VIHDOIN!

Kuten lähes kaikki edellisetkin viikonloput kesän jälkeen, niin tämäkin viikonloppu meni täysin koirakisoissa. Tiistaina ja torstaina käytiin tuuraamassa rallytokon ryhmissä omalla seuralla, jossa kumpaisessakin Vekki olisi revennyt liitoksista, koska sillä oli niin mahtavaa. En osaa edelleenkään sanoa mistä on tarkalleen ottaen kyse, vai ovatko vaan kaikki tähdet ja osa-alueet osuneet nyt kohdalleen, mutta virettä piisaa jo ylikeittämisenkin puolelle toisinaan. Jos nyt kerrataan, niin ennen Vekki ei todellakaan vuotanut koskaan tokolajeissa niin että ääntä olisi lähtenyt, jaksanut tehdä 110% ilmeellä pitkiä suorituksia saati tehdä vielä paremmin jos en hyväksy ensimmäistä suoritusta. Entä nyt? Ininää ja vininää ja haukkumista lähtee niin ilosta, turhautumisesta ja semmoisesta JIIIIHHAAA NYT TEHÄÄN RALLYTOKOA-EN PYSY HOUSUISSANI-hulluudesta. Jos uusin vaikka jonkun liikkeen tai korjaan asentoa, niin Vekki saattaa ihan ilman syytä vaan revetä äkkiä onnesta ja yrittää uudelleen :D Hurjan hauska tyyppi ja oon tästä kehityksestä kyllä tosi onnellinen, vaikka tuohon ääntelyyn tottakai joissakin tilanteissa täytyy alkaa puuttua. Voisi sanoa että samanlailla ääntä tulee helposti silloin, kun ei ymmärrä mitä pyydän tai mielestään tekee oikein mutta käsken yrittää paremmin. Samaa siis kuin agilityssa. Mutta ei siinä, tässä on positiivista työmaata työstää!

Lauantai-iltana kisasimme agilitya JAU:lla neljä rataa. Kaikki oli mennyt sitä ennen päin helvettiä, sillä autoni hajosi ja ulkona oli pimeää sekä aivan loskainen keli. Hallin pihalla ei nähnyt eteensä ja koko piha oli paksu kerros kokkareista, erittäin märkää loskaa. Ensimmäinen rata oli agilityrata, jolla ihme kyllä saimme tehtyä hyvännäköisen nollan aina tokavikalle hypylle saakka, joka oli kyllä vaikeassa linjassa. Kyllä jäi taas pienestä. Kolme seuraavaa hyppyrataa olivat haasteellisempia. Hyviä kohtia, mutta pakka levisi kaikilla radoilla ja Vekki raivosi kun ei ollut tyytyväinen. Ne olivatkin agilityn viimeiset kisat vuodelle 2017 ja ensi vuonna jatketaan pikkumakseissa!

Sunnuntaina oli sitten odotettu päivä, kun lähdettiin taas kokeilemaan onneamme rallytokossa. Käytän sanamuotoa kokeilemaan onneamme, sillä kuten todettu niin kokeet voi meillä kusta erittäin typeriinkin virheisiin. Koko automatkan kertasin sääntöjä, liikkeiden suorituspaikkoja ja pieniä asioita jotka tulee muistaa. Onneksi ensin oli avoin luokka, jonne Eetu ei varasijalta mahtunut kisaamaan, jolloin sain vain seurata Jennan ja Hyrrän suorituksen ja ottaa ihan rennosti. Hyvä niin, koska maha oli aivan sekaisin ja jännitti huonolla tavalla, mutta oman radan ynnäily ja pieni hengailu sai jännityksen sitten onneksi muuttumaan hyvälaatuiseksi jännitykseksi. Rata oli kyllä aika helppo voittajan radaksi, mikä sopi meille kyllä tämmöisen epäonnistumis episodin jälkeen hyvin. Vekille teki vaikeaa olla hyvin ahtaassa Porvoon hallissa, jossa oli paljon isoja koiria. Inhottavaa, mutta ehkä se siitä treenillä ja harjoittelulla menee taas paremmaksi, kun Vekki oppii ettei sitä aina halua joku tulla syömään elävältä. Radalle mennessä fiilis oli hyvä, mitä nyt Vekistä näki että vähän stressaa ja väsyttää, kun agilitykisoista oltiin illalla klo 23.00 aikaan vasta kotona, kun iltakisat olivat. Radalla Vekki tuntui tosi hyvältä ja vire oli juuri sopiva. Ainut mikä suoranaisesti ahdisti oli pujottelun vieressä oleva käytösruutu, jossa oli isokokoinen bordercollie uros makaamassa. En voi sille mitään, mutta nykyään mua jännittää tämmöisetkin tilanteet, sillä on aina pieni mahdollisuus että tässäkin käytösruudun koira olisi vaikka tuijottanut Vekkiä ja nostanut esimerkiksi hännän pystyyn tai haukahtanut, niin Vekki olisi voinut kokea sen todella tukalana. Tämä on tämmöistä veitsen terällä elämistä tällä hetkellä, kun on tullut niin paljon paskaa niskaan ja kyseessä on kuitenkin koira, joka ei halua että sen päälle tullaan enää yhtäkään kertaa. Jännitti myös meidän oma käytösruutu, sillä parina oli appenzellienpaimenkoira, joka täyttää kriteerit arkana paikkana ollen suuri, roteva ja musta. Hyvin käytösruutu kuitenkin Vekiltä meni ja pyysin sitä vain pitämään kontaktin silloin, kun koira käveli aivan meidän ohitse. Tämä oli varmasti hyvä kokemus taas siitä, että ei sieltä kukaan päälle tule. Tämä kyseinen koira onneksi oli vielä narttu ja ulkona heidän tullessaan kokeen jälkeen ohi uskaltauduin kysymään, että olisivatko koirat voineet moikata äkkiä. Selitin meidän taustan ja hänelle se oli erittäin okei ja Vekki olikin luonnollisesti onnesta soikeana sitten kun pääsi morottamaan ihanaa tyttöä. En tiedä auttaako tämä oikeasti, mutta yritän saada nyt hyviä koirakokemuksia nimenomaan näistä Vekistä pahojen näköisistä koirista, että pääsisi ihan tutustumaan ja nuuskimaan, että ei ole niin sanotusti karvoihin katsominen. Mutta, itse koe!

