30 maaliskuuta 2013

voihan kepit

Joo-o, edellisetkin agilityvideot viimeisimmistä treeneistä ja yhdistä epiksistä olisi odottamassa koneella, mutta jostain syystä ei ole niitä huvittanut julkaista. Niitä katsoessa iski nimittäin melkoinen alemmuuskompleksi omaa ohjaamista kohtaan, että huh huh. Treeneissä jäätiin jummaamaan yhteen helppoon kohtaan, jossa kaksi hyppyä vierekkäin joista toinen mennään edestä ja toisen koira käy lenkittämässä toiselta puolelta. Kun saatiin tämä toimimaan, niin halusin katsoa toimiiko välistävedot ja nehän toimi. Ärsytys nousi kattoon siinä vaiheessa kun katsoin pätkiä molemmista koneelta ja huomasin että ohjaan jokaisella kerralla vähän eritavalla. Koiran mennessä putkeen mietin "okei tää selvä välistäveto koska otan koiran putkesta tuolla kädellä" ja silti videolla tapahtuukin ihan muuta. Onhan se ennenkin todettu, että Eetu reagoi enemmän kroppaan kuin käsiin mutta silti. En ihmettelisi yhtään jos ei tulisi ohjaukseen mukaan niin kuin oletan

Meillä oli ensimmäiset kisat sataan vuoteen eilen ja tänään. Eetun hieroja oli keskiviikkona, jonka jälkeen saatiin lupa palata kunnolla agilitykentille. Keppejä ei ehditty kuitenkaan enää hallille ennen kisoja tekemään. Olisihan se ollut mahtava nousta neljän startin aikana kakkosiin, mutta hyllyttelyksi se meni. Silti koira toimi joka startilla hyvin, tuli ohjaukseen mukaan ja haki itse. Keppeihin se homma kaatui melkein joka kerralla, kun en taas tiennyt mistä olisin koiran niille lähettänyt. Tiedossa siis ankaraa keppitreeniä, koska muuten paketti pysyi hyvin kasassa. Lauantain ekalla startilla rimat kopsuivat oikein urakalla ja toisella kosahti keppeihin. Sunnuntaina oli sitten muutenkin parempi kisafiilis ja oikeasti sellainen perkele-tehdään-se-nolla- asenne. Ihmetyksenä tuli tuo väärään putken päähän irtoaminen, mutta sinne se omakin liike näyttää olevan menossa. Lentokeinu vähän hämmensi ja säikähdin kun se toistolla ei meinannut uskaltaa tulla. Onneksi kehuin ja ei jäänyt mitään traumoja. Omaan ohjaukseen en vaan voi olla tyytyväinen! Näyttää että panikoisin kokoajan radalla ja liikun jotenkin  tosi epävarmasti. Ihan kuin en tietäisi missä pitäisi olla, vaikka tiedän olleeni siellä missä suunnittelinkin. Starttien lukumäärä alkaa hipoa jo kahtakymmentä, eli tiedän jo miten koira käyttäytyy oikeissa kisoissa. Tämän ansiosta minun pitäisi siis suunnilleen tietää missä olla milloinkin. Eetu myös irtoaa helposti monille esteille, eli ei tarvitse huolehtia siitäkään. Voisin siis jatkossa olla ihan rennosti siellä radalla edelleen ja ohjata luottamalla koiraan.Tänään oli sellainen mielentila, mutta videolla tuntuu ettei näy ollenkaan. Eetu ei tarvitse kuin selkeää ohjausta, niin se menee sinne minne käsketään. Eli nyt vain rauhaa omaan ohjaukseen ja luottoa siihen eläimeen! Kontaktit toimi jokaisella radalla hyvin, joka on kyllä yksinään jo melkoinen lottovoitto. Enkä olisi antanut sen tulla kertaakaan lävite, eli jotakin ollaan tässä opittu



Noniin, nyt on taas pohdittu tätä elämää vähän syvällisemmin niin voidaan todeta että edessä on ankaraa keppitreeniä. Eiköhän se kaikki entuudestaan opetettu ja vahvistettu palaa pienen koiran mieleen heti, kun päästään kunnolla muistelemaan juttuja :)

