treeniturinoita

Pelastuskoirien pienryhmässä mukana

Pelastuskoirahomma on ottanut mukavasti tuulta alleen, sillä pääsimme mukaan pienryhmään. Mukavinta tässä on se, että treeneistä sovitaan erikseen oman treeniryhmän kanssa ja voi itse päättää mitä haluaa treenata, kuten hakua, jälkeä tai tottista. Ensimmäiset treenit olivat sunnuntaina, oltiin metsässä hakuhommissa. Suurin osa porukasta halusi tehdä jälkeä, mutta me tehtiin hakua. Kolme ukkoa. Kaksi ensimmäistä partioiden (?), eli ukot piiloissa ja vapautin Vekin keskilinjalta suunnilleen ukon suuntaan ja annoin itse selvittää hajua. Yleensä Vekki tekee tosi intensiivisesti hakuhommia eikä se luovuta ennen ukon löytämistä, mutta nyt se oli hieman eksyksissä. Tajusin syyn vasta treenien jälkeen, sillä tosiaan ukot olivat maastoon rakennetuissa, maan pinnan alla olevissa syvissä "kuopissa". Vekki sai paljon huonommin hajusta kiinni, eikä se taas ollut ihan varma ukkojen sijainneista. Muutaman kerran se tuli pyörimään jalkoihin hakien katsekontaktia ja pyytäen ohjeita. Pari kertaa otin sen uudelleen sivulle ja lähetin uudelleen, mutta sain tästä kommenttia että mielummin jatkan vaan rivakkaa kävelyä ja näytän sillä koiralle että jatka vaan hommia. Viimeinen ukko tehtiin enemmän pistona, aika laajasti Vekki kävi lenkittämässä, mutta tämä ymmärrettävää kun ollaan tehty lähinnä partioiden tähän asti. Loppupalkkana sillä oli lelu, jolla ukko leikitti.

Jäljestämisen suhteen tekisi mieli ryhdistäytyä. Nyt olisi hyvät puitteet treenata sitäkin osaavassa seurassa. Haku on edelleen se ykkösjuttu, mutta Vekissä on selkeästi ainesta myös jäljelle. Monta kertaa oon meinannut alkaa jo opettamaan keppien ilmaisemista, mutta vielä ei olla treenaamaan asti päästy. Esineruutu on myös treenien TO DO-listalla ja esineitä valmiina.

Tokoja

Ollaan tokoiltu ihan hyvällä innolla, yleensä aina jonkun kanssa. Vekin kanssa seuraamisessa edetään hyvällä tahdilla. Edelleen aika hömppäpentumeiningillä tehdään, nykyään pidän tärkeänä sitä että nään sen silmissä oikeasti sen "palon" ja sillä on hauskaa, eikä liian keskittynyttä tokoilevaa koiraa. Yksi päivä höntsäiltiin metallikapulalla: heti Vekin koskiessa tai nostaessa kapulaa aloitin lelubileet. Eetu on tehnyt sairaan hyviä ruutuja, lähtee varmana irtoamaan käskystä ja paikkakin ruudussa on hyvä! Unski on saanut hömppäillä ja tehdä mm. ruutua, joka on ihan sen ykkösliike! Corgien Tokomestaruus karkelot taitavat ikävä kyllä jäädä meiltä tänä vuonna väliin monien syiden takia, kuten rahatilanteen.

