19 toukokuuta 2014

voihan kesä ja koiraeläimet


Viime viikolla lähdettiin keskiviikkona kohti Keski-Suomea hieman lomailemaan, koska työntäyteisen kesän johdosta en tiedä miten paljon päästään Joensuusta irtoamaan minnekään. Tarkoituksena oli treenatakin, mutta ennen kaikkea nähdä kavereita ja tavata ihmisiä. Koirille tämä kelpasi vallan mainiosti ja ne ottivat kaiken ilon irti taas omalta, aidatulta takapihaltaan. Lämpöjen noustessa oikeisiin hellelukemiin ei muutenkaan lenkkeily tullut kysymykseen. Eetu on tosi herkkä lämmölle ja on niin patalaiska, että sitä on turha yrittääkään saada urheilemaan kun on kuuma. Unski on hieman energisempi, mutta silläkin paksu turkki lämmittää sen verran, että varjossa loikoilu on paljon nautinnollisempaa. Ja sitten niukkaturkkinen pieni pantteripoika, jonka turkki suorastaan imee auringon valoa ja vetää pojasta hieman mehuja pois. Onneksi kaikki koirista tykkäävät uida, joten hellepäivinä ei olla ihan toimettomina ja koirilla on hauskaa läträtä järvessä. Vekin uimatyyli parani nopeasti alun "pärsin etutassuilla ja pidän silmät tiukasti kiinni"-taktiikan jälkeen. Nykyään se hakee lelua jo kauempaa vedestä reippaasti ja uimatyyli on vähemmän kuluttava. Eetu hakee myös lelua, Unto tyytyy palloilemaan rannalla tai menee lillumaan järveen kuin virtahepo. Onneksi senkin saa välillä innostettua noutamaan lelua, niin ei mene liian leppoisaksi.

Tänään lähdettiin heti aamulla klo 9.00 ulkoilemaan, eikä yhtään turhan aikaisin. Aurinko lämmitti jo kiitettävästi. Kaarsinkin auton Aavarannalle ja nappasin uimalelut mukaan. Koirat uivat yhteen putkeen 45min eikä sekään olisi riittänyt. Vekiltä saa onneksi kulutettua energiat pois uimisella, helpottaa suunnattomasti. Frisbee on edelleen yliveto, kohta täytyy käydä ostamassa varmaan uusi kun edellistä on rakastettu aika rajusti. Eetulle en leluja viskellyt veteen, koska halusin rajoittaa sen uimista. Silti se itsepintaisesti meni uimaan veteen ympyrää ja yritti varastaa lelut toisten suusta, minun röyhkeä possu! Uimisen jälkeen käytiin vielä kävelyllä: aurinko lämmitti selkää, märät koirat juoksivat ympyrää ja kaikilla oli iloinen fiilis.


Aksatreeneistä. Oli nostalgista mennä vanhalle treenikentälle, joka oli kokenut huikeita parannuksia. Oli tullut korkeat aidat ja esteitä pystyi säilyttämään myös kentällä, kun ennen ne piti aina kantaa pihalle pienestä kopista ja asetella takaisin. Treenattiin meidän rakkaiden Evien ja Soolon kanssa <3 Halusin treenata Unskin kanssa persjättöä ja takaaleikkausta, rakennettiin rata jossa saatiin useassa kohdassa harjoiteltua. Unterolla oli kivasti vauhtia, persjätöt sujui hyvin ja tarvittaessa se tuli hyvin käteen ja kuunteli. Aika suoraviivainen rata oli ja huomasin, miten itsevarmempi siitä tulee kun annan tilaa. Kokeilin jäädä käskyttämään kauempaa esteistä ja vitsi miten se paahtoi menemään niin varmana eteenpäin ja selvästi sai itsevarmuutta, kun en juossut ihan vieressä. Lukitsi esteitä sairaan kaukaa ja pystyin vain "heittelemään" esteeltä toiselle. Olin ihan varma, ettei takaaleikkauksesta tulisi mitään, mutta Unto taas yllätti. Heti kun luotin siihen sen verran, että oikeasti HALUSIN sen lähtevän takaakiertoon, niin se kääntyi hyvin oikealle esteelle. Ihan ärsyttävän pätevä kettupoika!

Vekin kanssa 3 esteen hyppysuoraa ja putkea. Evie loppupalkkaajana. Vähän epävarmemmin leikki palkkaajan kanssa, en tiedä johtuiko uudesta kentästä ja paikasta. Ja tässä tapauksessa meinaan sitä, että joo kyllä Vekki yleensä aina leikkii ja roikkuu lelussa, mutta huomaan eron milloin se leikkii oikeasti tosissaan ja milloin hieman himmaillen, nyt himmaili. Tehtiin myös kuolleella lelulla, niissä oli heti itsevarmempi kun sai syöksyä lelulle ja tuua sen mulle leikittäväks!

