onni on terve koira

Täällä ollaan vieläkin vähän huojennuksesta ja onnesta sekaisin. Eetulla piti olla virallinen kuvautus täällä Joensuussa viime keskiviikkona, mutta aamulla lääkäri soitti ja sanoi joutuvansa peruuttamaan ajan. Hammasta purren sitten ilmoitin, ettei lääkärin ehdottamat "pääsisittekö vaikka huomenna" meille käyneet, koska oltiin varauduttu nimenomaan sovittuun päivämäärään. Lisäksi olin menossa koirien kanssa viikonloppuna Keski-Suomeen. Onneksi äiti kuitenkin soitti Jyväskylään ja saimme sinne perjantaille kuvausajan. Perjantaiaamuna lähdettiinkin ajamaan mielettömän lämpimänä päivänä kohti Jyväskylää. Lääkärinä toimi sama mies, joka muutama vuosi sitten otti Eetulta sydänultran. Kuvaus kesti todella vähän aikaa ja pian pääsimmekin katsomaan tuloksia. Menin katsomaan kuvia lähinnä sellaisella "toivotaan pahinta, niin ei tule ikäviä yllätyksiä"-asenteella. Aloitettiin selästä, joka oli muuten terve mutta pientä skolioosia löytyi. Lääkäri näytti kuvista, miten muutama nikama menee erilailla kuin normaalisti. Varmisteltiin varmaan viisi kertaa että tuleeko tämä vaikuttamaan koiran elämään tai pitääkö meidän ennakoida jotakin. Kuulemma ei ole syytä huoleen eikä lievä skolioosi tule näkymään koiran elämässä. Sitten siirryttiin lonkkiin, jossa lääkäri muistutti että ne ovat corgilla hieman poikkeavat muihin koiriin verrattuna. Ihmetteli itsekin, että miksi corgit saavat aina lonkissa hieman anteeksi. Arvioi ne suunnilleen C/C, mutta sanoi että yleensä tulevat aina parempina takaisin mitä hän on arvioinut. Viimeisenä kyynärät, joissa ei mitään ihmeellistä ja hyvältä näyttivät. Sitten olikin lopputuomion aika, kun kysyttiin voidaanko aktiivista harrastamista etenkin agilityssa jatkaa ja sieltä näytettiin vihreää valoa. Mitään syytä huoleen ei ole ja voidaan kuulemma antaa mennä vaan, kunhan muistan pitää koiran fyysisesta kunnosta huolta. Ihana uutinen oli myös se, että nivelrikosta ei ollut tietoakaan ja lääkärin mukaan sitä ei saata tulla ollenkaan, jos jatketaan ehkäisevien lääkkeiden syöttämistä ja jatketaan samaan malliin. Mikä helpotus!

Niimpä Eetu jatkaa ryhmätreeneissä omalla paikallaan ja Unski pääsee harjoittelemaan rauhassa peruasioita erikseen. Eetun kanssa otetaan nyt ihan uusi asenne treenaamiseen: aletaan ihan oikeasti tehdä tavoitteellisesti asioita ja lopettaa tämä paikoillaan junnailu. Kisakalenteria tullaan täyttämään paljon, jotta saataan se kauan kadoksissa ollut kisarutiini päälle. Tuntuu niin huikealta, että olin jo valmiiksi lyönyt hanskat tiskiin ja sitten saankin tietää, että kaikki on itseasiassa vasta edessäpäin - ehkä meistä kuullaankin vielä!

Sitten pyytäisin palvelusta kaikilta lukijoiltamme ja tänne eksyneiltä: Unski on mukana Seiskan Hurtein hauva-finalisteissa ja olisi ihana, jos viitsisitte käydä antamassa äänenne! Äänestämään pääsee tästä linkistä