Ratapohjaa katsoessa fiilistelin että jee nyt rallitellaan, mutta rataan tutustuessa paljastuivatkin käännökset ja ohjauskuviot jota radalla tulisi olemaan. Ensimmäisellä radalla olisi ollut puomi ja keinu joita me ei tehty. Alun 1-3 hyppyjen kuvittelin olevan sairaan helppo irtoaminen ja niin se olikin, mutta viimeistään kolmoshypyllä tajusin että nyt oon myöhässä ja koira tuli syliin. Sain jotenkin heitettyä pussiin ja juoksin ottamaan kepeille vastaan. Kepit teki hyvin!
Pätkäistiin rata tässä vaiheessa.
Putken suulta aita takaakiertona joka olikin vaikea. Rata meni oikeastaan muuten hyvin, mutta Hennan neuvojen mukaan olisin voinut ohjata alussa ja tuolta putkelta takaakierron erilailla. En muista ohjauksen nimeä, mutta otin tavallaan koiran oikealle kädelle vastaan taakakierto hypyltä enkä saanut peruuttaa ollenkaan. Mulle vaikeita on tollaset jossa joudun ottamaan koiran tosi lähelle vastaan. Harjoittelin pari kertaa ja sain suunnilleen onnistumaan, mutta en ilmeisesti suostunut luopumaan peruutusaskelistani. Tulee turvallinen olo kun tietää ettei koira tule käsille.
(kotona askartelin Eetun hajonneesta tennispallosta ruokapallon. leikkasin palloon viillon josta saa laitettua ruokaa sisään. kotona Eetu oli ihan liekeissä tästä, mutta treeneissä ei kelvannut palkaksi)
Toinen rata olikin paljon vaikeampi. Alun hypyt olivat taas ongelmana, mutta onneksi ehdin seurata miten Henna neuvoi muita ja tiesin suunnilleen miten ohjata. Kepeille irtosi muistaakseni hyvin tosin lopetti liian aikaisin. Tämä ongelma oli myös muilla. Henna neuvoi, että koira pitäisi opettaa pujottelemaan myös seinää ja tyhjyyttä päin jotta tällaisesta ei tulisi ongelma. Pussista putkeen tein ensin takaaleikkauksena, mutta Henna kehotti tekemään persjättönä. Muutenkin mun täytyy oppia vaihtamaan takaaleikkaukset persjättöihin. Harjoittelin sitten persjättöä ja lopun takaakiertoa kahdella eri tyylillä vähän aikaa
Pää oli vähällä taas hajota siihen haukkumisen määrään. En pysty kuuntelemaan yhtään palautetta tai ohjeita kun Eetu huutaa ja hyppii jaloissa. Enkä osaa johdonmukaisesti komentaa vaan välillä huudan, pidän käskyn alla tai pidän sen suuta kiinni. Käskyn alla ei pysy ollenkaan kun yritin laittaa paikkaistumaan tai -makaamaan vaan nousee samantien. Useasti käyn lopulta painamassa sen perseen sinne lattiaan, mutta ei se siellä kauaa pysy.
Toistojen välillä syötin koiraa jatkuvasti ja jos mokasin niin enemmän ruokaa vaan suuhun. Viimeisten palautteiden aikana syötin koiraa kokoajan niin oli mukavan hiljaista. Joidenkin toistojen kohdalla koira oli niin kiihtynyt ettei suostunut edes syömään. En kuitenkaan päästänyt radalle ennenkuin suostui syömään koska radalle ei tosiaan mennä jos ollaan niin kiihtyneitä ettei ruokaa kykene enää ottamaan. Kun söi niin jatkettiin. Sanonko vielä kerran: syödä?
Mun täytyis olla paljon määrätietoisempi ton koiran kanssa. Täytyisi päättää keino jolla saan sen hiljaiseksi ja pysymään aloillaan kesken radan. Lelut pois suljetaan kokonaan ja ainoa vaihtoehto taitaa olla ruoka. Nappulaa liukuhihnalta suuhun vain niin ei ainakaan ehdi pahemmin haukkua
Punnitsin Eetun toissapäivänä ja painoi 15,6 kg, mikä pullukka! Ei voi kuin unelmoida ajasta jolloin se oli ihana solakka teinipoika. Missä se +2 kg sitten tuossa koirassa on onkin toinen kysymys?
Etutassujen kynnet ovat menneet tosi pahaan kuntoon. Yhtenä päivänä olivat vuotaneet verta jonka jälkeen päätin että joko ostetaan tossut tai asfaltilla ei enää kävellä. Mustissa&Mirrissä myytiin tossuja, mutta kaikki olivat liian isoja tai pitkiä. Ei sillä en muutenkaan tykkää, että koirille joutuu pukemaan yhtään mitään joten ei haittaa. Ostettiin kuitenkin pari vauvojen sukkia, mutta nekään eivät pysy jalassa. Kuljetaan siis lähinnä metsässä ennenkuin lumet tulee. Eilen leikkasin Eetun tassukarvat ihan lyhyeksi jotta kosteus ei jää muhimaan anturoiden väliin. Seuraavaksi vuorossa mahakarvat joita joudun nyt joka lenkin jälkeen pesemään kun maha on täynnä kuraa ja hiekkaa. Voisi sanoa, että tää ei ole se meidän vuodenaikamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti