Päätin etten jaksa piirtää yhtäkään rataa. No päätin kuitenkin piirtää ensimmäisen radan eli oikeastaan lämmittelyradan. Treenit piti tänään Kaitsun tyttö, Henna joka kilpailee koiransa Chocon kanssa SM-tasolla. On kivaa saada palautetta ja neuvoja kokeneilta harrastajilta. Kuten Kaitsu lupasi oli luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kokeilin erilaista tapaa hillitä Eetun palavaa intoa radalla ja houkuttelin makkaran avulla pysymään valppaana, mutta rauhallisena. Kehuin vaikka ei tehnyt mitään ja jos itse mokasin radalla niin kehuin koiraa silti vaikka se tulikin komentamaan ja tungin makkaraa suuhun.
Sitten rataan. Ensimmäisellä putkella hämminkiä en muista mitä. Otettiin kuitenkin uudelleen radan jälkeen. Toisella kerralla 4-hyppy ei meinannut onnistua millään. Tein niistopersejätön, mutta koira ei osannut hahmoittaa minne kaartaisi hypyn jälkeen. Kolme kertaa otin uudelleen, mutta aina kaartoi väärin. Olisin tietty ite voinut olla paljon selkeämpi ja lähtee jo liikkeelle kun koira on hypänny enkä jäädä seisomaan paikalleni. Ah, kepit tulee olemaan tästä eteenpäin täydelliset! Henna sanoi ettei Eetu tarvitse mun kättä neuvomaan minne se menee - se ei edes katso enää sitä. Kysymys on siitä, että mun rytmi pysyy samana. Välillä yritän vedättää sitä nopeuttamalla kävelyä jossain vaiheessa keppejä jolloin Eetulle tulee helposti virheitä ja jättää välistä. Tietysti tää olis pitänyt tajuta. Kotona keppejä treenatessa ns sheippaan usein eli kävelen vain keppien vieressä sanomatta sanaakaan tai ohjaamatta ja E pujottelee ne hienosti. Ja aina kun näin treenaan niin pidän vauhdin samana. Koska en voi kiihdyttää koska en ohjaa. Mutta sheippaamalla E kestää myös nopeamman vauhdin kunhan se on tasainen. Treeneissä helposti nopeutan vauhtia kesken kaiken kun Kaitsu hoputtaa tai ajattelen että okei yritetääs mennä lujempaa. Täytyy pitää siis sama vauhti koko keppien ajan olipa se nopea vai hidas, mutta keskenkaiken ei saa muuttaa. Henna sanoikin siis, että keskity jalkoihisi älä käsiisi.
Tehtiin siis kepit uudelleen ja kappas kummaa: pidin vauhti jo ennen ensimmäistä keppiä samana aina loppuun asti ja Eetu ei mennyt väärin kertaakaan! Aika täydellisesti itseasiassa.
Muista radoista en jaksa kirjoittaa, mutta paljon juoksemista ja muka yksinkertaisia välistävetoja jotka ei ollutkaan niin helppoja. Ei pelkästään meille vaan myös muille eli ei ne tainneet ollakaan niin yksinkertaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti