winter wonderland

 Mulla oli perjantaina ja lauantaina töitä, jonka vuoksi koirilla oli vähän tylsiä kotipäiviä. Otettiin nämä tylsät päivät kiinni eilen ja tänään, kun käytiin sunnuntaina Nooran kanssa 2h ja tänään Tiian kanssa melkein 3h lenkit. Meidän ensimmäiset lenkit jäällä tänä talvena! Oli pakko saada kamera mukaan, sillä valokuvaamisesta tulee mulle taas mielekästä, sillä tykkään kuvata avarassa ympäristössä jossa on valoisaa ja koirien liike irrottuu tyhjästä taustasta. Vekki oli niin riemuissaan nähdessään sunnuntaina Pinnan ja olihan sen pakko mielistellä ja yrittää liehitellä Pinnaa kokoajan tökkimällä kuonolla kylkeen ja vetämällä korvat töttörölle. Onneksi Pinna ei hyväksynyt kaikkia juniorin rakkaudenosoituksia ja laittoi Vekin ruotuun pari kertaa, jonka jälkeen Vekki osasi taas käyttäytyä. Tänään veljekset näkivät toisensa pitkästä aikaa, eivät nuo enää oikein ymmärrä leikkiä toistensa kanssa, mutta onneksi jäällä riitti taas tilaa juosta ja leikkiä hippaa.  Unski juoksi molempina päivinä täysillä isompien perässä ja olikin aina kotiin kävellessä ihan puhki. Oon tosi iloinen että se osaa nykyään käyttäytyä eikä mennä hyppimään isompien kauluskarvoihin ja räkyttämään naaman eteen, nytkin se leikki kiltisti ja juoksi muiden mukana. Jäällä on vaan niin rentouttavaa mennä, kun ei tarvii ympärilleen paljoa katsoa ja voi keskittyä pelkästään juttelemaan lenkkiseuran kanssa. Sillä meidän omassa lähimetsässä kulkee nykyään paljon koiria jotka ei oo omistajillaan hanskassa ja tällä hetkellä omatkaan ei käyttäydy kuten haluaisin, niin jäällä on levollisempaa mennä. 

Elämme nyt niitä aikoja, kun ihan oikeasti uskottelen puolitosissani itselleni että olisiko se seuraava koira sitten kuitenkin narttu ja pohdin, olenko itseasiassa koskaan opettanut niin kiltille ja kuuliaiselle koiralleni mitään käytöstapoja. Yksinkertainenkin asia, joka on rutiinina pennusta saakka niin oho, nyt sitä ei enää muisteta. Toisinsanoen Vekillä on aikamoinen kuspäämörkömurkkuvaihe ollut jo jonkin aikaa. Eikä tää oo enää mitään mun päänsisäistä, sillä kaveritkin on todennu että ohhoh kylläpäs se koittaa sua ja tänään sain vertaistukea Tiialta, sillä Pokka on nyt ihan samanlainen. Vekki on aika herkkänä, reagoi asioihin aika voimakkaasti eikä sitä ole helppo saada kuuntelemaan, jos häiriö on liian iso. Koirien ohitukset on meidän arjen mörkö, sillä jos Unto vähänkään kiihtyy vastaantulevasta koirasta, niin ottaa Vekki mallia ja provosoituvat yhdessä. Asiaa auttaa jos saan tehtyä Untolle ajoissa selväksi ettei vastaantulijalle huudella yhtään mitään, jolloin Vekkikin saattaa olla reagoimatta ja olla kuin mitään ei olisi. Muuten Vekki huomioi ärsykkeitä ympäristöstä nyt tehokkaammin ja saattaa jäädä kiinni tuijottamaan vaikka kauempana menevää koiraa, jotka ennen olivat pelkkää ilmaa. Kirsikkana kakun päällä ovat ne naapurin kaverin nartun juoksut: ensimmäisenä viikkona Vekki oli ok, mutta toisena viikkona koko koiran olemus muuttui täysin. Sanin ollessa läsnä sillä ei ole korvia ollenkaan ja koko koira on yhtä rakkaudenhuuruista urosta. Voin kertoa että ärsyttää, tiedän etten voi luonnonvoimia kumota, mutta pikkusen ottaa päähän kun Vekkiä ei saa noista tiloista pois ollenkaan, vaan se ulisee ja tärisee naisensa perään. Kuten kaverit on todenneet, että nyt vaaditaan vain kärsivällisyyttä. Eilenkin jäällä Pinna jäi tuijottamaan jäällä varjoliitävää ihmistä, jolloin Vekki sen huomatessaan nosti semmosen mörköuhomurinan ja karvat pystyssä, eikä se meinannut antaa olla laisinkaan vaan mörmötti huuliensa välistä vielä eteenpäin käveltyämme. Itse olin jo ihan turhautuneena, mutta kaveri lähinnä nauroi että voi nyt vaaditaan vaan kärsivällisyyttä vähän aikaa ja selvää mörkömurkkuilua tuo on. Oli helpottavaa myös tänään Tiialta kuulla, että Pokka mörköilee samanlaisia asioita. Ihan tuttuahan tämä on mulle, kun kolmas uroksenretale käsissä, mutta silti tulee iskuna vasten naamaa kun äkkiä niin kiltti pikkupoika käyttäytyy kuin aivovammainen uros :D

Kirjoitettuani tämän Mitä meillä syödään?-tekstin jälkeen koirien ruokavalio on kokenut hyviä muutoksia, kun intouduin miettimään että mitä voisin tehdä paremmin. Olen ostanut monipuolisemmin erilaista syötävää, kuten hevosen jauhelihaa koirien erikoistarvikemyymälästä ja lauantaina silakkafileitä Lidlistä. Vekille ostin vielä lihaista rasvaa ja PiiPet-kuurin, jos saataisiin ihoa ja karvaa parempaan kuntoon. Vekki kyllä kuluttaa kaiken mitä sille kuppiin mätän, mutta nyt tuntuu että se alkaa olla ihanteellisen painoinen mitä kylkiä tunnustelen ja silmällä katson. Yksi hyvä uusi juttu on lisäravinteet! Nykyään koirat saavat kuppeihinsa oluthiivahiutaleita, pellavasiemenrouhetta, karpalorouhetta ja kananmunakuorijauhetta, jota teen itse. Itse kananmunaa annan reilusti enemmän kuin ennen ja piimää, viiliä tai raejuustoa kuppiin useammin. Etenkin Vekillä oli hetki sitten maha tosi useasti löysällä ja kuidun määrää lisäämällä ja pienen kuurin maitohappobakteeria syöttämällä se on tasoittunut - ja nyt ruokavalioon kuuluukin useammin kasvista ja nyt pellavasiemenrouhetta. Unohtui asiatekstiin mainita, että koirat saavat kuureina myös B-vitamiinia, etenkin jos ovat olleet hierojan käsittelyssä jumissa. Vekillä oli toinen fyssarikäynti viime viikolla, pientä jumia oli vielä jäljellä mutta hyvin pehmenivät käsittelyssä. Taas saatiin ylistystä jäätävistä, kuulemma ihan aikuisen koiran lihaksista ja etenkin selkälihaksista. Vielä yksi kerta varattiin vähän ajan päähän, ihan hyvä kun tehdään nyt enemmän kontakti- ja keppireeniä. Unton hieroin itse samana iltana ja miten tikissä tuo corgi voikaan olla! Siis ihan jäätävät, pyöreät ja isot lihakset ja etenkin reisilihaksia hieroessa en voinu itekään uskoa miten voimakkaat ne oli - ihmekään että ulkopuolisetkin niitä hämmästelee. Mutta toisaalta mitä voi olettaa, kun alla olevia kuvia katsoo? En ole ikinä ymmärtänyt kun multa on epäilevästi kysytty että eikö nää mene rikki ja katsottu suu auki, että miten uskallan antaa niiden leikkiä viisi kertaa itseään isompien kanssa - öö miksi en? Meillä molemmat corgit ovat saaneet luovutusikäisestä saakka leikkiä isompien koirien kanssa, minkä takia kumpikin varmaan vierastaa oman kokoistensa kanssa leikkimistä ja paljon hauskempaa on rällästää isompien seassa.