 Eetu ei ole päässyt tekemään paljoakaan, koitettu pitää levossa. Turhauttaa kyllä niin perkeleesti taas varoa elämää sen kanssa ja rajoittaa liikkumista. Huomenna fyssari.


Illalla ei väsyttänyt, joten päätin lähteä treenaamaan tokoa. Sulloin treeniliivin taskuun kaiken mitä oletin pikatreeneissä tarvitsevani. Vekki teki ensin kosketusalustaa. Ei olla paljoa ulkona tehty, joten pentu oli vähän kujilla. Koitin hetsata ja vapauttaa sitten alustalle, silloin kun tajusi mitä tehdään niin lähti ok mutta ehottomasti olkkaritreeniin vahvistettavaks. Lisäksi perusasentoo ja jääviä. Unto pääs tekemään muutaman seuruupätkän (<3) ja luoksetulon. Eetu teki lennosta kokeenmaisen seuruun, toimi tosi hyvin ja kontakti piti. Ainoastaan askelissa olis voinu olla tarkempaa, mutta olin ilonen tuosta innosta ja hyvästä keskittymisestä. Myös liikkeestä istuminen, jossa tarjos eka seisomista, mrr. Luoksetulossa huomaan semmosta, että koemaisesti otettuna E tuntuu tajuavan että stoppaamisesta ei tipu vielä palkkaa, joten se uskaltaa sikailla siinä. Ei oo sellainen "OOO STOPPAAN TOSI NOPEE NII VOI PALLO LENTÄÄ!!", vaan se uskaltaa valua ihan kunnolla. Pitää tehdä asialle jotakin!

Loppuviikolla olisi tarkoitus ainakin esineruutuilla ja käydä ahkerasti uimassa, muuta ei uskalla luvata. Nytkin mentiin treenaamaan vasta klo 21.00 jälkeen, niin silti oli turkaisen kuuma ja koirilla aikalailla veto pois kuuman päivän jälkeen

14 toukokuuta 2014

kultaseni, sinä olet aasi

Vekki 9-10kk

Viime viikon treenejä

Omatoimitreenattiin torstaina, otin äkkilähdön hallille joten paljoa suunnitelmia en tehnyt. Eetu sai tehdä pelkkää ruutua hallin pihalla. Näköjään käsky "ruutuun" löytyy koiran ajatusmaailmasta, sillä nykyään Eetu lähtee tosi hyvin irtoamaan heti käskystä, ennen oli yleisempää että saattoi jäädä vain jalkoihin pyörimään ja haukkumaan.  Tehtiin eri välimatkoilta, eri sivuilta ja muistaakseni kokeenomaisestikin. Hyvällä mallilla siis! Tarkoitus oli tokoilla enemmänkin, mutta ei ehditty.

Hallilla oli valmiina rata. Vekin kanssa irtoamistreeniä taas muutamalla hypyllä ja putkilla, sellaista että varmasti mentiin kokoajan silmät hulluna kiiluen! Palkkana aina maalissa kuollut lelu, ihanaa kun ei tarvitse miettiä yhtään minkä rievun sinne heittää - aina kelpaa ja pentu sanoo ÄRRÄRÄRR! Omatoimivuorolle tuli myös toinen treenaja, joka teki koiransa kanssa aksaa meidän vieressä, ei haitannut Vekkiä. Unteroantero pääsi juoksemaan rataa! Naurattaa kyllä tämä meidän aksaaminen, kun Unski on niin ihanan hallitsematon. Sillonku mennään hullun kiilto silmissä, niin ihan pokkana se saattaa jättää edessä olevan hypyn hyppäämättä ja juosta vaan onnellisena ohitse kohti seuraavaa estettä :D Radalla ei ollut kontakteja, mutta otettiin A ja puomi erikseen. Lisäksi keppitreeniä! Huomasin 12 kepin olevan vielä turhan hankala, joten tehtiin 6 kepillä ilman ohjureita. Jostain syystä Unski rakastaa keppien suorittamista ihan mielettömästi, se jopa varastaa sinne ja hakee ihan ihmeellisistä kulmista omatoimisesti, koska on vaan niin KIVAA! Välillä se tekee niitä niin intohimoisesti, että saattaa yksi väli jäädä suorittamatta mutta silti se painaa vaan menemään. Unski ei paljoa tommosista kauneusvirheistä välitä!


