susirajalla sataa lunta

Voihan koiranpentu, miten nopeasti voitkaan kasvaa isoksi. Tuntuu aika hurjalta, että Vekki täyttää tulevina päivinä jo 4kk ja eilen tuli 17vko mittariin. Suloinen pennuntuoksuinen arki tuntuu aika kaukaiselta, kun Vekki juoksee jo reilusti isoveljiään kovempaa ja kokeilee röyhkeästi rajojaan. Eilen oli varsinainen känkkäränkkäpäivä, kun Vekki testaili mua ihan typerissä tilanteissa, ihan kuin sille ei olisi ikinä mitään opetettu. Tätähän oli kyllä odotettavissa, kun tiedettiin että melkoisen terävä ja kovapäinen pentu siitä saattaa tulla ja nyt itsellä heräsi herätyskellot, että täytyy olla tarkkana tulevaisuudessa - koiralla ei saa olla harmaata aluetta! Vekki oppi eräänä päivänä kapuamaan sänkyyn, nyt siitä on maailman hauskinta kun voi aamuisin loikata sänkyyn kiipeilemään mun päälle ja ilmoittamaan, että häntä saisi nyt mieluusti viihdyttää
 

 Vekki 16vko

Muuten ollaan treenattu ihan sopivasti, ehkä tällä viikolla ollaan aktiivisempia kun on niin rento viikko ja työtkin loppuvat. Tokossa ollaan otettu huimia edistysaskelia, kun Vekki oppi muutama päivä sitten perusasennon. Tätä ennen se on osannut pyöriä korokkeella ja tarjota sivulleni tulemista siinä. Nyt kokeilin pyytää pennun tulemaan vähän matkan päästä luokseni, kun itse seisoin koroke vasemmalla puolellani. Hienosti tuli suoraan perusasentoon käyttämällä takapäätä ja istuminenkin on tullut itsestään mukaan. Tänään otettiin ohjelmistoon esineen nostaminen, mikä alkoi sujua heti hyvin kun Vekki tajusi olla astumatta esineen päälle samalla kun yritti sitä nostaa :D Lelun palauttamisessa on ollut ylä- ja alamäkiä ja etenkin niistä alamäistä otan aina itseeni. Jos jonakin päivänä Vekki lällätteekin lelu suussa eikä sitä voisi vähempää kiinnostaa tuoda sitä minulle, niin olen heti ihan yhyy olen pilannut kaiken. Tänään oli sellainen päivä ja hammasta purren jätin lelua mussuttavan pennun ja lähdin tilanteesta pois. Myöhemmin mietin oliko mulla vain ihan väärä asenne hommaan ja jatkettiin leikkiä. Tällä kertaa meillä oli ihan eri sävel hommassa ja Vekki palautti lelun innoissaan mulle ja leikittiin täysillä.

Kuten näkyy, niin aktiivisesti ollaan käyty rällästämässä muiden koirien kanssa. Kerran tai useammin viikossa Pokka-veljen kanssa, koska veljeksillä vain natsaa niin yksiin. Sunnuntaina saatiin aikamoinen miitti aikaiseksi ja molemmille koirille löytyi sopivaa, pitäisikö sanoa tasoistaan seuraa. Eetulle kaksi kappaletta ihania australianpaimenkoiria, joiden kanssa on kivaa riehua päättömästi. Vekki leikki hienosti kaikkien kanssa, etenkin 5kk Fiina-spanielin kanssa oli kivaa pelleillä, mutta Pokan saapuessa paikalle veljekset lumoutuivat välillä täysin toisensa seuraan. Kohta saadaan Unto räkäpää myös kotiin, sitten on taas Vekillä joku jolla pyyhkiä olohuoneen lattia, ainakin sen näköistä niiden kahden meno on kun Vekki makaa Unton päällä ja kiskoo tätä karvoista - mikä on Unskista vaan ihanaa :D

