eetu voi hyvin

Ensimmäiseksi Eetun kuulumisia. Koira voi erittäin hyvin ja virtaa riittäisi vaikka mihin, eikä paikoillaan jaksaisi enää pysyä. Eläinlääkärissä on käyty kontrollikäynnillä ja poistattamassa tikit. Polveen tehtiin vetolaatikkotesti, eikä se ollut enää yhtään löysä, voi tätä onnea! Lääkäri myös ylisti taas Eetun lihaksia valtavasti ja hyvät uutiset vain jatkuu: Eetu oli laihtunut 600g. Tietysti voi olla että tuo massa on lähtenyt lihaksistakin, mutta pääasia että ainakaan enempää massaa ei ole tullut vaikka liikuntaa ei olekaan ollut. Äiti käytti Eetua uimassa, jossa se oli uinut kolme pientä kierrosta käyttäen jalkojaan hyvin. Myös uittaja oli sanonut, että Eetu kävelee todella hyvin verrattuna siihen millaisia leikkauksesta toipuvia koiria hän on nähnyt. Eetu kävi myös fysioterapetuilla näytillä, josta voi lukea lisää alla olevasta potilaskertomuksesta. Kuitenkin summattuna fysioterapeutti oli sitä mieltä, että uimaan ei kannata vielä viedä, sillä potkiminen on vähän liian raskasta liikettä vielä polvelle. Lihaskunnon kohottaminen aloitetaan tasapainotyynyllä, erilaisilla harjoitteilla ja myöhemmin dobopallolla. Nyt Eetu saa lenkkeillä 3-4 kertaa päivässä 20-30min lenkkejä sekä helmikuun alussa meen viikonlopuksi Jämsään, niin Unto menee pariksi päiväksi pitämään Eetulle seuraa. Vekki pääsee viikonlopuksi hoitoon muualle, sillä se on liian raju vielä Eetun kaveriksi. Nyt pitäisi keksiä Eetulle tekemistä, mutta talvipakkaset ja lumikinokset hankaloittavat hieman ulkona tehtäviä asioita. Täytyy ideoida!

Jatkossa kuunnellaan siis fysioterapeuttia, jolla on enemmän käytännönkokemusta leikkauksesta toipumisesta kuin ehkä lääkärillä oli.  Lääkäri suositteli hiljaiseloa kahdeksan viikkoa, mutta fysioterapeutti niin Jyväskylässä kuin Joensuussakin sanoi, että mielummin kolme tai jopa neljä kuukautta. Oon niin onnellinen, tuntuu että vaikeudet ovat vihdoin takanapäin ja hetkeen emme ole saaneet kuulla kuin hyviä uutisia. Tuntuu oudolta, ettei ole kauan aikaa kun itkin poski tyynyä vasten ja nyyhkytin kavereilleni etten tiedä miten tässä oikein käy, onko tässä mitään järkeä ja onko koiran elämä enää mukavaa. Kuitenkin hiljalleen kuukausia sitten ollaan rasitusta lisätty, Eetu on saanut leikkiä toisten koirien kanssa, saanut juosta ja saanut jopa höntsäillä meidän vanhoja harrastuksia ja miten onnellinen se onkaan ollut. On niin palkitsevaa, kun pitkän vaikean aikakauden jälkeen kun koira ontui lähes jokaisen rasituksen jälkeen voin ottaa sen mukaan tekemään asioita jotka ennen olivat sille arkipäivää ja ei tarvitse pelätä, että se menee rikki. Nyt on tasapaino siinä mikä on tärkeää ja mikä ei: jos voin ottaa koiran mukaan pitkälle lenkille toisten koirien kanssa tai antaa sen päästä mukaan agilitytreeneihin katsomaan, leikkimään ja hömpöttelemään muutaman putken ja siivekkeen hauskaa pitäen, niin se riittää. Ei tarvitse tehdä kaikkia lajeja maan ja taivaan välillä, ei tarvitse tehdä joka päivä eikä tulla ehkä jokaiselle pitkälle ja raskaalle lenkille mukaan. Jos se on hinta siitä, että saan tehdä nyt koirani kanssa asioita joita ennen saimme ja joista tiedän sen nauttivan niin paljon. Kun ennen pitkän lenkin jälkeen koiran noustessa päiväunilta sen silmissä oli vähän apea ilme, linkutti jalkaansa ja pääsi hieman vaivalloisesti ylös. Niin nyt se pomppaa pedistää ylös silmät kiiluen ja kieli pitkällä roikkuen, häntä hurjana vispaten ja haukahtaa "JOKO MENNÄÄN, OISIN VALMIS TAAS UUTEEN SEIKKAILUUN!?". Minun pieni taistelija.

 (c) Milena Nevanto

Vielä olisi loppuun kerrottavaa corgiharrastajille: ollaan Eetun ja Unskin kanssa tulossa helmikuussa corgierkkariin Kuopioon! Eetua pyydettiin jo syksyllä esiintymään sinne kanssani ja nyt fysioterapeutilta saimme luvan, että saadaan mennä mutta fyysisesti raskaita temppuja kuten hyppyjä ei saa tehdä. Ja voin luvata, että tulee muuten olemaan hyvin, hyvin iloinen ja onnellinen sekä haukkuva, raivoisa ja kuumuva koira miulla käsissä :D En tiedä uskallanko opettaa Eetulle uusia temppuja ennen erkkaria, se syö mut varmaan suihinsa kun on niin paljon energiaa ja louskuttaa OPETA MUIJA MUA OPETA. Ja niin, Unski pääsee hömpöstelemään agilitynäytökseen jotakin helppoa. Ajattelin ensin etten haluaisi sen kanssa mennä, koska meidän agilityhan on luustokuvien vuoksi nykyään pelkkää rimat matalalla hauskuuttelua, mutta tiedän että on paljon ihmisiä ketkä tahtovat Unskin nähdä, joten miksipä ei. Toivotaan vielä että saan työvuoron järjestymään!