 PK-hommia
Vuoden ekat esineruudut! Vekin kanssahan ollaan tehty esineruutuun liittyen lähinnä namiruutua ja pudonneen esineen hakemista, sekä satunnaisena aktivointina sellaista että oon viskannut pannan, lapasen tai lelun metsään ja pyytänyt pentua mennä haeskelemaan sitä. Lisäksi olen opettanut Vekkiä rakastamaan kaikenmaailman esineitä mm. tyrkkäämällä sille lenkillä jonkin esineen suuhun, jota se ylpeänä kanniskelee. Olenkin saanut aika vannoutuneen esineen kanniskelijan. Kuitenkin, tämä oli eka kunnollinen esineruutu. Talloin silmämääräisesti sopivan kokoisen alueen (n. 10 x 5 m) ja Vekki oli odottamassa ruudun vieressä "käy"-käskyn alla. Ensimmäisellä kerralla aina ennen esineen pudottamista nostin sen selkeästi ylös ja tiputin korkealta alas, jotta Vekki varmasti hoksaisi kiinnostua esineistä ja tajuaisi niiden jäävän maastoon. Yhteensä kolme esinettä: lapanen, muovirengas ja lelu. Luvan saatuaan se lähti tosi hyvin liikkeelle, taisi hetken pörrätä alueella ja nostaa ensimmäisenä lapasen. Lapanen oli selkeästi mieluinen esine, sillä Vekki alkoi heti bilettää sen kanssa ja kiikutti sen onnellisena mulle. Ylipäätään esineet nousivat hyvin, nähdessään sellaisen Vekin ilme kirkastui ja se heti iski hampaansa nostaakseen esineen. Vielä en vaatinut tuomista käteen asti, vaan palkkasin kun merkkasi esineen (joillain kerroilla siis vain nosti, joillain palautti nopeasti). Kuitenkin ensimmäisen palkkauksen jälkeen kehotin aina käydä hakemassa esineen ja palauttaa mulle käteen. Tehtiin toinen samanmoinen uudella tallatulla alueella. Näissä jätin esineet vaivihkaa, tosin yhden muistaakseni tiputin taas näyttävästi. Vekki kävi lenkittämässä vanhalla alueella pienen kiepin ja sillä oli muutenkin vähän laajemmat kaaret. 2/3 esineistä palautui mulle kuitenkin hyvin, ainut oli lapanen jota koira ei jostain syystä millään halunnut merkata. Käveli useasti ohi ja ehdin monta kertaa aina hihkaista että JEE, mutta V ei yhdistänyt esineeseen. Lopulta sain Vekin hoksaamaan että joo, se on asia jota etsimme ja pidettiinkin lapasella hirmuiset bileet. Tämän jälkeen kävin kerran tiputtamassa lapasen selkeästi muutaman metrin päähän hieman piiloon ja lähetin koiran hakemaan, kävikin onnesta soikeana hakemassa sen ja pidettiin hirveät ÄRÄR-leikit. Muuten palkkana toimi ruoka, mutta jokaisella kerralla tein palautetusta esineestä superihanan ja leikitin sillä tai muuten vain ihailtiin esinettä kera superkehujen. Pentu oli ihan onnensa kukkuralla, niin hieno pieni mies <3


Eetu ja Unto pääsi myös esineruutuilemaan. Unton kanssa tehtiin ihan alkeita, koska sillä ei ole oikein mitään kiinnostusta random esineisiin. Ainoana esineenä toimi muovirengas, jolla ollaan harjoiteltu esineen nostamista ja noutoa, jolloin siitä on tullut Unskin suosikki. Heittelin rengasta pusikkoon, pyysin hakemaan ja Unton merkatessa (= nostaessa tai palauttaessa) naksautin ja palkka. Toistojen myötä aloin vaatimaan pikkuhiljaa esineen tuomista mun lähelle, sain jopa monta kertaa ihan käteen asti! Tämä on aika paljon pikkuketulta joka ei mulle palauta edes leikkiessä lelua. Aloin myös kerta kerralta piilottamaan rengasta enemmän, jolloin Unskin piti käyttää nokkaansa paikantaakseen lelun. Tehtiin myös muutama tasamaan muovirengasnouto, Unto osasi! Eetulle samat 3 esinettä kuin Vekille ja tallottu alue. Eetun kanssa on esineruutussa ongelmana se, että jos sillä on tarpeeksi kovat kierrokset ja "liian suuret odotukset" (= luulee pääsevänsä etsimään ihmisiä) niin esineet eivät juuri kiinnosta sitä, tai se ei vaan noteeraa niitä. Nytkin se lähetyksen jälkeen meni alueelle, haravoi sitä hyvin mutta huomatessaan esineen ei vaan noteerannut sitä. Hetken pörräilyn jälkeen se kokeili olisiko esineen ottaminen oikea vastaus ja palkkasin. En jaksanut vaatia ekoissa treeneissä palauttamaan käteen asti, koska tärkeämpää on nyt saada se aina innostumaan esineestä ja olemaan pitämättä niitä ihan tylsinä. Tehtiin toisen kerran sama setti, kun Eetu tajusi että kannattaa huomioida random tavarat jota nokan eteen sattuu. Joka kerralla esineen palautessa mulle pidettiin sillä bileet ja ihailtiin esinettä, leikittiin sillä. Eetu oli ihan liekeissä ja kaikki esineet oli siitä tosi siistejä ja jeeeee kivaa päästä töihin!

Olin erittäin tyytyväinen kaikkien koirien työskentelyyn, mutta myös ennenkaikkea itseeni! Meidän piti mennä vain lenkille, mutta treenireppu oli sopivan tyrkyllä ja fiilis oikea, joten ajattelin että nyt vihdoin tehään töitä. Olin istunut koko päivän koulussa, joten oli vain ihana saada tehdä koirien kanssa jotakin kivaa. Niimpä olin sellainen ohjaaja, jollainen haluaisin aina pyrkiä olemaan eli kannustava, spontaani ja määrätietoinen. En miettinyt liikaa, vaadin sopivasti ja annoin koiralle kaiken itsestäni. Erityisen tyytyväinen olen siitä, miten käytin aikaa tehdäkseni esineistä koirille mieluisia ja ihan oikeasti olin että "VAU OMPA HIENO ESINE TÄSSÄ KATSOPPA TÄTÄ VAUUU SINÄ SEN MULLE HAIT" ja koirissa näkyi, miten kivaa niillä oli. Ehkä juuri siksi että mullakin oli. Tällainen ohjaaja haluaisin olla useammin, silloin tulee aina hyviä tuloksia! Tein myös kaikille maailman säälittävimmät jäljet ihan äkkiä kesken lenkin, niistä ei sen enempää muutakuin itselle muistutukseksi: ÄLÄ ALA EXTEMPORE TEKEMÄÄN JÄLKIHOMMIA, SIINÄ EI OLE TOLKKUA!  :D


Maanantaina oli agilitytreenit. Käytiin sitä ennen lenkillä Vekin veljen Pokan omistajan kanssa, jolloin päätin käydä heittämässä Eetun kotiin ja kävellä Vekin ja Unton kanssa treeneihin. Hallilla oli valmiina kivanoloinen rata, mutta sovelsin sitä Unskin kanssa. Tehtiin aikalailla helppoa suoraa, mutta myös ohjauskuvioita kuten persjättöä ja valssia radan yhteydessä, toimi hyvin. Yllättävän hienosti pikkukettu tuli ohjauksiin mukaan, eikä ollut ihan mahdottoman vallaton kun kerroin ohjeet ajoissa. Radalla oli A ja puomi, jotka molemmat teki tosi hyvin. Unski pääsi esteille 2 kertaa, jolloin molemmilla kerroilla tehtiin useampaa pitkää pätkää, eli ihan kisamittaisia ratoja. Hyvin se jaksoi ja en tajua mistä se on tuota vauhtia saanut: se on paljon nopeampi kuin Eetu ja jäin auttamatta jälkeen, kun se painoi eteenpäin minkä tassuista pääsi! Kaiken lisäksi se on niin paljon irtoilevaisempi, että jään vain taakse pidättelemään naurua, kun entinen "hohhoijaa piä estees"-koira painaa liekit silmissä roihuten esteillä ja tilanteen tullen valitsee kyllä täysin omat reittinsä. Ihan mieletön into olisi nyt aksata Unskin kanssa, meillä on nyt tosi hyvä draivi päällä - katsellaan mitä tuleman pitää.

Vekin kanssa tehtiin muutaman esteen pätkiä, joissa oli loppupalkkaaja. Tämä treenikaveri ei ole ollut aikaisemmin Vekillä palkkaajana, eikä hän ollut sellainn raivokas ja tavallaan antanut kaikkeaan jotta olisi saanut koiran leikkimään kanssaan parhaimmalla tavalla. Enemmän sellaista "tässä mä heilutan tätä lelua sulle ja vähän nyin sua vastaan", jolloin Vekki menetti kiinnostuksensa herkemmin eikä ollut niin raivona lelussa kiinni. Täytyy katsoa ottaisiko kuitenkin aina vain sellaisa tyyppejä rätin päähän, joiden tietää varmasti saavan penskan leikkimään vielä tässä vaiheessa vai koittaa vaan takoa pennun päähän että kaikkien kanssa voi antaa aina kaikkensa, vaikka leikittäjä ei oliskaan aina ihan sekopää. Tehtiin myös käännöksiä, eli Vekin tullessa siivekkeelle minä niasin hieman ja tavallaan merkkasin käännöksen, Vekin tehdessä tiukan käännöksen palkka tippui heti. Näistä saatiin kommenttia, että tosi hyvin jo kääntyy! Lopuksi vielä hauska irroittelupätkä, jotta jäi sellainen JEEJEE-olo. 


