Unski 4-vee <3
Aika hauskaa, että Unskin kohdalla lisääntyvät vuodet eivät aiheuta vielä mitään suurempaa paniikkia, vaan lähinnä oon onnellinen siitä että se on aikuistunut ja villeimmät rasavilli vuodet ovat takana päin. Vaikka Eetun ja Vekin kanssa oon kokenut sen adrealiinin kisakentillä, onnellisuuden kun saavutetaan tavoitteita ja tyytyväisyyden kun mennään treeneissä eteenpäin, niin tämä "sunnuntai harrastelijakoira" on opettanut kuitenkin myös suuria asioita. Unski on opettanu että jokainen koira on yksilö, mikään ei ole itsestäänselvää ja täytyy arvostaa sitä mitä on. Meille muuttaessaan elettiin juuri sitä koiratytön unelma-aikaa, jolloin Unskista piti tulla uusi kisakenttien kungingas ja mulle toinen harrastuskoira, jonka kanssa tehtäsiin kaikki oikein alusta alkaen. Hassua miettiä asiaa nyt, kun enhän mä sillon osannut tehdä asioita sen kummoisemmin kuin Eetunkaan kanssa. Unskin kanssa oon saavuttanut ihan erilaisia hienoja tavoitteita, kuten se että sain sen tykkäämään vetoleikeistä tai olemaan kuulolla vaikka lähellä olisi muita koiria. Nyt tuntuu ihanalta kun on myös koira, jolle kelpaa vähempikin ja se ottaa elämän sopivan rennosti.
Ja mikä parasta, Unto tulee huomenna Helsinkiin mulle ainakin joulukuuhun saakka hoitoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti