vuoden viimeiset kisat

2017 vuoden viimeiset kisat kisattiin Loimaan rallytokokisoissa 30.12. Päivää ennen koetta alkoi hiipiä pieni epäilys, sillä oltiin joululomailtu Jämsässä ja koirat eivät olleet treenanneet mitään rallytokoon liittyvää vähään aikaan. Agilitya käytiin treenaamassa perinteisesti toki. Eetu ja Vekki siis kisaamassa ja tavoittelemassa koulutustunnuksia. Kuitenkin erinäisen säädön ja muutosten vuoksi päädyin ottamaan kämppikseni koepaikan Unskille. Vedettiin edeltävänä iltana semmoiset pikatreenit ja totesin että ehkä tulos on mahdollinen kaikkien, jopa Unton kanssa.  Loimaalla ei ollakaan aiemmin kisattu ja kisakirjettä lukiessa alkoi myös realisoitua, miten pienen paikan kisat nämä olivatkaan. Halli oli vanhan ison tiilirakennuksen kolmannessa kerroksessa, jonne kivuttiin niin kolkkoa betonista rappukäytävää. Halli oli pieni ja lämmittelyalue niin pimeä, ettei ratapiirroksesta meinannut erottaa kylttejä tai numeroita. En suosittele. Kisa-alue oli rajattu hyvin korkeilla aidoilla ja sitä ympäröi seinän kokoiset lasi-ikkunat. Ihan oma maailmansa kun sinne astui lämppäalueen puolelta ja tuntui että omat koirat, mutta myös toisten koirat oli aika pöllästyneitä kun äkkiä astuttiin kisa-alueelle.

 Eetu kisasi ensin ja luokkansa ensimmäisenä. Tosi huono vire ja teknillinen tekeminen. Koska Eetu oli ensimmäisenä vuorossa, niin se ei ehtinyt tarpeeksi olla hallissa ennen radalle menemistä, mikä näkyi siinä että se ei kestänyt kokoajan pitää hyvää seuraamista vaan vilkuili ympäristöä kummastuneena. Pelastelin Eetun säätämistä ja harhailua ja huomasi että se selkeästi otti tilasta tosi paljon häiriötä. Radan jälkeen mietin että tuleekohan hyväksyttyä tulosta. Mutta taas huomasi miten rallyssa annetaan anteeksi ja ohjaajan kriteerit voi olla ihan eriä kuin se, mikä rallyssa on hyväksyttävää suorittamista.

AVOHYV 84p RTK2 

Kourallinen koiria välissä ja sitten radalle Unskin kanssa. Ilmossa vähän säädettiin koirien paikkoja, koska alunperin niiden väliin oli laitettu vain muutama koira. En ollut sen vuoksi ihan varma milloin on meidän vuoro. Onneksi ehdin lämpätä kuitenkin Unskin ja käyttää sen häkissä hetken, kun jo huudeltiin että nyt on sun vuoro. Unski oli ihan oma itsensä, pieni hömppäeläin ja se jännitti koepaikkaa. Kisatilaneessa se oli vähän puulla päähän lyötynä ja huomaa että ei ole esimerkiksi rallyn kylttitelineitä hetkeen nähnyt, kun niitä piti mennä haistelemaan :D Ehkä ihan hyvä ettei radalla ollut houkutusta tällä kertaa laisinkaan. Unski kuitenkin suoritti monet kyltit hyvin kuten 360 pyörimisen vasempaan, liikkeestä maahanmenon ja seisomaan nousun ja siinä pysymisen hyvin ja esimerkiksi tämän liikkeen paremmin kuin kukaan kolmesta koirasta. Seuraaminenhan nyt ei ollut ihan seuraamista koko rataa ja itse hakeuduin kokoajan lähemmäs sitä ja korjailin meidän suoritusta. Ilon kautta kuitenkin, ei Unskilta voi vaan vaatia samanlailla kuin muilta koirilta vaan olla tyytyväinen siihen, että sen ylipäätään saa ihan kisaradallekin asti! Radan jälkeen kyllä totesin että ei tää kisaaminen ainakaan tälleen lennosta oo Unton juttu ja ettei kyllä ihan hetkeen mennä sen kanssa vielä uudelleen kokeeseen. Kisakirjoja jakaessa Unski ei ollut ensimmäisten joukossa ja kun tuomari sitten ojensi kirjan, niin hän hymyili meille iloisena. Hymyilin takaisin, koska ajattelin sen olevan lähinnä hymyilyä tästä meidän vähän Untomaisesta suorituksesta. Mutta mitäs mitäs, kisakirjassa luki AVOHYV 78p!! Untoooo!! Epäusko oli aikamoinen ja tuijotin vaan pisteitä ja hetkeksi jopa unohdin että mikä on hyväksyttyyn vaadittava tulos ja mietin että ei tää nyt vaan voi olla totta. Kuten sanottua, rallyssa arvostelukriteerit ovat aika erilaisia ja ne suhteutetaan koiran persoonan mukaan jolloin Unskinkin työskentely oli riittävää ja hyväksyttävää. Mutta pikkasen tuntu hyvältä! Ja Eetu sai koulutustunnuksen ja oikeuden siirtyä voittajaluokkaan, mikä oli yksi kisojen tavoite. Ihan mahtavaa sillä nyt saadaan oikeasti lisätä kunnolla haastetta pappakoiralle, sillä alempien luokkien liikkeet ovat olleet aika tylsiä sen mielestä. Onpa ihanaa päästä vielä tekemään sen kanssa ylempää luokkaa, koska koiralla kuitenkin osaaminen ja asenne riittää pitkälle. 