Ilona leikitti Unskia ja voi pojat, Unskihan leikki! Ollaan pidetty nyt lyhyitä leikkituokioita usein, spontaanisti. Sillä on selkeästi tulosta, koska esim. maanantaina muiden ollessa radalla Unto tyrkytti mulle kokoajan lelua ja yritti ojentaa sitä. Ihan oikeasti, kokoajan. Jos yritin laskea lelun, niin heti sitä tyrkytettiin mulle takaisin. Jos otin lelun pois, niin tyrkytettiin omaa hihnaa jossa oli koira vielä kiinni. Maailman lutuisin Untero! <3 Treenit ovat menneet siis aika kivasti, arkikin pikkuhiljaa. Olen pannut tosiaan merkille, että koirilla on alkanut olla pieniä eroahdistuksen oireita sen jälkeen, kun corgit tulivat viime kerralla hoidosta kotiin. Suurta levottomuutta ja tavanomaista suurempaa sähellystä kun palaan kotiin, rappukäytävään kuulunutta haukuntaa ja äänille pöhisemistä. Onneksi huomasin merkkejä ajoissa, sillä nyt ehdin taas puuttumaan tilanteeseen ja se on alkanut rauhoittumaan. Nyt pyrin aina väsyttämään koirat mahdollisimman hyvin, riippuen siitä kauan ne tulevat olemaan keskenään. Maksimissaan olen päivällä 6-7h poissa, yritän tuonkin ajan sisällä käydä käyttämässä ne ulkona. Jos tiedän että on mikään mahdollisuus, että päivä venyisi 7-8h niin juoksen käyttämään koirat kävelyllä koulun välissä. Oon tosi huono pitämään koiria pitkiä päiviä kotona (eivät juuri ikinä päivisin 8h) ja käyn mielummin kääntymässä kotona. Yksinolon ajaksi pojat saavat useita (ajasta riippuen) jäädytettyjä luita ja kongeja puuhattavaksi, taustaäänenä soi radio. Kyllä eron huomaa heti koirista, kun niillä on alkanut olla rauhallisempi olo!

06 toukokuuta 2014

verta nenästä


 Maanantait on meillä treenipäiviä! Silloin on (Eetun ja) Vekin agilityn ryhmätreeni. Jos loppuviikko on kiireinen, niin ainakin maanantaisin pyrin treenaamaan kaikkien koirien kanssa. Yleensä otan omatoimivuoron ennen ryhmätreeniä, jolloin tahkotaan tokoa ja agilitya, tai molempia. Eilen päätin kokeilla miltä agility tuntuisi taas Eetun kanssa ja treenata omatoimivuorolla junnut. Vekin kanssa tehtiin soikion muotoista juoksentelupätkää, jossa oli mutkaputkia ja hyppysuoria. Lisättiin esteitä yksitellen mukaan ja aina maalissa odotti kuollut lelupalkka. Törkeen hyvin se lukitsee kuolleen lelun ja painaa täysillä sinne, jotakin on tehty onnistuneesti! Huomaan jo nyt jääväni Vekistä tosi helposti jälkeen, täytyy joko kasvattaa omaa tuntinopeutta tai jatkaa vain tätä irtoamistreeniä - kumpihan on todennäköisempi vaihtoehto? Unski pääsi tekemään (taas vaihteeksi) helppoa rallittelua, samantyylistä kuin Vekki. Kuitenkin radan yhteyteen otin kepit (ohjureilla), jotka Unto haki tosi hyvin ja varmasti! Sillä on niin makeet kepit, menee ihan täysillä ja focus edessä. Palkkana Untolla oli lapanen, jossa sisällä lihapullaa. Aina jos Unski osoitti mitään halua repiä tai ottaa lapasta suuhunsa, niin se sai lihapullaa. Myös lapasen röyhkeät varastamisyritykset mun kädestä palkittiin, kokeilen opettaa siitä röyhkeää lelujen suhteen :D


