31 elokuuta 2011

I'll be everything you need, in every way


Eilen lähdettiin nopealla varotusajalla treenaamaan Juulian&Voiton sekä Viivin& Rommin kanssa meidän läheiselle hiekkakentälle. Aikomukseni oli suunnitella äkkiä treenit paperille, mutta empä kerennyt. Tiesin jo mielessäni kuitenkin mitä täytyy vielä hioa koetta ajatellen.
Heti kentällä Eetu näki Rommin ja innostui. Onneksi ei niin paljoa, ettei olisi työskentely kiinnostanut mutta tilaisuuden tullen yritti salaa innostaa Rommia riehumaan

Treeneistä ei mitään erikoista. Saattoi johtua äkkilähdöstä tai kiireestä, mutta ei ollut niin treenifiilis. Tuntui etten osannut liikkua tai ajatella tai pyytää koiralta oikein mitään järkevää :D Tehtiin kuitenkin vähän seuraamisia erilaisissa pätkissä ja naksutin käännöksistä, pysähdyksistä ja perusasennoista. Luoksetuloista puolet oli hyviä ja puolet huonoja. Välillä tuli laiskalla ravilla, mutta välillä lähti hyvällä laukalla joka on meidän ihannesuoritus tällä hetkellä. En oikein tiedä pitäiskö mun nyt jättää palkkaamatta hitaista ja huonoista luoksetuloista vai panostaa oikeaan suoritukseen ja palkata aina. Eetullahan tuli yhdessä vaiheessa pieni black out siitä mitä luoksetulossa tehdään. Välillä haki sivulle, välillä eteen ja välillä jotain siltä väliltä. Saattoi keskeyttää vauhdin puolessa välissä ja olla tulematta. Korrin kirjassa sanottiin, että tällaisen käyttäytymisen täytyisi johtua siitä että koiralla on yritetty korjata luoksetuloa monilla eri tavoin lyhyen ajan sisään joten sillä ei ole selkeää käsitystä mitä siltä pyydetään. Näinhän se on. Fiksuja ihmisiä nuo Korrit. Kuitenkin nykyään luoksetulo on aika mallillaan kun palkkasin jonkinaikaa pelkästä suorituksesta vauhdista riippumatta

Kentällä oli outoja tuoksuja ja maa veti eläimen nenän kokoajan puoleensa. Ihmettelin varmaan kymmenen kertaa ääneen, että mikä ihme tässä voi haista. Yleensä Eetu ei liimaudu noin paljoa hajuihin kun treenataan joten pakko sen oli jotain hyvää olla. Sain monta kertaa herätellä sen huomion ja vetää kuonon ylös maasta.

Oon yrittänyt kokeilla lyhentää jäävien vihjesanoja. Viime kokeen nollaantuneen maahanmenon jälkeen ajattelin olisko koiralle helpompaa tietynlainen "ääntely" kuin yhden sanan toisto. Ääntelyä ja muminaa voisin pitää monta kertaa ja sanoa vaikka vasta sivulle ottaessa. Ei välttämättä nollaisi mielestään vihjesanaa ennen liikkeen alkua. Niimpä oon alkanut käyttää maahanmenossa vihjeääntelyä "mmmmmmaaaaa" ja seisomiseen yrittänyt muuttaa "ssssssseiiis". Maahamenossa toimii, mutta seisomisessa ei. Joudun varmaan tyytymään viimeiseksi mainitussa tavalliseen käskyyn, koska pelkällä lyhenteellä menee jatkuvasti maahan. Muutama onnistunut kerta on, mutta en vois sanoo tätä ollenkaan varmaksi


Paikkamakuu Voiton ja Rommin keskellä. Palkkasin aika runsaasti ja yritin naksuttaa tarkkaavaisesta kontaktista sekä pään laskemisesta maahan. Oonkohan epäselvä jos kehun näistä molemmista? Eikö se oo kuitenkin parempi jompikumpi kuin ympärilleen katselu. Molemmat vapauttivat koirat ympäriltä ja jätin Eetun vielä hetkeksi. Viivi hihkaisi Rommille kovaan ääneen "vapaa" ja Eetu ei edes ajatellut nousevansa. Tietysti katsoi mikä siellä kiljuu, mutta ei noteerannut enempää. Viivi on selvästi hyvä häiriö meille kun on heittänyt Eetua jo lelullakin naamaan kesken paikkamakuun :D Kuvat (c) Viivi Saarikko

27 elokuuta 2011

nipinnapin

Tänään lähdettiin kilpailemaan taas rallytokoon Nurmijärvelle. Kisakirjeessä kilpailupaikaksi sanottiin nurmikenttä - no odotettiin ehkä vähän jotain muuta. Koe oli keskellä peltoa josta oli ajettu pieni läntti paljaaksi. Muuten pelto oli pelkkää pitkää heinikkoa ja suurimmaksi osaksi nokkosia ja piikkikasveja. Ötököitä pörräsi naamassa jatkuvasti ja yksi heinäsirkkakin istuskeli kädellä. Paljon hihkuttu palannut helle lämmitti aukiota pilvettömältä taivaalta. Kisakenttä oli muhkurainen ja täynnä ihania tuoksuja.

ALO 71/100p

Ensimmäisenä liikkeestä maahanmeno. Ajattelin ettei mitään ongelmaa, mutta ei menny suorilta maahan vaan perseen kautta. Onneksi olin fiksu ja uusin. Eipä mennyt silloinkaan kunnolla maahan vaan vähän takapään kautta. Tästä sitten -10 + -3p. Välillä koiran kontakti oli ihan muualla ja jouduin kimittämään saadakseni huomion. Mutta vain kerran miinuspisteitä hihnan kiristymisestä, että voin olla aika ylpee. Vitosena oli koira eteen-vasemmalta sivulle-istu. Siis maailman helpoin mehän tehdään tätä joka päivä? Silti siinä tuli hämminkiä ja arvostelulomakkeessa on hieno rivi liikkeen kohdalla: TVÄ OV TAL AS VINO. Vois kuulostaa helvtin siistiltä arvonimeltä, mutta siinä on kerrottu liikkeen aikana tapahtuneet virheet. Eli väärin suoritettu tehtävä, ohjaajavirhe, taluttimen kiristyminen, koira pois asennosta enemmän kuin ½m ja erittäin vino asento. Anteeks nyt, siis sivulle tuleminen ja siihen istuminen?? Ei oikein voi ymmärtää. Miinuksia siitä siis -5p. En muista missä liikkeissä loput virheet ovat tulleet, mutta ohjaajavirhe -1p, tehtävä väärinsuoritettu -10p.
Yleisesti eläin teki kyllä ihanasti ja käytti takapäätään ja piti kontaktia vaikka välillä mieli meinasi karkailla. Aika hurjaa kun kaksi liikettä suoritettu muka noin väärin kun muistaakseni kaikki tehtiin oikein. No radalta ulos tullessa päälimmäinen fiilis oli kuitenkin onnistunut ja hyväksytty tulos sieltä tulikin joten ei valittamista :) Arvosteluja hakiessa tuomari sanoi, että kun koira keskittyi niin se teki todella upeasti. Minun pieni intopallero olikin tosi hieno! Vielä kaksi hyväksyttyä tulosta niin päästään avoon. Tosin en tiedä minne asti jaksetaan lähteä tuloksia hakemaan kun rallykokeet on aina turhankin kaukana


12 elokuuta 2011

kesäloma

Koulu alkoi kaksi päivää sitten, mutta loppui samantien. Tämä tyttö nääs lähtee työharjoitteluun Mustiin&Mirriin, tervetuloo! Koska koko kesä meni oikeastaan koiran kanssa niin päätin tehdä tällaisen yhteenvedon meidän kesälomasta

 Kesäkuu
 Kesälomani alkoi Eetun leikkauksella. Lääkäriltä päästyään E:lla oli kovat kivut, mutta uni paransi haavat. Kesän alku siis elettiin rauhallisemmin ja kamppailtiin kaulurin sekä sen kanssa joka paikkaan törmäilevän eläimen kanssa. Nämä 10 päivää leikin kotiäitiä kun syötin ja juotin koiraa joka ei töttörönsä ansiosta kyennyt tekemään juuri mitään. Tokoiltin ja rallyiltiin vähäsen. Toipumisajan päätyttyä tutustuimme sattumalta Milla-sakemannin josta saimme uuden leikkikaverin
Eetu pääsi kaverini mökille mukaan ja nautti siellä elämästään täysillä uiden ja makkaraa syöden. Kävimme muutamassa mätsärissä josta toisessa Eetu sijoittui hienosti SIN1 BIS2.
Tapasimme muita kavereita päivittäin Rapulammella uiden ja makkaraa paistaen. Eetu oppi rakastamaan uimista. Starttasimme kisauramme ensimmäisellä rallytoko kokeellamme. Lisäksi käytiin juoksemassa Keuruun agilityepiksissä

Heinäkuu
Heinäkuu alkoi mitä loistavimmissa tunnelmissa: Eetu voitti Keuruun match show'n PUN1 BIS1! Muuten vietettiin alku heinäkuu lähes joka päivä yhdessä treenaillen ja uiden. Edistyttiin hirveästi tokossa ja päästiin yli noutokapulaongelmasta. Tutustuimme Hilla-shelttiin jonka kanssa kävimme useasti leikkimässä. Mukana usein myös Mosku-keeshond sekä x-rotuinen Pepe. Paahtavien aurinkoisten päivien takia vietettiin aika laiskaa elämää. Lisäksi kävimme heinäkuun alussa kaikkien rotujen Suojelukoiratestissä, jossa E oli kuumuuden takia väsynyt. Käytiin myös keskenämme treenaamassa agia. Kesä kruunattiin odotetulla tapahtumalla: lähdimme Somerolle paimentamaan lampaita! Vietimme viikonlopun Swedun paimennuskoululla niittyjen, lampaiden sekä virkaintoisten bordercollieiden keskellä. Mukana oli monta australianpaimenkoiraa ja sain nähdä rodun työskentelemässä ja rakkauteni syveni. Edistyimme viikonlopun aikana todella paljon ja toivon että pääsemme vielä joskus lampaille uudelleen! Kesäloman päättäjäisiksi kävimme ensimmäisessä tokokokeessa josta ALO3.

Oli kiva ja Eetumainen kesä <3

11 elokuuta 2011

"se ei halua että sä leikit sen kanssa, se haluaa että sä ohjaat sitä"

Vau.

Oon ollut muutaman päivän pienessä kuumeessa, mutta treenejä en suostunut väliin jättämään. Onneksi en jättänyt sillä Heli oli tehnyt meille pitkän radan! Toiveenani oli että otettaisiin pituutta, mutta Heli oli lukenut ajatukseni ja ottanut sen. Tänään tehtiin ainakin neljää eri rataa joten en oikein muista mitä milloinkin oli.
Kuumeeni takia olo oli ehkä vähän hassu, mutta mitäs pienistä. Rata meni itsessään hyvin paitsi kontaktit surkeat. Ei tainnut tehdä edes ylösmenokontakteja. Loikkasi A:lla ennen kontaktialuetta pois. Toisella kerralla Heli palkkasi Eetun laskukontaktit. Sain tänään kritiikkiä siitä miten kontaktit nyt opetan. Helin mielestä Eetulle ei kannata on/offeja tehdä koska pitkän selän takia esteellä on hankala pysähtyä. Niimpä opetetaan varmasti vain hiljentämään tai vähän himmailemaan vauhtia.
En muista millainen toinen rata oli, mutta 10-este oli käännetty hieman lomittain jonne juostiin puomilta ja josta juostiin 4-aidalle. Pussi oli myös A:n ulommalla puolella.

