16 marraskuuta 2011

kun kaikki mitä saan, saa lisää janoamaan

Iso kiitos Evien isille, joka lähti meille tänään kuskiksi!
Päästiin vihdoin pitkästä aikaa agilityepiksiin. Ensimmäisen kerran juostiin toukokuussa Keuruulla jossa ei oikein osattu. Ollaan kuitenkin kehitytty paljon sen jälkeen ja oli hyvä päästä näkemään missä oikein mennään

Alkuperäisenä suunnitelmana oli käydä juoksemassa vain mölliluokassa. Ilmoittauduin viimeisenä ja käänteisesti oltiin vuorossa ensimmäisenä. Rata oli melko yksinkertainen ja juuri sellainen jossa me osataan. Juoksua, suoraa ja putkiin irtoamisia. Rataan tutustuessa huomasin monien valssaavan putken jälkeen, mutta itse en jaksanu rynnätä kiireellä ottamaan koiraa kunnolla vastaan ja varmistamaan, että irtoaa vielä aidalle. Niimpä vaihdoin puolta vasta Eetun ollessa A:lla mikä toimi hyvin. Puomilta putkeen irtosi hieman huonosti mikä johtuu siitä, että olin jo alkamassa valssaamaan liian aikaisin. Kieltoa ei onneksi tullut. Yleisesti meni hyvin!

Olin jo ilmottaitunut mölliradan uusintaan joten päätin käydä juoksemassa sen. Halusin yrittää vielä puhtaampaa rataa. Ei olisi pitänyt, sillä toisella startilla kopsui rima alussa ja lopussa ja irtosi kyseiseen putkeen vielä huonommin. Sain ensimmäisestä radasta kehuja tuntemattomiltakin ihmisiltä eli ilmeisesti meni hyvin :)

Möllien mini 0 vp -13.68s 2.sija!




Päätin ilmoittaa koiran myös 1.luokkaan. Suunnittelin ohjauksen jo paperilta enkä muuttanut suunnitelmia rataan tutustuessakaan. Takaa leikkaus toimii meillä hienosti niin mitäs turhia valssaamaan. Ensimmäinen startti meni muuten puhtaasti, mutta puomille kiivetessä luiskahti alas. Jäin vaan hölmistyneenä kattomaan, että minne se koira hävis. Alussa mietin pitkään kuinka kauas uskallan mennä ottamaan vastaan jotta koira varmasti hyppää pituuden kunnolla. 3-este ei tuottanut ongelmia kun muistin huutaa TÄSSÄ-käskyn heti koiran ponnistaessa. Monilla kaatui rata siihen, että koirat irtosivat viereisille kepeille. Epäilin että kepeillä meille tulis jotain häikkää, vaikka sanoinkin että toi on melko helppo keppikulma meille. Olin yllättynyt miten hyvin se meni kepeille ja teki puhtaasti!

Ennen toista starttia Eetusta alkoi näkyä lievää väsymystä ja toivoin että sen pää pysyy kasassa. Olin valmistautunut jo ensimmäisen riman tiputukseen ja muihin tyhmiin virheisiin kun koira alkaa olla väsynyt. Kuitenkin eläin suoritti taas puhtaasti aina renkaalle asti josta meni läpi. Tiedän ajatelleeni alitajunnassa sekunin ajan "eikä" sillä meni ohi myös seuraavasta esteestä muurista. Eli epäonnistumisen tunne näkyy heti seuraavalla esteellä. Loppu meni puhtaasti paitsi myöhemmin videota katsoessa huomasin, että ilmeisesti ei ottanut puomin alastulokontaktia.



On tyytyväinen fiilis! Treeneissä tällaisella radalla oltais kaaduttu jo monta kertaa, mutta ehkä pieni jännitys sai keskittymään ohjaukseen 100%. Rengas on ehdottomasti se mitä nyt aletaan muistelemaan. Kävin itseasiassa yks päivä kentällä treenaamassa rengasta ja siellä teki loistavasti. Joku nyt hämää koiraa etenkin hallin ohuessa renkaassa ja ilmeisesti hieman hämäsi tälläkin renkaalla. Keppejä voisin alkaa opettaa hieman omatoimisimmaksi koska nyt vauhti hiipuu siksi koska ei kato suoraan eteenpäin. Namikuppi avuksi hetkeksi?
Tuli hirvee into päästä kisaamaan lisää. Ehkä ne viralliset on edessäpäin ensi vuoden alussa maybe?

Ei kommentteja: