08 toukokuuta 2015

heihei joensuu!



Vapun irtioton jälkeen alkoi todellisuus tulla vastaan, kun viimeisetkin pahvilaatikot tuli pakata ja syödä pari päivää pelkkää pakastepizzaa, koska astiat oli pakattu. Viimeisinä päivinä Joensuussa kävimme vielä kivoimmissa paikoissa lenkillä kavereiden kanssa, treenasimme siinä samalla hieman ihan fiilispohjalta ja kuvasin vielä koulutyökseni tulevaa seuran videota. Tuntui niin kivalta kävellä omalle tutulle hallille Vekin kanssa, kun matkaa on vähän päälle kilometri ja kuuliaisen koiran voi pitää halutessaan kokoajan ilman remmiä. Tai mennä kavereiden ja kavereiden koirien kanssa kävelylle tuttuihin ympyröihin, joissa tietää tasan minkä kulman takaa saattaa tulla koira vastaan ja missä voi mennä rauhassa. Torstaina pakattiin muuttokuorma kärryyn ja illalla lähdettiin ajamaan kohti Vantaata. Muuttomiehiksi tulivat äiti ja veli sekä takaluukussa tylsää matkantekoa nurisivat Vekin lisäksi Eetu ja Unski. Aamuyöllä saavuttiin määränpäähän, mutta kello oli jo niin paljon että menimme hotelliin yöksi. Voin kertoa että en olisi ehkä toivonut kaikille kolmelle koiralle ensimmäistä hotellin asiakkaana vierailua samalle kerralle, sillä kun yksi pelkäsi hissiä niin toinen örisi samaan aikaan ystävälliselle hotellivirkailijalle ja minä väsyneenä roikuin hihnoissa. Yöunet jäivät vähäisiksi, mutta hiljalleen väsymys ja ärtymys alkoi muuttua pulppuavaksi jännitykseksi kun ajettiin uudelle kotiseudulle.

Uusi koti on ihana ja tilava useammalle koiralle. Koirat saa hyvin rajattua portilla makuuhuoneeseen ja tarvittaessa suljettua liukuoven vielä esteeksi. Parveke on tosi iso ja aloinkin heti totuttaa koiria siellä hengailuun, koska jotenkin tuo tila on hyödynnettävä ja koirat saavat siellä loikoilla. Asumme toisessa kerroksessa, jonne on yhdet pitkät ja aika jyrkät rappuset, mutta myös hissi. Ollaan kuljettu nyt pelkästään hissillä, jotta Eetun ei tarvitsisi kulkea rappusissa ja hissillä kulkemisesta tulisi helppoa. Vekki suhtautuu uuteen kotiin ja ympäristöön leppoisasti, eikä sitä pelota kulkeminen hississä tai käytävillä. Eetu tahtoo vielä alkujännityksen vuoksi kulkea rappukäytävässä seinän vieressä ja Unski jännittää hissiin astumista. Ollaan tänään jo ehditty tottua siihen, että heti ovesta ulos astuessa täytyy nopeasti mennä vähän matkaa pihasta pois, sillä siihen ei todellakaan saa antaa nostaa jalkaa. Kakkapusseja täytyy alkaa kantaa aina mukana (mitä yritin Joensuussakin opetella vähän kehnoin tuloksin) koska ollaan niin kaupungissa. Tosiaan, asutaan Tikkurilan juna-aseman vieressä. Olen aina sanonut etten ikinä voisi muuttaa pääkaupunkiseudulle, mutta mieli muuttui kun käytiin useamman kerran kylässä Hakunilassa ja tuntui kivalta koiraihmisen alueelta. Nyt asutaan sitten juna-aseman vieressä, mikä ei kyllä ajatuksentasolla kuulosta siltä mitä lähdettiin asunnolta hakemaan, mutta en valita - nyt on tällainen elämäntilanne ja kaikki on hyvin!


Etenkin Eetulla oli sen verran kierroksia, että lähdin sen kanssa ensin kahdestaan tutustumaan kodin ulkopuolelle. Tehtiin pientä tokoa ja kyllä vain tuon koiran oppimista voi verrata vaikka pyörällä ajoon: sen minkä oppii, niin ei kyllä unohda! Kotona ehdittiin sen jälkeen purkaa vähän tavaroita paikoilleen, kun Nea kävi meidät hakemassa kyytiin ja ajettiin metsään lenkille. Kyllä alkoi tuntua heti kotoisalta, kun päästiin maisemiin, jotka Joensuussa olivat ihan joka päiväisiä. Eron kuitenkin huomasi, sillä "parkkialueella" oli useita autoja ja jo autosta noustessa näkyi ainakin kolme ulkoilijaa koirineen ja lenkillä sai ottaa koirat kiinni useasti kun vastaan tuli muita. Dusty ja Iisi olivat söpöjä! Oon tosi iloinen miten nopeasti ollaan saatu niin lenkki- kuin treeniseuraa tuleville päiville.

Nyt vaan otetaan aikaa tälle uudenlaiselle elämiselle, johon tulee ilmeisesti kuulumaan ainakin remmilenkkeily, koirankakkapussit ja hissillä kulkeminen. Koirilla tulee olemaan nollatoleranssi sisällä haukkumiseen ja ajattelinkin alkaa ennakoivasti käyttää sitruunapantaa ja ostin sumutepullon, jolla koiria voi räiskäistä jos joku mölyää.  Otamme erittäin mielellään siis niin lenkki- kuin treeniseuraa vastaan, lajejahan meillä on treenattavaksi vaikka mitä että kaikki käy! 

1 kommentti:

Laura kirjoitti...

Tietysti heti lähdette Joensuusta, kun me ollaan syksyllä sinne tulossa, hööh. :,D