Lauantaina käytiin hakuilemassa! Jotta penska saisi varmasti ideasta taas kiinni, niin ukko syötti aina herkkuja metsässä alkuun Vekille ja sitten mentiin hetkeksi pois, jotta ukko meni paremmin kauemmaksi piiloon. Jokaisella kerralla Vekillä oli kova kiire takaisin ja mieletön hinku päästä etsimään ukko. Ensimmäisellä kerralla löytäessään ukon se oli hetken hämmentynyt, mutta kun Mikko avasi suunsa niin pentu meni samantien aivan lötköksi ihastuksesta "SE OLITKIN SÄÄ" ja pörräsi hyvän aikaa Mikon jaloissa syöden samalla kissanruokaa palkaksi. Toisella kerralla ukko meni niin hyvin piiloon, että varmasti tietäisin pennun käyttävän ilmavainua. Hyvin lähti sinne suuntaan jossa ukko oli ja teki suoran piston, jos näin voi vielä sanoa. Minua alkoi jo epäilyttää, että voiko pentu oikeasti tehdä näin hyvin hommia, joten viimeisellä kerralla ukko meni vielä kauemmas suuren kannon taakse piiloon. Tosi hyvin Vekki lähti taas suoraan sinnepäin (mitä nyt kävi alkuun koukkaamassa vähän väärässä suunnassa) ja selvästi kävi tarkastamassa mahdolliset paikat, jossa ukko sen mielestä voisi olla. Samassa paikassa juoksutettiin taas veljeksiä (ja Eetua ja Romia) ja laukauksia kuului taustalla, pentu ei välittänyt. Eetu jäi välillä kuuntelemaan, mutta ei mennyt paniikkiin

 Eetusta ei saa ikinä söpöä juoksukuvaa, tämä on hämmentävän söpö kun edes kieli ei roiku suusta!

Tänään meillä oli ensimmäinen kerta koirahierontakurssia. Yllättävän hyvin kaikki koirat rauhoittuivat hieronnan ajaksi ja Eetu kuunteli, kun pyysin sitä olemaan rauhassa. Välillä se kyllä nosti päätään ja katsoi mua sellaisella "ootkohan nyt ihan varma mitä oot tekemässä?"-ilmeellä, mutta luotti kuitenkin siihen etten ihan kiduta sitä hengiltä. Kaikki oppi meni allekirjoittaneella kyllä päähän, nyt vain pitää viikon ajan hyödyntää oppimaansa, jotta varmasti osaa sitten jatkossa! Kotiin tullessa portin takana oli varsinaisen uninen pieni mustavalkoinen, joka ei jaksanut edes ylös nousta meidät nähdessään. Yleensä nimittäin alkaa sellainen huutokonsertti, mutta nyt pentu vain tuijotteli meitä ihan unenpöppörössä eikä jaksanut juuri reagoida. Tuli hyvä mieli, yksinolokin näyttää siis sujuvan :) Ja jee, lunta! Nyt tekee mieli taas lenkkeilläkin kunnolla, kun tänäänkin aurinko paistoi ja illalla taivas oli täynnä tähtiä

kilometrin pituinen postaus

Luvassa jäätävän pitkä tiivistelmä ainakin kahden viikon aikaisista treeneistä. Oon muokannut tätä postausta ainakin kymmenen kertaa, kun on tullut uusia edistysaskelia jotka haluun kirjata ylös.

Ruutu: Ollaan tehty tosi monipuolista treeniä ja painotettu eri osa-alueita treenikerroittain, mikä onkin tuottanut tulosta. Välillä ollaan sheipattu edelleen paikkaa ruudussa, oon palkannut ahkerasti itse ruutuun stoppaamisesta ja siellä seisomisesta, koska E:llä on tapana välillä valua ruudun etuosaan käskyn jälkeenkin. Välimatkaa tehty jo ihan kokeenomaisesti usasti, välillä palkka on jo etukäteen ruudussa, toisinaan lentää kädestäni tai käyn palkkaamassa ruudussa. Seuraamaantuloja ollaan myös tehty ja niissäkään ei ole mitään ongelmaa itse kokonaisen ruudun yhteydessä. Huippua! Seuraavaksi pitäisi alkaa liikuttamaan ruutua toistoittain eri kohtaan ja viedä koira pois ruudun rakentamisen ajaksi. Kokeilin tätä yhdissä treeneissä ja silti haki tosi hyvin näyttämääni suuntaan ja löysi oikean paikan ruudusta, jes! Treenattu erilaisilla ruutumerkeillä ja viime treenit ihan matalimmilla, joten erilaisissa merkeissäkään ei ongelmaaa

Tunnari: Tehty aika monia toistoja, ei mitään moitittavaa. Välillä koiralla vire aika korkealla, mutta yhä malttaa haistella kaikki kapulat ja oma nousee edelleen. Mulla ei ole tosiaan vielä tunnariin uutta käskysanaa, vaan oon antanut koiralle luvan mennä kapuloille aina käsimerkillä. Pitäisi keksiä nyt sellainen käskysana, mikä ei innostaisi koiraa liikaa, mutta kuitenkin naksahtaisi se tunnarimoodi päälle. Pikkuhiljaa voisi harjoitella myös kapulan tuomistakin.  

