Niin koitti vihdoin sunnuntai ja kaarsin suoraan Helsingistä Pieksämäelle hakemaan koiria. Unski oli kasvattanut suorastaan törkeän turkin itselleen ja näytti aikamoiselta karvamörssäriltä. Luulin ensin sen lihoneen jotakin kymmenen kiloa, ennen kuin tajusin mistä on kyse. Näytti ihan föönatulta teddykarhulta. Pieksämäellä poikkesimme tokon SM-kisoihin turisteilemaan hetkeksi. Oma tokoinnostus kasvoi taas vähän lisää ja heti kotiin päästyä piti päästä treenaamaan! Voisin selostaa vähän viime päivien treeneistä ja liikkeiden tilanteista
Ruutua ollaan tehty paljon. Oon sheipannut oikeaa paikkaa lähempää ja välillä tehnyt näyttöruutuja (oikea termi?), jotta Eetu ymmärtää hakea ruutuun kauempaakin. Sheippaamisessa alkoi tarjota arvattavasti merkkiä, kun sitä ollaan tehty enemmän. Näyttöruudussa jätän koiran maahan, käyn taputtamassa maata ruudussa ja palaan lähettämään koiran. Suurin ongelma ruudussa tulee olemaan saada Eetu itse etsimään katseellaan ruutua ja irtoamaan sinne. Nytkin se jo välillä pyörähtää ympäri kesken matkan ja jää paikalleen kysymään: "joko riittää?". Seuraamista ollaan tehty vain yhdissä treeneissä ja siinä ei mitään erityistä. Jäävässä Eetu alkoi yllättävän nopeasti tarjoamaan istumista, sitten tiedä johtuiko se siitä että teki sitä kevään aikana kokeissakin. Eilen tarjosi pari kertaa seisomista tai maahanmenoa. Täytyy olla tarkkana että onnistumisprosentti pysyisi näissä hyvänä, jotta meille ei tule sellainen jäävien sekametelisoppa jossa koira tarjoaa vähän mitä sattuu. Istumisesta palkkaus kostautui sitten luoksetulossa, jossa koira ei meinannut mennä vauhdista millään maahan, vaan kokoajan istui. Vähän alkoi epätoivo iskeä, että tuleeko tämä olemaan jatkossakin tällaista jankuttamista. Muuten luoksetulo oli ihan ok. Metskun pitämistä oon sheipannut sisällä ja hetsannut koiraa hakemaan sen. Ulkona ollaan tehty samaa kokonaisena noutona, tosin palautus vielä vain käteen. Lähtee hyvällä laukalla, mutta saattaa jäädä ällöilemään kapulalle ja palauttaa kuin kuolleen kalan. Mietin kokeilenko vain toistoilla saada metallinoudosta Eetulle rutiininomaisesti kivan liikkeen (paljon palkkaa ja kehuja) vai tehtäisiinkö vain harvoin ja silloin aina superpalkka. Eetu ei ennakoisi metskua liikaa (kieltäytyisi hakemasta tai koskemasta kapulaan), kun tehtäisiin vain harvoin. Tosin tämä saattaisi kostautua kokeessa, kun koira lähtisi hyvin hakemaan mutta saattaisi sikailla kapulan kanssa
Kaukoja ollaan tehty sisällä uusilla käskysanoilla: maahan on "ma", seiso on "soo" ja istuminen "astu". Eetu yhdisti uudet käskysanat nopeasti tuttuihin liikkeisiin ja olenkin saanut heti apukättä irrotettua. Tunnarilla ei olla päätä vaivattu vielä ollenkaan: pitää varmaan vetää kunnolla syvään henkeä ennenkuin edes aloitetaan. Jostain tempaisin idean siitä, että teippaisin kapulat lattiaan jotta Eetu ei niitä saisi nostettua. Eetusta on ideana on nimeomaan sen ihanan kapulan etsimien ja palauttaminen
Unskin kanssa ollaan koettu taas AHAA-elämyksiä. Sunnuntaina pidettiin illalla koirien ensimmäiset treenit kolmeen viikkoon. Eetu teki ensin ruutua ja Unski odotti hihnassa. Eetun kanssa pidettiin tauko ja menin treenirepulle, jolloin Unto syöksähti samantien mun luokse ja oli innoissaan ryhtymässä hommiin. Otin sitten Unskin hommiin ja hetken aikaa se olikin ihan liekeissä. Kuitenkin hetken päästä vire laski ja alkoi tulla alisuorittamisen merkkejä esiin. Silloin tajusin mistä meidän treeneissä kiikastaa: en ikinä lopeta silloin, kun koiralla on parhain vire. Innostun aina kun sillä on hyvä työmoodi päällä enkä malta lopettaa. Sitten Unskista alkaa tulla rauhallisempi ja sitä joutuu puskemaan läpi treenien. Tämän jälkeen Unni onkin tehnyt varsin lyhyitä treenejä kuten muutaman perusasennon tai hetken pyörimistä korokkeella. Lopetan aina kun se yrittää tosissaan ja keskittyy parhaiten. Muuten ollaan parannettu takapään käyttöä pyörimällä korokkeella, mistä onkin ollut paljon apua! Unski hakee jo hyvin sivulle korokkeen päällä, mutta vielä en ole uskaltanut kokeilla ilman koroketta. Nyt siis tavoitteena on vain pitää treenit hauskoina ja välttää liikaa hinkkaamista
Tänään käytiin uittamassa koiria Eveliinan Aava-cardin kanssa. Unski on tullut vähän nihkeästi juttuun Aavan kanssa. Ihmettelen tätä sinällään, koska Aava ei ole sellainen tavallinen iholle tunkeva pentu, jotka Unskia ahdistavat. Sen sijaan Unski huomasi miten helposti se voi pompottaa Aavaa ja laittaa sen kunnolla ruotuun. Toisin sanoen aina jos Aava innostuu riehumaan, niin Unski juoksee sen kiinni ja Aava heittäytyy maahan. Tällä kertaa Unski alkoi jo tottua pentuun eikä välittänyt siitä enää niin paljon. Voi typerä teinimurkku, kun tietäisit miten kivan kaverin toisesta saisit. Unto alkaa olla vähän turhan valikoiva leikkikavereiden suhteen, mutta annetaan vielä mennä iän piikkiin ja katsellaan. Lenkin jälkeen odottelin jo innolla pääseväni käsiksi projektiini: Unton turkkiin! En vain kestä katsella sitä kesällä tuollaisena jääkarhuna, kun olisi paljon mukavampi uida ja riekkua lyhyellä turkilla. Nyt en ajellut kuitenkaan niin radikaalisti, mutta lopputulos miellyttää niin paljon silmää
Meidän piskeistä ei turhan usein näitä rakennekuvia oteta, mutta tässä Eetustakin jonkinlainen. Tässä se näyttää tosin omaan silmään melkoiselta jättiläiseltä, vaikka on nykyään paljon sporttisempi. Eetua ei meinaa saada vedestä millään pois ja lelua saisi heittää jatkuvasti. Välillä täytyy itse käskeä koira tauolle, kun toinen ei malttaisi lopettaa ollenkaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti