(c) Ilona Karjalainen
Maanantaina käytiin Ojangossa agilityepiksissä ja olihan ne vähän isommat kinkerit mihin on tottunut kun agilityepiksiin tulee lähdettyä: jengiä ihan pipona kuin virallisissakin kisoissa ja omaa vuoroa sai kyllästymiseen saakka odottaa. Vekin kanssa käytiin yhdellä kisaavien radalla ja omanlaista jännitystä teki se, että Kaapo sitten aloitti kilpailemisensa agilityssa kahdella supermölliradalla. Kaapo oli aika pöllönä kisatilanteesta ja radalle mennessä pidin sen nameissa kiinni aika pitkään, jotta se varmasti tajuaisi että ollaan töissä. Ensimmäisellä radalla heitin lähdössä lelun valmiiksi viimeisen esteen taakse. Kaapo jäi kuitenkin leluun tuijottamaan tosi pahasti kiinni ja heti ensimmäisen hypyn jälkeen se sinkosi lelun suuntaan pälyilemään. Joutuin suunnilleen hyppimään tasajalkaa ilmaan ja heiluttamaan käsiä ja kimittämään jotta se lopulta uskoi että käydään ensin niillä esteilläkin asti ja tuli takaisin hommiin. Eka rata oli kyllä niin uskomatonta säätöä, juuri se ensimmäinen kisarata jossa sattuu jotakin hämminkiä joka toisella esteellä maaliin tullessa lähinnä naurattaa koko touhu. Toinen rata oli jo fiksumpi ja tollerilla oli jo asennettakin itse tekemiseen - ja tehtiin lähes tulkoon ehjä rata, ainoastaan viimeisestä hypystä kersa juoksi ohi! Melkein puhdas rata, hyvä Kaapo!
Vekin rataa odotettiin pieni ikuisuus. Ainut tavoite oli tehdä tarkkaa työtä ja etenkin alun hyppyhomma pidettyä kasassa. Muurilla ja hypyllä otettiin taas typerin kielto ikinä. Lopussa Vekki valkkasikin keinun sijasta hypyn ja otettiin siihen muutama ylimääräinen hyppy ennen maaliin pääsyä. Kannatti kuitenkin maksaa tästäkin radasta, sillä siellä toimi aikalailla se mikä pitikin
Onneks on kivoja koiria joiden kanssa käydä kisaamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti