eetun polvileikkaus

 Uuden vuoden aatto oli jännittävä, mutta omalla tavallaan toiveikas ja merkittävä päivä, sillä Eetulla oli edessä leikkaus. Eetulta leikattiin siis oikeasta polvesta poikki mennyt ristiside. Harmittaa kyllä miten pitkästä toipumisajasta on kyse, sillä Eetu on ollut nyt todella hyvässä kunnossa. Pitkään aikaan se ei ole oireillut laisinkaan ja joululomalla olin itsekin ihmeissäni miten hyvin se jaksoi, ihan kuten ennen vanhaan. Edelleen liputan osteopaattikäynnille, sillä sen jälkeen Eetu on ollut ketterämpi, riehakkaampi ja liikunnallisempi. Otimmekin kaiken irti yhteisestä ajasta ennen pitkää toipilasaikaa: leikittiin, opeteltiin temppuja ja harjoiteltiin vanhoja, nähtiin koirakavereita joiden kanssa Eetu sai leikkiä kuten ennen ja pääsipä se tekemään pientä ajatustyötä agilityssakin - edelleenkin siis ilman rimoja siivekkeillä ja putken muutaman kerran. Puomi käveltiin kerran, siinä Eetu tarjosi 2on2off asentoa pitkän tauon jälkeen.

Jotta potilaalla olisi helpompaa pysyä aloillaan, niin talouden toinen koira Unski muutti takaisin mun luokseni ainakin kahdeksi kuukaudeksi. Eetu leikattiin Jyväskylän Univetissa, jossa äiti oli sen mukana. Minä lähdin ajoissa pois tieltä toisten koirien kanssa, mutta koska ajoin määränpäähäni Jyväskylän ohi niin päätin mennä samalla katsomaan nukutuksesta heräilevää Eetua ja tapaamaan lääkäriä. Siellä se makasi häkissä silmät selällään, kauluri täynnä kuolaa jännityksestä ja lääkkeestä joka vielä lisäsi kuolan eritystä. Hoitaja kertoi että kaikki oli mennyt hyvin. Polvi oli näyttänyt ja tuntunut lääkäristä ensin todella hyvältä ja oli miettinyt että leikkaisiko ollenkaan. Onneksi kuitenkin oli päättänyt ainakin avata ja katsoa tarkemmin, mikä oli hyvä sillä ristiside oli kuin olikin poikki. Nostettiin pökkeryksissä oleva koira häkistä lattialle ja huterin, mutta varmoin askelin käveltiin aulaan. Ensiaskeleilla Eetu aristi jalkaa, mutta pikku hiljaa rohkeammin asetti painoa sille. Seisaallaan ollessa kuitenkin keventi. Lääkäri tuli juttelemaan kanssani ja kertoi samat asiat kuin äidillekin aiemmin. Täytyy myöntää että lääkärin selittäessä minulle olin keskittinyt enemmän rauhoittamaan ja rentouttamaan stressaantunutta Eetua, sillä tiesin etten pitkään aikaan tule sitä näkemään ja se oli yksiä ainoita hetkiä joita sain olla operaatiossa ja sen parantumisessa mukana. Oli tärkeintä vain tuntea toisen turkki sormien välissä silittäessä ja mielessään kuiskia sille, että nyt kun maltat niin sitten pidetään hauskaa ja tehdään kaikkea mistä sä tykkäät. Äiti kantoi Eetun autoon, minä tein sille lattialle huovista petin ja silitin vielä ja annoin pusun otsalle - rakas.

Äitini hoitaa siis Eetua kotona Keski-Suomessa ja kuulen toipumisen etenemisestä puhelimessa ja viestitse. Seuraavaksi äitin kirjoittamana leikkauksesta ja toipumisen alusta:

"Lääkäriin mentäessä lääkäri halusi vielä rauhoittaa Eetun ja tutkia polven. No Eetun rauhoitettua lääkäri kokeili polven löysyyttä ja teki vetolaatikkotestin. Polvi ei tuntunutkaan niin löysältä verrattuna vasempaan jalkaan. Taas tunnusteltiin polvea kun Eetun uni syveni.