Luoksetulo: MUISTA olla näyttämättä koiralle palkkaa, jos aiot palkata sen kädestä heittämällä! Tajuan aina vasta jälkeepäin, että miksi se koira stoppaa nuin huonosti ja sitten tajuan heiluvani tennispallokädessä, arg! Stoppeja tehty lelu- ja ruokapalkalla erikseen, hyviä silloin

Liikkeestä istumista tehty kokeenomaisesti, ilman mitään ennakkovihjeitä, tosi hyviä! Luotan jo siihen, että istuu ja niin on istunutkin joka kerralla, oon innostuneen hämmentynyt tästä. Metsku junnaa paikoillaan, koska nykyinen kapula on vain Eetun suuhun liian suuri ja se häiritsee koiran tekemistä. (Huom! Uusi metsku ostettu, treeni alkakoon) Seuraaminen on aikamoista keulimista nykyään, mutta ollaan sitäkin ahkerasti tehty ja muistuteltu miten se menikään. Paikkiksia tehty lähinnä siten, että hallissa laitan koiran nykyään aina makuulle käskyn alle kun esim. rakennan rataa tai ruutua, joten varmasti tehty yli koepituuksia monta kertaa. Välillä olen käskenyt pitämään pään maassa (tarjoaa hyvin itse), mutta yhtä hyviä muutenkin! Kaukot on menneet aika hyvin eteenpäin ja olen rohkeasti tehnyt niitä jo treenikentällä ulkona ja hallissa, yleensä aina takapalkalla. Vapauttanut aina omasta mielestä erityisen hyvistä vaihdoista, mutta muutaman kerran tehty yhtä monta vaihtoa, kuin kokeessakin olisi

Unskin tokouran piti olla jo kuopattu, kunnes tapahtui eräs muuttuja: corgien tokomestaruuspäivä julkistettiin. En tiedä miksi, mutta se herätti taas mussa samanlaisen innon saada molemmat koirat kilpailemaan kyseisissä karkeloissa, joten päätin että kyllä Untokin on alokasluokkaan saatava! Etenkin kun summailtuani totesin, että meillä on kaikki liikkeet hyvässä vaiheessa, jos huonoa seuraamista ei lasketa. Nyt olen höllännyt sitten otetta ja päättänyt vain, että opetan Unskille tarpeeksi mukiinmenevän seuraamisen, sellaisen ettei pilkkua aleta viilata. Viime aikoina ollaankin sitten kertailtu tokojuttuja ja Unski on ollut melkoisen pätevä. Epäilen, että sille on tapahtunut nyt sama kuin Eetulle joskus, eli huomannut miten kivaa aksatreenaaminen on, niin se on kanavoitunut jotenkin tokoon. Koska Unski on ollut ihan kympillä mukana!

Seuraamisessa ollaan kokeiltu vähän miten hommaa aletaan rakentamaan ja rohkeasti otettu liikettä mukaan, jolloin oon sitten palkkaillut oikealla paikalla seuraamisesta. Ajattelin edetä tekemällä sekä lyhyitä ja tosi keskittyneitä pätkiä, mutta myös palkkailua siitä kun Unski itse liikkeessä hakeutuu oikealle paikalle. Oon ihan innoissani, miten kivaa tää on Unskista ollut. Jäävistä molemmat maahanmeno ja seisominen toimivat ja reagointi käskyyn on nopea, etenkin maahanmenossa! Luoksetulossa kertailin olkkaritokoiluna perusasentoon tulemista pidemmältäkin välimatkalta ja tänään tehtiin kokonaista kokeenomaista luoksaria. Unski nimittäin tulee kyllä mielettömän kovaa, mutta sillä ei ole riittänyt ajatus tulla vielä vauhdista sivulleni. Olkkaritreenistä oli hyötyä, sillä tänään ulkona kutsuessa hihkaisin "sivu" ja koiran ollessa muutaman metrin päässä muistaakseni toistin hiljempaa "sivu", mutta koira itse hoksasi ja tuli niin hienosti perusasentoon!! Noora teki Unskille myös luoksepäästävyyden, siinä ei mitään erityistä: pikkuketun häntä heilui hurjasti, mutta malttoi istua aloillaan kun pyysin. Paikkista tehtiin ihan uuden koiran (Pinnan) kanssa: Unski tuijotteli välillä Pinnan suuntaan, mutta hyvin katsoi myös mua. Kävin palkkaamassa tosi tiheästi, ettei se vaan keksisi nousta ja tehdä omiaan. Hassua muuten miten Unskin vire jotenkin paranee, kun paikalla on muitakin koiria! Nytkin se hakeutui tosi innokkaasti perusasentoon ja teki niin hyvin hommia, vaikka paikalla oli uusia ihmisiä ja koiria - ihan huikea otus. (Huom! Ollaan tehty nyt lyhyttä 3-5m seuraamista ja U:lla pysyy kontakti ja seuruupaikka kiitettävän hyvin)

Tosiaan mainintaa vielä siitä Unskin ykkösjutusta, eli agilitysta. Ollaan tehty aktiivista motivointitreeniä nyt 4-5 kertaa, mikä on tuottanut tulosta! Näillä kerroilla kun olen ottanut U:n autosta, niin se on ollut ihan säpäkkänä ja ottanut hirmuisesti muhun kontaktia. Halliin mentäessä se tarjoaa kokoajan tuota partiopoika-asennetta. Viime perjantain radasta sovelsin U:lle ja mulle sopivan rallittelupätkän. Unski oli ihan liekeissä ja se ei juuri viitsinyt edes minun ohjauksia kuunnella, vaan ampui välillä ihan omia menojaan - minä vain perässä juosten ja nauraen. Koko treenien ajan Unski oli kuulolla, mutta se irrotteli ja meni kokoajan täysillä! Lelupalkka toimi hyvin :) Loppuun tehtiin vielä keppejä ohjureilla ja pikkukettu ei oikein voinut hillitä itseään: se pujotteli hyvin, mutta yritti aina välillä mennä ohjureiden alta! Kuitenkin pääjuttu mitä haettiin oli itse kepeille hakeminen, mitä tehtiin suoran putken ja muutamien hyppyjen kautta. Oli hauskinta ikinä, kun putken jälkeen viskasin U:n hyppäämään edessä olevan hypyn, niin se yhden sijaan kävi hyppäämässä muutaman seuraavankin (jotka kaaruivat vielä vaikeammin pois linjasta) ja kääntyi sitten minua kohti ja haki hyvin kepeille. Tätä lisää! Eetu teki näissä treeneissä lähtöjä, kontaktien alastuloja ja keppien ekaa väliä sheipaten. Lähdöissä kävin aina palkkaamassa sen lelulla ja sitten siirryttiin toiseen kohtaan leikkimään lähtöä. Lopulta oltiin putken suulla, jossa härnäsin muka ohjaamalla kokoajan putkeen, eikä E saanut liikahtaakaan. Koira keskittyi kuitenkin hienosti, eikä se reagoinut mun ohjaukseen mitenkään, ennenkuin lopulta vapautin ja palkkasin antamalla juosta putken tai leikittämällä lelulla. Eetu teki tällaista kaikenlaista pientä, koska se ei saanut vielä treenata kunnolla (Huom! Seuraavissa treeneissä tehtiin aika samalla kaavalla juttuja: Eetu lähtöjä, kontakteja ja pientä irtoamissuoraa, Unski muutamaa hyppyä, A:ta ja keppejä. U:n kanssa myös tokoiltiin aksan yhteydessä ja koira toimi tosi hyvin)

