27 marraskuuta 2011

tokoiluu




Tänään lähdettiin vähän extempore (taidetaan lähteä aina vähän extempore) Kana-areenalle tokoilemaan. Evie oli vuokrannut hallin tuttunsa kanssa ja mentiin mekin sitten Juulian kanssa mukaan kun autonkin sain.
Suunnitelmana oli treenata paljon avoimen juttuja jotta nään vaikuttaako halli koirassa liikkeiden suorituksessa.

Tokohalli sijaitsee meidän agihallin vieressä joten koira nosti pihalla heti kierrokset kattoon kun luuli, että pääsee agittamaan. Ei yhtään tehnyt mieli livahtaa salaa halliin: agilty on vaan kivempaa kuin toko!
Sisällä hallissa Eetu oli vähän levoton ja haukkui kokoajan. En tiedä johtuko siitä, että kuvitteli mahdollisesti vielä pääsevänsä esteille.

Aloitettiin treenit jäävillä. Ensin maahanmenoa jossa ennakoi ensimmäisen toiston. Noin 10 askeleen jälkeen meinasi mennä maahan, mutta jatkoi kuitenkin seuraamista. En ikinä laske askeliani jäävissä, mutta ilmeisesti tietty välimatka on jäänyt koiralle takaraivoon. Seuraavat toistot parempia (tein erilaisilla matkoilla) ja kokeilin kerran ilman vihjesanaa jolloin teki myös hyvin. Videolla ei mene puhtaasti hissinä alas, mutta yleensä tekee kyllä mielestäni paremmin?




Sitten seisomista. Seisominen on ollut yleensä se epävarmempi liike joka oli myös tänään. Vihjesanoista huolimatta koira meni suoraan maahan. Uusilla yrityksillä sanoin vihjesanat vielä selkeämmin ja lopulta otin vartaloavun mukaan. Vartaloapu auttoi ja koira tajusi mitä siltä pyydetään. Naksuttelin seisomisesta vähän aikaa



Seuraaminen takapalkalla. Eläin vähän nosti kierrokset kun vietiin takapalkka (broileripullaa = parasta ikinä) odottamaan. Seuraamisessa sit yllätys oli niin innoissaan, että edisti ja poikitti ja jouduin kokoajan jarruttelemaan että hakis oikeelle paikalle takaisin. Imutin vähän aikaa niin alkoi rauhoittumaan ja normaali seuraamispaikka löytyi. Myöhemmin Evie liikkuroi meille seuraamisen joka meni paremmin.
Tuo poikittaminen alkaa olemaan yleistä. Välillä painaa ärsyttävästi pohjetta vasten pää kenossa. Keksin juuri, että voisiko syy olla niskan jumittaminen? Toivottavasti.

Luoksetulossa alkuun läpijuoksu pitkältä matkalta ja tuli raivolla. Niin siistiä, että tohon koiraan on saatu taas vauhtia! En osaa kuvitella miten se silloin joskus hölkkäs vaan luokse ihan masentuneena luoksetulossa? Seuraavaksi stopin kokeilu lyhyeltä matkalta, toimi hyvin. Uskalsin ottaa pitkältä matkalta ja "pysähtyi kuin seinään" heti käskyn kuultuaan. Olin niin ylpee!! Käsky voittaa käsimerkin 6-0. Vielä koemaisesti pysäytys merkille ja loppuun yksi läpijuoksu

Kaukoja lähinnä kokeenomaisesti. Vapautus takapalkalle välillä istumisesta, välillä koko sarjasta. Viimeisillä toistoilla Juulia wnb-liikkuroi ja seisoi Eetun takana, mutta koira ei ottanut häiriötä

Noutoa kaksi toistoa lähinnä nähdäkseni ottaako häiriötä hallista. Lähtee laukalla kapulalle ja ottaa hyvin, mutta palauttaessa vähän löysä ote edelleen


Paikkista lopuksi. Tätä odotin eniten jotta pääsin ottamaan pää-käskyn mukaan. Laitoin Eetun reunaan ettei ottaisi mitään häiriötä toisista jotta olisi tarkoituksella helpompi harjoitus. Kävin 3-4 kertaa kokeeomaisen matkan päässä ja seisoin eri pituisia aikoja, kävin pari kertaa piilossa sekä palasin koiran vierelle kokeilemassa pitääkö pään maassa myös mun palatessa. Palkkasin välissä jotta ei turhautuisi ja nostaisi päätä. Yhdessä vaiheessa laitoin paikkaistumaan hetkeksi kun kävin hakemassa lisää ruokaa. Yllättävän varmasti pysyi istumassa kun olin varma, että valahtaa taatusti alas. Paikkaistumisiakin olis hyvä treenata aina välillä huvikseen.

Treenien välillä pidettiin monta taukoa.

Luin Tavoitteena huippukoira-kirjasta, että niiden koirien jotka tykkäävät jauhaa lelujaan pitäisi antaa pureskella niitä palkkauksen jälkeen niin kauan kuin haluavat. Tai no ainakin hetken ja kehua vieressä. Eetu alkaa aina jauhamaan vinkupalloaan oikein nautinnolla niin aloin sitten tekemään kirjan ohjeiden mukaan. Nyt sitten pallon heitettyäni annan sen mässytellä pallolla ja kehun.


Treenien jälkeen käytiin lenkillä ja Eetu ja Soolo pääsivät vihdoin leikkimään keskenään! Ne ovat tulleet aina keskenään toimeen ja olleet parhaimpia kavereita heti tavattuaan. Pojat vetivätkin hirveetä rallia ja painivat söpösti. Kotiin päästyä ehdittiin hetki levätä kun lähdin lenkille toisella koiraporukalla. Nyt koiruus onkin ihan rätti ja nukkuu mun sängyssä.

Lauantaina päätin että nyt on niiden mahakarvojen vuoro. Saksin mahdollisimman lyhyeksi ja joo ei niillä tassukarvasaksilla mitään kaunista jälkeä saa. Vois sanoa, että Eetulla on nyt pottatukka mahassaan. Mutta jo seuraavan lenkin jälkeen sai huokaista onnesta kun mahan sai yhdellä pyyhkäisyllä puhtaaksi!
Sain Eetulle onneksi hierojan tiistaille niin nähdään onko koirassa jumeja. Alku vuoden nivelvenähdyksen kokenut jalka on alkanut oireilemaan taas samanlailla mm. ei laske kunnolla painoa niin toivotaan että kyse olisi vain pienistä jumeista

EDIT/ Ajattelin laittaa Eetun toivomaan joulupukilta Berran fleecetaluntinta, mutta en voinut vastustaa kiusausta ja laitoin sen tilaukseen! Jos se treeniliivikin kohta tulisi :)

Ei kommentteja: