Ardiente leiri

Muusa, Vekki, Devi ja Pokka (c) Janni Makkonen

Vappuun kuului voisiko sanoa jo perinteisesti Ardienten kasvattileiri. Jouduin ikävästi buukkaamaan vappuviikonlopulle ihan liikaa ohjelmaa, jolloin kolmipäiväinen leiri Kiteellä jäi meille aika lyhyeksi. Halusin kuitenkin päästä myös oman seuran kisoihin ja viettää opiskelijavappua haalarit päällä, joten pakko oli joustaa vähän kaikesta jotta jokaiseen paikkaan pystyi pääsemään. Lauantaina kisojen jälkeen ajettiin Kiteelle yhdessä toisen kasvatin Ohmin omistajan kanssa, joka oli myös kilpailemassa Joensuussa. Kun päästiin kasvattajalle niin porukka oli hajaantunut osa tekemään rakennusetsintää ja osa paimennusta, mutta me kisapaikalla aamusta saakka seisoskelleet menimme ihan tyytyväisinä ensin jääkaapille. Ennen kunnon ruokaa oli kuitenkin ryhmäkuvien vuoro ja Vekki väsyneenä, mutta tilanteesta intoutuneena oli aika päästään pyörällä. Kuvien jälkeen käytiin lyhyt kävely viereisellä pellolla ja metsässä Muusan, Devin ja Pokan kanssa jotta Vekki sai vähän laskea kierroksiaan. Veljekset tulivat hyvin toimeen keskenään vaikka ainut porukan narttu Muusa oli kaikista aika kiva. Kävelyn ja kuulumisten vaihdon jälkeen kokoonnuttiin ruokapöytään ja tuli nähtyä ketä kaikkia olikaan paikalle tullut, osa oli ikävä kyllä jo lähtenyt ajamaan kotiin. Oli kuitenkin tosi mukava nähdä kaikkia tuttuja naamoja ja iloita miten hyvin tuntee jo ihmisiä ilman niitä koiriakin.

"Grandkids" eli Texasissa asuvien kasvattajien Melindan ja Danan koirien jälkeläisiä: Pizu, Pizun emä Purri, Mäihä sekä Pokka, Päre, Autsi, Devi ja Vekki (c) Janni Makkonen

Illan ohjelmana ollut sauna teki kisoissa juoksemisen jälkeen hyvää ja siitä jatkettiin vielä juttelua porukalla olohuoneessa viiniä siemaillen. Iltahepuleita olivat purkamassa lattialla R-pentueen ällöttävät pennut Nemo ja Ohmi. Oikeasti, pennut olivat juuri siinä iässä että ne olivat pelkkää koipea ja kuonoa ja niin huvittavan sööttejä koheltaessaan ympäri taloa. Hämmentävää, ettei oikeasti tahdo edes pentua mutta tuommoisia katsoessa ja lääppiessä joku aivopesee sut ja kuvittelet että olispa tämmönen nassikka kiva. Iltayöstä käveltiin Jannin kanssa vähän matkan päässä olevalle majatalolle ja matkan aikana Vekki sai juosta kuutamohippaa Muusan kanssa. Yön koirat nukkuivat ihan kiltisti vapaana yläkerrassa. Aamupalalle herättiin hyvissä ajoin ja väsymys lähti pois kun käveltiin taas majatalolta kasvattajan luo ja Muusa ja Vekki saivat jo ennen aamiaista rallittaa keskenään - oli niillä pikkusen hauskaa.

Aamiaisen jälkeen alkoi paimetaminen. Olin kuvitellut, että koko touhu menisi meillä yhdeksi lampaanpaskabileiksi, mutta Vekki olikin tosi hyvin töissä. Tehtiin hyvää kaarta ja vain kerran taisin sanoa "perkele" kun Vekki jäi mussuttamaan paskaa ja käskin sen takaisin töihin. Edelleen se tekee vähän varovaisemmin ja rauhallisemmin kuin sisarensa, jotka ovat syttyneet lampaille jo ihan kunnolla ja niiltä löytyy paljon vauhtia. Mulla ja Vekillä taas tokon ja muiden lajien treenaaminen näkyy kuulemma työskentelyssä ja Vekillähän pari kertaa lampailla on mennyt siinä, että rohkaisen sitä toimimaan itsenäisesti ja olla tulematta jalkoihin kiehnäämään. Kuitenkin pari kertaa koiralla ihan leimahti silmissä ja siihen tuli vauhtia tai hoiti irronneen lampaan takaisin laumaan tai piti ne tiiviimmin koossa. Kasvattajakin huusi että nyt se se tajusi mistä tässä on kyse. Lopetettiin kun Vekki oli tehnyt tosi pitkään hyvää ja jäi kyllä fiilis ettei ehkä haittaakaan ettei päästä kesällä paljon lampaille, jos viimeinen kerta on näin hyvä!

Toisella kerralla meillä oli eri lampaat. Väsymystä taisi olla niin ohjaajassa kuin koirassakin tai sitten lampaat olivat paljon liikkuvaisempia, sillä ne eivät hakeutuneet mun lähelle vaan mielummin aidan viereen. Olin vähän kysymysmerkki joissakin tilanteissa ja päätin nollata ne laittamalla Vekin "Käy maahan"-käskyn alle ja mennä lampaille itse. Tässä kävikin hassusti ettei Vekki olisi malttanut kuunnella kunnolla käskyä koska ei paimenessa ennenkään olla mitään maahanmenoja tehty, joten siitä täytyi pari kertaa muistuttaa että täälläkin täytyy malttaa odottaa vaikka tilanne olisikin hurjan siisti. Onneksi se on kuuliainen eikä olisi halunnut kuin hiippailla mun mukana jatkamaan hommia. Ihan mahtavaa että saatiin vielä hyvä kerta lampailla ennen muuttoa, sillä nyt on hyvä antaa palasten loksahdella Vekin päässä ja seuraavalla kerralla katotaan mistä lähetään liikkeelle

Harmittaa ettei ehditty nyt tehdä muuta kuin paimennusta, sillä meidän joukossa on tosi osaavaa porukkaa ja olisin myös tahtonu tehdä jälkeä ja rakennusetsintää. Toisaalta tuntuu hyvältä että ehti sanoa useammalle ihmiselle Joensuussa heipat ennen pois lähtöä viikonlopun aikana ja ensinnäkin kilpailla oman seuran kisoissa ja viettää opiskelijavappua ehkä viimeisen kerran. Ja leirejähän tulee joka vuosi ja seuraavaksi mennäänkin kuun lopulla Ardienten pääkaupunkiseudun tapaamiseen, jossa tehdään agilitya sekä PK-lajeja, siistii!

(c) Janni Makkonen