noheva aikuinen - ainakin melkein

Mitä tehdä kun tottelevaisuutta mielisi treenata, mutta pienen koiran päässä murot ovat vasta asettumassa kulhoon, jotta saamme tahtomamme makean tokoasenteen? Treenataan rallytokoa! Oikeastaan tämä idea lähti siitä, että seuramme järjestää syyskuussa rallytokokokeen ja möllitokoonkaan en halua vielä kakaraa viedä.  Rallytokossa ei tarvitse olla intensiivinen, siinä voi mennä hömppäasenteella ja olla vähän sunnuntaifiiliksellä - sopii hyvin!

(c) Hansu Laitala

Eilen mentiin kentälle kokeilemaan, että millainen työurakka meillä olisi edessämme ennen koepäivää - jos pääsemme siihen osallistumaan. Olin aika tyytyväinen, sillä eteentulo on ainut joka vaatii jonkinnäköisen käskysanan. Ja tätä rallytoko eteentuloa en aio sekoittaa PK-lajien tulevaan eteentuloon, joten aika helppo nakki tulee olemaan. Nytkin Vekki tuli jo käsiavulla aika suoraan istumaan eteeni. Vähän öööh-asenteella Vee oli kun tehtiin niin kummallista treeniä ja ruoalla palkkasin, lelu olis niin siistimpi! Tehtiin myös kosketusalustalle juoksua, mutta taietaan ottaa tää (vihdoin perkele!) olohuonetreeniin eka, jotta into alustalle taas nousee

Eilen käytiin omatoimitreenaamassa hallilla. Rakensin idioottineliön (4 hyppyä neliön muotoisesti), jossa tehotreenattiin ohjauskuvioita ja kääntymisiä. Tehtiin mm. valssia, takaakiertoa, välistävetoja ja päällejuoksuja. Hyvin tuli välistävetoihin mukaan, takaakiertoja pitää tehotreenata ainakin oman liikkeeni osalta, jotta koiralle olis selkee ero millon lähetän takaakiertoon.  Tää treeni oli Vekistä jostakin syystä tosi hauska ja kiihtyessään se alkoi jopa possuilemaan ja valikoi vähän itse miten suoritti. Tehtiin myös kevyt setti keppejä: 4 keppiä ja ohjurit. Focus hyvin eteenpäin, tällä keppimäärällä teki varmasti ja hyppi jo välejä kun vauhti alkoi kasvaa. Jäähkälenkki käytiin yhessä kelpienartun kanssa, tuli idoottikaksikko tosi hyvin juttuun!

Tänään päästiin ekaa kertaa ikuisuuteen meidän ikiomiin agilitytreeneihin!!! Kyllä fiilis oli katossa kävellä hallille, tietää että siellä on rata valmiina mitä tehä ja päästä suoraan asiaan. Olin luvannut ohjata treenikaverin koiraa myös, koska hän on juoksukiellossa. Hallissa oli valmiina juuri sopiva rata kontakteineen, jota uskalsin suorilta lähteä kokeilemaan. Koira toimi pirun hyvin! Itselläni oli niin tekemisenmeininki päällä, että keskityin pelkästään itseeni ja koiraan radalla, ohjaamiseen ja etenemiseen. Se taisi näkyä, sillä toinen treenikaveri totesi "Vekistä on tullut niin aikuinen" ja toinen ällisteli ääneen, että missä me ollaan oikein käyty treenaamassa tänä aikana. On kyllä siistiä päästä vihdoin pentuvaiheesta eteenpääin, treenaamaan jo pidempää pätkää ja vaatia koiralta. Testattiin persjättöä yhteen kohtaan, jossa koira piti saada käännettyä putken vasempaan päätyyn, vaikka oikea oli houkuttelevasti tarjolla. Yhdellä toistolla Vee irtosi väärään päätyyn ja kysyin enkö linjannut tarpeeksi, niin sain vastaukseksi että kyllä, mutta koirasi possuilee älä palkkaa. Oli omalla tavallaan siistiä myös tajuta että ollaan jo tässä vaiheessa: kaikesta ei tarvitse tuputtaa palkkaa, virheitä ei katsota läpi sormien ja koiran vire ei laske vaikka käskisi sen yrittää paremmin ensikerralla. Kelpien omistaja sanoi, että minähän voin jo hankkia Vekille pennun kaveriksi kun ikää alkaa olla ja tosiaan kerroin, että toiset koirani jouduin sijoittamaan muualle asumaan. Naisen ehdotus tuotti lähinnä inhotuksen väreitä: pentu, ei kiitos! Minä nautin nyt vuoden pohjatyöni hedelmästä, siitä että mulla on koira joka kuuntelee, suorittaa sata lasissa, antaa kaikkensa ja palvoo maata mun jalkojen alla.   Kontakteille se pysähtyi varmasti, irtosi hyvin ja luki ohjausta - tuntu käsissä niin hyvältä! Vitsi on ollu tätä ikävä: koira kulkee kuin ajatus! Treenikaverin koiraa ohjatessa vein Vekin hallin pihalle puuhun kiinni, koska se ei kestä rauhassa katsoa jos teen agilitya toisen kanssa. Tämän koiran treenattua tuli kolmannelta treenikaverilta kysymys, että voisinko ehkä ohjata hänen koiriaan seuran kisoissa. No mikä ettei - eikun russelin kanssa radalle. Ja sen perään toisen russelin. Eli käytännössä juoksutin koko treenien neljä koiraa, huhuh! Kyllä tätä olikin ikävä ja huomasin kyllä eron jo ohjauksessa, kun siirryin ministä ohjaamaan maksia ja taas päinvastoin. Jäähkälenkki hoidettiin naapurin lapinkoiranartun kanssa ja kotiin mennessä remmin päässä oli erittäin kuolainen, hiekkainen ja onnellinen koiralapsi - hyvä niin!

Agility- ja tokovideota tulossa kuhan saan ne editoitua!