 Sitten Eetu. Lämppäsin sen ensin toisten kanssa, treenasin muut, kävin lämppäämässä uudelleen (kevyttä ravia), heittelin palloa (äkkikäännöksiä, pyörimisiä) ja koira tuntui hyvältä. Tehtiiin 16 esteen rata kaksi kertaa, jossa oli pelkkiä hyppyjä ja putkia, rimat oli 20cm. Jäähylenkkinä 1h vapaana liikkumista ja uimista. Kotona Eetu meni nukkumaan ja silloin oli ok, mutta herätessään se ontui toista takajalkaansa. Olisin voinut pursahtaa itkuun. No, särkylääkettä ja koira lepoon, aamulla ei onneksi enää oireillut. Itselleni tuli sellainen olo että kerjäsinkö taas verta nenästäni kun menin kokeilemaan reenata sen kanssa, mutta tämä vain vahvisti taas päätöksen siitä että sanotaan heipat agilitykentille. Jalkaa nilkuttaessaan ja surkealta näyttäessään Eetu muistutti pikemminkin 10-vuotiasta koiraa, kuin 4-vuotiasta. Mietin, että jos meno näyttää jo nyt tältä, niin miltä se tulisi näyttämään oikeasti vuosien päästä jos vielä jatkamme. Ärsyttää vain suunnattomasti edes ajatella, missä voisimme olla nyt, jos jotkin asiat olisivat toisin. Alkeiden jälkeen junnasimme suunnattoman kauan paikoillamme, emme kehittyneet kumpikaan ja opettelimme kaiken päin helvettiä. Niitä virheitä sitten korjailtiin, itse olin edelleen ihan surkea ohjaamaan ja emme edelleenkään saaneet koulutusta tai ohjattuja treenejä. Pienin askelin touhumme alkoi muistuttamaan ihan oikeaa agilitya, ei paniikinomaista räpellystä. Okei, en voi vieläkään ottaa kehuja vastaan siltä osastolta, mutta vanhoja ratavideoita katsoessa tekisi mieli voihkaista ja nostaa kädet silmille. Ei taidettu sitten koskaan päästä edes 2.lk kisaamaan, oih ja voih.

Tänään piti treenata tokoa, mutta jouduttiin keskeyttämään treenit ja poistumaan kentältä pesäpallojoukkueen tieltä. Viikonlopuksi kalenteri ammottaa tyhjyyttään ja ajattelinkin käyttää aikaa runsaasti koiraeläimiin. Tahdon pidemmän kaavan treenejä, pitkiä ulkoiluita ja onnellisia väsyneitä koiria! Ajatuksena oli ainakin pitää kunnon tokotreenejä, käydä tallomassa jälkiä ja ehkä esineruutuillakin. Olen vähän hämilläni tästä intopuuskasta, millä tahon mennä jäljestämään :D

04 toukokuuta 2014

ardienten leiri

Australianälykääpiön kanssa ollaan oltu nyt todella aktiivisia ja oltu paljon kahdestaan menossa. Vapun kruunasi oman Ardiente porukan ja kasvattajan leiri, joka pidettiin Pian kotona Kiteellä, jonne Joensuusta kestää vain tunti ajaa. Kiteelle ajettiin perjantaina aamupäivällä, sillä opiskelijana halusin juhlia myös Vappua. Yksi leirin ehdoton kohokohta oli tieto siitä, että kaikki Vekin sisarukset tulisivat olemaan paikalla. Ollaankin tavattu kaikki muut sisarukset pentulaatikon jälkeenkin, paitsi blue merle veli Turbo, josta tykkään kovasti. Päätimmekin heti uusia ryhmäkuvan, joka pennuista otettiin niiden ollessa vielä alle luovutusikäisiä. On niistä vaan kasvanut hienoja ja sukulaisuus ainakin omaan silmääni erottuu värisuorassa. Alemman kuvan ottanut (c) Teemu Rissanen


Leirin pääohjelmana oli paimennus ja olikin erittäin kiehtovaa nähdä eri tasoisia paimenia työskentelemässä lampailla. Vekin suhteen en odottanut ihmeitä, sillä kahden sytyttelykerran jälkeen sillä on ollut jo melkoisen kova palo lampaiden perään ja epäilin tuleeko hommasta yhtään mitään. Koira liinaan, minulle paimennussauva käteen ja kulkemaan aitaukseen. Lampaat herättivät kiinnostuksen välittömästi ja alussa keskityttiinkin lähinnä rauhalliseen etenemiseen ja näyttämään mikä lampaiden kanssa on sallittua. Kuitenkaan tällä kertaa Vekki ei komentanut mua ollenkaan samanlailla kuin viimeksi "VÄYVÄY PÄÄSTÄ MUT PRKL TONNE!!" ja kuljettiin yllättävän rauhallisesti. Vähitellen liikkuminen alkoi näyttää nätiltä ja rauhalliselta, seurattiin lampaita rauhallisemmin ja laajemmalla kaarella. Aina kun sain oman paikkani kuntoon ja lampaat pysyivät lähelläni, niin Vekinkin työskentely oli parempaa. Kun se sai oikean mielentilan päälle, niin liikkuminen oli hyvää ja tarvittaessa kuunteli ohjeitani ottaa enemmän tilaa lampaisiin.


