mitä meillä syödään?

Ruokaa! Safkaa! Mun on pitänyt tehdä koirien ruokinnasta oma postaus jo todella, todella kauan aikaa sitten, mutta aina se on jäänyt ajatuksen tasolle. Aina välillä oon ottanut kuitenkin kuvia jo sitä varten ruokailusta kun pakastimen ovi käy, metallikuppeja kilistellään, kauhon ruokaa kippoihin ja kuolaava rivistö seuraa tarkkana keittiön oven suussa.

Vekille läskiä luiden ympärille, joten possukuutioo!

Mitä meillä siis syödään? Eetu ja Unski on raa'alla ja Vekkikin jäämässä hiljalleen kokonaan raa'alle, nyt vielä 80/20 nappulaa. Nappulamerkkinä Pure Naruralin Active.

Sillon oli Jahttii ja Vahttii ja kinkkusuikaletta

Vekin ruokasäkki, vesikuppi, ruokakuppi
ja aktivointiruokakuppi, jottei hotki

Eetu taisi luovutusikäisenä syödä Royal Caninin penturuokaa, jota varmaan syötimme sille hetken aikaa. Muistan että jossakin vaiheessa sille syötettiin RC aikuisten keskikokoisten ruokaa ja leikkauksen jälkeen saman merkin leikattujen koirien ruokaa. Ensimmäinen vuosi meni opetellessa koiran ruokintaa, kuten muutenkin koiran kanssa elämistä. Nappulan joukkoon Eetu saattoi saada ainakin piimää, viiliä, pakastevihanneksia, ihmisten kaupan jauhelihaa ja ai kamala....  kinkkusuikaleita!! Leikkauksen jälkeen RC todettiin huonoksi merkiksi eikä ruoka sopinut Eetulle: muistaakseni se ei pysynyt tarpeeksi solakkana ja silmät ainakin vuotivat. Jossakin vaiheessa syötettiin sille Jahti&Vahti kanariisiä. Itse taisin tässä vaiheessa kuulla ensimmäisiä kertoja koiran raakaruokinnasta, tutkin asiaa lisää ja aloin myymään ideaa äitille. Äiti suostui ja siirsimme Eetun hiljalleen raa'alle. Muistan ensimmäisen kerran kun olimme tilanneet Vauhti-Raksulta lihoja: istuin suihkun lattialla sahan ja vasaran kanssa, leikkasin sahalla isosta jauhelihamötikästä "kerta-annoksia" ja mätkin jauhelihamössöä "pienempiin pusseihin". Haju oli ihan käsittämättömän oksettava, lihan sahaaminen lattialla kuvottavaa ja mietin että tätäkö on se kehuttu koiran raakaruokinta. Onneksi vähitellen opimme olemaan loogisia, ostettiin pienempiä lihamääriä ja sulatettiin sopivissa määrissä. Unski söi jo luovutusikäisenä ilmeisesti Golden Eaglea, vaikka muistin että oltaisiin itse tutun kehaisemana vaihdettu siihen. Muistan kerran kun pentu-Unto teki isot tarpeensa huoneeni lattialle ja silmät suurena tuijotin voiko tuollaisesta marsusta lähteä noin paljon tavaraa. No ei voinut, vaihdettiin muistaakseni ainakin yhden toisen merkkisen pussin jälkeen lopulta Brit Careen ja Eetulle otettiin jostain syystä samalla Brit Care Light merkiksi. Eli vähän heikot muistikuvat siitä miten pitkään Eetu on ollut raa'alla tai Unski. Oon 13.helmikuuta 2012 kirjoittanut että koirat vaihdettiin Brit Carelle. Joensuussa koirat olivat ainakin jonkin aikaa nappulalla, mutta raakaruokinta alkoi olla varmaan siinä vaiheessa taas pinnalla, jolloin itsekin halusin takaisin luonnollisemmalle ja paremmalle ravinnolle. Mun lähimuisti on näköjään surkea, mutta muistikuvien mukaan pojat menivät jonkin aikaa aikalailla 50/50 ruokavaliolla - kunnes ne lopulta jossakin vaiheessa siirtyivät kokonaan raa'alle. Vekki sai luovutusikäisenä kasvattajalta mukaansa ison säkin Royal Canin klinikkapenturuokaa, jota ei tehnyt mieli heittää hukkaan ja en vielä siinä vaiheessa ollut varma mitä haluan sille syöttää, joten suuhun vain. Vekinkään kanssa ei ole ollut helppoa, sillä mikään ruoka ei tuntunut sopivan ja kokeiltiin merkeistä ainakin Applways (liian kallis ja pieni nappulakoko, veti henkeen kun treenattiin niillä), Brit Care, Taste Of Wild ja Sam's Field (halusin ruoan jota saisi Mustista ja Mirristä). Ainakin näitä koeajettiin, mutta kaikissa jokin mätti. Onneksi sitten löytyi lopulta Pure Natural, joka tuntui kelpaavan ja on syöty nyt muutama säkki pentujen, aktiivisten koirien sekä emäkoirien ruokaa. Tarkoituksella vähän tujumpaa, jotta Vekkiin jäisi ruoka kiinni.

