22 huhtikuuta 2015

rakkautta tottiskentällä


Ollaan nyt muutamat treenit tehty ihan pelkkää tottista ja treenien anti on ollut ihan huikeeta. Kävin Vekille ostamassa myös virallisen PK-pannan. Treenit on pidetty Linnunlahden koulutuskentällä, jossa on ainoastaan A ja hyppyeste valmiina, sekä kunnolla tilaa ottaa eteenmenoja. BH-kokeen liikkeet ollaan seuraamista ja ihmisryhmää lukuunottamatta tsekattu läpi, eikä niissä mitään ihmeellistä ole etenkin kun jäävissäkin itse pitää kunnolla pysähtyä. Paikkamakuuta Vekki on saanut tehdä niin, että laitan sen "käy maate"-käskyn alle kentälle ja sillä aikaa teen itse jotakin muuta kuten liikkuroin, treenaan tai leikitän toista koiraa. Aika hyvin viisikin minuuttia siinä täyttyy. Etupalkaksi oon viskannut yleensä nakin palasen tai muuta ruokaa, välillä se porsas yrittää kurotella ruokaansa kun unohdan sen kentän laidalle ja itse oon kauempana.

Käytiin Hennan kanssa treenaamassa ja sain ihan kunnollisia kuvia Vekin seuraamisesta. En olisi kyllä ikinä uskonut että se on noin takapainoisesti ja suunta enemmänkin ylöspäin kuin eteenpäin - mutta sitähän tässä on haettukin. Ero on valtaisa siihen millaiseksi meiän seuraaminen on vuoden vaihteessa mennyt. Oon nyt tehnyt enemmänkin niin että namikäsi on tossa lantiolla focuksena koiralle ja palkkaan ylöspäin tai taaksepäin. En tiedä sanotaanko tätä vielä imuttamiseksi, koska koira ei ole namissa kiinni. Kun otin sitten pari seuraamispätkää ilman kättä, niin kuvissakin näkee että koiran asento on heti erilainen eli pää on eteenpäin ja puoli koiraa taas edistämässä. Olin jo luovuttanut ruoalla treenaamisen kanssa koska tuntu että Vekki vaan hyytyy siitä, mutta jotakin on tapahtunut sillä ruoan eteen koira tekee nyt ihan erilailla hommia kuin ennen. Ehkä siksi, että kuten sanottukin niin nimenomaan tämmöiset sapuskat treenikentällä on aika spesiaalia ja yleensä leikitään palkaksi. En valita, lelupalkkauksella nimittäin sai kyllä Vekin ajatusta ylemmäskin lelua kohti, mutta siinä paikka saattoi seilata sitten vähän enemmän. Ruoalla saa sekä ajatusta että koiran paikkaa muutettua tosi hyvin!



Eteentulossa Vekki vielä pari treeniä sitten arpoi pidemmällä matkalla, että tulisiko sivulle vai eteen vai johonkin välimuotoon näistä. Nyt on siinäkin asiassa menty eteenpäin, sillä epävarmuutta ei oo nyt ollut ja Vekki on tehnyt tosi ihanteellista eteentuloa. Itse oon typeränä vaatinut sen jopa liiankin tiiviiksi, mutta pidemmällä matkalla se harvoin tulee niin tiiviisti. Vekistä on sitä paitsi tosi hauskaa kun peruutan ja annan sen hakeutua samalla liikkeen mukana eteen istumaan ja se koittaa skarppina kokoajan pysyä mun mukana ja tulla mahollisimman tiiviisti - ajatus on siis oikea. Matkaa oon saanut nyt pidentää kun koiralta on löytynyt varmuutta ja kokeilimpa yhdistää jo BH-kokeen liikkeestä maahanmeno luoksetuloon, jossa se tuli hienosti ja täpäkästi eteen. Otettiin vielä pari testierää noutokapulan pitoa edessä ja tuli taas huomattua kuinka kiinni on ihan itse omissa käsiavuissa. Hennan ottaessa kuvia tajusin, että en oo varmaan vielä ikinä tehnyt kapulan pitoa eessä siten, että pitäisin itse kädet kokeenomaisesti suorana sivulla vaan aina ne pörrää siinä koiran ja naaman ympärillä. Ja tuntu muuten pikkusen epäluonnolliselta, mutta eipä se pientä palveluskoira Vekotinta haitannut yhtään. Tehtiin vauhtinoutoa vielä pari toistoa. En nyt sanoisi että se mitenkään sekopäisen räjähdysmäisesti kapulan perään lähtee, jos vertaa vaikka kapulan tai pallon perään juoksemiseen, mutta toisaalta se laukkaa hyvällä vauhdilla kumpaakin suuntaan ja sekä kapulan hakeminen että palauttaminen on koirasta kivaa. Toisaalta jonkun toisen silmään vauhti näyttää varmasti tarpeeksi reippaalta, mutta kun itse tietää että koira kykenisi nopeampaankin suoritukseen.


PK-esteitä ollaan alettu ottaa nyt treeniin kanssa. Eihän niissä perusajatukseltaan paljoa uutta koiralle tule, kun agilityssa Vekillä on A:lle juoksukontakti ja tokossa on tehty hyppyä ja agilityssa tietenkin myös. En ole ikinä opettanut yhdellekään koiralle PK-esteitä, joten mulla ei ole niiden opetustavoiksi mietittynä mitään erikoista, vaan ajattelin katsoa miten käy ja oppia tekemällä. A:sta tehtiin loivempaa versiota, jossa on tehty pari treeniä nyt niin, että Vekillä odottaa pallo toisella puolella valmiina. Lähetän sen esteen yli ja samalla käsken ottamaan lelun ja palatessaan avitan käsiavulla ja kutsun esteen yli. Vekki suorittaa esteen järkevästi, se tulee ihan itsenäisesti aika alas A:lla eikä tee mitään typeriä loikkia suuntaan tai toiseen. Ihan hyväkin ettei tunnu vaativan älytöntä treenaamista, sillä Vekki oli aika läähpyyyh kun oltiin tehty estettä - onhan se jyrkkä helpotettunakin. Vielä viimeiseksi hyppynoutoa esteellä, joka taisi olla arvioilta 50-60cm korkea. Vekillä ei ollut ongelmia yhdistää kapulaa ja esteen ylitystä, kyllä se on vaan tomera pieni poika!


Sisähommien ykköseksi on noussut pienen hiljaisuuden jälkeen taas nenähommat eli teen etsiminen. Canis-lehdessä oli useampi Nose Work-artikkeli lajissa kisaamisesta ihan tärkeiden asioiden opettamiseen. Purkin haistelun sheippaaminen ei tuntunut meillä oikein edistyvän, mutta lehdessä oli neuvottu toinen lähestymistapa treenaamiseen. Nyt ollaan tehty muistaakseni ihan lajin perustajan treenimenetelmällä, eli piilotan etsittävän purkin yhteyteen myös ruokaa. Koira etsii joko ruokaa tai etsittävää hajua, mutta löytäessään ja syödessään palkkaa se haistelee samalla kansi auki olevaa hajupurkkia ja näin rekisteröi hajun ruoan yhteyteen. Tällä menetelmällä ollaan menty tosi paljon eteenpäin ja ollaankin tehty olohuoneeseen piilottamista. Uskon että tällä tavalla on helppo siirtyä hajusta toiseen jos kiinnostaisi opettaa ihan kilpailuissakin käytettävän laventelin hajun. Tajusin muuten juuri että taas kesän lähestyessä ajankohtaiseksi tulee miettiä treenisuunnitelma sienikoirauran jatkamiseksi, sillä tänä kesänä aion kyllä opettaa itselleni sienikoiran!

2 kommenttia:

Mirandaa kirjoitti...

Sä olit tiksiin muuttamassa ihan kohta puoliin, eikö ollutkin näin? Me mielellään lähettäis treenaa pk hommia jos kiinnostaa sitten! Niin tottista, esineitä kuin jälkeäkin :)

melkku kirjoitti...

joo oon! :) hei ihan superia, ehottomasti!!!