VOIHYV 82p 3.sija

VIDEO

Pistemenetykset lähti sivulla peruuttamisesta, jossa tapahtui sitten tämän kisojen moka. Olin sanonut jo ennen rataa, että sitä en sitten uusi. Peruttaminen on jotenkin levinnyt nyt pahasti ja Vekki aukeaa helposti sivulle peruuttaessa. Tiesin sen kuitenkin tekevän tarpeeksi hyvän suorituksen, mutta silti lähdin uusimaan. Ja uusin toisenkin kerran saman kyltin. Heti ekalla uusinnalla ja vielä enemmän toisella uusinnalla Vekki oli aivan pihalla, että enkö nimenomaan sitä peruutusta pyytänyt. Ei se suoritus siitä paremmaksi muuttunut laisinkaan ja jos joku harmittaa niin tämä. Pisteitä lähti se -3 + -3 kun uusin kaksi kertaa, sekä -10 kun rintamasuunta oli väärä. Ylipäätään uhkarohkeaa tämmöinen kyltti uusia kaksi kertaa, mutta näin tällä kertaa. Loput vähennykset tulikin heti seuraavalla kyltillä, jossa tiesin etukäteen että siitä tulee lähtemään. Vekki jostain syystä ei enää pysy jäävissä aloillaan, vaan se kääntyy reilusti mun suuntaan ja perään. En tiedä onko tää jäänyt nyt treenamatta sen verran, että se on unohtanut että näissä pysytään aloillaan. Mutta tääkin tulee joka ratatreenissä esiin, joten arvasin että ei se kokeessa yhtäkkiä osaa aloillaan nakuttaa. Muuten hyvä rata! Käytösruutu oli makuulteen ohjaajan vierellä. Olin käytösruudussa yhtä paineessa kuten aina ja oikeasti jännitän näitä varmaan enemmän mitä tokon paikkamakuuta. Tuomarilta Vekki sai kiitosta hyvästä yhteistyöstä ja kauniista suorittamisesta. 

Huhhuuh mikä jännitys oli tulosta odotellessa. Huojentunut ja vähän epätodellinen olo oli sitten, kun VIHDOIN siellä luki hyväksytty tulos. Miten helpolta se onkaan tuntunut muillakin kerroilla, mutta silti on aina jäänyt jostain kiinni. Nyt ollaan yhtä lähempänä koulutustunnusta. Ehkä mun uusi kisajännitys alkaa tästä laskea sitten pikkuhiljaa, kun aletaan saada taas onnistumisia alle. Meidän pitikin jäädä tämän kokeen jälkeen vähän pakon vuoksi joululomalle, kun missasin kaikki loppuvuoden kokeiden viimeiset ilmojen alkamispäivät. Mutta kotiin päästyä päädyin taas kerran istahtamaan sängylle läppärin kanssa ja avaamaan Virkun, että olenko varmasti nyt muistanut kaikki mahdollisuudet. Yllätys oli melkoinen, kun Loimaan kokeen kohdalla ei ollutkaan enää punaista raksia ja laitoinkin samantien sähköpostia ja meiliä järjestäjille. En kyllä edes muistanut tällaisen Loimaan kokeen olemassaoloa. Sainkin vastauksen, että kokeeseen on tullut niin paljon peruutuksia, että sinne mahtuu! Ja muutaman viestin jälkeen kävi vielä ilmi, että kokeeseen mahtuivat jollain ihmeen tuurilla niin Vekki voittajaan kuin Eetu ja Hyrrä avoimeen - ja todellakin tuurilla, sillä vahvistusviestin yhteydessä järjestäjä totesikin että noniin näiden koirien jälkeen koe tulikin taas sopivasti täyteen. Tästä tulikin yhtäkkiä jännittävää, sillä koirien tietoja laittaessani tajusin, että kaikilla kolmella koiralla on mahdollisuus koulutustunnukseen. Onneksi tällä kertaa tosin Jenna ohjaa itse Hyrrää ja mä saan keskittyä näihin kahteen omaan. Nyt siis joululoma voidaan pyhittääkin tekniikkatreenille ja liikkeiden hiomiselle vuoden viimeistä koetta varten. Kivaahan on se, että tästä lähtien kaikki koirat treenaavat nyt eri luokkia: Vekki mestaria, Eetu voittajaa ja Unski avointa - ainakin riittää tehtävää. Kyllä sitä Virkkua kannattaa näköjään maanisesti tuijottaa, sillä meinasin jättää avaamatta ja todeta itselleni mielessä että miksi helvetissä sinne menet tuijottamaan niitä samoja tupatentäynnä olevia kokeita jonne ei ole mitään mahdollisuutta enää päästä. Mutta nyt päästäänkin ja ollaan taas vähän enemmän kiinni mahdollisessa koulutustunnuksessa. M-a-h-t-a-v-a-a!

tavoitteet 2017 ja 2018

Jaahas, kirjoitin jo yhden pitkän ja kattavan tavoitepostauksen, mutta en saanut fonttia muutettua oikeaksi vaikka kuinka säädin. Ja nyt koko postauksen teksti herjaa eri tiedostossa että etpä saa muuten auki. Kirjoitetaan siis uudestaan. Tosiaan, en muistanut yhtään olinko laittanut tälle vuodelle tavoitteita, mutta yllätys oli iloinen kun huomasin että kyllähän ne tuli tehtyä. Vaikka blogi olisi ollut kuinka hiljainen, niin vanhaa kunnon koiratyttöblogin klassikkoa ei jätetä tekemättä! Listaillaan siis alle 2017 vuoden tavoitteet siten, että toteutuneet yliviivaan ja alle laittelen punaisella kommentteja.

VEKKI

Agility

- 3.lk nouseminen (niillä hyvillä radoilla)

Agilityn tavoitteet eivät olleet päätähuimaavia, mutta sitäkin olennaisempia. Vihdoin päästiin agilityn kuninkuusluokkaan ja näin ollen Vekki on mun eka koira, jonka oon saanut nostettua jonkin lajin ylimpään luokkaan sekä agilityssa korkeimpaan luokkaan. Huhuh tuntu muuten hyvältä, koska tän eteen on kyllä nähty töitä. 

Toko

- avoimessa luokassa kisaaminen ja AVO1

- riippuen miltä koira tuntuu käsissä, niin siirtyminen suoraan voittajaan tai sitten TK2, luultavasti kuitenkin suoraan voittajaan. ylempien luokkien liikkeiden treenaaminen samalla fiiliksellä kuin avoimenkin: ei painetta, ei kiirettä!

Tokon suhteen vuosi oli aikamoista painia pääkopan sisällä. Ehdin laittaa koko lajin tauolle ja päätin, että kisataan sitten kun Vekki on rallysta valio ja viimeistään sitten kun hyvältä tuntuu eikä oikein muutakaan voi treenata. Minä en oikein nauttinut Vekin kanssa tokon treenaamisesta kuin satunnaisesti, sillä sen ilme laski heti kun tehtiin vähän enemmän ja jotakin vaikeampaa ja se rupesi aina mua ärsyttämään, joka tottakai heijastui koiraan. Totesin että tää ei oo ehkä meidän juttu juuri nyt, kun tiesin että asennetreeni kyllä tuottaa tulosta jossakin vaiheessa. Jatkettiin ikuisuudelta tuntuvaa asennetreeniä ja äkkiä kaikki alkoikin sujua paremmin: Vekin ilme oli iloinen kun se teki tokoa ja minä pystyin lisäämään haastetta. Tiesin että raskain osuus on nyt tehty ja pystyttiin alkaa ihan treenaamaan asioita. Olin oikeassa ja monet muutkin olivat, että tässä lajissa koira vaan kehittyy nyt hitaammin. Marraskuun lopussa tokomotivaatio iskikin kunnolla kipinää ja aloin muistuttelemaan avoimen luokan liikkeitä. Kokeitakin on katsottu, mutta voi olla että kisaaminen siirtyy vasta ensi vuoteen. Mutta onnistuin kyllä siinä, että menin täysin sen mukaan miltä koira tuntui käsissä ja miltä musta itsestä tuntui treenata. Nykyään tuntuu hyvältä ja Vekki on ihan liekeissä tokon tekemisestä. Se on innoittanut alkaa treenaamaan myös ylempien luokkien liikkeitä kuten tunnaria. 

Rallytoko

- rally aina ennen tokoa! 

- RTK2 ja voittajan korkkaus sitten kun se tuntuu hyvältä

- ylempien liikkeiden täsmällinen treenaus

Noniih! Rallyyn iski kunnon intohimo siinä vaiheessa, kun saatiin RTK2 ja voittajan liikkeitä päästiin tekemään kunnolla kokeet mielessä. RTK2 tuli tosiaan heti alkuvuonna ja sen jälkeen voittajassa on kisattu neljästi, onnistuen tyhmien mokien takia saamaan vain yksi VOIHYV. Armoton rallytoko. Mestarin liikkeet on erittäin hyvällä mallilla, paria uutta hommaa treenataan vielä enemmän. Hyvin pysyttiin tässä, että rally tulee lajina aina ennen tokoa!

- terveenä pysyminen

- mahdollinen astutus ja pennut

- sivulajien treenaaminen hyvällä fiiliksellä ja silloin kun siltä tuntuu, turha asetella paineita niille

- remmikäytös kuntoon

- arkikäytöksestä itseä miellyttävää 

Vekki pysyi suhteellisen terveenä, enkä ainakaan nyt muista että sen kanssa olisi tänä vuonna ollut mitään isompaa. Astutus onnistui ja ensimmäiset Vekin pennut ovat nyt yli puoli vuotiaita ja uudet omistajat erittäin tyytyväisiä. Sivulajeista osa palasikin auton myötä takaisin ihan treenattaviin lajeihin, mutta tässäkin onnistuttiin tavoitteen mukaisesti. Vekin täyttäessä 4v päätin että nyt on tehtävä jotakin lukkoonlyöntejä siitä, että mitä lajeja nyt tehdään kunnolla ja tavoitteellisesti ja jättää sivulajit oikeasti jopa kokonaan pois. Niin tässä on vähän käynytkin ja hyvä niin, sillä on jääneet myös pois turhat paineet ehtiä tekemään vaikka ja mitä ja edetä päälajeissa. Mikään ei estä menemästä vaikka jälkeä tallomaan, mutta iloisempia on oltu kun jostakin on osattu toistaiseksi luopua. Haluaisin voida yliviivata remmikäytöksen ja arkikäytöksen olevan nyt hyvää, mutta ei se kyllä ole. Vekin kanssa painitaan vahtivietin, auton vahtimisen, remmikäytöksen sekä oman pihan ja rappukäytävän vahtimisen kanssa. Näistä monesta saa kiittää ihanaa entistä asuinaluettamme Jakomäkeä, jossa minua alkoi jännittää pihalla liikkuminen alakerran baarin ja sen asiakkaiden johdosta. Koskaan ei tiennyt milloin vastaantuleva ihminen osaa käyttäytyä ja koska äkkiä puhua ja lässyttää umpikännissä koirille. Mua alkoi ahdistaa ja sehän sitten siirtyi koiraan, se alkoi olla varuillaan ja rappukäytävässä kulkevat ihmiset alkoivat epäilyttää. Noh näitä treenataan ja onneksi Vekin kanssa kaikessa muussa on menty myös eteenpäin, paitsi auton vahtimisessa joka on jostain syystä kovin vaikeaa Vekille. Uskon että autossa on joskus tapahtunut jotakin ikävää mun ollessa poissa, kuten että joku on mennyt kurkkimaan peräluukun ikkunasta ja Vekkiä on ahdistanut. 

UNTO

Rally

- kisaamaan! ei mitään armottomia tulospaineita, mutta RTK1 olisi kiva! 

- avoimen liikkeiden treenaamista silleen humppaillen, mahdollista tulevaisuutta pohjustaminen

Oujee! Nyt saa kyllä henkisesti tuulettaa: minun hupiketullani lajikohtaisia tavoitteita ja vielä koulutustunnuskin! Unski aloitti kisaamaan ja RTK1 saatiin tämän vuoden alussa. Unskille ei sovi mikään tiukka kisatahti, joka on hyvä sillä nyt Eetun palatessa kisakentille siirtyi Unski kolmanneksi jonossa kun kisoja katsotaan ja koiria niihin ilmoitellaan. Avoimen liikkeitä on kyllä tehty ja harjoiteltu, mutta todellakin ilman paineita. Oikeastaan aika kausiluontoisesti, silloin kun mulla on aikaa ja jaksan, mutta välillä Unnu ei teekään kuin höpöhöpöjuttuja :D Sekin kyllä sopii Unskille ja on tärkeetä muistaa pitääkin niin, sillä liian tekninen treeni ei tälle koiralle sovi, vaan yli puolet sen treeneistä tuleekin pitää hauskanpitona. Unski on tosi hidas oppimaan uutta, jonka vuoksi sen kanssa kestää tosi pitkään että jokin uusi asia alkaa olla sillä tasolla, että koira oikeasti muistaa sen ja pystyy tekemään sen kokeenomaisesti. Mutta avoimen liikkeet on aika hyvällä mallilla ja avoimessa mennään kisaamaan sitten ensi vuonna kun hyvältä tuntuu. 

EDIT: Unski aloitti kisaamaan avoimessa luokassa 30.12, eli vielä vuoden 2017 puolella saaden hyväksytyn tuloksen!

- terveenä pysyminen

- arkikäytös itsee miellyttäväksi

Unskikin taisi olla pääpuolin terveenä. Yksi hammas siltä poistettiin ja hammaskiveä otettiin pois. Arkikäytös on pakko viivata yli, sillä on tuo mennyt paljon eteenpäin entisestä. En usko että siitä koskaan tulee täysin kuuliaista ja kilttiä koiraa, joten suuri voitto on jo se että se esim. irti ollessaan tulee näyttäytymään, pupun perään juoksureissuiltaan palaa nykyään melko pian kutsusta ja turhan tavaroiden vahtimisen kanssa taas on auttanut se, että ennakoi ja muistuttelee koiraa että muistapas sitten miten käyttäydytään. 

Rallytoko

- hyvä kisavire pitkän tauon jälkeen

- RTK1

- jos kaikki menee hyvin, niin avoimessa kisaaminen

Eetu muuttikin meille takasin kesän alussa ja ehdittiin vuoden aikana kyllä vähän kisailla. RTK1 saatiin, RTK2 on nyt yhden tuloksen päässä ja luultavasti saadaan se vasta ensi vuoden puolella. Rahatilanteen ja Vekin VOI-kisaamissäädön takia Eetua en ilmoittanut kaikkiin kokeisiin jossa käytiin, minkä ansiosta nyt koulutustunnuksessa kestääkin pidempään. Kisavire on ollut melko hyvä, mitä nyt meinaa pikkasen keulia ja porisee kuin perunakattila. Parempi niin, mutta vähän täytyy laskea virettä taas seuraavassa kokeessa :D 

EDIT: Eetu sai RTK2 tunnuksen 30.12, eli vielä vuoden 2017 puolella!

- terveenä ja hyvässä kunnossa pysyminen, tahdin pitäminen sopivana

- uusintakuvat

- mahdollisimman paljon laatuaikaa rakkaan kanssa, kun vielä mahdollista

- paljon uimista! 

Eetu pysyi fyysisesti hyvässä kunnossa, mitä nyt kevään ja kesän aikana alkoi vanheneminen näkymään. Täysin ikäviltä asioilta ei vältytty, sillä Eetun kainalosta löytyi kasvain joka paljastui pahalaatuiseksi kasvaimeksi. Saatiin leikattua ja ei pitäisi olla suuri riski uusiutua ja sitähän tässä tottakai toivotaan. Myös hammas taidettiin poistaa. Ja syksyllä Eetulla oli tosi raju veriripulioksennustauti, jossa paskottiin verta ja mikään ei pysynyt sisällä vedestä lähtien. Siitä selvititin antibioteilla ja muilla aineilla onneksi melko nopeasti. Uusintakuvat jäi ja täytyy nyt pohtia käydäänkö niitä enää ottamassa vai ei. Laatuaikaa meillä alkoi olemaa, kun tyyppi jotenkin salakavalasti jäi meille asumaan. Vihdoin asunnon kannalta ja auton olemassaolon kannalta Eetu pystyi mun luona asumaan. Kun huomasin että askel alkaa vähän hidastumaan ja koiran olemus hieman pappautumaan, niin päätin että tulen katumaan ellen pidä nyt Eetua asumassa kanssani mahdollisimman paljon. Koskaan ei tiedä paljon on enää aikaa, kun on koira joka ei ole fyysisesti kovin terve. Uimaan pääsi kesällä varmaan joka päivä, kun asuttiin vielä uittolampien vieressä. Hyvä vuosi Eetulla <3 Tahti saatiin pidettyä aika sopivana ja nykyään tulee jo itsestään tuo Eetun rasituksen säätely ja viikkoakin pystyy suunnittelemaan siten, että pysyy laskuissa paljon Eetua ottaa minnekin mukaan ja miten lenkkeilee. 