Mistä, miksi, miten?

Eetu ja Unski syövät porukoilla huomattavasti monipuolisemmin kuin Vekki. Syy on tämän jotkin omat periaatteeni kasvissyöjänä, kuten se etten halua suosia liikaa siipikarjatuotantoa, eli Vekki ei syö kalkkunaa tai broileria jauhelihana laisinkaan, vain lihaisena luuna 1-2 kertaa viikossa. Lisäksi opiskelijana en juuri hifistele ja osta kalliita erikoisia lihoja vaikka mieli tekisikin. Anteeksi vain, mutta kun tarjontaa katsoo niin tuntuisi oudolta maksaa yli 5e possun henkitorvesta, jonka koira syö hetkessä tai erikoisen eläimen lihasta. Jos haluan hifistellä, niin ostan sitten jonkin erikoisen ajanvieteluun. Äiti osti ennen koirien ruoat Mustista ja Mirristä, mutta nykyään jälleenmyyjältä ja edullisemmista liikkeistä. Itse ostin kauan aikaa sitten ruoat vähän mistä sattuu kuten eläinkaupoista tai ruokakauppojen pakasteista. Opiskelijan ja koiraharrastajan taivas on kuitenkin vain pienen ajomatkan päässä sijaitseva Tessun Tehtaanmyymälä!! Todella edullista, lihaa saa niin irtona, pötkössä tai palassa ja itse saa sanoa grammalleen määrät mitä tahtoo. Lihaisia luita myydään saaveista irtonaisina, jolloin ei tarvitse ostaa koko pussia vaan ihan yksittäiset herkut koirille tuliaisiksi. Tessun jälkeen ei tee mieli ostaa juuri muualta ruokaa, koska aina vertaa niihin hintoihin. Esimerkkinä maanantain koiranruokaostosreissu ja pakastimen esittely. Pakastimen alaloota on survottu täyteen erilaisia luita: ennen kauppareissua siellä oli vain muutama rusto ja suuri hirvenluu, mutta nyt on kalkkunan kaulaa ja siipeä, broilerin kaulaa sekä rustoluuta. Kahteen keskimmäiseen lootaan mahtuu suunnilleen kymmenen 500g pötköä lihaa, jonka mukaan lasken monta ostan. Nyt kävi vähän hassusti ja päädyinkin ostamaan 7kg possun lihakuutiota, joten toinen loota on täynnä sitä :D Vekille siis rasvaisempaa lihaa, jotta saa massaa. Näiden välissä olevassa lootassa on 10 lihapötköä. Ja tosiaan, nyt kun ulkona on pakkasta niin parvekkeelle joutui pahvilaatikko, jossa on 10kg lohta, lihaa ja mahaa. Opiskelija ostaa kerralla vähän enemmän, etenkin kun myyjätkin nyökyttelivät että siellä ne säilyvät jonkun aikaa ja lauhkeammilla keleillä kylmäkallea kylkeen! Ylimmän lootan pitäisi olla minun ruoilleni, mutta niinhän ei koskaan ole etenkin kun ostan aina liikaa! Nyt siellä on 1,5kg sisäelintä ja hirven luu. Sekä muutama pinaattikeitto :D Rahaa ruokiin meni siis se 50e.

Ruokaympyrä
Koirat syövät kaksi kertaa päivässä. Eetulla ja Unskilla on tarkemmat ruoka-ajat (aamulla ja illasta), mutta mun luona ollessaan ja Vekillä on vähän rennommat. Myönnän välillä huomaavani, että oho ei ole koira saanut aamupalaa ja kello on jo iltapäivässä, jos ollaan oltu treenaamassa tai lähdetty aikaisemmin liikenteeseen. Tarkkailen siis enemmän päivän kulkua kuin kelloa, etenkin jos tiedän koirien jäävän yksin vaikka alkuiltapäivästä ja aion antaa niille jäädytetyt lihaluut, niin aamiaista ei tule.

Hirvenluupöhnät

Vekin syö eniten sika-nautajauhelihaa. Eläimistä se syö possua, nautaa, lohta ja luista broileria ja kalkkunaa. Monipuolisemmaksi aion saada sitä ja ottaa ainakin joku eläin näiden lisäksi ravintoon. Ruokamäärät on silmämääräisiä, ruokaa kuppiin mätkiessä kelaan mielessäni päivän kulun sekä tulevat päivät (liikunta, treeni, lepo, yksinoloaika) ja kippaan kuppiin sen verran ruokaa. Joulun alla halusin sille enemmän massaa ja ruokintakertoja saattoi päivässä olla kolmekin, jos tuntui että vielä voisi antaa. Corgeille ruoka mitataan grammalleen ruokavaa'alla, sillä kumpikin on leikattu ja lihomista ei haluta. Tykkään että koirillani on tekemistä yksinollessaan, minkä vuoksi ne lähes aina saavat yksin jäädessään ydinluun rungon tai kongin, jonka sisään jäädytän jauhelihaa. Hyvää tekemistä hampaille, edullista kun ei tarvitse uusia luita olla ostamassa ja ruoka tulee samalla annettua aktivoinnin kera. Lihaisia luita on meillä myös siksi, että kalkkunan kaulakin on kätevä viskata koiralle portin taakse jäisenä, kun se jää päiväksi itsekseen. Riittää tekemistä kun ensin sulattelee luuta nuolemalla ja sitten syö sen - suosittelen näitä! Eetu ja Unski syövät siis monipuolisemmin eri eläimiä.Vaikka raaka sopii kaikille kolmelle hyvin, niin joitakin muistisääntöjä on. Eetun maha menee sekaisin naudan rustoluista. Unton kanssa täytyy olla tarkka ettei saa liikaa luuta, sillä kerran meni maha tukkoon ja käytiin suolistohuuhtelussa eläinlääkärissä, ei kivaa. Erikoisempien ja uusien luiden kanssa (etenkin vahvojen kuten hirvi) tykkään ensin pitää sitä kädessä ja vuorotellen antaa jokaisen kaluta sitä vähän aikaa, jotta ei tule ahmittua liikaa ja kohtuullisesti uutta ettei maha suutu. Poroa ei olla ostettu Eetun toisen joulun jälkeen, jolloin ajateltiin että olisi hauska antaa sille oma jouluateria poron jauhelihana. Koira haistoi kuppiaan, ei edes maistanut vaan alkoi suoraan kieriä sen päällä. Kokeiltiin uudelleen myöhemmin mutta ehei syönyt vaan alkoi piehtaroida ruoan päällä.

Ravintolisien kanssa mulla on vielä opeteltavaa. Äiti tykkää syöttää koirille välillä monivitamiinikuurin ja ostaa sen välillä mullekin. Iltaruokaansa koirat saa päivittäin tai vaihdellen valkosipulirouhetta, merilevää, lohiöljyä, monivitamiiniölyjä, pellavarouheölyjä tai kylmäpuristettua rypsiölyjä. Jos turkki näyttää huonolta niin syötetään sinkkiä. Kanamuna raakana 1-2 kertaa viikossa ja kasvista muussattuna silloin kun mulla on jäänyt ylitse tai kun saavat sisäelintä. Piimää tai viiliä satunnaisesti, pitäisi alkaa antamaan säännöllisesti. Päivästä riippuen kaadan yleensä kuppeihin hieman vettä, jotta koirat varmasti nesteyttäisivät, sillä etenkin Unto on surkea juomaan ja pakko saada sille vettä.