Jospa minäkin kirjoittaisin nyt meiän tokon treeneistä uusien sääntöjen innoittamana. Ollaan tehty eteentuloa, kaukoja ja kapulanpitoa enimmäkseen kotona. Hallilla on haettu seuraamiseen virettä ja joitakin tosi hyviä pätkiä sieltä on tullut, kerran koira alkoi keulimaan ylöspäin mikä oli juuri sitä mitä haluttiin. Hyppyä tehty niin, että käsken hyppäämään ja heitän pallon, jotta saataisiin vähän etäisyyttä. Sillä koira jää niin kiinni esteeseen, että takastulo ei onnistu kolauttamatta esteeseen. Ja erikseen pelkkää istumista esteen takana. Eteentulossa oon jättänyt koiran istumaan, mennyt pari askelta taaksepäin ja pyytänyt eteen käsiapuja vielä vähän käyttäen. Kapulatreeni etenee tasaista vauhtia, Vekki osaa halutessaan ottaa kapulan suuhun kunnon otteella ja pitää muutaman sekunin. Ja kapulan se saa suuhunsa vain multa kädestä ja jos yhtään alkaa mälväämään niin oho ja kapula pois. Joitakin kertoja oon joutunut huomauttamaan pelleilystä, niin meinasi sitten vire laskea ja huomasin Vekillä pienen "yhyy en saa tehdä mitä tahon tää on tyhmää"-ilmeen, jonka jälkeen oon ollut tarkempi siitä ettei vääriä pitoja tulisi yhtään joista joutuisin ottamaan uusiksi. Innostuin opettamaan Vekille täpäkkään seisomiseen ilmaan etutassuilla hypähtämisen, oppi aika nopsaan kämmenkosketusta apuna käyttäen. Kaukoja ollaankin jumpattu ja hyvin pysyy neljä tassua aloillaan ja hissinä maasta seisomaan ja toisinpäin. Edelleen tavoitteena olisi hakea (ainakin) yksi avoimen ykköstulos ennen elokuuta. 

 Muuten Vekki on saanut sisällä tehdä kuurina 2on2offin sheippausta. Oon laittanut erilaisen korokkeen kuten tyynyn, tasapainotyynyn tai laatikon, jolle se saa tarjota takatassujen asettamista. Tai sitten ilman mitään suunniteltua koroketta ja tarjoaa esim. sängyn laitaan jalkojen nostamista. Tekee tosi hyvää, eilenkin hallilla treenien loputtua keräsin treenireppuun tavaroita ja katseen nostaessa oli Vekki mennyt jonkin matkan päässä olevan puomin alastulolla 2on2off asentoon hengailemaan. Käytiin perjantaina tekemässä keinu- ja keppitreeni ja sunnuntaina keppireeni. Keinua kokonaisena ensimmäistä kertaa pienellä radalla mukana, sekä kepeille hakemista eri kulmista radan mukana. Tosi hyvä!! Kunhan ite muistan olla auttamatta liikaa vaan opetan sen koiraeläimen itse hakemaan ne kepit, kuten oon vannonut tekeväni. Tosi luontevasti meni nekin keppikulmat, joita itse oon aina pitänyt kisoissa mörkönä. Keinulla tarjoaa 2on2offin heti, ei tarvii ees jarrutella kun koira on niin varma siitä mitä tekee. Sunnuntain keppitreenit tosi hyviä, tehtiin pelkkiä keppejä, putkista hakemista ja loppuun naksuttelin vielä ekaa väliä ylipitkiltä matkoilta. En tiedä johtuiko päivän parin tunnin lenkistä vai jonkin aikaa sitten keppien ansiosta tapahtuneesta lihasjökistä, mutta tuntui että vähän vauhdissa säästeli itseään. Tehtiin loppuun vielä kaksi puomia, kun sattui menemään sen alta kaksi putkea ja Vekkiähän alkoi nimenomaan ahdistaa puomi aikoinaan siksi, kun sitä jännitti puomin alta kulkeva putki. Nyt ei haitannut yhtään, voittajaolo! 

Ja loppuun ihkauudet rakennekuvat koiraeläimistä, kyllä nyt on ihan protrue harrastajaolo! Unton rakennnekuva on ihan ensimmäinen yritys, jossa Noora oli vasta asettelemassa Unskia ja jalat on miten sattuu, mutta tää oli musta paljon kivempi kuin ne pönötykset joihin aseteltiin jokainen jalka hyvin ja yritettiin saada koira mahdollisimman ryhdikkääksi. Tässä Unski näyttää musta tosi hyvältä, karva laskeutuu ja se on komee kuin mikä!

Cloudmoore Milkyway Moon "Unski" 3v

Ardiente Don Perro "Vekki" 1,5v