eikä mee, pois sun perkeleet

"Täältä tullaan Joensuu!"

Nyt voi tuulettaa! Eilen lähdimme katsomaan Joensuuhun asuntoa ja kuinkas kävikään: nyt on vuokrasopimus kirjoitettu! Oma rivitaloasunto, jossa iso aidattu takapiha ja koirapuisto naapurissa. Ymmärrättekö mitä tämä tarkoittaa: koirat muuttavat Joensuuhun! Hieman sivummalla keskustasta tosiaan ollaan, mutta parempi tämä kuin ei mitään. Koirat jäävät vielä syksyn alussa kotiin, jotta asetun ensin itse taloksi ja saan arjen sujumaan. Stressi tästä on nyt ohi ainakin hetkeksi, kuinka ihanaa!

Mutta sitten, ei me näköjään osata enää muuta kuin treenata agilitya. No ei se haittaa, koska agility on huisin kivaa. Viime torstain treenit oli taas sellaiset, että olisi kannattanut jäädä kotiin. Eetu ei osannut ensinnäkään pysyä lähdössä ollenkaan, vaan vaihteli asentoa kokoajan ja liikahteli. Tästä osasin jo odottaa mitä treeneistä tulee ylipäätään. Tehtiin muutamaa erilaista rataa, joilla vaikeita ohjausjuttuja. Ei ne oikeasti vaikeita olisi ollut, mutta kun perseillään niin ei ole korvia eikä oikeastaan kiinnosta kuunnella mitään ohjeita kun oikeastaan voitaisiin vain juosta radalla miten sattuu. Kontaktit oli hyvät, tosin näissäkin malttamattomuus näkyi. Pysähtyi ja odotti rauhassa, mutta saattoi rennosti vain varastaa pois ilman vapautusta jos aika kävi pitkäksi. Tämän takia jäätiin jankkaamaan A:n kontaktia, koska yhden varastamisen jälkeen halusin hyvän suorituksen. Sitä saikin sitten odotella, mutta oli pakko jäädä vaatimaan. Lopuksi tein rataa, johon otin loppuun kepit. Suunnittelussa kulma näytti mielestäni tosi helpolta, mutta radalla tajusin keppien olevan vaikeassa avokulmassa jollaista ei olla ikinä tehty. Eetu haki jatkuvasti väärälle puolelle, jonka takia helpotin hieman ja otin pelkät kepit. Ei meinannut mennä millään ja luisti viimeiset välit. Taas jäätiin jankkaamaan, mutta tämäkin piti saada kunnolla loppuun. Ei todellakaan siis hyvät treenit, mutta kontaktit toimi pääasiallisesti mikä hyvä.

Sunnuntaina päätin ottaa molemmat koirat mukaan toiveena paremmat treenit Eetun kanssa. Aloitettiin ottamalla puomia yksittäisenä. Eetun kanssa ei olla puomia treeneissä tehty ikuisuuteen, mutta silti pysähtyi kontaktille. Pientä malttamattomuutta taas, kun tehtiin heti alkuun tällaista treeniä. Muuten tehtiin erilaisia melko yksinkertaisia ratoja, joihin sain kaikki kontaktiesteet mukaan. Onnistumisprosentti kontakteilla todella hyvä, sillä pysähtyi muistaakseni joka kerta. Nyt pitäisi ottaa treenien alle se oma liike, jotta koira aina malttaisi jäädä odottamaan pidemmäksin aikaa. Myös sulavampia vapautuksia tulisi tehdä, jotta kisoissa ei kompuroida näissä. Tyyliin suoritetaan este, koira pysähtyy kontaktille ja vapautan melko nopeasti vaikka etupalkalle. En vain tiedä sotiiko tämä ajatuksen kanssa, etten palkkaa koiraa pysähtyksestä muualle kuin esteelle. Näin pidettäisiin mielikuva siitä, että kontaktille kannattaa jäädä koska siellä saa ruokaa ja muuta kivaa?

Unton kanssa sunnuntain treenit ei menneet ihan putkeen. Olen kirjoittanut Unton keinukammosta, jota ei olla vielä päästy harjoittelemaan kotona. Yritin rakentaa paukutuspelin kotiin, mutta en oikein osannut. Jotenkin Unski taisi yhdistää keinun puomiin, koska pelkäsi sitä mielettömästi. Ylösmenon kiipesi reippaasti, mutta melkein ylhäällä alkoi hurjistuttaa ja löi jarrut pohjaan. Turhaan yritettiin kannustaa ja auttaa eteenpäin. Tämä oli oikeasti ihan kamalaa pakkopullaa Unskille mitä en osannut odottaa, joten menin ihan lukkoon. Kokeiltiin treenien lopuksi tehdä pelkkää alastuloa, mutta sekin oli liian pelottavaa. Puomin jälkeen tehtiin vielä putkea ja hyppyjä, jotta Unskille jäisi hyvä mielikuva koko hommasta. Loppuun vielä pientä pätkää, jossa putki ja kaksi hyppyä. Pieni oli pätevä!

Ja vielä viime torstaista. Olin selvästi tulossa kipeäksi, mutta päätin etten jätä taas treenejä välistä. Ei haitannut, vaikka oltaisiin treenattu vaikka pelkkiä lähtöjä. Lämppäriksi juostiin helppo rata, josta huomasi kyllä oman uupumuksen. Päätin siis sen jälkeen olla tekemättä mitään rankkaa. Harjoiteltiin ensimmäistä kertaa vastakäännöstä, koska se oli helpoin tapa saada koira hypyn jälkeen kepeille. Aika nopeasti opittiin, tosin meinasi hakea ilman apua kokoajan keppien toiseen väliin. Kontaktien kertausta, joissa puomi taas paljon parempi kuin A:n kontakti. Taas nähtiin samaa ongelmaa: jätin koiran A:lle ja lähdin häiriöksi jatkamaan kävelyä eteenpäin. Jossain vaiheessa koira taas irtosi luvatta perääni. Seuraavilla toistoilla keksin varmistaa kontakteja "kaukokäskynä". Käännyin koiraa kohti kohdassa, jossa tiesin sen mahdollisesti livahtavan pois kontaktilta.  Samanlainen varmistus kuin normaalistikin, mutta kaukana. Tämä toimi! Tein myös kisamaisia kontakteja, eli pyrin pysymään kokoajan liikkeessä ja vapautuksen jälkeen jatkettiin rataa.Lähdöistä palkkasin jatkuvasti. Tällä kertaa tungin ruokaa jo koiralle suuhun ennenkuin jätin sen lähtöön. Tää selkeästi rauhoitti sitä, koska ei nykinyt yhtään kun jätin odottamaan. Silti palasin palkkaamaan useasti näissäkin.

Pääsin myös ohjaamaan Maijan Nekku-shelttiä! Ihanan vauhdikas ja luki ohjausta tosi hyvin, vaikka harjoittele vasta jatkokurssilla!



Kiitos Maijalle kuvista!