Sitten junnun treeneistä! Vähän rauhallisempia viikkoja treenien osalta, mutta edelleen hyvällä mallilla ollaan. Uutena juttuna päätin kuitenkin vielä ottaa peruuttamisen, mikä sujuu nyt tosi hyvin. Alkuun Vekki tarjosi kiven kovaa maahanmenoa ja turhautui, kun en tehnyt elettäkään palkatakseni sitä. Joustin sitten kriteeristä ja palkkasin pelkästä seisomisesta ja tassujen liikuttelusta. Jossain vaiheessa peruutusvaihde meni kuitenkin päälle ja nyt Vekki tarjoaa kokoajan peruuttamista! Ollaan myös tehty korokkeen päällä hakeutumista sivulle, eli takapään käyttöä. Alkuun oli pientä sähellystä, mutta pian vain ne takatassut alkoivat steppailemaan ja Vekki osasi hakeutua kohti mun sivua. Istumista ja etenkin maahanmenoa tehty paljon liikkeessä, eikä pentu tarvii enää kuin napakan käskyn ja tekee mitä pyydetään, ei enää käsimerkkejä ja varmisteluja. Hallilla ollaan leikitty kahdella lelulla (heitän lelun ja Vekin ottaessa sen suuhun kiskaisen esiin toisen lelun) ja tehty peruuttamista, maahanmenoja ja istumisia. Maahanmenoja tehtiin silleen, että pelleilin, hyppelin ja innostin pentua kamalasti ja sitten äkkiä hihkaisin "maahan" - nää oli penskalle ihan helppoja! Sitten vapautuksen jälkeen hurjat bileet! Tähän asti Vekki ei ole ottanut mistään uudesta paikasta niin paljon häiriötä, että se olisi vaikuttanut työskentelymotivaatioon. Tästä hyvä esimerkki Jyväskylän KV-näyttelyn päälava, jossa käytiin vähän sheippailemassa ja tekemässä jutskuja :)

Sitten tähän päivään! Tosiaan, oltiin viikonloppuna Jyväskylän KV näyttelyssä esiintymässä toko- ja agilitynäytöksissä. Tokossa Eetu esitteli seuraamista, noutoa ja kaukokäskyjä. Seuraamisessa annoin "viereen"-käskyn ja se toimi hyvin. Kaukoissa E:llä oli takapalkka, mutta se teki jatkuvasti voittajan kaukoja tosi hyvin, kuitenkin häiriönä oli mikrofonin puhe taustalla, yleisö ja ihan uusi paikka. Noudossa haki tavallista kapulaa ja showmeiningillä vielä tyhjää muovipulloa, luuta ja juontajan kengän. Unski pääsi näyttämään miten nuoren koiran kanssa voi treenata ja näytettiin perusasentoa ja sivulla pyörimistä. Hyvin tyypilliseen tapaan Unskin kanssa sattuu ja tapahtuu ja nytkin se hökäisi nakin palasen väärään kurkkuun ja piti ainakin puoli minuuttia odotella, että se sai taas itsensä kasattua :D Näyttelystä tarttui mukaan taas uutta treenikamaa kuten naksutinta, uusi metsku(!!), vetolelua ja Vekin leikitystreeniin uudet samanlaiset lelut. Päivän aikana kävikin sitten hassu juttu, että kotimatkalle meille lähti vain kaksi koiraa ja mukana olleelle äitilleni yksi. Päätin antaa Unskin porukoille hetkeksi lievittämään koiraikävää, joka näytti olevan varsin suuri. Unski rakastaa ylikaiken olla omalla takapihallaan, joten sillä on siellä kivaa. Minä puolestani käytän tämän ajan hyödyksi ja treenaan Vekin kanssa paljon etenkin yksinoloa ja hihnakäytöstä. Eetun kanssa aloitamme viikon päästä koirahierojakurssin ja nyt treenataan voittajan liikkeitä edelleen supermotivaatiolla :) Vekki sai myös torstaina tehosterokotuksen ja painoa oli nyt 10,5kg. Alla olevaa kuvaa katsoessani suu loksahti auki: se näyttää niin ISOLTA! Ihan oikealta koiralta! Meidän kokoonpano näyttää siis hetken aikaa tältä:

unski 2-vuotta!

Unski 2-vuotta! ♥

Tänään ikuinen juniori täyttää toisen kerran vuosia, ehkä villeimmät vuodet ovat nyt ohitse kuka tietää. Viimeiset kaksi vuotta eivät ole olleet helppoja, kun pienestä, hörökorvaisesta söpöliinistä kasvoikin itsenäinen ja oman päänsä mukaan menevä pojankloppi, jonka kanssa emme tuntuneet pääsevän yhteisymmärrykseen yhteisistä pelisäännöistä. Nyt tuntuu, että elämä tälläisen taivaanrannanmaalarin kanssa onkin ihan mukavaa ja pienet asiat joita Unski tekee ovat minulle niitä suurimpia. Unski on ihan loistotyyppi, kaikkine omine piirteineen ja höpsötyksineen. Ihana Unniomena♥