Agilityhömppää

Aksassa Eetu ja Unto ovat päässeet pitkästä aikaa tekemään kunnolla. Unton kanssa rallitellen erilaisia suoria ja helppoja pätkiä, pääasiana pitää vain hauskaa. Teki Umppu kuitenkin treenien lopuksi kokonaisia keppejä (ohjureilla) ja ai että kun oli pätevä! Otin vielä mukaan hypyn ja hienosti se haki kepit eri kulmistakin. Unskin kanssa aksaaminen on ihanaa silloin, kun sillä oikeasti on moottoria ja silmissä sellainen "8D8D8D"-ilme. Nytkin mulla oli palkkana sen lempipallo, joka muistuttaa kokonsa puolesta lähes lentopalloa. Semmoinen kainalossa juoksin radalla ja mietin, että voisihan tää helpompaakin olla! Eetu pääsi agittamaan pitkän tauon jälkeen ja taukohan taas näkyi ihan kamalana perseilynä radalle siirtyessä ja ongelmakohdissa. Kuitenkin ohjauksiin tuli tosi hyvin mukaan ja suoriuduttiin melko haastavastakin mutkitteluradasta yllättävän hyvin taukoon nähden. Kova palo olisi kisakentille, mutta katsellaan mitä kevät ja kesä tuo tullessaan, vai tuoko mitään.

Vekki pääsi tänään ryhmätreeneihin. Naksuttelin keppien ekaa väliä ja hengattiin keinulla, kun liikutin sitä edestakaisin. Lisäksi suoraa putkea ja muutamaa hyppyä, aika samaa kuin viime kerralla. Palkkaaja oli lopussa, hyvin tarrasi rättiin kiinni vaikka muutaman kerran irrottikin otteensa ja tuli kysymään multa lupaa leikkiä. Putkien suita Vekki haki älyttömän hyvin, kun toistelin sille "putkeenputkeen" käskyä kauempanakin putkesta ja sinne se lähti hakeutumaan putken suulle. 

Viikonloppuna meillä olisikin 4 päiväinen Vekin kasvattajan leiri Kiteellä. Mieletöntä on, että kaikki P-pentueen pennut ovat tulossa paikalle, sekä myös äiti Naava. On mielenkiintoista nähdä miten pennut tulevat keskenään toimeen ja nähdä omistavatko muutkin tälläisen vatipään. Leirillä päästään myös treenaamaan taas paimennusta sekä luvassa myös tokoilua. Can't wait!

otetaan elämästä irti

 Minun koulun Pietari-Joensuu Workshop on vihdoin pulkassa ja oma lauma jälleen koossa, joten tavallinen elämä voi taas jatkua. Pääsiäispyhät sattuivat täydelliseen aikaan, sillä niin minä kuin koiratkin olemme saaneet vain nauttia auringosta ja toistemme seurasta. Koirat ottivat toisensa vastaan erinomaisesti, mitään kahinoita tai isotteluja ei ole ollut. Aurinko on hellinyt Joensuuta päivästä toiseen, minkä ansiosta sisällä oleskelu tuntuu kidutukselta ja olemmekin viettäneet runsaasti aikaa ulkona. Allekirjoittanut kun toimii aurinkoenergialla, niin ilmeisesti koiratkin. Lenkeille on päässyt mukaan useamman kerran erityisesti Unton lempilelu: The Pallo. Unskista on maailman parasta juosta yksinään tuon pallon perässä, tökkiä sitä nenällä eteenpäin ja taas syöksyä perään. Naurattaa katsella, kun toinen vetää pitkin mäkiä ja mättäitä pallonsa perässä, ylämäestä alamäkeen. Elämää helpottaisi myös jos pikkukettu osaisi tuoda lelun takaisinkin, mutta onneksi on kaksi muuta innokasta noutajaa jotka pääsevät hanttihommina palauttamaan pallon aina välillä minulle. 

Viime päivät ovat olleetkin piskien osalta mukavia, sillä ne ovat saaneet lähes jakamattoman huomioni. Eilen käytiin aamupäivällä 2,5h lenkki metsässä, jonka jälkeen koirat simahtivat tyytyväisinä lattialle. Itse en malttanut kuitenkaan pysytellä sisällä, joten eikun koirat uudelleen autoon ja tällä kertaa määränpäänä hiekkaranta. Päivä oli todella lämmin, joten ajattelin että koirat saisivat vilvoitella rantavedessä ja Vekki totutella veteen. Unski päättikin heittää heti talviturkkinsa, Eetu pian perässä. Vekille heittelin lelua ensin rantaveteen ja hieman ujosti se kävi sen sieltä hakemassa. Muutaman toiston jälkeen hommasta tuli kuitenkin hauskaa ja lopulta Vekki rakastui vesileikkeihin täysin. Niimpä lopulta heittelin sille lelua syvemmälle ja aina yhtä innolla Vekki lähti lelun hakemaan, jopa uiden. Minä olin onneni kukkuloilla siitä, että kaikki koirat uivat innolla ja hakivat lelua vuorotellen järvestä. Jos kaikki jatkavat samalla mallilla, niin kesän ulkoilutus sujuu helposti kun koko porukan voi viedä kerralla polskimaan!

valopää oppi rullailmaisun

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, yksi Vekin niistä on Vatipää, sillä välillä tuntuu että pienellä koiralla ei ole ihan kaikki palikat siellä missä pitäisi. Kuitenkin muutama päivä sitten Vekki päätti säikäyttää minut ihan kunnolla, sillä se oli syönyt TASKULAMPUN. Itse en ollut samalla paikkakunnalla kun tämä tapahtui ja siksi kuulosti vieläkin uskomattomalta, en todellakaan tiedä miten se on eksynyt koiran suuhun. Lopulta Vekkiä oli käytetty varmuuden vuoksi eläinlääkärissä, jossa onneksi vain säikähdyksellä selvittiin. Nyt on pikkupoika taas turvallisesti kotona, tosin pääsee huomisesta lähtien hoitoon kaverille kun lähden itse Venäjälle opintomatkalle. Onneksi hoitopaikassa asuu myös Vekin lempparityttö Rea-australianpaimenkoira, joten varmasti mieluisat hoitopäivät tulevat olemaan! Venäjän reissun ajan corgit ovat hoidossa Keski-Suomessa, joten muutaman päivän ajan ollaan Vekin kanssa ihan kaksistaan. Tänään treenattiinkin ja pidettiin hauskaa kunnolla, siitä vähän tarkemmin;

Aamulla pidettiin olohuonetreenit. Aloitin ensimmäistä kertaa ilmaisutreenit katsomalla missä kunnossa Vekin nouto ylipäätään on. Otin noutoesineeksi kovan dummyn, joka on Vekille vielä aika vieras, mutta mieluinen esine siitä huolimatta. Otin koiran perusasentoon, heitin esineen muutaman metrin päähän ja sanoin "ota"-käskyn. Tehtiin useita toistoja, Vekki lähti joka kerralla innolla esineelle, nosto parani kokoajan ja palautuskin alkoi tulla aina käteen saakka. Ekat toistot palkkasin namilla, mutta Vekki hirveällä innolla koitti roikkua dummyssa, jolloin totesin että kerta leikki uppoaa pentuun parhaiten niin otetaan lelupalkka. Pidensin välimatkaa vähäsen, joka kerralla se lähti kuitenkin innolla ja palautus oli aina suora mulle. Ei tehty liikaa, vaan hömppäiltiin ylijääneellä ruoalla kierimistä, pujottelua jalkojen välissä, tassujen antamista, jalkojen välissä kävelyä ja peruuttamista, vilkuttamista ja pyörimistä molempiin suuntiin. Loppuun vielä kaukojen jumppailua ja uutena juttuna vielä aloin opettamaan Vekkiä kiipeämään syliin käskystä. Oli ihan läähpuuh pentu treenituokion jälkeen, kun viime aikoina ei olla sisällä paljoa treenattu!

 Päivällä lähettiin treenaamaan Hennan & Rean kanssa tokoa. Ehdittiin jo ajoissa kentälle, joten jatkoin ilmaisutreenejä siellä. Jätin koiran istumaan, tiputin esineen (jota tässä tapauksessa voi jo kutsua "rullaksi") metrin koiran eteen ja menin itse kauemmas. Kutsuin koiran "ota"-käskyllä, jolloin Vekki tullessaan nappasi rullan ja palautti sen minulle. Näitä muutama toisto välimatkaa vaihdellen. Hennan ja Rean tullessa paikalle pääsi Henna leikkimään ukkoa. Vaihdoin tässä vaiheessa rullaksi hieman enemmän rullaa muistuttavan esineen ja tein muutaman helpon palautuksen suoraan minulle, ei ongelmia esineen vaihtuessa. Henna meni ensin 10m päähän rullan kanssa kyykkyyn. Olin vasta valmistautumassa lähettämään pentua, kun huomasin sen jo juoksevan Hennan luokse, otti pokkana rullan Hennalta ja juoksi se suussaan mun luo! Olin ihan äimänä ja voin kertoa että oli melkoiset lelubileet, ihan uskomattomat hoksottimet tuolla kakaralla! 3-4 toistoa tehtiin yhteensä, välillä Henna meni enemmän piiloon ojan puolelle, tosin tässä tekniikkaharjoituksessa tietenkin Vekillä oli kokoajan näköyhteys ukkoon ja tilanne oli helpotettu kunnolla. Ensimmäisellä kerralla Hennan ollessa enemmän piilossa Vekki jäi ensin onnellisena iloitsemaan Hennan luokse, kuitenkin pian tajusi rullan ja otti sen suuhunsa. Jokaisella toistolla se otti rullan varmemmin ja palautti sen suoraan mulle. En uskonut tämän todellakaan käyvän näin helposti, nyt on jo kiire alkaa hankkia niitä ihan oikeita irtorullia esittäviä esineitä!

Tokossa huomasin Vekin oleman ehkä hieman väsynyt, joten tehtiin kaikkea hauskaa. Luoksetulossa läpijuoksua pallon perään. Seuraamisessa 4-5 askelta namilla palkaten, loppupalkaksi tippui kainalostani pallo mikä on aina yhtä yllätyksellinen juttu Vekistä. Jäävistä säpäkkää maahanmenoa, tässäkin palkkasin pallolla. Hennan kanssa häiriötreeninä Vekki teki luoksetuloa Rean paikkamaatessa ja toistepäin. Varmistelin aika paljon sanomalla käskyn kauempaa vielä Vekille, mutta se pysyi hienosti aloillaan. Lopuksi vielä kaukokäskyjä siten, että koirat oli vierekkäin ja aina toinen käskytti, toinen ei saanut reagoida. Alkuun Vekki oli ihan kuutamolla, mutta pian se hoksasi että toisen puheet piti mennä kuuroille korville ja vain minun sanaa uskoa. Tein ensimmäistä kertaa kaukoja myös ulkona V:n kanssa ja vitsi miten kivalta avoimen kaukot näyttivätkin kun menivät hyvin :) Treenien jälkeen australianvatipäät pääsivät rällästämään keskenään, vielä joukkoon liittyi Tiia Pokan ja Romin kanssa. On ollut koko ilta melkoisen väsynyt koiranpentu!

ensimmäisenä kevätpäivänä olen täällä jälleen ja vihellän ikkunan alla

Tämä päivitys on laahannut luonnoksissa jo useamman viikon, niin tapahtumarikasta ja sitten taas ei meidän elämämme on ollut. Tiivistettynä, jatkamme tästä eteenpäin elämää koirien kanssa kolmisin. Käytännönjärjestelyitä on hoidettu, itse palaan pian töihin mikä tietää luopumista ihanista pitkistä vapaapäivistä ja rajattomasta ajasta koirien kanssa, noh ompa ainakin rahaa. Jo hetken kestänyt sääjumalien kamppailu taitaa vihdoin olla ohitse: kevät on täällä! Ensimmäisen keväisen viikon olin itse jossakin allergiahuuruissa tuon katupölyn takia, joten koirien aktivointi oli lähinnä päästää ne juoksemaan turvallisessa paikassa ja koittaa itse pysyä tolkuissaan. Onneksi on pieni lähimetsä, jossa käydään nykyään päivittäin jonkinlainen kaarros, koska Vekki liikuttaa koko lauman kiitettävästi. Koirat ovat löytäneet leikkitavan, joka sopii kaikille. Nykyään joka lenkillä Vekki juoksee edellä jäniksenä, corgit kirittäen tiukasti perässä. Vekistä on mielettömän hauskaa, kun toiset jahtaavat sitä ja se saa painaa satalasissa pitkin metsää karkuun. Corgeille tämä on tavattoman hyvää liikuntaa, sillä ne ovat vähän laiskempia irtoamaan haastavampaan maastoon, mutta Vekin härnätessä nokan edessä ei voi muuta kuin lähteä perään. Hauskaa on miten corgit välillä menevät helpomman kautta ja jäävät odottamaan Vekkiä (miksi juosta perässä, kun se saamarin kakara kuitenkin kohta on taas iholla), kun taas Vekki vetää silti pitkiä juoksupätkiä kauempana. Allekirjoitan täysin tuttuni sanat viime kesältä: "kyllä jokaisessa corgiperheessä pitäisi yksi kelpie olla!". Ei välttämättä kelpie, mutta pointtina kuitenkin miten monipuolisemmin corgitkin saa liikkumaan, kun on yksi pitkäjalkainen juoksuttaja joukoissa.

