Terveystulosten jälkeen on veto agilityhallile on ollut kova ja ollaankin käyty treenimässä useampaan kertaan viikossa. Ja kylläpä tuntuu hyvältä! Niin ohjaajalle kuin koirallekin tulee ihan uutta intoa touhuun, kun treeneistä saa monipuolisempia ja haastavampia. Kontakteista puomia ja A:ta ollaan alettu tekemään. Yksittäisenä esteenä opetellen ja Vekki on erikseen saanut tarjota alastulolla 2on2offia mikä on siitä huisin hauskaa. Kun esteet yksittäin ovat menneet hyvin, niin aloin ottamaan niitä hyppyjen ja putkien yhteyteen. Eilen tehtiin tosi helppoa 0-muotoista rataa (joku mun erikoisuus) jossa molemmat kontaktiesteet radalla. Tosi hyvin se ottaa kontaktit ja muuten menee esteen vauhdilla, mutta 2on2off löytyy. Satunnaisia "hupskeikkoja" on sattunut, kun intopäissään porsas rymistää kontaktista ohitse, koska on vaan niin siistiä. Näistä en huolestu, sillä pääsääntöisesti tekee hyvin ja edelleen vahvistelen jatkuvasti pelkkää 2on2offin tarjoamista
Kiittelen kyllä itseäni, että olen panostanut Veen irtoamiseen aina. Eräissä treeneissä tehtiin irtoamista siten, että huutelin vain kauempaa esteitä ja Vekki sai ampua hypyille ja putkiin itsenäisesti. Lopuksi seisoin itse keskellä esteitä ja huutelin käskyjä, jolloin Vekki suoritti 0-muotoisen (ihan oikeasti, ei enää yhtäkään näitä!!) radan putkineen ja hyppyineen vaikka minä seisoin paikallani. Huippu! Keppien kanssa ei olla pidetty kiirettä, mutta eilen vihdoin kaivettiin ohjurit ja kepit esille. Ensin naksuttelin ekaa keppiväliä, ei jumpe miten hyvin muisti! Ei olla kuitenkaan pitkään aikaan tehty ja heti alkoi painumaan oikeaan väliin, vaikka missä kulmassa oltiin. Seuraavaksi lisäilin toisen kepin, sitten kolmannen ja neljännen. Kokoajan teki hyvin ja focus oli edessä odottamassa lentävää palloa. Lisäsin vielä mielenkiinnosta muutaman kepin, mutta näissä Vekki jäi odottamaan jo edeltävään väliin lentävää palkkaa. Toistojen myötä tajusi että pitää tehä loppuun saakka. Palataan kuitenkin vielä tekemään vain muutamilla kepeillä, koska silloin tekee tosi hyvällä asenteella eikä himmaile. Nyt pitäisi alkaa ottamaan tekniikkaa enemmän mukaan, mikä on allekirjoittaneelle erityisen vaikeaa. En ole ikinä ollut teknisesti osaava ohjaaja ja erään treeniryhmäläisenkin mukaan en "ohjaa" vaan "yritän suoritua" radalla haastavissa tilanteissa. Jos Joensuussa sattuu alkamaan jonkinmoinen tekniikkakurssi, niin toivottavasti löytäisin sieltä itseni. Lauraaaa, Noooraaaa, tulkaa ruoskii mua!!
Muutama ajatus tokosta. Mulla olisi itsellä intoa mennä eteenpäin, mutta tuntuu että Veen mielentila ei ole vielä tokoon valmis. Haluan siitä räkä poskella menevän, jalkaa painavan ja vietikkään näköistä. Ensimmäiset pätkät onkin tälläisiä, mutta sitten vire laskee aavistuksen mistä en tykkää. Jos nyt alan keulimaan, niin saatan pilata koko homman mitä en todellakaan halua. Siispä edelleen tehdään töitä asenteen kanssa, toivonmukaan kiitän joskus itseäni siitä että maltoin panostaa tähän kunnolla. Toko ei ole Vekistä tylsää, mutta se laantuu aavistuksen koska ei tapahdu mitään räjähtävää tai tarpeeksi kiihkeää. Siispä seuraamista tehdään ennen agilityesteille menoa tai lyhyitä pätkiä superilla lelupalkalla, kun sitä bensaa on suonissa kunnolla! Ajattelin kuitenkin katsoa mitä kersa sanoisi siitä, että mentäisiin opiskelemaan vaikka ruutua tai ohjattua noutoa. Sisätiloissa Vekki on olohuonehupailuna opetellut sammuttamaan valot, sulkemaan oven ja keräämään leluja laatikkoon. Tänään päätin opettaa sen seuraaamaan oikealla puolella. En kyllä tiedä voiko sitä opetteluksi sanoa, kun koira oikeastaan vain alkoi kulkemaan oikealla puolella ja perusasentokin väärällä puolella oli ihan lällyä. Eetulle tää on ollu aina tosi vaikeeta!
Arki alkaa olla mukavaa, kun Vekki on asettunut taas kodiksi. Haukkupantaan kävin ostamassa patterin turhaan, sillä Vekki ei juurikaan ääntele yksinollessaan. Muutamia kertoja se saattaa jäädä närkästyneenä haukahtelemaan, kun jätän sen yksin mutta sekin on loppunut pian. Lenkeillä hihna alkaa olla lähinnä koriste, miten ihanaa onkaan ohjata koiraa vain käskyillä ja kehotuksilla, ilman remmin kiinnittelyä ja nameilla pelleilyä. Ollaan nähty myös muita koiria paljon, kuten Pinnaa ja Nooraa, Ilonaa, Haltia ja Nitaa sekä naapurista löytynyttä Sani-lapinkoiraa. Tänään menin käymään Kuopiossa ja Vekki tapasi sukulaisensa Muusa-auspain. Tyypit tuli juttuun sairaan hyvin ja Vekistä ärisevä, örisevä likka oli ihan huikee!
Ikävä on minun pieniä hörökorvia :( Kyllä koti tuntuu tyhjemmältä ilman alati happy face-naamalla töpsöttelevää jättikorvaa. Tiedän kuitenkin ettei olisi reilua taas ottaa niitä tänne, sillä täällä ja porukoilla koirilla on eri säännöt mihin pitäisi taas hetkeksi niiden tottua. Toisaalta autoni on edelleen rikki, joten Eetun kanssa se olisi välttämätön. Siksi haaveilenkin salaa, että saisin mun Unteron tänne kyläilemään, vaikka se onkin ärsyttävä pieni huligaani. Vekki käyttäytyy omaan silmään kivasti, joten yksi pieni tuhma koira menisi kyllä siinä mukana. Kuitenkin Unski tykkää huomattavasti enemmän elämästään Keski-Suomessa, joten ehkä olisi vain itsekästä ottaa se taas tänne vähäksi aikaa. Vekkikin alkanut sopeutua elämään ainoana koirana, en tiedä menisikö sekin ihan sekaisin jos saisi taas hetkeksi seuraa ja sitten taas yksinään
Kuvat ottanut Milena, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti