vielä sunnuntain treenipläjäys (TOKOVIDEO!)

Tänään käytiin vetämässä toinen setti tokoa hallilla! Hallin varauskalenteri huusi tyhjyyttään ja treenaamaan sopi lompsia ihan milloin itsestä tuntui, voin kertoa että aika harvinaista herkkua viikonloppuisin. Koko Joensuu oli ilmeisesti agilityn SM-kisoissa tai Nurmeksen näyttelyssä, kun me pysyimme taas susirajan tällä puolen. Harmitti kyllä että kyseiset agilityn arvokisat jäivät välistä, kun kahtena vuonna siellä tuli oltua. Viime kesänä kävimme samalla tapaamassa australianpaimenkoirien kasvattajia pääseudulla ja tutustuimme koiriin, silloin kävi kokoajan ajankohtaisemmaksi tämä unelmani toteutuminen. Sitä ennen taisin käydä SM-kisoissa Jyväskylässä, jonka merkkipaaluna oli ihkaoikeiden agilitykenkien ostaminen, kun tuntui että kyllä laji vie mennessään. Tänä viikonloppuna ollaan kuitenkin menty tokossa niin paljon eteenpäin, että ei haittaa :)

Seuraamisessa erikseen käännöksiä, täyskäännöksiä ja pysähdyksiä. Videolta voisin ynnätä meidän tehdeen jo ihan alokasluokan pituista seuruuta, sekä juoksuaskeleita joita ei olla ikinä tehty. Käännöksetkin näytti hyviltä, kun miettii että ollaan vasta alettu tekemään niitä kerran pari olohuoneessa. Koiralla pysyy tosi hyvin kontakti ja videolta katsoessa seuruupaikassa ei ole paljoa moitittavaa, muuten yritin katsoa hallin peilistä miltä näyttää

Liikkeestä maahanmenon ja seisomisen tehotreeni jatkui! Otin suosiolla ensin nopeita, käsiavulla tehtyjä maahanmenoja jotta hiipimistä ei tulisi ollenkaan. Muuten tehtiinkin pelkästään jo seuraamisen yhteydessä, jossa tuli tosi hyviä maahanmenoja. Kyllähän se ripeämpi saisi vielä olla, mutta tällä siitä saadaan hyvä! Seisominen oli eiliseltä pennulla hyvin muistissa, tosin usein se unohtui vaan lagittamaan seuruuseen eikä tajunnut että pyydän sitä tekemään jotakin. Tosi hyviä kuitenkin, kun tää on ollut vähän hankala liike Vekille

Hypyn lopun treenausta. Otettiin kuitenkin alkuun 2-3 hyppyä ja sen jälkeen laitoin vain Veen seisomaan hypun taakse ja liikuin ympärillä. Muutaman ekan kerran peppu lipsahti maahan, kun tulin liian lähelle. Näiden jälkeen se tajusi että okei pitää pysyä neljällä tassulla ennen lupaa ja malttoi odottaa. Hivuttauduin vähitellen sen vierelle ja lopulta seisoin ihan kiinni koirassa ja se ei meinannut istua. Pitää olla tarkkana ettei ala automaattisesti istumaan kun palaan vierelle, sillä sitä on ärsyttävä saada koiralta pois!

Noutoa metallikapulalla, jee! Pientä ällöämistä oon havainnut koirassa, joten koitetaan tehä nyt metskusta maailman paras juttu. Pienestä pitäenhän Vekkiä on leikitetty metskulla ja muilla oudoilla esineillä, mutta ei ihan pentuajan jälkeen tuli taukoa. Istuttiin lattialle ja heittelin ensin lähelle ja annoin Veen tarjota kapulan hakemista. Sen jälkeen hetsasin sitä näyttämällä kapulaa ennenkuin heitin. Lähti hyvin hakemaan ja palautti käteen saakka, mitä nyt usein kokeili myös tiputtaa sen mun eteen ja tulla jo kinuamaan palkkaa. Näistähän ei luonnollisesti ruokaa tullut! Siirryttiin ylös tekemään ihan oikeaa noutoa. Lähti hyvin hakemaan, nosti aika varmasti ja palautti käteen saakka. Levitin kunnolla käsiäni ja autoin pentua, jotta se haluaisi aina tuoda sen käteen saakka eikä se keksisi kapulan räkäisemisen olevan vaihtoehto ollenkaan. Kuitenkin joidenkin toistojen jälkeen palkkasin sen lelulla ja seuraavalla toistolla pidin lelun valmiina oikeassa kädessä. Jostain syystä Vekki alkoi palauttaessa kaartaa jo mun oikealle puolelle, tiputti kapulan ja tuijotti kättä. Laitoin lelun taskuun ja tein selväksi, että palkka ei ole vielä näkösällä eikä sitä tarvitse koittaa kuikuilla. Tehtiin ihan samperin monta toistoa ihan vain sen takia, että halusin kapulan omaan käteeni asti keskittyen, enkä siten että se jo kyttää taskuja ja pudottaa metskun eteeni. Onneksi tämmöset toistot lopulta saatiin ja Vee sai onnellisena pallonsa!

