agirotu 2012

Viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa muistelemaan, miltä se kisaaminen tuntuu. Lauantaina lähdettiin äitin, veljen ja Juulian kanssa kohti Kuopiota. Yövyttiin isossa maalaistalossa lähellä Kuopiota, jossa koirat ottivat kaiken ilon irti isosta pihasta. Kuvat kertovat enemmän tunnelmasta, tosin en saanut lisättyä kaikkia mitä olisin halunnut. Illalla käytettiin koiria lyhyellä kävelyllä hiekkatiellä, jonka jälkeen ne saivat telmiä pihalla. Pieni karvainen saimaannorppamme livisti taas uimaan ja lillui aalloissa tyytyväisenä. Loppuilta omistettiin rakkaudella syömiselle ja muuhun yleiseen hömppään

Sunnuntaina lähdettiin hyvissä ajoin Kuopioon, vaikka oltiin sovittu joukkueen kanssa ilmoittautuminen klo 13.30. Ensimmäisenä paikalle tullessa mentiin ostamaan uusi, pienempi kevythäkki. Kun raahaa sairaan isoa kevythäkkiä mukanaan ja muilla isompien koirien omistajilla on tyyliin pienemmät, niin miettii että olisi se kiva olla myös pienempikin häkki. Ostettiin kuitenkin sellainen johon molemmat koirat mahtuvat, tosin en mieluiten niitä siellä kauaa pidä koska tilaa on rajoitetusti. Ehdittiin hyvin kiertää kojut, josta ostin molemmille pojille Berran viilennystakit. Arvioitiin myyjän kanssa koot vähän väärin, kun etenkin Unton kohdalla täytyi ottaa kaksi kertaa suurempi koko selän pituuden takia

En tuntenut ketään joukkueestamme etukäteen, mutta päästiin heti joukkueyhteishenkeen. Teki niin hyvää nähdä oikeasti sporttisia ja siroja corgeja! Tosin omalla kohdalla hävetti, sillä Eetu on taas ottanut massaa silmissä ja huomasin sen vasta pari päivää ennen sunnuntaita. Noh, Eetu oli joukkueen ainut uros

Aikataulut olivat myöhässä ja ehdittiin hyvän aikaa odotella omaa vuoroa. Emmi tuli valokuvaamaan meitä ja Unto pääsi leikkimään Retun kanssa. Päästettiin pennut viereiseen metsään irti ja meinattiin saada katastrofi aikaiseksi, kun pojat lähtivät äkkiä juoksemaan kisa-aluetta kohti. Onneksi sain viime hetkellä molemmista kiinni ja vältyttiin maailman noloimmalta tilanteelta, kun kaksi corgipoikaa olisi juossut keskelle agilityrataa. Juuri ennen meidän rataantutustumista alkoi vielä sataa kaatamalla. Seisottiin sitten keskellä rankkasadetta pitämässä tunnelmaa yllä. Ehdin jo hyvissä ajoin laittamaan Eetulle BOT:n päälle ja hassua miten se samantien tajusi mitä pääsee tekemään. Koko koiran olemus muuttui sähäkäksi ja levottomaksi ja jatkuvasti vinkui ja komensi. Sivusta katsottuna rata näytti melko vaikealta, mutta tutustuessa ei tuntunut enää niin ylivoimaiselta. Jouduin takaaleikkaamaan A:lle kaksi kertaa, joten en odottanut kontakteille pysähtymistä.

 Oltiin lähtövuorossa toisena Riitan ja Rullan jälkeen. Eetu kävi vähän kierroksilla lähdössä. Radalla meillä oli hyvää tekemistä, tosin tuomarin mielestä koira ei koskenut puomin alastuloon. Ihana Eetu alkoi hidastamaan jo hyvissä ajoin puomilla ja oli pysähtymässä, mutta tyhmänä vapautin sen samantien. Olisi kannattanut varmaan tankata vähän paremmin ennen rataa, koska kepeillä tuntui että kuolen kohta kuumuuteen enkä jaksanut kannustaa koiraa menemään nopeammin :D Puomin kontaktia lukuunottamatta puhtaasti eikä vois olla tyytyväisempi! Yleisesti joukkueella meni hyvin, vaikka en ehtinyt muiden suorituksia täysin seuratakaan. Omaan ohjaukseen oon eniten tyytyväinen! Kuvia katsoessa huomaa, että oikeasti ohjaan

Sijoituttiin joukkuekisassa 18/39 mikä on sairaan hyvin! Innolla suunniteltiin jo ensivuoden joukkuetta! Ehkä parasta tässä päivässä oli kuitenkin se, että päästiin näyttämään ulkopuolisille mihin tästä rodusta on. Meijän vuoron aikana olikin jotkut radan vieressä sanoneet että "corgithan vetää hyvin" - ei vois olla palkitsevampaa!

Meijän päivä ei loppunut kuitenkaan tähän, vaan lähdettiin Joroisiin Unton kasvattajalle :) Siellä odottivat ihana kasvattaja Piia sekä emä-Unto ja mummo-Fani. Ekstrana 5 viikkoiset corginpennut :) Unto ujosteli ensin emää ja mummoaan, mikä oli hassua koska nartut olivat niin rakastuneita Untoon. Essu oli täysin hullaantunut Untoon, taisi muistaa lapsensa

Meidän pojille oli vähän shokki, kun pihalla tallusti vapaana kanoja ja ankkoja. Molemmilta meinasivat silmät tippua päästä, kun ensimmäinen kana tuli vastaan. Eetu ymmärsi antaa eläinten olla rauhassa, mutta mitäs meidän utelias idioottikakara. Ensin Unto aristeli lintuja, mutta huomatessaan niiden aristavan sitä enemmän alkoi mielenkiinto herätä. Sain muutamaan otteeseen pelastaa linnut uteliaalta koiranpennulta, jolla oli toisten pyrstösulat suussa. Koirat näkivät myös kaneja ja kissoja, mikä eläintarha! Oli kiva päästä näkemään livenä myös Unton pieniä sukulaisia, joita toivottavasti tapaa isompanakin :)