(c) Hansu Laitala
Mikä viikonloppu! Eilen vietettiin ansaittua lepopäivää treenaamisesta: harjoiteltiin hölmöä temppua, levättiin ja uskokaa tai älkää - käytiin koirapuistossa. Kai sitä totaalikieltäytyjällekin tulee joskus repsahdus? Tänään pakattiin aamulla treenireppu ja mentiin ensin oman seuran hallille avoimien ovien päivää viettämään. Tarkoitus oli laittaa Vekki odotusajaksi häkkiin, mutta häkit oli siirretty pois tapahtuman ajaksi. Jouduin kulkemaan remmi käteen hirtettynä höyryveturin lailla käyttäytyvän koirani kanssa, josta oli erityisen jännittävää että niin moni oli tullut kylään halliimme. Ärsytti että se purki energiansa turhanpäiväiseen vouhotukseen. Esiinnyimme agilitynäytöksessä, jossa lyhyt rata suoritettiin "knock out"-tyylisesti toisen koirakon tehdessä samaan aikaan. Vekki käyttäytyi ihan mahtavasti, se jäi rauhassa makaamaan ihmis- ja koiravilinän keskelle kun kävin muualla tai menin tutustumaan rataan. Itse suorituksessa koira oli ihan huippu, mutta itse onnistuin sotkeutumaan jalkoihini ja Vee tulikin huonon ohjauksen takia kahdesta hypystä onnellisena ohitse :D Vekki juoksi maalissa odottavaan narupalloon hyvin kiinni ja minä perässä nauraen. Jäähkälenkillä purin fiiliksiäni ja mietin, että yleensä olisin aika happamana kun ennaltta onnistunut rata (tehtiin rata kokeeksi kenraaliharjoituksena) menee sähellykseksi. Mutta sitten aloin ynnäilemään olennaisia asioita kuten se, että Vekki ei ottanut mitään häiriötä koko ympärillä olevasta tapahtumasta, se antoi kaikkensa vauhdin kuin osaamisen puolesta, se tuli ohjauksiin mukaan, paskaan ja ei suunniteltuun takaaleikkaukseen se tuli hyvin mukaan ja lähti kirittämään loppusuoraa kuten opetettu. Se meni suoraan lelulle ja palkkasi itseään siihen saakka että minä tulin ja vein narupallossa ahnaasti roikkuvan koiraeläimen vielä hallin puolelle leikkimään kunnolla. Rengas ensimmäisenä esteenä joka on vasta alkanut olemaan mukana meni hyvin. Vaikka minua alitajuisesti jännitti (vähän lietsoinkin kokeenomaisesti siihen itseäni) ja jalkani menivät solmuun enkä toiminut kuten normaalisti, niin Vekin kantti ja itsevarmuus pysyi. Niimpä jäähkälenkin menin hymy korvissa. Vekki sai koirakirpputorilta palkinnoksi 1e maksaneen, maailman kulahtaneimman ja surullisimman näköisen löllön frisbeen. Tiesin että se olisi juuri sellainen, johon pieni frisbeehulluni ihastuisi. Ei olisi euroa voinut paremmin käyttää!
Vekki pääsi sittenkin häkkiin lepäämään hetkeksi, ennen kuin Noora haki meidät kyytiin. Mentiin Joensuun Agilityurheilijoiden hallille jälleen Saija Mustosen valmennukseen. Ensimmäisellä setillä harjoiteltiin esteen merkkausta, valssia ja leijeröintiä. Vekin kanssa on tehty merkkausta aika vähän, sillä itse meinasin eka kiirehtiä (videon alku). Kokeiltiin yksi toisto että tiputan lelun ja jatkan matkaa, ei noteerannut lelua. Namikädestäkin tuli hölmistyneenä lävitse, kunnes käskin kunnolla. Valssissa ensin peruutin askelia, varmaan koitan avata koiralle enemmän tilaa. Saija tuli mulle esteeksi ja en enää pakittanut. Hyppyjen leijeröintiä niin, että kepit oli välissä. Videon kulma vähän hämää esteiden välien mittasuhteissa. Vekki ei jäänyt vilkuilemaan mua ollenkaan, tosi hyvä. Toisella setillä jatkettiin rataa suoraan putkeen, ekalla kerralla en muistanut että käännytään takaisin päin, joten tosi venähtänyt valssi ja lisäksi käänsin koiran edessä olevalle putkelle. Seuraavilla toistoilla parani. Loppuun tosi moni teki niiston ja minäkin yritin, mutta tuli tosi kiire. Saija ehdotti että kääntäisin vain Vekkiä hypylle päin ja tää menikin paremmin. Lopussa valssit tuntui hyvältä, mutta videoo kattoessa tuntuu että pakitusaskelia tulee vähäsen. Niin mulla kuin Veelläkin alkoi vähän painaa jaloissa, mutta ajatuksen tasolla annoin kyllä kaikkeni
Opittiin ihan hirveästi taas! Tykkään Saijasta tosi paljon kouluttajana, nyt on hyvät eväät taas jatkaa. Nyt alkaa kuukauden projekti nostaa rimat 55cm korkeuteen. Kontakteja taidetaan palata vahvistamaan vielä kunnolla pelkillä alastuloilla: joka suunnasta, eri ohjauskuvioita jne. Ilmoittauduin Sari Vähäniityn valmennukseen ensiviikon lauantaille, aika hyvät mahikset pitäisi olla päästä kun olin ajoissa ilmoittautumien kanssa. Sunnuntaina jatkoryhmän treenit, mutta riippuen valmennuksesta mietin veisinkö Unskin sinne hömppäilemään jos aikataulut onnistuu
Ylle oli pakko laittaa pentukuva Vekistä, sillä oon vain niin onnellinen tuosta koirasta. Viikonloppu vietettiin tiiviisti yhdessä, opittiin niin paljon ja sain nähdä miten meidän yhteistyö alkaa hitsautua yhteen. Oon iloinen että mulla on terve koira jonka kanssa käydä treeneissä, valmennuksissa ja viisaampien opissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti