(c) Siiri Rantala
Helatorstaina kisattiin ensimmäistä kertaa (uuden) oman seuran kisoissa ja edustettiin virallisesti HSKH:ta. Juostiin kaksi eri tuomarin rataa, joista molemmista kyllä tykkäsin ja koiran kanssa tekeminen tuntui hyvältä. En vaan saanut itteeni yhtään käyntiin ja tuntui että jalat ei kantaneet tai liikkuneet yhtään ja juokseminen ei lähtenyt sitten yhtään. Aamupala oli jäänyt aika vähälle, jonka ansiosta verensokerit oli aika nollassa ja välillä pyörrytti ihan kunnolla.
Ensimmäinen A-rata olisi ollut ihan meidän rata, mutta olisi pitänyt olla paljon huolellisempi. Kahdessa paikassa jätin Vekin liian aikaisin tekemään itse ja oletin että se kyllä lukittaa esteet vaikka lähtisin jo etenemään. Eikä kiltti Vatipää tänään tahtonut irrota niin itsenäisesti kaikkiin ohjaajan huonoihin pyyntöihin, joten kieltoja niistä tuli. Muurin palikat vielä rysähti alas. Lopun suoralle olin ajatellut takaaleikata, mutta kun ei ollut puhdas rata alla niin päätin tunkea sinne ne kaksi persjättöä. Tälläkin radalla huomaa miten tönkkönä oikeesti olin, sillä oma liikkuminen on niin hidasta ja typerän näköstä.
B-rata oli aidan takaa katsottuna ihan kamala, mutta rataantutustuessa tulikin semmoinen olo että tää onkin aika kiva. Niin se olikin, vaikka olin ihan myöhässä ohjaamisessa ja unohdin mitä olin tekemässä (sillä en ehtinyt tutustua täyttä rataantutustumisaikaa) niin saatiin tehtyä puhdasta rataa aina viimeiselle putkelle saakka, jonne hätäisesti näytin vastakädellä ja Vekki otti sen jotenkin viereisenä hyppynä. Hyvä kuitenkin tietää että tämmöstäkin pystytään jo tekemään kisasuorituksena ja paljon tuli TO-DO-listalle asiaa.
(c) Siiri Rantala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti