marraskuun toiset kisat

En tiedä mikä vinkukiukkupussin nykyään omistan, sillä tuntuu että Vekki käyttää nykyään ääntään tosi paljon. Ennen sopivan hiljainen koira kitisee ja ulisee nyt ihan kaikenlaisissa tilanteissa. Hyviä esimerkkejä ovat niinkin arkiset asiat kuten ovesta lähteminen, rappukäytävässä kulkeminen tai autossa matkustaminen - kokoajan pääkoppa vuotaa ja ulistaan tai autossa jopa kiljutaan. Ollaan myös alettu harjoittelemaan rauhoittumista ja malttia ihan uudella tavalla. Vekin tekisi aina mieli oven auetessa rynnistää pää kolmantena jalkana sisään tai ulos ja muutenkin se liikkuu kuin sotanorsu sisälläkin. Näistä mukavista piirteistä päästäänkin sopivasti viime sunnuntain agilitykisoihin, jossa tunnelma Vekin kanssa oli aika ylläolevan kaltainen. Pidin sitä ja Unskia Jennan koirien kanssa autossa, josta se meni sellaisiin tiloihin, kun ahdistui jo valmiiksi ajatuksesta että ottaisinkin jonkun toisen koiran enkä sitä. Lämppäesteillä tuntui että koko koira irtoaa liitoksistaan, sillä se vain örisi ja oli erittäin tekemisen meiningeissä. Omaa vuoroa odottaessa mentiin remmi kireällä suuntaan ja toiseen ja Vekki yritti kiskoa itsenäisesti radan suuntaan ja oli ihan sekopää!

Radat olivat jonkun suusta kuultuina "helppoja kolmosluokan ratoja" ja siltä ne tuntuivatkin. Ensimmäisellä radalla pakka kesti keppeihin saakka, jossa tiesin että mun on liikuttava valmistelemaan valssi. Kun koira tuli kepeiltä pois, niin en ottanut sitä tarpeeksi haltuun jolloin Vee irtosi väärälle hypylle. Oon kuitenkin tosi ylpee että sain väännettyä valssi-persjätön ja vielä takaakierron siihen päälle. Kuitenkin kuten sanottu pakka hajosi, jolloin en ollut keinulla enää skarppina ja koira meni väärään päähän putkea. Loppuun vielä juoksin Vekin linjalle muurilla, jolloin muurin palikat räkästiin alas ja rata ansaitsi nimityksensä "siinä oli vähän kaikenlaista"

Toinen rata näytti reunalta katsottuna ihan katastrofilta. Naureskeltiin ja itkettiin vuorotellen kun mietittiin että miten päästäisiin edes ensimmäiset neljä estettä puhtaasti. Rataantutustuessa ei tuntunut enää niin pahalta ja tiesin että Vekin pystyy kyllä kaukaa hyvin törkkäämään ensimmäisille hypyille. Rima tuli kuitenkin nelosella alas, sillä linjaus takaakiertoon ei ollut kummoinen. Putken jälkeinen persjättö oli myöhässä, jolloin rima tuli sieltäkin alas. Muurin palikat räiskästiin taas alas. Kuitenkin tyytyväinen oon tähän rataan.

Oon pohtinut miksi näissä molemmissa kisoissa on tullut oikeastaan jokaisella radalla jokunen rima alas. Tietysti usea niistä johtuu siitä, että oon hämmentänyt Vekkiä tekemällä ohjauksia ihan liian myöhässä ja koira on ollut juuri silloin riman päällä. Toinen syy kuitenkin tuntuu selkeältä, kun miettii millä rimoilla ollaan treenattu. Ryhmätreeneissä ollaan tehty matalemmilla, koska ei ole ollut kisoja tiedossa ja siksi ei rasiteta turhaan hyppyyttämällä korkeampia. Kuitenkin ennen kisoja ei juuri päästy treeneihin, jolloin kisakorkeuksia ei olla tehty lähes laisinkaan. Varmasti syy siinä, että ne tulee kisoissa sitten alas, kun ei olla niitä tarpeeksi jumpattu. Eilen illalla hallilla teinkin sitten ihan perustreeniä kuten kolmea suoraa hyppyä ja sivuttaisia hyppyjä 60cm rimoilla. 

Tällä tietoa edessä on taas jonkinmoinen kisatauko, sillä täällä ei hirveästi skaboja pitäisi olla ja mä aloitan tiistaina uuden duunin.