corgipoika karjapaimenena

Koirilla oli perjantaina taas hieronta-ajat: Eetulla jumit pehmentyneet, mutta vielä tarvitaan uusi kunnon käsittely. Unskilla taas jumit olivat helpottaneet tosi paljon ja uutta aikaa ei lähiaikoina tarvita. Koirahierojakurssi alkaa nyt marraskuun aikana, joten kumpikin koirista pääsee allekirjoittaneen opetuskappaleeksi sitten kurssille :) Kumpikin koirista pääsee varmaan vaihtelevasti mukaan, tosin kurssin opetustila on melko pieni, eli katsotaan kumpi osaa olla rennommin tarvittaessa. Vekki pääsi katselemaan taas hevosia, jotka aiheuttivat pientä pöhistelyä, mutta paljon rennompi ja uteliaampi oli. Käytiin myös hevostallissa ja maneesissa, kummassakaan ei jännittänyt turhia: tallissa haisteltiin rauhassa ja maneesissa leikittiin lapasella kuin kotonaan

Hierojan jälkeen lähdettiin pidemmäksi viikonlopuksi Pieksämäelle, joka tiesi koirille taas varsin vapaata elämää pihalla riehuen 24/7. Paikalla oli myös Sohvi-leonberi. Perjantaina corgipojat joutuivat vielä olemaan aikalailla sisällä, koska hierojan jälkeen eivät saaneet riehua. Eetulle pidin BOT-kuurin ja luultavasti tuun pitämään vielä pidemmän lähiaikoina. Tutustutettiin kuitenkin Vekki ja Sohvi toisiinsa. Alussa Vekin silmät pullistuivat päästä, kun norsun kokoinen Sohvi tallusteli sisään. Ensin Vekki alistui ja esitti varsin pientä ja surkeaa otusta Sohvin edessä. Hetken aristeltuaan se alkoi kuitenkin huomata, että Sohvia ei haitannut ollenkaan jos Vekki sattui läppäisemään sitä tassulla naamaan tai nakertamaan vähän korvaa. Niimpä kaikki ujostelu katosi ja koko viikonlopun tämä kaksikko leikki ihan täysillä ja Vekki selätti jatkuvasti Sohvin lattialle ja roikkui tämän naamassa :D Nyt voin epäilemättä yliviivata kohdan "suuret koirat" tutustumislistalta. Koirat eivät yleisesti saisi tulla yläkertaan, joka toimi meidän nukkumapaikkana. Eipä auttanut sitä tuolle kersalle kertoa, kun kokoajan oli kiipeilemässä portaita ylös ja alas. Noh, corgeja nuo rappuset ovat aina vähän pelottaneet, joten ihan hyvä että yksi näistä suostuisi ne kävelemään ilman anovia "voisitsä pliis hei kantaa mut alas?"- katseita. Vekki pääsi myös Mikon siskon mukaan ruokkimaan kanoja, joista lähinnä kanojen ruoka oli herättänyt enemmän kiinnostusta kuin samassa tilassa olevat kanat

Vekki 14vko - Herra Jalka

Lauantaina oli mulle jännä päivä, sillä pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan! Lypsytilalla jossa kävimme ratsastamassa oli myös koiria, jotka juoksentelivat vieressämme koko ratsastuslenkin ajan. Voi sitä onnea, jos saisi itsekin lenkkeillä aina näin. Satuimme puhumaan myös itse naudoista ja lypsytilasta, jolloin lypsytilan pitäjä sanoikin että voisin tuoda corgini kokeilemaan hänen naudoillensa. Minähän tästä sekosin ja ehdotin heti seuraavaa päivää sopivaksi, jonka löimme lukkoon. Totesin etten tule varmaan nukkumaan seuraavana yönä ollenkaan, koska olen niin kovasti halunnut viedä koirat käymään naudoilla!