24 maaliskuuta 2013

TK1 Suonsyrjän Alfred

Tänään haettiin se viimeinen puuttuva ykköstulos! Ehdin jo nähdä edeltävänä yönä painajaisia siitä, että koira vain laahusti kehässä ja pahoinvoivana oksenti sinne. Tosin unessa totesimme yhdessä Mauri-tuomarin kanssa, että eiköhän oteta vain liikkeet uudestaan ja vielä uudestaan! Onneksi ehdin nähdä yöllä kaikki traumaattiset kokemukset, koska itse koe oli meidän parhain suoritus koskaan. Ennen koetta jännittäminen alkoi nousta taas vähän kattoon, mutta päätin ajatella ettei ole mitään syytä olla luottamatta Eetuun. Seuraaminen oli taas aikamoista keulimista, vaikka koitin rauhoitella koiraa aina liikkeiden välissä. Suurin virhe sattuikin sitten hypyssä, kun koira ehti istua perusasentoon ennen käskyä. Muuten koira suoritti todella varmasti eikä äännellyt ollenkaan, aika voittajaolo! Ennen Eetu turhautui kokeen aikana melko nopeasti ja pisteitä tippui haukahtelusta, pienistä virheistä eikä koira ollut kunnolla kuulolla liikkeiden välillä. Kyllähän tuota nykyäänkin esiintyy, mutta olen oppinut miten saan sille oikeanlaisen vireen ja miten toimin kokeen aikana, jotta koira toimii! Nyt mikään liike ei mennyt nollille ja yksityiskohdatkin toimivat :)



Tuomari Mauri Pehkonen

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 10
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen 8
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 10
Liikkeestä seisominen 9
Hyppy 9
Yleisvaikutelma 9


 ALO1 183p KP 1.sija TK1!


Pisterivi näytti paremmalta kuin koskaan aikaisemmin ja yllätyksenä oltiin vielä ensimmäisellä sijalla kera kunniapalkinnon. Tuomari totesi meille ennen kehäänmenoa että "corgi, vanha kunnon rotu". Kyllä on palkitsevaa treenata tämän rodun kanssa, koska ihmiset tahtovat usein aliarvioida mihin siitä onkaan! Matkalla kotiin poikettiin hakemaan Eetulle se kuuluisa euron juusto ja lupasin, että tästä eteenpäin hömppäillään vain ylempien liikkeiden treenaamisella ja keskitytään tosissaan avoimeen! Nyt ei ole enää mitään syytä olla sitä tekemättä, koska takaisinpäin ei ole menemistä 

22 maaliskuuta 2013

läpimurtoja

 
 En kyllä muista milloin olisi viimeksi ollut tämmöinen tokoilufiilis! Maanantaina päästiin pitkästä aikaa treenaamaan kunnon häiriössä, kun mentiin yhteisiin tokotreeneihin. Eetun kanssa pidettiin palauttavat treenit. Alkuun seuraamista, jossa runsasta palkkaamista perusasennoista ja täyskäännöksistä. Kokeessa seuraaminen oli ihan ihan käsittämätöntä, joten halusin nähdä missä on vika. Tehtiin alkuun seuraamista itsenäisesti ja koira teki yhtä hyvin kuin aina. Sitten pyysin Hennaa liikkuroimaan seuraamisen ja meininki muuttui täysin: koira poikitti, mutta käännöksissä ja perusasennoissa alisuoritti kunnolla. Täyskäännöksiä ollaan tehty olohuonetreeninä monena päivänä ja aina on mennyt hyvin. Liikkurin käskyttäminen siis vaikuttaa jotenkin Eetuun, mitä en olisi todellakaan osannut epäillä. Täytyy koittaa saada muitakin liikkuroimaan meitä ennen seuraavaa koetta. Seuraavaksi paikkamakuu. Katastrofi liippasi läheltä, kun yksi koira nousi makuulta  ja lähti juoksentelemaan ympäriinsä rivistöä. Eetun kanssa ei ole ikuisuuteen käynyt tilannetta, jossa vieras koira olisi noussut paikkiksesta. Rauhassa se makasi vaikka koira juoksi ohitse, mutta kävin silti nopeasti vapauttamassa pois. Ei tehnyt mieli riskeerata mitään. Lisäksi tehtiin kerran jäävät superpalkalla (takapalkkana tennispallo) ja kaksi ihmistä teki luoksepäästävyydet. Loppuun vielä merkkiä, jonka Eetu muisti tosi hyvin. Videokin olisi, mutta katsotaan jos saataisiin myöhemmin muitakin ylempien luokkien liikkeitä samalle videolle.
Unton kanssa alkuun vain palkkaamista kontaktissa olosta. Sitten lyhyitä paikkamakuita, joiden aikana kiertelin ympäriinsä ja muita koiria oli lähellä häiriönä. Tehtiin myös luoksetuloja (hui mikä vauhti) ja vierellä kulkemista




Perusasento on ollut Unton kanssa aina hankalin liike. Ollaan treenattu sitä pienestä pitäen, mutta ei vaan jotenkin edistytä. Tänään tuntui ensimmäistä kertaa siltä että oppi onkin mennyt päähän! Unski osasi hakea käskystä perusasentoon ja apukättäkin halusin käyttää enemmän varmisteluna. Taidetaan ottaa vielä korokkeen päällä pyöriminen kuitenkin mukaan. Jospa vihdoin edistyttäisiin kunnolla ja päästäisiin treenaamaan liikkeitä laajemmin. Eetun kanssa tehtiin takapäätreeniä ja maasta perusasentoon nousemista. Aika hyvin juurtunut päähän tuo pään laskeminen, kun tarjosi sitä heti. Ei vitsi oli kyllä parhaimmat olkkaritokot vähään aikaan!

16 maaliskuuta 2013

yhtä vaille

 Hui, onpa ehtinyt tulla pieni tauko sitten viime tokokokeen! Saatiin sattumalta kaksi koepaikkaa ja ajattelin että jos käytäis kokeilemassa hakea itse koulutustunnus. Eilen tulikin sitten hieman stressattua, kun tajusin meidän kilpailukirjan olevan Jämsässä. Paniikissa kyselin olisiko mahdollisa ostaa koetta varten uusi ja pommitin järjestäjiä soitoillani. Onneksi sain vihdoin yhteyshenkilön kiinni ja meidät kuitenkin toivotettiin tervetulleeksi kokeeseen, huh! Oltiin kilpailujärjestyksessä viimeisinä, josta enteilin vähän pahaa. Eetu pitää virettä tosi hyvin yllä, mutta pitkän odotuksen jälkeen se käy vähän vääränlaisilla kierroksilla. Kehän ulkopuolella tekee tosi nätisti, mutta sisäpuolella koko koira tuntuu halkeavan liitoksistaan ja yksityiskohdat ei toimi. Tuomarin linja oli nimittäin melko tiukka kauneusvirheissäkin, joita meille etenkin tuolloin tulee


Tuomari Katja Rautiainen




Luoksepäästävyys 10
Ei reagoinut pahemmin tuomariin, mutta ennen liikettä ei malttanut millään olla aloillaan

Paikkamakuu 10
Oon niin ylpeä! Laski pään alas ilman käskyä, makasi aivan rauhassa eikä noteerannut ollenkaan muiden ääntelyä. Kerran nosti pään hallin oven avautuessa, mutta laski samantien alas. Tuomari sanoi että makasi tosi nätisti :)

Seuraaminen kytkettynä 6,5
Ihan kamalaa: aivasteli, haukahteli ja edisti ainakin puoli metriä. Täyskäännökset kärsi tämän takia kyllä kunnolla

Seuraaminen taluttimetta 7
Ei sen parempaa, enkä edes tajua miten se kykeni seuraamaan noin :D Liikkeen lopussa hairahti kunnolla viereltä, josta huomautin

Liikkeestä maahanmeno 8
Vähän innokasta seuraamista...


Luoksetulo 10
Hieno Eetu! Onneksi hidasti vähän loppuun ja tuli tarkasti perusasentoon koska tuomari rokotti jos oli yhtään vinossa

Liikkeestä seisominen 7
Oikeesti, "mä seuraan täällä vähän eellä susta jooko?"

Hyppy 8,5
"vufvufvufffvuf nyt muute loikataan!"

Kokonaisvaikutelma 9
Tuomarin kertoessa kuinka innokas ja iloinen Eetu on päätti tämä, että nyt on hommat paketissa ja onnellisena oli lähtemässä kehästä :D Muutama "EETU!" huuto ja koira oli taas kontaktissa, hupsista! Onneksi tuomaria näytti vain naurattavan


ALO1 167p 2.sija

Jee, eli ykkönen sieltä tuli ja pienestä perseilystä huolimatta oon tyytyväinen Vähän puskista tuli että oltiin palkintosijoillakin ja yksi kolmesta, jotka yltivät vain tänään 1-tulokseen. Toivotaan että viimeinen ykkönen vielä irtoaisi!

15 maaliskuuta 2013

minun rakas raivopää

Miten onkaan tapahtunut niin paljon kaikkea ja vieläpä alle viikkoon! Unto kävi ensimmäisissä epiksissään, koirat matkustivat ensimmäistä kertaa junalla, käytiin treenaamassa entisellä hallilla ja Eetua on hierottu montakin kertaa. Ehdinpä pelastaa yhden irtokoirankin autotieltä ja ottaa sen puoleksi päiväksi meille asumaan. Olisihan se helpompaa, jos olisi sydäntä jättää toisten koirat kaduille kulkemaan, sulkea silmänsä ja ajatella ettei nähnyt mitään. Kuitenkin, junalla matkustaminen meni melko hyvin, koska tuntiin myöhäisillä junilla suuntaansa ja porukkaa oli tosi vähän. Ainoa katastrofi meinasi syntyä, kun lähdettiin asemalta ekaan junaan molempien kanssa ja rappunen junaan oli tosi korkea. Ensimmäinen hieroja kävi Jämsässä sunnuntaina ja pääsin vihdoin näkemään koiran kunnon itse. Hyvin olivat jumit lähteneet ja koira antautui heti käsiteltäväksi, kun huomasi minun olevan vieressä. Joensuussa hieroja kävi eilen ja ikäväksi löysi vielä muutaman pienen kipupisteen koirasta, jotka tosin saadaan kyllä yhdellä hieronnalla kokonaan pois. Treenikentille saatiin lupa palata ja käytiin läpi mitä voitaisiin tehdä ennen viimeistä tehohierontaa. Esteistä saadaan tavallisia hyppyjä, putkea ja puomia. Kepit voidaan ottaa muutamaan kertaan ennen kisoja, mutta onneksi käsittely ehtii olla ennen niitä



 Eetu on syönyt lihasjumien aikana kuurin lihaksia rentouttavaa lääkettä sekä pidemmän aikaa Cartivet-kuuria. Jälkimmäistä on annettu Eetulle kuuriluontoisesti jo pidemmän aikaa, mutta huhtikuusta alkaen koira alkaa syömään sitä jatkuvasti - koko elämänsä ajan. Tuntuu aika hurjalta, mutta pahemminkin voisi olla. Aion pitää kyllä koirien hyvästä fyysisestä kunnosta kynsin ja hampain kiinni ja harrastaa todella monipuolista liikuntaa


 Ollaan käyty muutaman kerran hallilla treenaamassa. Eetun kanssa katottiin missä kunnossa alokasluokan liikkeet on, jotta tiedetään pitäisikö jotain vielä muistutella. Seuraaminen oli hirveää keulimista aluksi, josta kyllä mainitsin kunnolla. Seisomisessa meni ekan kerran maahan, joten otin uudelleen ja painotin käskysanaa paremmin jolloin toimi heti. Hyppy olikin melkoinen näytös, kun koira oli havainnut kentällä olevat agilityesteet ja laski tokohypynkin samaan joukkoon. "Hyppy"-käskyn jälkeen koira singahti hypylle ja loikatessaan päästi kunnon haukahduksen. Seuraavilla toistoilla seurautin koiraa hieman ennen hyppyä ja mielentila sekä suoritus alkoi näyttää miltä pitääkin. Tänään Henna liikkuroi meille kaikki alokasluokan liikkeet ja ainoastaan seuraamiseen ja paikkikseen puutuin. Seuraaminen oli satunnaisesti joko kamalaa keulimista tai alisuorittamista täyskäännöksissä. Aamuruualla tehtiin superhienoja täyskäännöksiä, mutta nyt koira oli ihan kuutamolla. Paikkamakuussa alusta jotenkin yökötti ja välillä koira läähätti eikä siksi halunnut laskea päätä alustalle. Muuten osasin säädellä Eetun virettä sopivasti ja ohjata ennakoivasti ennen liikkeitä



Päästiin vihdoin aksaamaan! On kyllä parasta päästä taas treenaamaan Eetun kanssa: oma rakas raivopäinen ralliautoni! Ei mitään turhan vaativaa ensimmäiselle kerralla monien kuukausien tauon jälkeen, mutta sopivasti sellaista mitä koiran pitäisi muistaa ja osata. Oli muuten tyypillä kivasti vauhtia ja huvittaa nuo sen ääntelyt :D Puomin otin suoraan radalle mukaan, koska sitä ehdittiin tekemään yksittäisenä Jämsässä. Muisti joka kerta pysähtyä, mutta välillä reagoi herkästi mun liikkeisiin (olin tulossa palkkaamaan tai korjaamaan asentoa) ja lähti kontaktilta. Unton kanssa pitäisi palata enemmän tekniikoihin, kun ollaan tehty nyt paljon juoksentelua. Tänään harjoiteltiin käännöksiin mukaan tulemista (kroppa taittuu, koira kaartaa mukana) ja erilaisia putkiin irtoamisia. Yhdisteltiin näitä pätkiä sitten pieneksi pätkäksi, joka muistutti kovasti epiksien rataa!

08 maaliskuuta 2013

mennään tuhatta ja sataa


Hienosti pikkukettu on jaksanut koko aktiivisen viikon, eikä kyllästymisen merkkejä ole näkynyt. Päinvastoin malttamaton autossa vinkuminen ja  lämppälenkillä hihnassa poukkoilu on tullut tavaksi jo ennen varsinaisia treenejä. Silti hallissa ollaan jatkuvasti kuulolla ja tajutaan pysyä aloillaan ilman käskyäkin. Satunnaisesti kyllä ajatus katkeaa ja nenä uppoutuu maahan, mutta oon puuttunut ennakoivasti tähän laittamalla koiran aina paikkamakuuseen taukojen ajaksi
 
Treeneissä edistyttiin valtavasti! Oon alkanut ketjuttaa Untolle puomia ensin yhdellä pöytää vasten tuetulla alastulolla ja eilen otettiin pöydän toisellekin puolelle alastulo. Tehtiin tätä "minipuomia" ensin yksittäin ja pian otin jatkoksi hypyn ja putken. Toistojen jälkeen koira alkoi suorittaa tätä viritelmää kuin muitakin esteitä ja tauon jälkeen uskalsin viedä sen oikealle puomille. Alkuun vähän jännitti, mutta toistojen myötä suoritusvarmuutta alkoi löytyä ja kontakteille hidastettiin hyvin. Edellisestä viisastuneena koko puomin suorittaminen jätetään vain muutamaan harjoituskertaan ja sitten keskitytään vahvistamaan kontaktit pyörimällä alastulolla jne. Etenkin jos yhtään vauhtia alkaa löytyä!


Loogisessa järjestyksessä kerrottuna tehtiin siis alkuun rallittelurataa, jossa päästiin kunnolla juoksemaan. Tosin en kuvitellut juoksevani kuin Rean kanssa (meidän suoritukset löytyy täältä)! Unton kanssa tehtiin rata kerran neljässä osassa, mutta sen jälkeen kokonaan. Ja mikä vauhti sillä oli: paahtoi menemään hirmuisella raivolla! Irtosi tosi hyvin putkiin ja hieman eri linjassa muista olevalle hypylle. Olin vähän yllättynyt tästä, joka näkyy radallakin epävarmuutena kun en tiedä pitäiskö odottaa vai edetä. Näyttää semmoiselta "ööö niin mikäs tää este onkaan joo, no apua mee se ja oho mun pitäis juosta", arg!



Huomenna mennään agilityepiksiin hengailemaan ja ehkä osallistumaankin. Sitten otetaankin juna kohti Jämsää hakemaan Eetua! Suunnitelmana on käydä treenaamassa tutulla hallilla ja käydä näkemässä vanhoja koiratuttuja. Eetulla on vielä sunnuntaina hieroja, joten mennään treenaamaan vain Unton kanssa. Alkuviikosta tullaan molempien poikien kanssa junalla takaisin Joensuuhun ja päästään Eetunkin kanssa vihdoin treenaamaan!

05 maaliskuuta 2013

vielä vähän videota

Nyt sitä ratavideota!



Tein hömppäilynä helppoa rataa, jolla päästiin rallittelemaan. Ohjauskuviona harjoiteltiin takaaleikkausta, joka alkoi sujumaan toistojen jälkeen hienosti. Hennan ja Rean tokoillessa tehtiin paikkamakuuta. Unskia ahdisti alkuun ja pari kertaa se nousi, jonka jälkeen menin kyykkyyn vierelle ja tungin vain makkaraa suuhun ja oltiin siinä. Rauhoitti selvästi ja tehtiin vielä paikkiksia takapalkalla loppuun

04 maaliskuuta 2013

treeniä videolla

Pitkästä aikaa treenivideota! Päätin jättää pois viime treenejen rata- ja keppivideon, jos seuraavissa treeneissä saisi uutta videota. Kerrotaan kuitenkin alkuun vähän Eetun kuulumisista. Se tulee siis olemaan vielä ainakin tämän viikon Jämsässä lepäämässä, koska jumit eivät vieläkään anna periksi. Hierontakäyntejä on ollut nyt muistaakseni kolme ja neljäs tällä viikolla. Lisäksi vasemmassa kyljessä pidetään lämmintä kauratyynyä, joka toivonmukaan auttaisi. Alkaa olla jo ikävä!

Unton kanssa päästiin vihdoin aloittamaan 2on2off-treeni. Muutama ilta menikin vahvistaessa lähinnä sitä, että koira tajuaisi laatikon kuuluvan asiaan aina sen esillä ollessa. Nyt ollaan löydetty jo oikea asento ja vahvistellaan sitä päivittäin. Unpe tarjoaa asentoa kokoajan paremmin itse ja nyt ollaan saatu jo liikettä mukaan! Ärsyttävästi se välillä kääntyy laatikolla olisi tulossa samalta sivulta alas mistä meni laatikolle. En muista miten näissä tilanteissa tuli toimia, joten estin tämmöisen siirtämällä laatikon hyllyn viereen mikä auttoikin hyvin





Ärsyttää, koska hiihtoloma alkoi ja päätin sitten tulla kipeäksi. Toivottavasti tässä parannuttaisiin nopeasti, jotta päästäisiin vielä lomalla treenaamaan hallille. Tänään kuitenkin tokoiltiin! Haluaisin aloittaa takapäätreenin korokkeella pyörimisellä, mutta en viitsi vielä lähteä sekoittamaan kontaktilaatikon kanssa. Perusasento meneekin ehkä hetkeksi treenilistan loppuun ja keskitytään muihin juttuihin. Tänään aloitettiin kauko- ja takapalkan vahvistamisella. Vapautin helpoista jutuista ensin kaukopalkalle ja sitten pienistä paikkamakuista takapalkalle. Kyllä meni selkeästi Unskin päähän, sillä alkoi syöksähtelemään vapautuksesta suoraan kupille. Treenattiin myös seisomista, jonka Unski on oppinut tosi hyvin. Ei istahdellut kuin muutaman kerran ja käskystä seisoo kuin tattina paikallaan. Tehtiin myös maahanmenoa ja seisomista jäävinä. Kokeilin sitten ottaa maahanmenot ja istumiset mukaan ja sehän meni kaukokäskyjen treenaamiseksi. Ja hui mikä kakara! Ensimmäistä kertaa tehdään kaikkia kolmea keskenään ja hurjaa, miten hyvin se mielestäni vaihdot tekee. En epäile kyllä hetkeäkään koiran lihaskuntoa! Maahan-seiso vaihdon tekee hyvin ja palkkauksen välissä ei liikauta jalkoja ollenkaan. Eetu yleensä alkaa jo välissä reagoimaan mun käsiin ja nostelee jalkoja. Istumaannousut on Unskilla ihanan täpäköitä kuten erityisesti viimeisestä vaihdosta näkee :D Eetulle oon aina halunnut tällaiset vaihdot, mutta aina se liikauttaa tassujaan 2-3 kertaa. Unto taas ponnahtaa suorilta istumaan!



Oon kyllä mahdottoman onnellinen tuosta kakarasta! Tajusin myös mikä erottaa näiden kahden kanssa treenaamisen. Eetun into ja motivaatio tulee esille säheltämisenä, kovana yrittämisenä ja pahimmassa tapauksessa ääntelynä ja turhautumisena, jos ei heti hoksaa mitä tehdään. Unto taas on tasainen, rauhallinen ja sen ilme ei värähdäkään treenien aikana. Tämän olen ehkä kuvitellut sellaiseksi "kujilla oloksi", kun tuntuu ettei pienen päässä liiku mitään. Kuitenkin nyt kun treenataan vaikeita ja uusia asioita, niin huomaa ettei se menekään niin. On kyllä ihanaa että on myös tämmöinen rauhallisempi treenattava, joka ei reagoi jokaiseen käden nykäisyyn!

01 maaliskuuta 2013

valtavan hieno unto


Untosta on tullut hurjan pätevä harrastuskoira! Eilen mentiin hallille treenaamaan Hennan ja Rean kanssa. Suunnittelin pienen radan, joka oli mahdollisimman suoraviivainen eli suoria putkia ja hyppyjä putkien suuaukkojen linjaisesti. Halusin päästää Unpen vähän rallittelemaan, jotta se uskaltaisi nostaa vauhtia ja oppisi hakemaan esteitä vähän itse. Tällä radalla se oli helppoa, koska seuraava este oli aina ilmiselvä. Tehtiin myös toista hieman hankalampaa pätkää, jossa treenasin valssia. Pääsin kokeilemaan myös australianpaimenkoiran ohjaamista, oli aika kivaa!

Asennettin myös verkot keppeihin ja päästiin niitäkin kokeilemaan. Untoa ei pahemmin häirinnyt verkot, vaan jo muutaman toiston jälkeen se käveli kepit läpi reippaasti. Tehtiin vain kuudella kepillä alkuun


Tänään Unskille tuli ensimmäistä kertaa hieroja kylään! Yleisesti antoi aika hyvin hieroa, mitä nyt välillä vähän jänskätti ja oli pakko tunkea pää mun kainaloon piiloon. Itse hieronnassa jumeja oli vain lapojen takaosassa ja ristiselässä pientä kireyttä. Muuten hieroja sanoi Unskin lihasten olevan todella hyvässä kunnossa ikään nähden ja oli aika hämmästynyt miten hyvät lihakset sillä olikaan. Etenkin itselle jäi mieleen sanat "...hyvät, pitkät selkälihakset"! Kyllä kelpaa jatkaa treenejä :) Sovittiin aika Eetulle parin viikon päähän, jolloin sen täällä pitäisi jo olla

Jottei menisi pelkäksi ylistämiseksi, niin tuttu korvaton pissipää tuli taas esiin. Mentiin viereiseen metsään ja päästin Unskin vapaaksi. Vaihdoin aina suuntaa jos se irtosi liian kauas ja palkkasin omatoimisesta kontaktista. Äkkiä se kuitenkin syöksyi toiseen suuntaan eikä kuulunut millään takaisin. Lähdin sitten katsomaan ja löysin sen kaukaa erään mummon ja kolmen pienen koiran luolta pörräämästä. Arg!