29 marraskuuta 2015

iloinen pieni rallytokopoika


Nyt olisi marraskuun kisakuukausi paketissa. Se loppui tänään meidän toiseen rallytokokokeeseen, josta haettiin hyväksytty tulos. Pisteitä tuli 86p. Ei kummoiset pisteet, mutta ihan ymmärrettävää sillä en jaksanut itse olla ihan täysin skarppina, jolloin koiraltakaan en vaatinut kun perushyvän suorittamisen. Vekillä ehti nenäkin käydä maassa nuuskuttamassa kesken radan, mikä kertoo jo siitä etten oo ollut tarpeeksi tarkkaavainen ja pitänyt koiraa täysin kontaktissa. Mutta hyväksytty tulos on hyväksytty tulos. Palkkana leikittiin hyvä tovi maassa geelinarupallolla repien ja saalistaen, sekä lopuksi vain viskoin palloa Vekille jonkun aikaa jotta saisin sitä vähän väsyneemmäksi. Leikin jälkeen vielä istuskeltiin ja silitin, rapsutin ja paijasin Vekkiä vielä pitkän aikaa ja ihan vaan oltiin siinä. Agilitykisoissa koira on yleensä melkein pakko heti radan ja jäähkän jälkeen heittää odottamaan taas seuraavaa rataa, sillä pitää yleensä olla itse rataantutustumassa tai pälyilemässä onko aikataulu ajallaan. Rallykoe taas tuntui niin lyhyeltä käännökseltä kehässä, että olisi tuntunut epäreilulta heittää koira lyhyen palkkauksen jälkeen autoon. Tänään halusin erityisesti näyttää koiralle miten kiitollinen olen siitä ja tyytyväinen sen työskentelyyn. Oikeasti, koira minkä kanssa voi tehdä mitä tahansa lajia ja tässä tapauksessakin rallytokoa, mitä ei edes treenata ja se tekee ihan mahtavalla asenteella. Se ei komenna vaikka ei tietäisi mitä tehdään, on iloinen ja reipas tehdessään.



Videota katsoessa näyttääkin ettei oltukaan ihan niin kuutamolla mitä suorituksessa tuntui. Käännöksissä Vekki meinas vähän keulia ja -10p otettiin jollakin kyltillä kun Vekki käväisi istumassa, eli väärin suoritettu liike. Mikä tärkeintä, niin häntä ei pysy varmaan hetkeäkään paikoillaan kun on niin kivaa, siistiä ja ihanaa olla töissä. Rallyvideossakin suoritustakin merkittävämpää mulle on nähdä että koiralla on ollut oikeasti tosi mahtavaa. Ajatuksena olisi kyllä lähteä kisaamaan tavoitteellisesti kohti ylempiä luokkia, siinä riittää kyllä tekemistä.

Joskus talvikauden alettua yritin ladata ekoista treeneistä pätkää Youtubeen, mutta lataus epäonnistui. Nyt klippi oli kuitenkin latautunut sinne onnistuneesti, joten tähän väliin video ensimmäisistä talven treeneistä:



Vielä tähän hyviä uutisia. Eetulle vuokrattiin kotikäyttöön infrapunalaseri ja se on nyt ihan elämänsä kunnossa, kun on saanut laserhoitoa päivittäin. Puhuttiin että voisi kotiin ostaa omaksi tuon laitteen ja eläinlääkäri oli äidin kanssa keskustellut siitä, että vahvin kipulääke voitaisiin hyvinkin todennäköisesti jättää pois.

1 kommentti:

Phipi O kirjoitti...

Heippa!

Löysin sun blogiin kun googlettelin juttuja corgeista, ja jään varmasti seuraamaan! Mä oon todella kiinnostunut corgeista, haaveena olisi pemu vielä joskus.
Hauskasti sattuikin että sulla on sama "yhdistelmä" kun mulla tulisi olemaan jos kooki tulis, eli aussie ja corgi(t). :)
Mulla on siis nyt elämäni toinen aussie menossa. Erittäin aktiivinen eikä oo ollut koira helpoimmasta päästä. Mutta silti varmasti mun elämäni koira.
Corgista kiinnostuin jo aikoja sitten mutta kiinnostus rotua kohtaan kasvaa kasvamistaan. :) Jään mielelläni seuraamaan ja otan mielelläni kaikenlaiset vinkit,ohjeet jne vastaan. Tavoitteena kunnon tutustuminen rotuun ennen pennun vakavaa harkintaa.