Paimennuksen jälkeen menimme P-pentueen sisarusten ja Naava-äidin kanssa pellolle. Olin myös epäileväinen siitä, alkaisiko Vekki isotella muutamalle veljelleen, mutta ei olisi tarvinnut. Kaikki sisarukset tulivat keskenään toimeen upeasti ja leikkivät, kuin olisivat vasta ihan pieniä pentuja. Vekki rakastui erityisesti Turbo-veljeen, mutta rallittelu ja pellolla kirmaaminen oli niiiiiin siistiä ihan kaikkien kanssa. Olin tosi onnellinen siitä, että Vekkiä ei edes tarvinnut muistuttaa hyvästä käyttäytymisestä vaan se tuli ihan koirasta itsestään! Ei mitään urosmaista isottelua!

(Btw muutamaa päivää aikaisemmin treffasimme pitkästä aikaa lähes Vekin ikäistä kultaistanoutajaa Lucaa, jonka kanssa Vekillä ei ole oikein kemiat kohdanneet. Luca on sellainen älyvajaa noutaja, joka ei paljoa kysele ja Vekkiä alkaa ahdistaa eikä se juurikaan ole yrittänyt tulla toimeen toisen kanssa. Nytkin ensimmäinen tunti lenkillä meni siinä, että Vekki väisteli Lucaa ja tarpeen tullen väläytteli kulmureita ikenien välistä, jos toinen ei tajunnut jättää sitä rauhaan. Yhdessä vaiheessa menimme uudelleen eräälle pellolle, jossa Vekillä meni pasmat sekaisin ja se lähti rallattamaan onnellisena ympäri peltoa, Luca perässään. Äkkiä tämä olikin Vekistä älyttömän siistiä ja Luca uskomattoman hauska kaveri: jos Luca lopetti, niin Vekki meni hyppimään sen naaman eteen leikin kerjäys asentoon ja aneli toista leikkimään kanssaan. Olisi tehnyt mieli kysyä Vekiltä, että niin mites se olikaan, mutta tyydyin vain olemaan niin onnellinen siitä että niillä lopulta klikkasi yhteen)


Illalla otimme ilmaisutreenit. Saatiin lainata Hansun irtorullia, joten ensimmäinen treenikerta ihan oikeilla rullilla. Leikitin Vekkiä ensin rullilla, jotta se ei keksisi alkaa ällötä niitä. No ei olisi tarvinnut huolehtia: roikkui raivohulluna rullissa kiinni ja oli JEE MITEN SIISTIÄ-asenteella. Kaksi maalimiestä, jotka menivät pellon reunoille. Meinasin ensin ottaa ruokapalkat, mutta päätin kuitenkin että nyt tehdään leluilla: palkkana frisbee ja tennispallo.

Mentiin keskilinjalle, Vekki ei vielä tajunnut mitä ollaan tekemässä, koska maalimiehet olivat selkeästi näkyvissä. Otettiin linja maalimieheen ja viimeistään kun nostin käden valmiina lähetykseen, niin pentu terävöityi välittömästi ja lukitsi ihmisen. Lähetyksestä juoksi täysillä piilolle, otti rullan suuhun ja pussasi maalimiestä kasvoihin, hömppä pentu. Lähti palauttamaan mulle ja toi heti varmana käteen asti, vaikka uusi esine! Rullan irrotettua otin perusasentoon ja koitin lähettää näytölle, mutta Vekki ei ihan ymmärtänyt mitä olisi pitänyt tehdä. Hetsasin uudelleen sitä lähtemään ukolle, jolloin irtosi hyvin. Lelupalkka oli ihan superi, muutaman kerran piti mua vilkaista "voisitsä leikkii mun kaa vai leikinkö tän ukon kaa?", mutta kun pysyin passiivisempana ja ukko leikitti, niin ei pentu paljoa kysellyt enää. Tehtiin yhteensä siis 4 pistoa. Jokaisella pistolla Vekki otti rullan yhä nopeammin, palautus tuli aina mulle käteen asti. Näytöille lähtö parani kerta kerralta, kun sain Hansulta vinkkejä ja näin siitä tuli koirallekin selkeämpi. Koiraa ei oteta sivulle ennen näytölle lähetystä, vaan se tehdään heti rullasta irroittamisen jälkeen. Eli heti rullan antaessa otin Vekin pannasta kiinni ja maalimies aloitti piilolla kehumisen, jonka jälkeen sanoin "näytä" ja päästin koiran, toimi hyvin! Leikkiminen maalimiesten kanssa oli tosi hyvää, eiköhän me jatkossakin voitaisi mennä treenit pelkillä leluilla :) Vekki sai paljon kehuja tekemisestä ja omat rullat kävin ostamssa tänään aiemmin, niitä jo vähän kokeiltiin. Kuvia ilmaisutreeneistä löytyy, mutta en ole vielä saanut niitä!


