I'll be everything you need, in every way

Eilen lähdettiin nopealla varotusajalla treenaamaan Juulian&Voiton sekä Viivin& Rommin kanssa meidän läheiselle hiekkakentälle. Aikomukseni oli suunnitella äkkiä treenit paperille, mutta empä kerennyt. Tiesin jo mielessäni kuitenkin mitä täytyy vielä hioa koetta ajatellen.
Heti kentällä Eetu näki Rommin ja innostui. Onneksi ei niin paljoa, ettei olisi työskentely kiinnostanut mutta tilaisuuden tullen yritti salaa innostaa Rommia riehumaan

Treeneistä ei mitään erikoista. Saattoi johtua äkkilähdöstä tai kiireestä, mutta ei ollut niin treenifiilis. Tuntui etten osannut liikkua tai ajatella tai pyytää koiralta oikein mitään järkevää :D Tehtiin kuitenkin vähän seuraamisia erilaisissa pätkissä ja naksutin käännöksistä, pysähdyksistä ja perusasennoista. Luoksetuloista puolet oli hyviä ja puolet huonoja. Välillä tuli laiskalla ravilla, mutta välillä lähti hyvällä laukalla joka on meidän ihannesuoritus tällä hetkellä. En oikein tiedä pitäiskö mun nyt jättää palkkaamatta hitaista ja huonoista luoksetuloista vai panostaa oikeaan suoritukseen ja palkata aina. Eetullahan tuli yhdessä vaiheessa pieni black out siitä mitä luoksetulossa tehdään. Välillä haki sivulle, välillä eteen ja välillä jotain siltä väliltä. Saattoi keskeyttää vauhdin puolessa välissä ja olla tulematta. Korrin kirjassa sanottiin, että tällaisen käyttäytymisen täytyisi johtua siitä että koiralla on yritetty korjata luoksetuloa monilla eri tavoin lyhyen ajan sisään joten sillä ei ole selkeää käsitystä mitä siltä pyydetään. Näinhän se on. Fiksuja ihmisiä nuo Korrit. Kuitenkin nykyään luoksetulo on aika mallillaan kun palkkasin jonkinaikaa pelkästä suorituksesta vauhdista riippumatta

Kentällä oli outoja tuoksuja ja maa veti eläimen nenän kokoajan puoleensa. Ihmettelin varmaan kymmenen kertaa ääneen, että mikä ihme tässä voi haista. Yleensä Eetu ei liimaudu noin paljoa hajuihin kun treenataan joten pakko sen oli jotain hyvää olla. Sain monta kertaa herätellä sen huomion ja vetää kuonon ylös maasta.

Oon yrittänyt kokeilla lyhentää jäävien vihjesanoja. Viime kokeen nollaantuneen maahanmenon jälkeen ajattelin olisko koiralle helpompaa tietynlainen "ääntely" kuin yhden sanan toisto. Ääntelyä ja muminaa voisin pitää monta kertaa ja sanoa vaikka vasta sivulle ottaessa. Ei välttämättä nollaisi mielestään vihjesanaa ennen liikkeen alkua. Niimpä oon alkanut käyttää maahanmenossa vihjeääntelyä "mmmmmmaaaaa" ja seisomiseen yrittänyt muuttaa "ssssssseiiis". Maahamenossa toimii, mutta seisomisessa ei. Joudun varmaan tyytymään viimeiseksi mainitussa tavalliseen käskyyn, koska pelkällä lyhenteellä menee jatkuvasti maahan. Muutama onnistunut kerta on, mutta en vois sanoo tätä ollenkaan varmaksi

Paikkamakuu Voiton ja Rommin keskellä. Palkkasin aika runsaasti ja yritin naksuttaa tarkkaavaisesta kontaktista sekä pään laskemisesta maahan. Oonkohan epäselvä jos kehun näistä molemmista? Eikö se oo kuitenkin parempi jompikumpi kuin ympärilleen katselu. Molemmat vapauttivat koirat ympäriltä ja jätin Eetun vielä hetkeksi. Viivi hihkaisi Rommille kovaan ääneen "vapaa" ja Eetu ei edes ajatellut nousevansa. Tietysti katsoi mikä siellä kiljuu, mutta ei noteerannut enempää. Viivi on selvästi hyvä häiriö meille kun on heittänyt Eetua jo lelullakin naamaan kesken paikkamakuun :D Kuvat (c) Viivi Saarikko