SERTI!

Agilityn tavoitteet tälle vuodelle ne vaan täyttyy ja ylittyy, vaikka vasta on tammikuun puoliväli. Viime viikon lauantainahan Vekki sai ekan sertin. Sunnuntaina kisattiin Ojangossa, jossa Vekki teki ensimmäiseltä radalta nollan ja oli 2.sijalla. Rata oli muuten sujuva, mutta hukkasin koiran eräässä haltuunotossa väärälle puolelle, joten menetimme pari sekuntia kun sain sen takaisin oikealle puolelle. Radan voittaja oli jo agilityvalio, mutta osallistujamäärissä jäi yhdestä kiinni että serti olisi siirtynyt meille, mutta ei sitten siirtynyt. Saimme kuitenkin hyvän nollan SM-kisapankkiin. Tänä viikonloppuna kisattiin taas tuplakisat. Lauantaina agilityradat olivat hyviä ja vain pienistä asioista jäi kiinni, mutta niin paljon hyvää ettei haitannut. 

Eilisten oman seuran kisojen ensimmäisellä agilityradalla muistin olla tarkkana ottamassa koiraa haltuun puomilta ennen keppejä. Kuitenkin liian hätäisenä ehdin kääntää ohjausta vasta koiran lähestyessä, jolloin se lukikin liikkeeni kehotuksena kääntyä keppien sijasta viereiselle ansahypylle. Otti päähän siksi, että tämmöisiä kohtia on kisoissa tullut aiemminkin ja tiedän että niissä tulee olla tarkkana, mutta silti onnistun aina päästämään koiran ansahypyille. A:n jälkeen ohjaus oli jo hieman löysää, jolloin en ottanut Vekkiä tarpeeksi tiukasti käteen vaan se valui pitkäksi niin, että juoksi keppien välistä putkeen. Hölmö pikku moka, mutta pääasia että tämäkin leijeröinti kontaktiesteelle onnistui! Hyppäri kisattiin toisena ja siitä ei olekaan mitään sanottavaa, helvetin vaikea rata jolla ei saatu nyt balanssia tekemiseen. Viimeisenä taas agilityrata, jolla nolla lukuunottamatta puomin ylösmenokontaktia. Oon kuitenkin tyytyväinen että rata on videolla, jolloin sitä katsoessa voin kyllä allekirjoittaa tuomarin käden noston täysin: Vekin laukka osuu juuri niin, että se ponnistaa uutta laukkaa aivan puomin edessä ja askel ei osu puomille. Tältä radalta kuitenkin ykköseksi ja palkintona sattui olemaan Pompan lahjakortti, joten saimme ostettua halvalla uuden fleeceloimen, joka on oli ostoslistalla! 

Tänään kisaviikonlopun toinen osa käytiin Sipoossa JAU:n kisoissa. Olo oli vähän uupunut ja vaadittiin taas oman pääkopan kokoamista ennen ratoja. Ekana ollut hyppäri tuli aivan liian pian ja pikkumaksien aloittaessa ei jäänyt aikaa rataantutustumisen jälkeen kuin hakea koira äkkiä. En ehtinyt viritellä Vekkiä kunnolla ja vauhdikas ja haastava rata kosahtikin sitten taas pituudelta kepeille menoon. Nää on valmiina odottamassa treenilistalla ja nyt kyllä otetaan heti seuraavaksi työn alle. Hyppärin jälkeen otti päähän hutaisten suoritettu lähtö ja rata, mutta onneksi sain kuitenkin kasattua sen verran että lopun kaksi vaikeaa mutkaputkeen kääntymistä suoralla juoksuosuudella onnistuivat! Tokana oli agilityrata, mille sainkin ekasta säädöstä sopivan uhon päälle ja mehän tehtiin sitten nolla!! Ja se oli luokan ainoa puhdas ratasuoritus, joten Vekki meni suorilta kärkeen.

NOLLA, 1.SIJA JA TOINEN AGILITYSERTI!!!

Jätkä meni ja tempaisi toisen agilitysertinsä vain viikko edellisen jälkeen! Huuuh! Viimeinen rata oli profiililtaan kiva ja olisi varmasti ollut tehtävissä, ellei se olisi sattunut olemaan kisaviikonlopun kuudes ja viimeinen rata. Ei rittänyt enää jalassa energiaa juosta ja muistaa ottaa koiraa mukaan ohjauksiin. Onneksi tässäkin radassa saatiin loppuun tsemppi päälle. Kuitenkin, Vekillä on nyt kaksi kolmesta agilitysertistä sekä näyttelytulos!! Nyt vaan odotamme vaaditun vuoden, jotta voimme vastaanottaa ensi vuonna kolmannen ja Vekistä voi tulla agilityvalio!!! Ihan hullua, sillä agilityvalio on ollut mun ainainen toive, mutta ajattelin että se voi toteutua ehkä Vekin ollessa paljon vanhempi, vähän vahingossa ja meillä olisi satoja, satoja kisoja alla. Tuntuu hassulta, että nyt olemme saaneet kummatkin tarvittavat sertit ja nyt kisataan ilman jännitystä siitä saammeko sertiä, vaan ne siirtyvät meiltä sitten seuraaville jos pääsemme kärkipaikoille. Toki hyppärit ovat asia erikseen ja se tili on edelleen tyhjä, mutta nehän nyt tulee sitten jos satutaan onnistumaan. Hyppärit on viime aikoina tuntuneet tosi vaikeilta itselle ja mun on niillä vaikeampi saada tasapainoa tekemiseen. Nyt keskitymme keräämään loput SM-nollat, joita puuttuu enää yksi/kaksi sekä tuplanolla. Asiat ovat erittäin hyvässä vaiheessa jo näin tammikuussa! 

En voi muuta sanoa, että tämä koira on pelkkää rakkautta ja maailman paras koira! <3