päteviä poikia

Eetun opetellessa agilityn alkeita kirjoitin muistaakseni jokaiset treenit blogiin ja piirsin vielä ratapiirroksetkin. Nyt kun Unto ei enää "kokeile" vaan "treenaa", niin on hyvä alkaa kirjoittaa paremmin treenejä ylös. Tänään otin molemmat pojat mukaan alkeisryhmän treeneihin, sillä ei torstaina päästy ollenkaan. Oli mielettömän kuuma päivä ja uudet viilennystakit pääsivät vihdoin käyttöön. Treeneissä oli taas pieni rata, johon muut rakensivat ratoja. Kuumuuden takia päätin ottaa vain kevyttä rallittelua ja kokeilla miten koira muistaa takaakierrot. En edes muista milloin ollaan niitäkään treenattu! Tykkään siitä, miten suunnittelen nykyään treenit kunnolla ja keskityn tiettyihin asioihin. Talvella otin monesti kepit ja kontaktit työnalle ("tänään teen pelkkiä niitä") mutta aina löysin itseni tekemästä jotain radanpätkää, joka ei hyödyttänyt mitään. Nyt päätän treenattavat asiat etukäteen paperille enkä luista päätöksistä. Jos treeneissä jää aikaa, niin tehostan ja vaikeutan treenattavaa asiaa

Eetu teki kolme pientä rataa, joista ensimmäinen oli vain rallittelua. Toisella radalla pussista käännyttiin tiukasti A:lle, joita ei ollakaan vielä tehty toimivien 2on2off-kontaktien aikana. Ollaan keskitytty lähinnä maksimoimaan vauhti, koska nehän yleensä vaikeimpia ovat. Tämä sujui hyvin, vaikka suosiolla varmistelinkin vähän. Kontaktilta vapautus suoraan hypyn takaakierrolle, joita ei myöskään olla tehty. Eniten aristan aina näissä vapautustilanteissa juuri näitä tilanteita: pitäisi olla askel koiran edellä, mutta kuitenkin jättää se kontaktille odottamaan jos haluaa etumatkaa. Tuntuu kömpelöltä saada äkkiä omat jalat vauhtiin ja ehtiä ohjaamaan koiraa. No, takaakierto oli helppo vaikken ohjannut paljoa kropalla, vaan lähinnä "takaa" käsky. Haasteena vielä tämän jälkeen melkein suora putki, jonka jälkeen suoralla linjalla hyppy. Päätin kokeilla Eetua ja käskin kiertää takaa. Ja voi vitsi se kierti takaakiertona, vaikka olin kaukana enkä todellakaan opastamassa! Tämä toisen kerran ja meni uudelleen, vaikka ohjasin vain käskyllä. Vähän revitettiin lelua näin hienon pojan kanssa

Unton oli seuraavana ja ihmettelin miten hyvin se oli kuulolla jo radalle mennessä. Ehkä paremminkin kuinka hyvin se keskittyi tekemään kun piti ja oli pentumaisen hömppä loput ajasta. Otettiin hyppy-putki ja pussi-putki-hyppy sarjoja, joiden välillä palkkasin. Rimoja olen alkanut pitää välillä siivekkeiden jalkojen päällä, jolloin korkeutta tulee alle 5cm. Putkeen sinkosi kivalla vauhdilla, tosin sieltä suoraan moikkaamaan kivoja tuttuja kentän laidalla. Onneksi maltan nykyään vain alkaa kiljumaan, hyppimään ja riehumaan (= tehdä itsestäni mielenkiintoisen) joka on paljon mukavampaa kuin hakea kakara niskavilloista takaisin hommiin. Nyt Unto lähtee onnessaan juoksemaan mua kiinni ja saa palkkaa tullessaan takaisin. Lähdöistä olen alkanut automaattisesti aina palkkaamaan, koska pienen täytyy saada vielä erikseen siitä kuitenkin palkkio. Näin vahvistetaan sitä lähdössä pysymistäkin samantien! 2on2off-asentoa voisin alkaa siltä pikkuhiljaa sheippaamaan, kun agility näyttää tällähetkellä olevan päälajina. 

Tänään käytiin päivällä uittamassa koiria Janitan kanssa. Unto kävi omatoimisesti taas uimassa ja tyytyi sitten omiin rantaleikkeihinsä. Eetu sai hakea vielä lelua monta kertaa, jotta ylläpidetään kisakuntoa. Hieman hanakammin se menee uimaan kuin ennen. Liian monta kertaa joku on tullut kesken paluumatkaa ottamaan lelun suusta tai tulee uimaan päälle, mikä ahdistaa Eetua valtavasti. Näissä tilanteissa sen silmistä paistaa puhdas paniikki, kun raukka luulee varmaan hukkuvansa. En todellakaan halua opettaa Untosta sellaista, joka käy ryöväämässä lelut muiden suusta. Muuten uusina juttuina oon naksutellut Eetulle ryömimistä ja Untolle vahvistanut pyörähdystä

Vielä mainitsemisen arvoinen asia: aikaisemmin illalla Unto rynnisti huoneeseen seuraten jotakin pientä ja liikkuvaa ajaen sen kaappini alle. Kaapin alta otus juoksi koirien pedin alle Unto perässään. Pedin liikahtaessa näin sen: nyrkinkokoinen rupisammakko. Kiljuen hyppäsin sänkyyni ja kävin kiskomassa Unton mukaani. Hieman yllätyksenä tämänkin tuli, mutta mitäs meidän kakarasta voisikaan odottaa. Jos siis ylläoleva naama näyttää mielestänne viattomalta ja söpöltä, niin älkää uskoko