super agilityeläin

Agilityn jatkokurssi alkoi eilen, eli sunnuntaina. Tuntui hassulta talsia hallille tietäen, että siellä on esteet valmiina ja ihmiset sanomassa mitä tehdään. Itselläni kun sattui olemaan heikko happi edelliseltä illalta, niin ohjattu treenaaminen teki hyvää. Jatkokurssilla perehdytään siis ensisijaisesti perinteisiin ohjaustekniikoihin, mutta osaamistason ja yli jäävän ajan mukaan hifistelemme myös erikoisempiakin tekniikoita. Treeneissä tehtiin kahta eri pätkää: toisessa harjoiteltiin valssia ja toisessa pienessä hyppärin pätkässä rengasta, muuria ja pituutta. Alkuun tehtiin rengasta yksittäisenä, lisättiin yksi hyppy mukaan. Alkuun jouduin vähän rytmittämään Vekkiä tulemaan rauhallisemmin renkaalle, sillä muuten se tuli ohitse tai ei vain keskittynyt. Muutaman tällaisen jälkeen pelkkä käskytys riitti ja rengas suoritettiin. Otettiin koko setti, jonka loppuun laitoin lelupalkan. Tosi hyvin nyt täydestä vauhdista suoritti renkaan sekä rynnisti loppuun lelupalkalle. Totesin koutsillemme Annille, että itselläni on opettelemista ohjata maksikoiraa, jonka kanssa tulee olla niin ajoissa. Anni totesikin hyvin, että maksikoiran kanssa tulee olla niin ajoissa, kun taas minikoiran kanssa ehtii arpoa "mitäs piti.... ainiin valssi... joo tähän". Kuivaharjoittelin useita kertoja ja silti Vekki meinasi valahtaa valssissa selkäni taakse. Koutsi totesi että jos Vekki ei ole tottunut tekemään näin tiukkoja valsseja, niin voi olla syy ja olin samaa mieltä. Nyt alan palkkaamaan sitä tiukkoihin käännöksiin. Saatiin kuitenkin valssiharjoitus tehtyä useita kertoja ja lopussa laitoin Annin narupallon kanssa loppupalkaksi. Hyvin rynnisti kersa taas leluun kiinni! Treenien lopuksi jäi vielä luppoaikaa, joten tein palkkaajalle irtoamista ottamalla putken ja sieltä Vekki sai tykittää kaksi hyppyä itsenäisesti suoraan leluun kiinni. Älyttömän hyvin, ei tietoakaan et olis jääny mua vilkuilemaan. Aiheutettiin muissa ryhmäläisissä "oohh!"-kohahduksia ja naurahduksia, että ei oma koira irtoa ihan samanlailla kuin Vekki. Sain hymyssä suin todeta, että tätä työtä on tehty tietoisesti pienestä pitäen

Tässä lyhyt pätkä viime viikon agilitytreeneistä, video

Maanantai ei ollut omalta kunnoltani yhtään sen parempi. Koulussa hammastani alkoi särkeä mielettömästi ja lopulta luovutin ja soitin hammaslääkäriin. Hammaslääkärissä tulikin tuomio, että lohjennut hammas kannattaisi kiskoa kokonaan irti. Minut määrättiin pitämään muutama päivä lepoa, mutta jo hammaslääkärin tuolissa suunnittelin mitä voitaisiin tehdä agilityssa ilman minun ääntäni. Kotona muutama tunti iisisti ja eikun hallille. Olihan tuo vähän kummallista kun piti koittaa olla hiljaa, mutta onneksi Vekkiin sai aika hyvin kontaktin silti. Tehtiin keinun paukutuspeliä ja keinun päähän juoksua este tuettuna pöytään, pieni keinun liike siis. Vekki heti syttyi "woooo jotai uutta ja siistiii". Tehtiin muutamia radanpätkiä, joissa puomia ja persjättöjä. Persjätöt onnistu! Paras fiilis jäi kuitenkin irtoamistreenistä, jota tehtiin lopuksi. Ensinnäkin kutsuin Veen lähdöstä itse ollessani jo kolmannella esteellä (toinen este oli muuri) ja neljäs hyppy oli sivuttaisessa linjassa muihin. Vekki haki hypyn erittäin hyvin ja siitä vielä putken, johon pyysin. Tehtiin tätä myös radan osana, jolloin itse ollessani toisen esteen kohdalla Vekki tykitti jo edellä ja haki hypyt sekä putken vaikka olin kuinka kaukana. Ei vilkuillut ollenkaan!!! Satu meni vielä loppupalkkaajaksi ja pelkillä "menemene" käskyillä Vee lukitsi edessä olevia hyppyjä ja päätyi Satun luokse leluun kiinni. Satu päivitteli treenien jälkeen, että miten Vekki on mennyt niin paljon eteenpäin. Allekirjoitan täysin, itselläni meinasi suu loksahtaa lattiaan ja teki mieli hihkua vain sen takia (vaikkei saanut puhua), kun toinen oli tajuttoman hieno

Hieno agilitykuuttipuutti <3