AVOHYV 78p

Oli kyllä niin hyvä fiilis avoimen luokan palkintojenjakojen jälkeen. Kummankaan corgin pisteet eivät olleet sijoittuneiden joukossa, mutta se ei haitannut. Kummallekaan tämä koe ei ollut paras mahdollinen ja teknillisessä tekemisessä ja keskittymisessä oli parantamisen varaa, mutta silti hyväksytyt kummallekin eikä oikeasti mitenkään rimaa hipoen. Tämä oli erittäin hyvä, sillä Vekin suoritus oli viimeinen ja sain sitä varten vielä ihan uutta asennetta edellisten onnistumisten takia.  Voittajan rata ei ollut kovin vaikea tai pitkä, mutta käytösruudun sivulla istumista taas onnistuin alkaa jännittää. Vekki oli hyvin skarppina ja teki hyvin. Sen ilme vaan paranee koe kokeelta, vaikka nyt nenä kävi ainakin kerran maassa kesken seuraamisen. 

VOIHYV 88p RTK3

Pahin pistemenetys lähti taas tuosta perkeleen samasta liikkeestä seisomisesta. Ollaan tätä nyt treenattu kotona edelleen, mutta en tajua mikä Vekille tulee aina kokeessa. Nyt se kääntyi mua kohti niin jyrkästi, että tuomari sakotti -10p rintamasuunnasta. Tuntuu ettei Vekki keskity kokeessa yhtään siihen että sen tulisi pitää asento eikä yrittää katsoa minne menin. En usko että se edes tajuaa ettei se saisi tuossa liikkua, vaikka sitä normaalisti kyllä ihan vaaditaan mutta kokeessa ei vaan pysy paikoillaan. Muita pistemenetyksiä lähtikin varmaan peruuttamisesta, joka on mennyt treenatessa paremmin mutta viime kokeesta oppineena päätin että en lähde uusimaan. Käytösruudussa olin tuttuun tapaan ihan paineessa. En ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa pitää itsensä coolina ja normaalina. Kokeessa tuntuu että käytösruudussa pää tyhjenee täysin ja sitä vaan odottelee tuskaisena sekuntien kulumista ja toivoo että kaikki olisi jo ohi :D Vaikka Vekki istuikin sivulla hyvin ja kaksi minuuttia tuntui loppuvan sitten kuitenkin aika nopeasti. 

No mutta! Nämä kisat eivät olisi paremmin voineet mennäkään ja nyt tuntuu erittäin hyvältä mennä seuraavaan vuoteen. Tavoitteet kaikilta koirilta täyttyi täysin ja kyllä ne ihan ylitettiin. Taas kerran löysin itseni kisaamasta kolmen koiran kanssa, mutta onneksi tällä kertaa kaikki olivat omia. Yllättävän hyvin mulla pää pysyy kasassa vaikka onkin kolme kisattavaa, mutta ehkä sitä voisi taas seuraavat kisat mennä vähän pienemmällä kokoonpanolla. Kuun lopussa olisi ollut oman seuramme tuplarallykisat ja arvoin pitkään menenkö sinne vai en. Oikeastaan koko loppuvuosi kulminoitui siihen, että näissä kisoissa voisimme korkata mestariluokan. Samalle viikonlopulle sattui kuitenkin (tietenkin) Shepmates kasvatti talvileiri, joka on yksi vuoden kohokohdista kesäleirin lisäksi. Pitkän pähkäilyn jälkeen tulin nyt siihen tulokseen, että kokeita kyllä tulee ja mestariluokan korkkaaminen saa väistyä tämän aina odotetun ja parhaan leiriviikonlopun tieltä. Leirillä näkee aina mahtavia tuttuja ihmisiä, Vekin "puolikasvattajan" Hansun sekä sukulaiskoiria. Katsotaan sitten helmikuussa olevia kokeita ja treenataan sinne asti. Etenkin käytösruudussa nyt riittää tekemistä etenkin ohjaajan mielenterveyden kannalta, joten ei ole yhtään huono ottaa sille vähän lisäaikaa ennen kokeeseen menemistä. Lisäksi riittää pieniä teknillisiä yksityiskohtia joita lähdetään nyt viilaamaan, jotta niistä pisteiden menettäminen loppuisi. Sillä tottakai toivotaan, että mahdollisuudet kerätä valiotulokset samalla kun kisataan muutenkin olisi mahdollisimman hyvät. Eetu jatkaa nyt voittajan liikkeiden treenaamista ja Unski alkaa tekemään myös rataa hallissa ja tekemään vähän koemaisempaa treeniä ja katsotaan josko pikkukettu jatkaisi kisaamista sitten parin kuukauden sisään. Tammikuussa treenataan siis omassa lämpimässä hallissa, aloitetaan kisaputki agilityn pikkumakseissa ja sitten kuun lopussa mennään leirille. En kyllä osaisi parempaa vuoden ensimmäistä kuukautta kuvitella! :)