Kisaavien valmennuksen valmentaja saapui paikalle hyvin etuajassa ja katseli treenejämme. Istuskelin juttelemassa Ilonan kanssa kun äkkiä huudettiin että on meidän vuoro. Kisaavien valmentaja, eli Kaitsu halusi nähdä suorituksemme. Vedettiin Kaitsun määräämä rata ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Ohjaan kuulemma paljon mielummin muistaakseni vasemmalta ja vierastan oikeaa. Kuitenkaan oikeanpuoleinen ohjaukseni ei ole pahannäköistä. Lisäksi kritiikkiä siitä kun ohjaan Eetua esim. hypyissä niin käteni osoittaa sivulle koiran niskan taakse vaikka sen täytyisi osoittaa eteenpäin. Eli ohjaan koiran niskan takana. Kehuja Eetun työskentelystä ja omastanikin. Kaitsu kyseli meistä, treenaamisestamme ja kertoi omastaan. Kysyi ollaanko kiinnostuttu käymään talvisin hallilla: kyllä. Sanoi että voitaisiin siirtyä kisaavien ryhmään! Olin pelkkää hymyä ja innoissaan. Kaitsu antoi Eetun työskentelystä kiitettävää palautetta: Eetu ei halua että sen kanssa leikitään, vaan että sitä ohjataan kunnolla. Sillä on hirveä veto esteille ja se haluaa oikeasti tehdä. Tuollaisista sanoista meni kylmille väreille, mutta tottahan se on. Eetu ottaa agilityn niin tosissaan eikä tosiaan halua pelleillä kun ollaan esteillä. Kaitsu sanoi että me lähdemme ehdottomasti kisaamaan talvella tai viimeistään ensivuoden alussa. Kuinka tyytyväinen voi enää olla, kun on harrastanut agilitya 3,5kk?

Päätin jäädä katsomaan kisaavien tuntia. Rataantutustuttaessa Kaitsu huusi että "mitä sä siellä istut, tänne vaan mukaan". Innosta soikeana menin tutustumaan selvästi vaikeampaan ja mutkittelevampaan rataan mihin olin tottunut. Ensimmäinen rata meni yllättävän hyvin ja tultiin taputusten saattelemana maaliin. Tykkään tästä ryhmästä jo nyt! Renkaalle irtosi mielettömän hyvin ja mää kun luulin ettei se kuitenkaan tajua sinne mennä. Kepit tulivat heti seuraavaan rataan joka alkoi 4-hypystä suoraan kepeille. Hissuttelin Eetua jo ensimmäisellä hypyllä nätistiii. Aloitti kepit oikein jolloin mää jarrasin ja mössin: en olis uskonut että se osais aloittaa ne oikein. Kaitsu ärjyikin taustalla että mitä sä teet ohjaa sitä koiraa kun se tekee oikein. No tää rata meni ihan kamalaksi sähellykseksi


  Edelleenkään en muista enää miten tehtiin ja missä mutta hei suunnilleen. Yllä olevassa radassa pelotti erityisesti A:n ja keppien jyrkkä kulma. Miten saa kontaktit nätisti ja täytyy heti lähteä kepeille? Vastaus: pysyttele kokoajan kyyryssä. Puomin nousukontakti aivan kuvottava. Kaitsulta tiukkaa palautetta: mitä se koira tekee jos sää juokset täysillä eteenpäin - no ehkä se juoksee perässä. Pidetään Eetun kanssa juoksukilpailua kumpi ehtii ensin esteen toiseen päähän. Tein siis alusta aidat ja kolmannen aidan jälkeen en juossut suoraan puomille vaan odotin, että koira tekee pienen kaarroksen muhun päin pyytäen ohjausta ja sen jälkeen ohjasin puomille. Paaaaljon siistimpää, kiitos. Edelleen laskukontaktit loikkaa ja tekee surkeasti, mutta yritän kokoajan korjata asentoani paremmaksi että ohjaisin kropalla hidastamaan. En muista menikö tän rengas-aidat osuus kivasti, mutta muistaakseni yhdessä vaiheessa meni kivasti. A:lta siis kepeille. Ohjaan ilmeisesti kepit aivan säälittävän huonosti koska Kaitsu näytti varmaan kahdeksan kertaa miten ne ohjataan. Käsi kuulemma vispaa puolelta toiselle, mutta se ei hyödytä koska pieni liike auttaa. Menin liian hitaasti ja jarrutan koiraa okeoke mennään kovempaa. "KUN MÄ SANON ETTÄ MENE KOVEMPAA NIIN SÄ HEILUTAT SUN KÄTTÄS KOVEMPAA" Oho. Kepit meni siis tavallaan uusiksi, mutta paremmaksi. Tällä ohjauksella meni todella näpäkästi!

Loppuun tehtiin joku muka kiva rata joka ei ollut kiva. Kuitenkin siinä pieni Eetu ei enää jaksanut eikä pää kestänyt kunnolla. Kepit meni kuitenkin melko kivasti uuden vispaustaktiikan avulla! Ei mitään turhaa stoppia ja muistaakseni kaikki meni. Treeneistä jäi mielettömän hyvä fiilis! Saatiin paljon palautetta myös muilta ryhmäläisiltä miten paljon ollaan edistytty ja miten hienosti tehdään :) Agilitysta ei olekaan luvassa taukoa vaan porskutetaan eteenpäin uudessa kivassa ryhmässä, asiallisen ja hyvän ohjaajan kanssa sekä tullaan treenaamaan koko loppuvuosi :) Ehkä me Kaitsun valmennuksen ansiosta päästäänki kisaamaan joskus!

04 elokuuta 2011

agility treenit

Ensimmäistä kertaa tuli sellanen olo että plaa jaksaako päivittää blogia. Saattoi johtua siitä, että treeneistä ei jäänyt kummoinen olo. Ei johdu siitä etteikö koira olisi ollut loistava vaan siitä ettei tehty mitään erikoista. Keinua otettiin alkuun jolle Eetu lähtee turhan innokkaasti jolloin joudun hätäilemään pomppaako se sieltä pois vai koskeeko kontaktiin. Keppejä tehtiin itsenäisesti ja ne alkaa menemään yhä paremmin. Kunhan koira muistaa vielä katsoa multa apuja ettei mene solmuun ja loiki ylitse. Haluaisin vähän vauhtia että alkais hyppimään, mutta en tiedä viitsinkö hoputtaa vielä ennenku osaa itsenäisesti tehdä ne täydellisesti!


Muiden rata loppui 4-esteeseen, meidän jatkui vähän pisemmälle. Ollaan kotona treenattu nyt renkaalla ja hypyillä suorilta irtoamista eli lähdetään samalta viivalta koiran kanssa ja se etenee itsenäisesti kuunnellen käskyjä (siis pelkkiä suoria ratoja) eikä pidä kontaktia. Luulin siis että ankaran renkaalla treenamisen jälkeen ei olis mitään ongelmaa jättää koiraa odottamaan renkaan taakse kun itse menin jo putkelle. Ok se oli ensimmäinen suoritus ja koiralla oli selkeesti turhan hoppu joten meni ohi. Uusiksi ja tällä kertaa varmistin selkeellä käsimerkillä että varmasti menee. Sieltä putki ok ja hypyt meni hienosti. Yllätyin miten hyvin se irtosi tollaselle vinolle hypylle eikä tullut yhtään käsille vaan teki itsenäisesti. Seuraavaksi samaa rataa, mutta renkaan tilalla A-este. Tiesin että menee hankalaksi koska joudun varmistamaan kontaktin A:lla kunnolla joten koira jää vähän niinku syliin siinä vaiheessa kun mun pitäis olla ohjaamassa sitä putkeen. Niin se tuli tässäkin eikä kyennyt lähtee vauhdista putkeen ilman sähellystä


Loppuun erilaista rataa joka meni heittämällä läpi. Jos nyt jotain pitää sanoa niin joko A) meidän kotitreenit tehoaa ja Eetu irtoo entistä paremmin B) mä sanon käskyt aikaisemmin joten koira etenee jo niille itsenäisemmin koska tänään se teki itsenäisesti hommia eikä kokoajan hakenut kontaktia :)
Eetusta on tullut niin ihanan kuuliainen. Pidin tänään häkin ovea auki ja Eetu sai katsella oviaukosta eikä aikomusta karata minnekään. Tosin jos lähti hiippailemaan ulos niin toistin vaan häkkiin niin kiiruhti sinne täysillä kuin hauskankin käskyn olis saanut :D Seisoin 10m päässä häkistä katsomassa muiden ratoja ja huomasin Eetun tulleen ulos niin ei tarvinnu kun osoittaa häkkiä ja nätisti sanoa häkkiin niin eläin rynnisti sinne kiltisti ilman vastaväitteitä. Mitä on tapahtunut sille mieltään osoittavalle, komentelevalle ja karkailevalle eläimelle?