Ollaankin otettu viimeisten viikkojen aikana kaikki irti auringosta ja oltu ulkona mahdollisimman paljon. Eetun kanssa saa taas hakata päätä seinään, koska teiden sulaessa sen tassut alkavat taas laahata karkeaa maata vasten mikä tuntuu koirasta varmasti epämiellyttävältä. Ihan kuin tämä ei vielä riittäisi, niin katujen ollessa kuraisia ei Eetu voi millään kävellä normaalisti, vaan jokaista tassun paikkaa ja askelta on harkiten sovitettava, jotta ei varmasti osuisi mutaan tai vesilätäköihin, arg! Eetu ei tee helpoksi pitää sillä hyvää kisakuntoa, onneksi pian on kesä ja sitä voi viedä päivittäin uimaan. Unski pysyy hyvin parituntisilla lenkeillä mukana, mutta loppupuolella sitä saa jo vähän vetää perässään ja pikkuketusta on kaikki paukut käytetty! Halusin ostaa koirille uuden frisbeen, josta tuli ihan hitti etenkin Vekin silmissä. Koppeja se ottaa jo lyhyistä heitoista hyvin ja bilettää sitten onnellisena lelu suussaan. Minä en väsy ihailemaan koiraani, joka pystyy liikkumaan niin monipuolisesti kuten kiipeämään puuhun tai hyppäämään ilmaan frisbeen perässä. Corgin liikkuminen on kuitenkin rajallisempaa

Treenaattukin on agilitya, tokoa ja pelastuskoirahommia. Tokoilemassa oltiin eräs päivä hallilla, jossa tsekkasin E:n voittajan liikkeiden tilanteen. Aloitin seuruuttamalla vähäsen, naksuttelin ja palkkasin kun oli hyvin kuulolla. Tästä suoraan ketjutin kokeenomaisesti seuruun, istumisen ja ruudun. Olin rakentanut valmiiksi kaksi ruutua, joita Eetu ei etukäteen nähnyt. Halusin päästä testaamaan kuinka hyvin se oikeasti on sisäistänyt ruudun idean. Olin laittanut namialustat molempiin ruutuihin valmiiksi, jotta koira saisi varmasti palkan oikeasta asiasta. Eetu irtosikin tosi hyvin ruutuun, söi palkan ja vapautin sen luokseni. Tästä jatkettiin vielä kokeenomaisesti muistaakseni luoksetulon, metskun ja kaukot. Luoksarissa stoppi oli taas ihan löysä, siitä en palkannut vaan uusin. Muistaakseni kaikki muu oli aika hyvää, jopa metsku nousi yllättävän hienosti vaikka tehtiin ihan tasamaanoutona! Tunnaria vielä erikseen useampi toisto. Näistä treeneistä jäi tosi hyvä fiilis, jopa sellainen että tässähän uskaltaa haaveilla jo kokeeseen menosta ehkä tämän vuoden puolella! Vekin kanssa tehtiin seuraamista, jääviä, hyppyä ja merkkiä. Hypystä se on jo ihan liekeissä, vaikka tietenkin korkeus esteessä on ihan säälittävä. Alkuun se vain astui hypyn yli, jolloin jalat kopsahtelivat esteeseen. Otin sitten enemmän innostusta mukaan, jolloin Vekki jo pomppasi laudan ylitse ja takajalatkin pääsivät kopisematta ylitse. Tämä ihan siksi, että alusta asti tulisi sellainen draivi tähän liikkeeseen. Enempää en tokotreeneistä muista, paitsi että merkkikin edistyy jo kivasti sellaisen "ai astunko tän töttörön päälle vaan??"-säädön jälkeen :D

Agilityssa lähinnä Vekin kanssa ollaan tehty jotakin tavoitteellisesti, edelleen Eetun ja Unskin kanssa vähän kevyemmin ja harkitummin. Vekin kanssa ollaan palattu homman ytimeen, nimittäin siihen hulluun intohimoon ja paloon tehdä, joka ei siis missään nimessä oo kadonnut minnekään. Kuitenkin kyseessä on pentu ja haluan tehdä pohjat tosi kunnolla, joten viime treeneissä edelleen keskitytty siihen että apupalkkaaja palkkaa ja leikittää Vekkiä jonkun juoksusuoran päässä. Pikkuisella oli tullut nimittäin joku ajatushäiriö siitä, että apupalkkaajan kanssa ei välttämättä voi leikkiä, koska mää oon kivoin ja multa tulee vaan kivoja juttuja eikä kannata mun luolta lähtee minnekään. Muutaman toiston jälkeen Vekki saatiin taas hulluksi apupalkkaajaankin ja nykyään se juoksee hurjalla innolla kiinni sinne leluun, eikä enää vilkuile missä mää olen. Ollaan siis harjoiteltu "eteen"-käskyä, eli vaikka jäisin jälkeen, niin penska saa paahtaa täysillä leluun kiinni eikä mua tarvii odotella, nää olleet tosi hyviä! Mainittakoon vielä, että Eetun ja Unskin kanssa käytiin kyllä Jyväskylässä agilityepiksissä. Unskin kanssa osallistuttiin aloittelevien rataan ja Eetun kanssa mölleihin. Unski oli ihanasti kuulolla, mutta vähän toista jännitti ja välillä se keksi ihan omiaan radalla :D Silloin kun keskittyi niin teki kyllä erittäin hyvin! Meidän matkanteko epiksiin kävi 3 naisen ja 5 koiran kanssa samassa autossa, jonka vuoksi koirat olivat valmiiksi jo aika väsyneitä erikoisen matkajärjestelyn takia. Tämän takia Eetukin oli tosi vaisu, sillä tuli ihan kummallisia virheitä joista huomasi kuinka poikki se oli. Esimerkkinä ihan tavallisten esteiden ohittelu, ei yhtään omatoimista estehakuisuutta ja lähinnä räksyttämistä päin naamaa.

