mitä kuuluu kaapolle

Kukapa olisi uskonut, että tänne blogiin kirjoitetaan joskus asioista kuten "noutaja" tai sen kanssa harrastaminen, saati sitten "taipumuskoe". Ajattelin kuitenkin, että olisi kiva tehdä tämmöinen pläjäys herra tollerin kuulumisista, kun tuntuu vähän tyhmältä laittaa niitä aina omien koirien treenipostausten yhteyteen. Kun Kaapo muutti asuntooni, niin ajattelin että olisi kiva sen kanssa jotakin harrastella ja sain sen omistajaltakin suostumuksen, että saan sen kanssa treenata. Ajattelin että ehdottomasti agilitya, mutta myös tokoa voisi tehdä ainakin uuden alokasluokan verran. Aika nopeasti tulin toisiin aatoksiin, sillä tokon treenaaminen nyt on vähän tylsää koiran kanssa joka ei ole edes oma, sillä asioita ei kuitenkaan kannattaisi tehdä "jotenkin sinnepäin". Perusasennon ja seuraamisen ajattelin opettaa, mutta muuten tottelevaisuus on lähinnä aktivointia ja perushallinnan lisäämistä. Mutta agilitya ollaan tehty!

Kaapoa ei olla treenattu kovin paljon sheippaamalla pienenä, joten ensialkuun tehtiin esteistä tosi kiva juttu käyttämällä leluja ja palkkaa targettina. Lelupalkkaa ei paljoa tarvinnut opiskella, koska lelut oli valmiiksi siistejä ja eloton lattialla ollut lelu oli yhtä hieno juttu. Pitkään aikaan ei tehty kuin hyppyjä ja putkia, sillä vaikka Kaaposta esteet olivatkin kiva juttu niin tuntui ettei se aina ihan täysillä miettinyt mitä tekee. Välillä tehtiin ihan ajatustreeniä, jolloin Kaapo sai itse tarjota vaikkapa putkeen menoa ja minä seisoin lelun kanssa putken keskellä ja sanoin vain "putkeen" ja koira oli itse aktiivinen. Kun ikää on tullut vuoden verran, niin ollaan alettu tekemään enemmän. Käännökset ja käteen tuleminen ovat olleet Kaapolle vähän vaikeita, vaikka ohjaava käsi olisi poimimassa sen selkeästi, niin silti se saattaa onnellisena juosta luokse vähän miten sattuu. Lisäksi eron huomasi Vekissä ja Kaapossa siinä, että Kaapo saattoi välillä tulla ihan selkeästi tyrkyllä olevan esteen ohitse, eikä automaattisesti mielummin suorittaa sitä kuten Vekki olisi tehnyt. Nyt suorittaminen alkaa olla hyvässä vaiheessa, sillä Kaapo lukee esteitä radalla itsenäisemmin eikä sille tarvitse jokaista estettä näyttää kädestä pitäen, vaan se tietää että homman juju on mielummin valita este. Nyt käännökset näyttävät hyvältä ja takaakierto toimii, tolleri tekee tahtoessaan tosi tiukan käännöksen siivekettä nuolten. Keppejä aloitettiin tekemällä ensin ihan muutamaa, sitten lisätty vähitellen ja nyt ollaan tehty viime treenit kuudella, ohjureiden kanssa aina ja etupalkkaa käyttäen. Kontakteihin ollaan tutustuttu joitakin kertoja, sillä vielä odotellaan luustokuviin menoa ja sitä miten tästä jatketaan. Erikoisesteistä Kaapo on opiskellut jo pituutta, muuria ja rengasta.

Lelu palautuu nykyään mulle jo reippaasti heiton jälkeen ja Kaapo tietää, että mun kanssa on yleensä paremmat bileet kuin yksinään. Ruoan käytön agilityssa taidan miettiä tulevaisuudessa tarkkaan, sillä oon huomannut nyt parissa treenissä että Kaapo jää ruokaan tosi paljon kiinni. Jos jossakin palkkaan ruoalla, niin lelu ei enää kelpaakkaan vaan jäädään kyttäämään että oisko hei sittenkin jotain syötävää



Arjessa Kaapo on helppo. Välillä se ottaa typeriä kieroituneita vaikutteita paimenkoirista, mutta muuten se on juuri sopivan yksinkertainen kanssaeläjä. Nykyään sitä voi pitää irrallaan hyvin eikä muut koirat, ihmiset tai jännittävät asiat aiheuta enää suurta hämmennystä. Kaapo tietää ettei tuntemattomista kannata liikaa välittää tai ainakin tietää että korville tulee jos alkaa pelleilemään ja sooloilemaan :D Ärsyttävintä on ne päivät, kun Kaapo jää vähän kiinni metsässä johonkin hajuun eikä sitten ole ihan niin skarppina katsomassa missä muut menee tai jää jonnekin kuhnailemaan. Cityjäniksiin ollaan onneksi törmätty vain silloin, kun koira on ollut remmissä, sillä intoa muuten piisaisi lähteä niiden perään ja vinkuölinää riittää. En nimittäin yhtään tiedä mitä tapahtuisi, jos Kaapon nenän edestä rusakko lähtisi ja kuulisiko koira enää mitään jos koittaisin sitä huutaa antamaan olla. Isommassa porukassa ei tartte huolehtia, että miten se sopeutuu porukkaan sillä se pitää kaikkia ylimpinä ystävinään eikä voi käsittää miksi joku ei siitä pitäisi tai tahtoo antaa turpaan!

Ja sitten, en olisi uskonut tämän päivän tulevan, mutta olen juuri viettänyt aikaa katsomassa noutajien taipumuskokeen sääntöjä ja videoita niiden suorittamisesta. Kun tuo toinen osapuoli vielä vähän jahkailee ja treenaa vielä ihan suunnittelun tasolla, niin itse asiasta nyt innostuneena ajattelin laittaa hommat kunnolla alulle ja lainaan riistapukin kaverilta ja kunnon dummy menee ostoslistalle. Odottakaahan vain, seuraavan kerran kun ehkä näette mut, niin mulla saattaa olla maastonvihreä treeniliivi päällä, lippalakki syvällä päässä ja noutajapilli kaulassa - sekä ehkä kuolleita lintuja roikkumassa takataskusta. Sitä odotellessa.