Eilen käytiin pitämässä kevyet treenit koirien kanssa ja poikaystävä oli videoimassa. Eetun kanssa aloitettiin jo tuttuun tapaan ruudulla, jotta varmasti olisi intoa ja energiaa juosta sinne neliön keskelle. Alkuun Eetu oli ihan kamala: se ei irronnut mihinkään, räksytti vain jaloissa ja hyppi päin jalkoja. Muutamaan kertaan kyykistyin sen viereen ja käskin sen nousta syliini, mikä meillä toimii siis rauhoituskeinona. Jos Eetulla on kierrokset ihan väärässä suunnassa, niin se ei malta pysyä sylissäni vaan säheltää ja haukkuu. Sitten kun koira malttaa vain olla, niin jatketaan. Tämän keskustelun jälkeen koira alkoikin toimia paljon paremmin ja saatiin monta täydellistä suoritusta! Ai että miten hyvin se jo juoksee ruutuun ja hidasti vasta käskyn saatuaan. Maahanmenokin otettiin mukaan, joka toimi hyvin! Lisäksi tehtiin luoksetuloja, seuraamista ja jäävää. Jälkimmäiset olivat melko kamalaa katsottavaa, koska Eetu ei millään jäänyt istumaan jäävässä ja seuraamisessa käännöksissä alisuoritti ihan kympillä. Luoksetulossa ei näköjään jaksanut millään seisoa, koska valahti kokoajan istumaan. Lopulta otin käsimerkin seisomiseen mukaan, jotta koiralla alkaisi raksuttaa ettei nyt ihan mene oikein. Kyllä ne oikeat asennot alkoi lopulta löytyä
Kotona ollaan tehty kaukojen vaihtoja ihan kivoilla tuloksilla. Eilen namipalkalla tekniikkaa ja sattumalta myöhemmin tennispallohöntsäilyn yhteydessä. Viskoin ylienergiselle corgieläimelle tennispalloa ja pyysin ennen heittoa jotakin vaihtoa. Ei vitsi miten päheesti teki maahan-istu vaihdon, kun oli niin korkea vire. Hyppäsi istumaan suorilta ilman etutassujen liikuttamista ollenkaan, tiedättekö sillein bortsutyylisesti!
EDIT/ Videoon tuli vahingossa pätkä myös meidän seuraamisesta, joka oli tänään ihan surkuhupaisaa. Koira alisuoritti käännökset oikein kunnolla ja mun ilmeestäkin näkee, ettei nyt tehdä ihan niinkuin ollaan opetettu :D Pätkä on tullut vahingossa videolle mukaan, hups
Treenien loputtua pakkasin tavaroita treenireppuun ja tutkin mitä kaikkea siellä onkaan. Sattumalta käteeni osui narupallo ja mielessäni totesin, että eipä tälläkään taida mitään tehdä. Joskus tuli Eetulle se ostettua, mutta tuo tykkää mielummin pelkistä tennispalloista tai rättileluista. Huvikseni kuitenkin viskasin sen koirille ja kuinkas kävikään: Unto rrrrrakastui siihen! Juoksi onnellisena lelu suussa ja tapporavisteli sitä. Otin sitten lelun käteen ja ei vitsi miten se syttyi leikkimään ja roikkui lelussa ihan tosissaan. Tietämättömille siis tiedoksi, että me ollaan vähän aina painittu probleeman kanssa nimeltä leikkiongelma. Unto ei oikein syty mistään tarpeeksi ja se lopettaa leikkisen yleensä alkuhuuman jälkeen. Tämä narupallo oli kuitenkin Unskista sairaan siisti ja se jaksoi pitkään riekkua mun kanssa. Sen jälkeen lelu laitettiin turvallisesti reppuun piiloon odottelemaan seuraavia treenejä. Sitä ennen laitoin kuitenkin poikaystävän narupallon päähän ja otin kuvia todisteiksi. Kattokaa miten hurja kettu!
Eetulle puolestaan viskottiin tennispalloa, vaikka olenkin vähän vastaan koiran ja ihmisen pallonoutoleikkejä huvittelun kannalta. Eetu kyllä jaksaisi hakea pallon vaikka maailman loppuun asti, kunhan joku heittäisi sen uudestaan heti sen jälkeen. Näitä kuvia katsoessa tulee kyllä oikeasti hyvä mieli: ihana löytää vihdoin joku mikä saa oikeasti pikkuketun liekkeihin. Tehtiin jopa yksi luoksetulo, jossa palkkana koira sai juosta leluun kiinni ja hyvin kelpasi. Liian usein ajattelen vieläkin että "ei Eetukaan siitä tykkää, tuskin Unskikaan", vaikka Unski voi rakastaa ihan helposti narupalloja vaikka kuuhun ja takaisin, vaikka Eetu ei niistä välittäisikään
"heitä pliis heitä, heitä heitä tää mulle!11"
3 kommenttia:
Hei mikä kenttä tuo on? Onko ees Joensuusta? :D
on, se on iha miun kämpän lähistöllä :D
En kestä miten suloisia!! Meidän corgipoika on kanssa Cloudmooresta, 270512 syntynyt :--)
Lähetä kommentti