voihan pojat

... minkä teitte, olitte niin päteviä! Tiedättekö sen tunteen, kun lähdette hetken mielijohteesta treenaamaan ja ne treenit ovatkin ihan loistavat? Tänään kävi niin. Pääsin illalla vasta klo 21.00 töistä ja kotona koirat odottivat onnellisina. Teki mieli päästä vielä ulos, joten treenireppu selkään ja kentälle. Heti hiekkakentälle astuessamme viereisestä pensaasta ponkaisi jänis pakoon, tosin se jäi vielä pällistelemään kentän keskelle. Molemmat piskit olisivat taatusti antaneet pupujussille kyytiä, ikävä kyllä sattuivat olemaan tukevasti hihnassa. Eetu palautui taas nopeasti, mutta Unski viihdytti itseään vielä pitkään tuijottamalla maanisesti pusikkoa jonne pupu katosi

Eetun kanssa aloitettiin ruudulla, tosin yksi ruutumerkki jäi kotiin jonka korvasin vissypullolla. Koira oli jo täysin "VÄYVÄYVÄY MÄ TIIÄN MITÄ ME TEHÄÄ ANNA MUN JO MENNÄ VÄYVÄYYY"-mielentilalla, kun rakensin ruutua. Ensimmäisen toiston tein näyttöruutuna, jotta koira varmasti hoksaisi mitä siltä haetaan. Ja Eetu lähti kuin tykin suusta joka toistolla! Raivolla juoksi ruutuun ja pysähtyi vasta käskyllä, sairaan hieno! Palkkasin kaikki toistot lentävällä tennispallolla, joka kelpasi aina yhtä hyvin. Olin niin tyytyväinen miten se jaksoi joka kerta painaa täysillä eteenpäin siihen asti, kunnes käskin pysähtymään. Okei, muutamalla toistolla se pyörähti ympäri liian aikaisin ja jäi haukkumaan "väyväy riittääkö tää matka jo!", mutta kun tajusi ettei kelpaa niin teki kunnolla. Nyt otin mukaan jo ennakointivihjeen, eli kierrätän Eetun selkäni takaa ja siitä ruutuun. Hyvin keräsi kierrokset kiertäessään takaani ja siitä suorilta samalla vauhdilla etenemään kohti ruutua. Onneksi saatiin niin monta onnistunutta toistoa, että maltoin lopettaa vielä silloin kun meni näin hyvin. Unton tehdessä välissä Eetu sai keräillä kierroksia ja jatkettiin luoksetulolla. Kierrätin ensin treenireppua ympäri ja käskin satunnaisesti seisomaan tai maahan. Seisomiset hyviä, mutta maahanmenoissa empi jäisikö istumaan. Jatkettiin sitten maahanmenon tehotreeniä niin, että peruutin ja käskin Eetua maahan. Ekoilla toistoilla palkkasin myös hitaat maahanmenot, mutta sitten mietin että mitä prklettä, kyllä sen pitäisi vähän parempaan pystyä. Jätin palkkaamatta seuraavan huonon (koira jäi puoli-istumaan ja odottamaan palkkaa) ja seuraavilla kerroilla koira teki jo ihan erilailla! Otettiin kaksi kertaa kokonainen luoksetulo, jotka oli jo tosi hyviä. Etenkin toisella toistolla vauhti oli hyvä ja maahanmeno ja stoppi nopeita, joten koira sai superpalkan

Unskin kanssa oli tarkoituksena tehdä jotakin todella pientä. Alkuun otin molemmat koirat ja tehtiin paikkamakuita, luoksetuloja ja nimeltä kutsumista, eli toinen jää paikoilleen kun toista kutsutaan nimellä. Voisin alkaa tekemään tätäkin treeneissä, koska Unskin vire kohosi kokoajan, kun se joutui tekemään toisen kanssa yhtäaikaa. Hetken päästä Eetu tolppaan odottamaan ja tehtiin Unton kanssa luoksetuloja. Ihana formulakettu, odottaa niin nätisti ja ampaisee kuin ralliauto käskyn saatuaan. Tehtiin myös perusasentoja ja voi että miten onnelliseksi tulin, kun huomasin miten se käyttää kroppaansa. Haki sivulle liikuttamalla takapäätä! Ihana huomata miten lyhyt koroketreeni tekee jo tulosta ja vielä kun jatketaan, niin hyvä tulee

Onneksi on näitä päiviä, kun ei suunnittele liikaa. Silloin on paljon enemmän varaa yllättyä ja onnistua!