tästä ja sitten kontaktiesteillä hupskeikkaa ei se vissiin malta oikein tehä kun ei ookaan niin kiva homma! Kuitenkin, tehtiin hallilla samaa kuin olohuoneessa ja siirsinpä asennon jo A:n irralliselle alastulolle. Hienosti se tarjosi 2on2offia, mutta ehottomasti kivaan tehotreeniin!

Keppien ekaa väliä ollaan naksuteltu aikaisemminkin. Nyt oon tehnyt muutamaa keppiä ohjureilla. Hyvin eri kulmista lähettäminen onnistuu. Muutama eka toisto menee aina siihen, että Vekki hämmentyy ohjureista ja pian tajuaa, että ainiin tää oli tää juttu. Olen palkannut sen heittämällä ruokaa tai pallon näiden muutaman kepin loppupäähän. Hyvin se katsoo eteenpäin tehdessään, eikä vilkuile mua.

Tänään tultiin jussiksi Keski-Suomeen. Voi miten ihana oli nähdä mun jättihörökorvia  <3 Eetun jalka on ollut paljon parempi, se ei ole ontunut ollenkaan täällä ollessaan. Nyt se syö uutta kipulääkettä ja toista pitkäkestoisempaa, jossa vaikutusaika on pitkä. Se on saanut tehdä jo kevyitä lenkkejä ja leikkiä Unskin kanssa. Untoa on vielä erikseen liikutettu juoksulenkeillä.
 Ensiviikolla molemmat corgit hierotaan, sekä Eetun röntkenkuvia käydään näyttämässä eräällä toisella eläinlääkärillä sekä kysytään hänen näkemystään tilanteesta. Heinäkuussa corgit tulevat Joensuuhun kolmeksi viikoksi, sitten palaavat takaisin.

Vekki oli tosi iloinen nähdessään isoveljensä. Eetun niskassa oli pakko roikkua pikkupennun tavoin ja Unton kanssa ne painivat koko loppuillan. Unski oli revetä onnesta, kun se sai pitkästä aikaa painia jonkun kanssa sellaista kunnon räkäpainia kuola poskella. Vekki tosin on vähän liiankin rakastunut Untoon ja koittaa lämmitellä tätä, välillä myös kavuta selkään. Voi miehet!

Ilta menikin kontatessa poikalaumani kanssa olohuoneen lattialla. Eetun kanssa leikittiin pitkästä aikaa kunnolla narulelulla, vähän ujona se oli kun ei ole päässyt retuuttamaan kunnolla rätin kanssa. Kyllä sieltä kuitenkin löytyi tuttu ärriericorgi! Unton kanssa leikittiin kahden lelun leikkiä sukilla, jolloin annoin sen jahdata niitä ja kerätä kierroksia. Välillä se höpöläinen vauhkoontui ihan taistelemaan lelusta mun kanssa ja leikittiin myös käsien jahtaamisleikkiä, mikä on U:n suosikki. Jossain vaiheessa keksin vielä laittaa sukat käsiini ja antaa sen leikkiä niillä, tämä oli ihan hulvatonta kettupojan mielestä. Vekin kanssa leikittiin narulelulla, pitkästä aikaa senkin kanssa muuten kuin treenin yhteydessä. Hullulla raivolla se tapporavistaa ja pito-ote on tosi hyvä, ei paljon lelu lipsu muuten suusta! Niin erilaisia nämä minun mussukat, mutta ihanaa että kaikki leikkii niin mun kanssa kuin keskenäänkin :)