Sitten lääkäri tuumasi ettei polvi ole niin löysä ja kun Eetu kerran voi niin hyvin ja liikkuu lenkillä tosi hyvin eikä mitään ontumis oireita ole ollut, polvea ei leikattaisikaan. No minä siihen, että kaikki valmistelut oli tehty että leikkus on tänään...olin järjestänyt töistä vapaata että voin olla Eetun kanssa useita päiviä kotona, Unto lähtenyt lomalle Joensuuhuun ja lattiat vuorattu kotona matoilla ettei olisi vaaraa Eetun liukastua.

Tietysti tehdään niin miten lääkäri ehdottaa ja näkee parhaaksi. Taas sitten lääkäri mietti ja sanoi, että on ollut tapauksia että polvi ei tuntunut niin löysältä kun sitä tunnustellaan mutta kun sitten polvi avataan niin ristiside on kuitenkin poikki.

Lääkäri ehdotti sitten mietinnän jälkeen että avataan polvi ja katsotaan mitä sieltä löytyy. Jos ristiside on vain löysä niin laitetaan siihen tukilanka. No Eetu jäi operaatioon....tullessani hakemaan Eetua niin lääkäri sanoi heti että ristiside oli poikki. Olipa siis hurjan hyvä että polvi avattiin ja päästiin toteamaan vamma.

Huomenna tiistaina tulee viikko leikkauksesta ja Eetu voi tosi hyvin. Kävely on normaalin näköistä eikä ontumista ilmene leikatun jalan suhteen. Joka päivä olen hieronut Eetua. Lisäksi Eetu on kävellyt lumihangessa ja meidän vieressä kotitiellä ylä-ja alamäki kävelyä jotka kaikki edes auttavat että koira alkaa käyttää kipeää jalkaa. Kaikki kävelyt tehdään hitaasti mikä kanssa auttaa että koira käyttää  operoitua jalkaa.

Uskaltaako edes sanoa että tosi hyvin menee...torstaina tikit pois ja saadaan tuo kauhea kaukalo pois päästä. Tikkien oton jälkeen heti maanantaina tulee hieroja, sitten alkaa uinnit ja muutama käynti fyssarilla. Maaliskuussa sitten osteopaatti käynti. Eikähän näillä toimilla saada jalka taas toimivaksi."

Eetu käyttää jo hyvin kipeää jalkaa ja olen saanut videoita puhelimeeni kävelytreeneistä. Itse yritän tehdä kaikkeni mitä Joensuusta katsottuna voin kuten tehnyt puuhalistaa kaikesta hauskasta mitä Eetun kanssa voi tehdä sisällä ja myöhemmin ulkona, jotta pääkoppa ei ihan kiehuisi ylitse pelkästä lepäämisestä. Turhauttaa että en voi olla itse Eetun tukena kuntoutuksessa miten haluaisin, mutta onneksi siinä on apuna kuitenkin maailman ihanin, huolehtivaisin ja kultaisin äiti, jota parempaa ei voisi olla. Äiti on ollut valtavana apuna aina koirien hoidossa ja etenkin Eetun, jonka kanssa viimeiset vuodet eivät ole olleet helppoja. Nyt toivotaan että elämä voisi pikkuhiljaa jatkua ja toipilasajan jälkeen meillä olisi vielä monia, monia terveitä ja onnellisia vuosia aikaa tehdä asioita joista me molemmat ja etenkin Eetu tykätään. Sisälläni on nyt levollinen olo: tiedän että koiraani hoidetaan niin hyvin kun voi ja uskon että sadepilvien on aika väistyä - sillä tässä pojassa riittää sisua, corgin temperamenttia ja elämänhalua.