Sunnuntaina iltapäivällä menimme sitten uudelleen lypsytilalle. Vekki pääsi ensin tutustumaan hevosiin ja lehmiin hihnassa. Lehmät eivät herättäneet juuri paljoakaan mielenkiintoa, vähän niitä töllisteltiin. Edelleen hevoset olivat paljon siistimpi juttu, etenkin kun hevosia kiinnosti kovin tuo pieni koiraolento. Nyt niitä katseltiin kuitenkin rauhallisesti istuskellen eikä enää hevosten liikkuminen ollut niin jännittävää. Naudoista otimme erilleen vain sellaiset, jotka olivat tottuneet koiriin

Voisin jo tähän alkuun todeta sen, että ensikerralla tiedän tehdä jotkut asiat toisin. Huomasin sen jo nimittäin heti, kun otin koiran laitumelle. Pojat olivat saaneet 3 päivää rällästää 24/7 pihalla vapaana, eivätkä juuri malttaneet nukkua kuin öisin. Tämä jo pelkästään on ollut meidän piskeille tosi väsyttävää, joten ylimääräisiä paukkuja ei juuri enää sunnuntaille ollut. Maastona toimi melko mutainen ja tahmea pelto, jossa koirien oli haastavaa liikkua. Koiriin tottuneet lehmät eivät juuri hetkahtaneet koiria, elleivät ne ihan oikeasti liikuttaneet lehmiä. Tämän vuoksi meillä oli aika laimeita karjapaimenia käsissämme, jotka olivat lähinnä "hyi mutaa hyi mun tassut menee likaseks" :D Eetu pääsi ensimmäisenä naudoille. Vähän sitä alkuun jännitti uudet ja suuret eläimet, mutta alkoi rentoutua pikkuhiljaa. Eetu on aina ollut tuommoinen ärsyttävä neiti, joten se keskittyi enimmäkseen katsomaan askeliaan ja ällöämään kävelyä mudassa. Tokokoira piti varsin hyvin minuun kontaktia, mutta itse ideasta se sai aika huonosti kiinni. Uskon että meininki olisi ihan eri, jos maasto olisi ollut mieluisampi ja koirassa enemmän virtaa työntekoon

Päätin laittaa E:n autoon ja ottaa Unskin tilalle, koska se yleensä nostaa Eetun motivaatiota. Unskilla oli ihan eri meininki jo heti alkuun tässä hommassa, eikä ihmekään koska se on paljon itsenäisempi ja tekee omia päätöksiä tarpeen mukaan, eikä kysele minulta turhia - tässähän se on sinällään positiivista kun sytytellään. Se otti heti focuksen eläimiin ja hakeutui sopivan matkan päähän lehmästä ja seurasi sitä. Lopulta siltäkin alkoi olla viimeisetkin paukut poissa eikä keskittyminen enää vain jaksanut pysyä siinä hommassa, etenkin kun naudat liikkuivat vastahakoisesti vasta kun koira todella halusi saada ne liikkumaan, mikä on tietysti aivan tavallista - siitä koirastahan se tarmo pitäisi löytyä saada kaikenlaiset eläimet haluamaansa suuntaan. Jossain vaiheessa eksyin taas suostuttelemaan U:ta, kun huomasin että sen into alkoi laantua. Vaihdettiin sitten osia, jolloin minä otin kuvia ja Mikko meni nautojen seassa Unskin kanssa. Heti se innostui enemmän, esim. alla olevassa kuvan oon ottanut minä ja Mikko on U:n vieressä, tuossa se piti hyvin kontaktia eläimeen ja vauhtiakin oli

Onneksi saadaan alkaa käymään tuolla paikassa tulevaisuudessakin ja naudat ulkoilevat ympäri vuoden, joten mahdollinen uusi harrastuksemme ei tyssää heti alkuunsa. Seuraavalla kerralla tiedän ladata kunnolla koirien akkuja kunnolla ennen naudoille menoa. En usko että tästä tulee kummankaan corgin kanssa mitään kovin tavoitteellista harrastamista, mutta katsellaan nyt miten pojat alkavat syttyä. Kuten näkee, niin meille sattui vieläpä aika masentava sää, joten kuvat ovat melko sumuisia ja suttuisia. Kotona meillä on ollut varsin uupunutta sakkia, tosin pentu jo iltapäivällä alkoi ilmoittaa että hänellä olisi jo vähän tylsää. Käytiin Veen kanssa kahdestaan kävelemässä vapaana, jossa syötin päiväruoan palkkaamalla luoksetuloista, maahanmenoista ja kontaktista. Senkin jälkeen Vekki on kerjännyt huomiota ja roikkunut veljiensä korvissa, mutta ollaan tehty kyllä selväksi että tänään ollaan rauhallisemmin ja voidaan hyvin levätä, etenkin tuollaisen viikonloppurumban jälkeen