03 elokuuta 2011

no enkai usko että minua sä uskoisit, tiedänhän että kyllä sinä yritit

Tänään päästiin ensimmäiseen tokokokeeseen Kangasalalle. Koe oli siis iltakoe joten lähdettiin matkaan vasta iltapäivänä. Olimme numero 13 ja alokasluokassa koirakkoja oli 15.
Tuomarin tarkastettua koirat siirryimme odottamaan luoksepäästävyyteen pääsyä. Luoksepäästävyydet siis pidettiin alkuun kaikille koirille. Ihme kyllä en edes jännittänyt kertaakaan vaikka kehään mennessä oli vähän jäätävä olo. No kymppi sieltä tietenkin tuli ja hyvillä mielin aloitettiin koe.
Koska olimme yksilöliikkeissä vuorossa viimeisten joukossa oli hyvää aikaa seurata muiden suorituksia ja jaloitella koiraa. Pidin Eetua mahdollisimman paljon yksin häkissä jotta yhteistyö kiinnostaisi sitten kehässä. Muiden suorituksia katsoessa totesin tuomarin olevan aika lepsu. Turhan suuria pisteitä antoi seuraamisesta jossa koira mateli metrin päässä ohjaajasta ja jäävistä joissa ohjaaja kirjaimellisesti pysähtyi pysäyttämään koiran. Oli siis aika luottavainen olo.
Kehän ulkopuolella Eetu oli hyvin kontaktissa ja tekemisenhaluinen. Kehää siis ympäröi jalkapallokenttä jossa oli ilmeisesti kakaroiden jalkapalloturnaus tai vastaava. Autoja, mopoja, kiljuvia lapsia ja lentäviä jalkapalloja häiriönä - hmm. Tuomarina Riitta Räsänen.

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 5 Nousi istumaan melkein lopussa, palatessa valui luokse
Seuraaminen kytkettynä 8,5 Ihan ok, täyskäännökset kai vähän väljiä
Seuraaminen taluttimetta 8 Säikähti käännöksessä liehuvaa kehänauhaa josta ei heti palautunut
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 Jäi seisomaan
Luoksetulo 9 Eteentulo vähän huono, muuten ilmeisesti hyvä
Seisominen seuraamisen yhteydessä 7 Sanoin käskyn kuulemma aika tuimalla äänellä jonka takia koira kai vähän epäröi
Hyppy 8 En tiedä miksi vain kahdeksan koska meni erittäin hyvin
Kokonaisvaikutus 8,5 Teki hienosti ja oli kuuliainen, mutta haukkui välillä

Yhteensä 139,5p eli ALO3


 
Teki siis ihan kiitettävästi tosin työskentely ihmeen epätarkkaa ja hätäilyä. Luulen että kiihtyi liikaa kaukopalkastaan = piilotin lempi retuutuslelun auton renkaan taakse + kissanruokaa. Seuraamisessa edisti sekä jäätyi maahanmenossa. Haukkui välillä josta tuomari otti pisteitä pois. Kehässä pysyi kokoajan tosin liikkeiden välissä meinasi lähteä vaeltamaan, mutta käskystä pysyi aloillaan. Itseäni voin syyttää yllätys taas pisteiden menetyksestä myös. Jäävissä on sallittua kahden sisäaskeleen ottaminen sekä tuplakäsky mikäli tulee muutaman sekunin kuluttua ensimmäisestä. En tiennyt. Eetu olis 100% varmasti mennyt maahan jos olisin toistanut käskyn tai varmistanut että menee sinne. Inhottaa saada yksi varmimmista liikkeistä nollille. Suoritukseen vaikutti myös se, että Eetu oli istunut koko päivän häkissä ja vaikka olikin hyvässä vireessä niin väsymys ja nälkä alkoivat painaa. No kykenen elämään tämän kanssa ja toivottavasti tästä noustaan pian :) Äiti kuvasi kokeen videolle, mutta videoita katsoessa ei tosiaan ole meidän suoritus vaan joku ihan muu. Terkkuja äitin kengille, tisseille ja meidän autolle jotka videolla näkyvät.