Näissä treeneissä sai olla taas tyytyväinen, että on opettanut koiralleen niin monipuolisia palkkaustapoja. Esimerkiksi seuraamisessa on kätevää, kun voi koiran suorituksen laadun mukaan säädellä palkkaa. Jos vertaisin Untoa ja Vekkiä, niin Untolla ei ikinä voisi jättää esim. palkkaamatta tai antaa vain "kuivaa nappulaa nakin sijasta" sen takia, että sen suoritus muistutti kuollutta kalaa. Vekillä sen sijaan pystyn säätelemään todella paljon, miten koira minun mielestäki teki  Jos suoritus on napakymppi, niin taskusta lentää lempilelu kera hullujen kehujen ja ylistän pennun maasta kattoon. Jos suoritus oli ok, mutta haluan kokeilla saada koirasta enemmän irti, niin saatan kiskoa lelun taskusta, antaa koiran jahdata tai roikkua siinä hetken ja varastan sen taskuuni kesken kaiken. Seuruussa käytin ruokaa lähinnä "ylläpitopalkkiona" eli kertomaan että "hyvää työtä tähän asti, jatkamme vielä ja toivottavasti kokeilet tehdä vielä paremmin" tai yksityiskohdista palkitsemiseen. Myös sosiaalinen palkkio toimii Veelle todella hyvin eli minua vasten hyppiminen ja ilakoiminen, käsien jahtaaminen ja koiran töniminen. Näistä kaikista on hurjan paljon apua ja huomaan, miten pienempi palkkio tai jo pelkkä lelun näkeminen on Vekille motivaattori tehdä vieläkin paremmin! Tulevaisuudessa uskon että tullaan menemään tokotreenitkin aika paljon pelkkien lelujen voimin, koska Vekistä tulee silloin ihanan täpäkkä ja sen silmissä palaa intohimon liekit. Namit tekee siitä liian lässykän!

Iltapäivällä meillä piti olla pelastuskoiratreenit alueella, jossa en ikinä ole käynyt. Lähdin hyvissä ajoin ajamaan, mutta en vain löytänyt paikkaa eikä puhelimessa ollut kenttää. Osuvasti treenisuunnitelmassa oli sanottu "näissä treeneissä keskitytään myös ohjaajan suunnistamis- ja metsässä kulkemistaitoihin". Huvitti tämä siinä vaiheessa, kun rukoilen puhelimen Google Maps naista neuvomaan minut oikeaan paikkaan ja kiroan miten en saa netissä olleesta ilmakuvakartasta juuri mitään irti. Suunnistussäädön jälkeen hoitokoira Myrn päätti ilmaista mielipiteensä kaikesta oksentamalla autoon, eikä ollut mikään nätti shelttitytön oksennus voin kertoa. Siinä vaiheessa päätin luovuttaa, pysäytin auton keskelle metsää ja päästin koirat juoksemaan. PK-lajeja sitä oli tarkoitus mennä vissiin treenaamaankin, joten päätin talloa jäljen. Ensimmäinen 20 askelta  namitettuna, sitten satunnaisesti nameja siellä sun täällä jäljellä, kaksi 90° kulmaa. Vekki löyti taas(!) hyvin jäljen alun ja alkoi jäljestää hyvällä moodilla. Kuitenkin kulmat se teki tosi rumasti, eikä keskittynyt yhtään. Paahtoi vaan menemään ohite ja huomasi että "hups, ei tässä enää vissiin haisekaan oikeelta.... nooo kokeilempa vaikka täältä!" ja meni ihan minne sattuu. Oli kuitenkin ihan ok suoritettu jälki.