Lauantai aamuna jatkettiin paimennusta, yhteensä kaksi kertaa päivän aikana. Aamulla itselläni oli vielä aika jäinen olo ja kesti taas hetki, että sain pakan koottua. Vekillä taas oli energisempi olo yön jäljiltä, jonka takia se kokeili muutaman kerran ottaa spurtteja lampaiden perään, tosin hyvin pentumaisesti. Sain kyllä annettua palautetta välittömästi tällaisesta käytöksestä ja Vekki antoi olla, aitauksen ulkopuolellakin kuulin että Vekki kyllä kuuntelee hyvin mua.  Alun jälkeen saatiin todella onnistuneitakin pidempikestoisia pätkiä, jolloin Vekillä oli hyvä draivi ja sain luvan useasti laskea liinan kädestäni. Vekki kuunteli paimennuskeppiä hyvin ja otti enemmän etäisyyttä, jos sitä pyysin. Ihanteellissa kohdissa itse pyörin lähinnä akselini ympäri, lampaat kiertäen minua ja Vekki laajempaa kaarta niiden perässä. Lopetettiin tällaisessa vaiheessa. Päivällä tehtiin uusi kierros, itselläni oli skarpimpi olo. Vekki otti tosi nopeasti oikean mielentilan ja tunnistin jo itsekin milloin se aikoi tehdä kauniisti ja omatoimisesti laskin aina liinan maahan ja keskityin pitämään lampaat mukanani. Kiersin taas oman akselini ympäri lampaat mukanani ja Vekki teki nättiä kaarta ympärillä. Kasvattaja huusikin tosi pian, että lopetetaan nyt kun näyttää hyvältä. Jee! Ylipäätään sain kerta kerralta itselleni enemmän varmuutta lampaiden kanssa liikkumiseen ja elämää helpotti se, että koiraankin pystyi alkaa luottamaan ja näin eron sen mielentilojen välillä. Onneksi kesä on vasta tulossa ja lammaslaitumille ei ole pitkä matka :)

 Maailman makein äitikoira! Kaikki postauksen kuvat (c) Teemu Rissanen

Paimenhommien jälkeen vielä vähän tokoa, puiden kiertämistä, frisbeen heittelyä ja yleistä hengailua. Vekki otti ihanan rennosti, kun istuskeltiin nurmikolla ja katseltiin muiden työskentelyä. Treenien päätteeksi mentiin vielä lenkille, jossa Vekin lisäksi olivat veljet Turbo, Pokka ja Devi sekä vanhemmat nartut Chila ja Takida. Kaikki koirat sekosivat onnesta päästessään juoksentelemaan isoille pelloille sekä uimaan hetkeksi rannalle. Vekki leikki kaikkien kanssa ihanasti ja veti hirveää rallia lauman kanssa! Velipoika kävi useaan kertaan härkkimässä Vekin kyljissä ja koitti vähän kokeilla saisiko kohtausta, mutta Vekki mielummin väisti ja vältteli, paitsi kerran murahti vaatiakseen toista jättämään rauhaan. Palattuamme takaisin pakkasinkin auton ja pennun kyytiin, sanoimme heipat ja lähdimme Joensuuhun. Itselläni oli sen verran väsynyt ja flunssainen olo, että totesin paremmaksi tulla lepäämään kotiin :) Kotimatkalla iloitsin miten ihanaan porukkaan olenkaan päässyt sisälle australianälykääpiöni ansiosta. Sain positiivista palautetta siitä että hyvin olen kakaraa vienyt, Vekin asenne on paljon aktiivisempi ja iloisempi kuin maaliskuussa Shepmates leirillä. Olenkin viime leirin jälkeen tehnyt lähinnä pelkkää virettä ja motivaatiotreeniä. Ei sillä että pennusta paukut loppuisi (siitä ei ole huolta), mutta tässä vaiheessa voin vielä vaikuttaa siihen millaisella palolla ja intohimolla se tekee tulevaisuudessa mun kanssa hommia.  Hansun sanoin "tämän ikäisellä koiralla on paljon tärkeämpää se, millä ilmeellä se istuu perusasennossa, kuin 30 askeleen "seuruu"." Niin totta! Minä haluan hullun, raivokkaan ja kaikkensa antavan australianpaimenkoiran, joka sekoaa päästessään hommiin, kiihtyy nollasta sataan ja silmät lyö tulta, kun pyydän sen perusasentoon!

Kuvia leiriltä tulossa lisää, kunhan saan niitä :)