Pelastuskoiratreenit oli viime perjantaina. Meidän lisäksi paikalla sattui olemaan vain yksi muu treenaaja, joka hänkin oli ensin jo lähtemässä pois. Sovittiin kuitenkin, että pidetään treenit kahdestaan. Ensimmäisenä Vekki, jolle 3 piiloa. Toivoin edelleen sellaisia paikkoja, että Vekin pitäisi oikeasti käyttää nokkaansa eikä sillä olisi paljoa mahdollisuuksia pelata näöllä. Onneksi treenikaveri oli useamman hälykoiran koulinut konkari, jolta sain paljon ideoita ja vinkkejä. Erona viime kertaan oli se, että en tiennyt juurikaan missä ukko oli piilossa ja näin piti luottaa koiraan ja hoksata milloin sillä on haju. Ensimmäinen ukko oli pressuvaraston läheisyydessä, Vekki kävi tutkimassa itsenäisesti eka pressuhallin (odotin ulkopuolella). Ulos tullessaan sillä selvästi aivot raksuttivat, äkkiä sai hajun ja lähti vimmatusti hallin vieressä olevien lavapinojen luokse. Kiipeili pinoja vasten, kierteli ja lopulta löysi ukon välistä. Seuraava ukko oli aika samassa paikassa kuin edeltävänä kertana, betonipinojen välissä. Päästin Vekin alueelle aika heti kiertämään, hyvin se tutki ja löysikin tosi nopeasti. Viimeinen ukko olikin sitten n. 2m korkeudessa kaikenlaisten tavaran ja rojun seassa. Vekki kävi itsenäisesti taas hommiin ja siitä huomaa aina, milloin on saanut hajusta kiinni. Nytkin koko pieni pentu meni ihan mutkalle ja häntä heilui vimmatusti, kun se etsi ukkoa. Rohkeasti kapusi estekasojen päälle ja sieltä löysi. Vekki sai taas paljon kehuja alustavarmuudesta ja reippaudesta, millä se ympäristöään tutkii etsiessään. Itsekin olen tosi ylpeä ja iloinen siitä, että hommia tehdessään se ei aristele ollenkaan maastoa vaan keskittyy olennaiseen. Ollaan edistytty lyhyessä ajassa todella paljon, mikä on juurikin sen ansiota että aikaa ei tarvitse käyttää siihen, että opeteltaisiin toimimaan uudessa ympäristössä. Saimme myös vinkkiä alkaa treenata jo ilmaisua kuntoon erikseen. 

Eetulle otettiin myös kolme ukkoa. En tiedä pitäisikö ensin treenata aina Eetun kanssa, mutta Vekin jälkeen Eetu tuntuu niin vaikeammalta ja tahmaiselta. Huomaan kuinka huonommin se käyttää nenäänsä etsimiseen ja ajautuu turhautuneena helposti näöllä etsimiseen. Paljon olisi hiottavaa, jotta Eetunkin pohjatyö saataisiin kuntoon. Luulen, että voitaisiin palata ihan vain siihen, että ukko on piilossa ja kuljetaan alueella, koira ottaa lennosta hajun ja saa lähteä selvittämään sitä jos tahtoo. Ensimmäinen ukko meni vähän lämmitellessä ja virittäessä koiraa työmoodiin. Toinen ukko oli jo paljon parempi ja Eetu irtoili kauemmaskin musta. Epäilin kuitenkin sen löytäneen ukon lopulta näöllä, joten halusin vielä kolmannen ja varmasti pelkästään hajulla löydettävän piilon. Viimeiselle ukolle mennessä annoin Eetun kierrellä vapaasti ja rohkaisin sitä käymään tutkimassa erilaisia paikkoja ja kiipeilemään röykkiöillä. Hajun saadessaan se kuitenkin paneutui siihen ja löysikin nopeasti, tällä kertaa olin tyytyväinen koska se varmasti käytti nenäänsä. Vähän sain vinkkiä siihen, että minun kannattaisi mielummin panostaa vain Vekin kanssa treenaamiseen, koska kahden pelastuskoiran treenaaminen on kuulemma todella raskasta. Vielä ei kuitenkaan lopeteta, ehkä sitten katsellaan uudelleen tilannetta kun Vekin kanssa aletaan tekemään enemmän tosissaan ja laajemmin. 

Sunnuntaina käytiin treenaamassa hakua metsässä. Vekillä kolme ukkoa, joista kaksi tehtiin (enmuistatermiä) niin, että päästin V:n sahaamaan aluetta ympäriinsä ja hajun saadessaan se sai lähteä selvittämään sitä. Viimeinen ukko tehtiin pistona ja helpotettiin haamuna. Vähän olin tuota haamun ottamista vastaan, mutta suostuin kuitenkin. Ensimmäiset kaksi ukkoa löytyivät hienosti, Vekki irtosi todella laajasti ja määrätietoisesti eteenpäin, kuitenkin kävi välillä tsekkaamassa meidät. Viimeinen ukko olikin nopea, koska haamun nähdessään Vekki teki suoran piston helposti. Oon kyllä niin rakastunut tähän penskaani, että huhuh!