Raakaruoan puolet
Aloitetaan vaikka pienellä budjetilla. Kolmen koiran kanssa yksi pakastin piti käydä täyttämässä äärimmilleen kerran kahdessa viikossa suunnilleen. Vekin kanssa tietysti harvemmin. Eilen kävin Tessussa, innostuin ja ostin ihan liikaa ruokaa! Nyt on pakastimen neljä lokeroa taas omistettu koirien lihoille ja myyjän hyväksynnällä otin vielä 10kg lihaa parvekkeelle, kun kuulemma säilyvät kyllä. Ostoksiin meni 50e ja sillä pärjätään varmaan kuukausi. 

Joskus koettiin raakaruokinta liian hankalaksi ja työlääksi, mutta nykyään se ei tunnu siltä. Hajamielisenä välillä unohtuu ottaa lihaa sulamaan, mutta onneksi joitakin pakastimen ruoista voi antaa myös jäisenä jolloin hampaat pääsee töihin. Turhauttaa varmasti joskus luopua noista Tessun hinnoista, mutta toivottavasti vastaava pulju löytyy. Reissaavana ihmisenä tämä koirien ruokinta on haasteellisinta, sillä etenkin kesäisin jääkaappia ei aina ole tai sitä ei haluta ainakaan tukkia raa'alla lihalla. Reissatessa otankin yleensä muutaman päivän ruoat mukaan riippuen matkan kohteesta ja sitten kun loppuu käyn ostamassa joko eläinkaupasta lihaa tai ihan kaupan hyllyltä. Siksi tykkään syöttää pojille myös nappulaa välillä, jotta tietävät sitäkin joskus naaman eteensä saavan. Tähän on pakko kertoa eräs tapani, joka jaksaa aina kummastuttaa ja hämmentää minulla kyläileviä ihmisiä: joskus kun aktivoin koiria tai ruokin ne nappulalla, niin viskaan ruoka-astiasta isoja kourallisia nappuloita pitkin asunnon lattioita ja annan koirien etsiä ne sieltä. Edelleenkin kavereita huvittaa tämä, vaikka ovat nähneet kymmeniä kertoja! Yksi ajankohtainen huono puoli raakaruoassa on aktiivinen treenaaminen koiran kanssa, jota palkitaan nameilla. Jos söisi nappulaa, niin voisi käyttää niitä hyödyksi. Unton kanssa pitää olla nyt tarkkana, ettei tule antaneeksi liikaa (söin yks päivä autossa nakkipussin kun Vekkiä treenattiin t. Unski). Vekkiä nyt palkataan lelulla, joten ei ole ongelmaa.

Entäs plussat? Eetu on saatu aikoinaan erittäin hyvään kuntoon, kun vaihdettiin raakaan: silmät eivät vuoda kuten nappula-aikana, turkki kiiltää, korvat ovat puhtaat ja jaksaminen hyvä. Leikkauksen jälkeen se ehti lihoa, mutta raakaruoalla saatiin lopulta solakammaksi. Unski ei leikkauksen jälkeen lihonut ollenkaan, uskallan nostaa luonnollisen ruokinnan tässäkin esille, sillä aktiivisesti liikkuva koira kulutti kaiken mitä sille syötettiin eikä ylimääräistä kertynyt. Corgit tuppaavat lihomaan todella herkästi ja vielä leikatut, joten ruoka-annokset eivät saa olla isoja. Tykkään että se mitä niille kuppiin sitten päätyy on ainakin kunnollista, ravitsevaa ja koiraa tukevaa ravintoa. Myös Vekin kanssa! Ja maistuvuus on taattu, kun koirilla alkaa kuolanorot valua huulten välistä ja samalla yritetään kuikuilla että mitä oikeaa ruokaa on tänään tarjolla. Koirat jaksaa liikkua, niillä on hyvä ruokahalu ja kaikki ovat erittäin hyvässä ja monelta taholta kehutussa lihaskunnossa. Ja itse en saa tarpeekseni katsoa kun sanon koirille "ole hyvät" ja tyytyväinen maiskutus tai ahne rouskutus kuuluu, kun rustot poksuu hampaiden välissä putsaten pienetkin hammaskivet pois. Tai se kun annat koirille ydinluut tai lihaisat luut ja onnellinen, tyytyväinen ja autuas ilme päällä jokainen vetäytyy nurkkaansa ja rouske vain kuuluu. Tuntuu hyvältä, kun tietää että koirat syö just sitä mitä pitää!

Otamme siis ruokamme raakana, kiitos. Tämä oli blogihistorian toinen tämän kaltainen postaus, pitää kirjoittaa lisää!