kisakauden kuumotusta

(c) Miranda Mäki

Tyhmää että nyt olisi videota treeneistä sekä tokosta että agilitysta, mutta läppäri ei suostu havainnoimaan piuhalla koneeseen kiinnitettyä puhelinta ollenkaan, jossa tämä kaikki on. Joudutaan nyt toistaiseksi mennä ilman. Työttömän, lopputyötä vaille valmiin opiskelijan elämää ollaan menty nyt päälle kaksi viikkoa. On tehnyt tosi hyvää olla vaan, sillä en ole koskaan ollut päivääkään tekemättä töitä tai käymättä koulua. Toki lopputyö odottaisi tekijäänsä, mutta pyhitin kuitenkin ensimmäiset viikot vain itselleni. Siihen tulee nyt muutos, sillä maanantaina mulla oli kaksi työhaastattelua ja molemmista tuli töitä. Eniten vaikuttaa jälkimmäinen oman alan tuotanto, joka kestää joulukuusta helmikuuhun. Marraskuusta ei todellakaan tule siis mikään helppo, sillä tavoitteena on saada lopputyö eteenpäin, tehdä ehkä kuitenkin vähän töitä sekä vaatimattomasti kilpailla agilityssa, tokossa ja rallytokossa. Mitä?

Tokosta on videomateriaalia siksi, että oikeasti se kokeeseen meneminen kuumottelisi. Halusin ottaa liikkeitä koemaisesti videolle, jotta nään missä me nyt mennään. Oon tyytyväinen. Ilmoittautuminen alkaa tämän viikon sunnuntaina, tunnetusti mieli ehtii muuttua vielä useasti, mutta tällä hetkellä fiilis olisi aika hyvä. Eniten tuntuu hyvältä siksi, että oon panostanut tosi paljon nyt eri liikkeiden virittelyihin, minkä takia uskon että voin luottaa koiran osaavan, kun tiedän kertoa sille mitä ollaan menossa aina tekemään. Olisi mahtava käydä kokeessa nyt, kun oon pystynyt treenaamaan tokoa paljon säännöllisemmin ja koira tuntuu tosi hyvältä.

(c) Miranda Mäki

Käytiin eilen ex-asuinporukan kanssa lenkillä ja treenaamassa agilitya. Vekin kanssa tehtiin leijeröintiä kepeille, persjättöjä ja oikeastaan vähän kaikenmoista sekaisin. Enemmän se oli itelleni treeniä siinä, että pysyykö pää kasassa ja miten taivun lennosta eri ohjauksiin kisoja ajatellen ja koira ei valahda minnekään ja osaan linjata. Vitsi mitkä adrealiinipöllyt! Vedin ihan kylmiltään kolmea persjättöä peräkkäin ja merkkasin vaan taaksepäin katseella Vekin paikan ja luotin täysin että koira tulee mukana ja niinhän se tuli. Mulla on mahtavin koira ikinä. Ja tosiaan, Kaapo-tollerin kanssa sitten tehtiin agilitya myös. Se meinasi haljeta onnesta, kävi varastamassa leluja mun treenirepusta ja hyppi tasajalkaa ilmaan naaman korkeudelle. Tosi hyvin muisti kaiken mitä oon sille opettanut, mitä nyt onnesta soikeena välillä juoksi jonkin hypyn ohitse, mutta ei se mitään kun on vaan niin siistiä olla töissä. Erehdyin taas miettimään, että olisinko ihan hullu jos kaavailisinkin seuraavaksi koiraksi tolleria, kun etenkin tämä tyyppi on ihan huippu.

Oon niin kiitollinen siitä millainen koira mulla on tällä hetkellä. Sen kanssa voi tehdä mitä tahansa, se on terve ja hyväpäinen ja kiltti.