Siis mitä!! Kun tein tätä tekstiä ekaa kertaa, niin luulin etten ollut laittanut itselleni mitään tavoitteita. Mutta sitten löysinkin ne blogikirjoituksen lopusta. En ollut muistanut laittaa siihen yhtä tavoitteistani, eli vihdoin saada oma Eetu tatuointi. No nyt se on! <3

- panostaa koirien arkikäyttäytymiseen ja arkeen yleisesti

- rakastaa sitä mitä teen ja muistaa miksi mulla on koiria ja miksi rakastan niiden kanssa tekemistä

- järjestää aikaa myös kisaamiseen, koska työt ansaitsee tuloksia

- tehdä parhaani että meillä olisi auto käytössä vielä ensi vuoden puolella

- tsempata ja käydä kuitenkin siihen asti kisoissa julkisilla minne vaan päästään

- olla kuitenkaan ottamatta paineita niin treenaamisesta tai etenkään kisaamisesta

- saada koirille keikkoja myös kameran eteen ja opettaa niille elokuvaeläinten asioita 

Koirien arkikäytökseen ei ehkä panostettu niin paljon kuin olisin halunnut, sillä asuttiin metsän vieressä joten haloo kuka silloin minnekään hihnalenkeille menee köpöttelemään ärsyttävien flexikoirien sekaan, en minä ainakaan. Välillä tsempattiin ja mentiin kyllä eteenpäin, mutta en voi vieläkään sanoa että mun koirat osaisivat ehkä käyttäytyä :D Arkeen kyllä sinällään panostettiin, koska lenkit olivat aina metsässä vapaana juosten tai auton ansiosta treenaten ja muualla lenkkeillen. Ei meillä silti edelleenkään osata olla haukkumatta ovikellolle, vahtimatta ääniä ja mölisemättä js joku koira mölisee jossakin, ne taitaa olla ikusuusprojekteja ne. Toinen kohta osuu kyllä täysin kohdilleen ja siitä pidettiin kiinni. Auton hankkimisen ansiosta päästiin taas treenaamaan ja kisaamaan. Kesällä reissattiin niin Agirodussa Mikkelissä, Joensuussa ex-seuran agilitykisoissa Shepmates leirillä Kannuksessa. Nautittiin siitä että auton sai pakata täyteen treenivaatteita, heittää koirat kyytiin ja paahtaa vaan menemään Suomen kesässä. Osallistua koiratapahtumiin jossa aurinko vaan lämmittää, seura on parasta ja treenata koiria. Tekee niin uskomattoman onnelliseksi. Syksyllä tämä toteutui myös, sillä oon vihdoin monien vuosien haaveilujen jälkeen saanut pidettyä syys-talvikauden jolloin kisattiin agilitya tai muuta lajia jokainen viikonloppu. Ihan parasta olla siellä radan reunalla kurkkimassa numeroita ja samojen tuttujen naamojen kanssa morottaa ja nauraa että täällä taas, vaihteeksi! Oon voinut niin hyvin sen ansiosta koko kaamosajan, joka yleensä turruttaa ja masentaa. Ja niin vain toteutuu myös kolmas kohta, sillä tuloksia on kyllä tänä vuonna saatu ja menty niitä hakemaan ahkeran treenaamisen palkinnoksi. Nyt kun ollaan ylemmissä luokissa niin tuloksien saaminen ei ole ollut niin yksinkertaista, mutta sanotaanko näin että harvoin ne on koirasta kiinni :D Ja AUTO!!! Kyllä!!! Oon ollut maailman onnellisin auton omistaja enkä voi uskoa miten monta vuotta pystyin olemaan ilman autoa, toivottavasti ei enää koskaan. Ja pystyin alkaa kisaamaan myös töiden ohella. Kesäkuussakin menin suoraan leffan kuvauksista vaan äkkiä hakemaan koiran ja kisaamaan agilitya iltakisoihin, enpä olisi joskus uskonut että se on mahdollista :D Ja noustiin vielä silloin kolmosiin, että kyllä kannatti! Julkisilla kävin kuitenkin siihen asti kisoissa ja täytyy sanoa, että enää en menisi. Kauhulla muistelen sitäkin miten treeneihin raahauduin kahdella bussilla ja metrolla ruuhka-aikaan kahden koiran kanssa, hyi helvetti! Painetta en muistaakseni ennen auton saamista juurikaan ottanut liikaa, vaan annoin itselleni vihdoin siimaa siinä että en tiedä montaakaan joka kävisi kisaamassa ilman autoa. On se niin erilaista kuin oman auton kanssa eikä todellakaan mukavaa ainakaan musta. Oot täysin bussien armoilla, joskus joudut menemään kolmella eri kulkuneuvolla, raahata häkkiä, koiria ja kaikki tavarat mukana ja koirat väsyy jo pelkästään matkustamisesta niin ettei ne ole parhaassa iskussa kisapaikalla. Ja viimeinen kohta myös onnistui!!! Unski näytteli taas uudessa leffassa Supermarsussa ja Vekki näytteli mainoksessa.  Molemmat koirat esiintyivät myös kuvan välityksellä Himavisa ohjelmassa, jossa arvuuteltiin minkä rotuisia ne ovat. 

Voi kyllä sanoa, että vuoden 2017 tavoitteet toteutuivat erittäin hyvin ja vuosi oli erittäin hyvä, ei varmaan paljon paremmaksi olisi voinut laittaa. Katsotaan kuitenkin klassisesti jotakin myös ensi vuodelle :)

Vekki 

Agility

- SM-nollat ja ekaa kertaa arvokisoihin

- valiokello tikittämään! 

- muistaa aina arvostaa koiraa ja nauttia jokaisista kisoista sen kanssa, tuskin saan koskaan yhtä hyvää koiraa :)

- osallistua kesällä ainakin yhteen agilitytapahtumaan kuten Agirotuun tai Agiråkkiin, mieluiten tottakai useampaan. Ja siten että hankkii majoituksen ja on monta päivää

- kisata ASCA agilitysta ainakin puuttuvat tittelit ja mahdollisesti alkaa tavoitella valiotuloksia

Rallytoko

- RTK3 (EDIT: Vekistä ehti tulla RTK3 vielä vuoden 2017 puolella 30.12 olleissa kisoissa! <3) 

- RTK4

- rallyvalio!

- ennen JOKAIKISTÄ koetta lukea läpi rallytokon säännöt ja muistaa kaiken typerän, mitä siellä kokeessa voi tehdä ja ottaa hylätyn - koska sitä ei enää haluta! 

- rally aina ennen tokoa!

Toko

- AVO1

- voittajan ja erikoisvoittajan hommien treenailu ilman painetta ja jos hyvältä tuntuu, niin voi miettiä myös kokeeseen menoa

- vaali ilmettä!

- paimentamaan jos rahatilanne sallii, mutta vain siten että mennään eteenpäin ja päästäsiin useammin sopivalla aikavälillä. Jos jostain syystä hullaannutaan ja kehitytään, niin todella ujot koetavoitteet (voi olla kyllä että tälle nauretaan sitten joulukuussa 2018)

- haussa täsmällistä ja eteenpäin vievää treeniä, ei hätiköidä. Ujosti ajatukset kokeeseen, jos siltä alkaa näyttää, eli HK1

- terveenä pysyminen

- arkikäytös ja remmikäytös kuntoon

- paljon uimista

- vetohommia pyörän kanssa 

Unski

Rallytoko

- kisaamaan avoimeen luokkaan (EDIT: Unski aloittikin kisaamaan avoimessa jo 2017 puolella ja sai ekan hyväksytyn tuloksensa 30.12 olleista kisoista! <3)

- RTK2

- treenata Unskulle sopivaan tahtiin, ilman paineita

- terveenä ja hyvässä kunnossa pysyminen

- vielä kiltimmäksi muuttuminen (joo nii varmaa t. unski) 

- arkikäytökseen satsaaminen

- remmikäytös kuntoon

- tee edes kerran verijälki! 

Eetu

Rallytoko

- RTK2 (EDIT: Eetu ehti saada vielä RTK2 tunnuksen vuoden 2017 puolella 30.12 olleista kisoista ja oikeuden voittajaluokkaan!! <3) 

- voittajan liikkeiden treenaaminen

- voittajassa kisaaminen, RTK3

- jos millään onnistuu, niin corgien rotumestaruuksissa kisaaminen

- terveenä ja hyvässä kunnossa pysyminen, tahdin pitäminen sopivana

- kaikki päätökset ensisijasesti Eetua ajatellen ja mikä on sille parasta

- paljon uimista

- laatuaikaa ja pelkkää lempee ja rakkautta pienen kultapossun kanssa<3 

Minä ja me 

- muistaa edelleen rakastaa sitä mitä tekee, oli se sitten treenikentällä, kisoissa tai töissä

- jos tuntuu edelleen hyvältä viettää joka viikonloppu kisoissa, niin sitten anna mennä vaan! 

- vaalia ja rakastaa niin näitä kolmea koiraa kuin yhtä tärkeimmistä eli autoa

- muistaa "puristaa" kaikki irti mitä näistä koirista saa, koska ne on kaikki mahtavia omalla tavallaan ja täällä vain kerran, joten tee niiden kanssa niin pitkään kun voit 

- kesällä reissaamista koirien kanssa tapahtumissa, kisoissa ja mökeillä

- yrittää panostaa siihen arkikäytökseen ja remmikäytökseen

- jos rahatilanne nousee taivaisiin, niin saada autoon veräjän 

- jos rahatilanne nousee taivaisiin, niin miettiä Unto tatuointia

- muistaa kiittää aina kaikkia, jotka auttaa koirien kanssa kun oon kiireinen töissä

- tasapainottaa niin ura kuin harrastaminen 

- saada koirille rooleja kameran eteen (ainakin Unski on tällä tietoa menossa helmikuussa neljänteen leffaansa!)

- olla omaan aikatauluun sopivasti aktiivinen seuralainen sekä rotuharrastaja-aktiivinen, etenkin corgiporukassa vielä kun voin

Toivotaan että ensi vuodesta tulee yhtä hyvä vuosi kuin tästäkin. Kyllä sitä huomaa miten ehdollistunut on vieläkin itse siihen, että vuoden vaihtuminen on kuin jonkun aikakauden päätös. Oon kriiseillyt vaikka kuinka pitkään jo siitä, miten tukossa loppuvuoden kokeet ovat ja miten kisasuunnitelmat menevät siksi ihan uusiksi, kun kokeet menee täyteen minuutissa ja ei auta enää mikään jos et oo muistanut ilmota samana yönä kun vuorokausi vaihtuu. Kaveri onneksi sanoi fiksusti, että ei se vuoden vaihtuminen oo mikää iso asia. Ja siitä jäinkin miettimään, että ei se itseasiassa ole. Toki me jäädään ehkä korkeintaan parin viikon kisatauolle, enitään kolmen viikon tauolle mutta siinä se on. Tammikuun ja helmikuun kisakalenteri on aikalailla raksittu ylös ja kisoja saa juosta kyllä ihan joka viikonlopun jos rahat riittää! Vaikka meillä ei olisikaan toivottuja titteleitä kun pian vuosi vaihtuu, niin puuttuvat tulokset haetaan sitten heti ensi vuonna ja jatketaan siitä :) Ensi viikolla suunnataan joululomalle Jämsään ja viimeistään silloin treenitahti varmaan hiljenee hetkeksi, ellei päästä hyviin diileihin entisen kotipaikkakunnan treenihallien kanssa ja pystytä käymään siellä treenaamassa.

Ylipäätään tuntuu kyllä hurjalta, että niin ne mun koirat vaan vanhenee vuosi vuodelta. Joskus niin odotin tätä päivää, että kaikki olisi aikuisia ja ei enää niin henkisesti keskeneräisiä junioreita. Tosin se taisi olla silloin kun Vekki oli vuotias, Unto varmaan kolme vuotias ja Eetu ehkä 5-6-vuotias, että aika eri homma :D Nyt mulla on jo 4v, 6v ja 8v koirat. Ehkä tännekin täytyy nyt tunnustaa, että vaikka pentukuumetta ei vielä olekaan, niin joitakin katseita on suunnattu kuitenkin tulevaisuuteen tiedostaen se, että joskus se seuraava harrastuskoirakin on otettava kotiin kasvamaan. Mutta siihen saakka kuitenkin täysillä näiden rakkaiden jäbien kanssa :) 

Itsenäisyyspäivän agilitykisat

Tänään oli hyvä päivä. Yleensä ne tuntee jo viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsee kisapaikalle. Tänään tosin menin jo klo 10.00 aikaan hallille kattomaan alempien luokkien kisoja, sillä pyhäpäivä oli houkutellut paljon kavereita ja tuttuja kisaamaan. Meidän kisat alkoivat vasta viiden aikaan alkuillasta.

A-radalla tuli tylsästi eka rima alas ja muuten puhdas rata. Ekat rimat ovat olleet ihme kyllä riesana nyt syyskauden kisoissa, mutta tää että suoralta tulee jo alas niin on vähän ihmeellistä, ei selkeesti keskity tarpeeksi rimaan. Oon yrittänyt skarpata siinä että mietin tarkemmin mihin asetan Vekin lähdössä, jotta oma jättöpaikkani antaisi sille oikeanlaisen etäisyyden ottaa tarpeeksi laukka-askelia. Mutta en tiiä mistä tänään kiikasti, olisiko mennyt sekaisin askelissaan. Muuten ihan perkeleen hyvä rata. Sanoin ennen ratoja molemmat pohjat nähtyäni, että tänään on meidän päivä eikä mennyt väärin. Ratapohjat oli kuin tehty meille ja se näkyi kyllä fiiliksessä tehdä, tuntui että me osataan ja me ollaan ihan törkeen hyviä. Tällä radalla pääsi pitkästä aikaa oikeuksiinsa se, että takaaleikkaukset ja takaaohjaus toimii Vekillä todella hyvin ja sillä on takaaleikkauksissa tosi sulava liikkuminen.

B-radalla satsasin ekaan hyppyyn ja otin sen tarkoituksella vähän huonosti, koska halusin varmistaa etten omalla liikkeellä tai ohjauksella saa rimaa alas, mistä tuli huonompi linja tokalle hypylle. Keinun jälkeen harmillisesti paskaa linjausta ja ohjausta, josta Vekki tulikin jalkoihin raivoamaan että niin mikä homma kerrokko vähä. Tässäkin huomasi että mulla oli pitkästä aikaa periksiantamaton asenne ja tunnelma oikeasti katossa, koska pääsin yli Vekin kiukkuamisesta nopeasti ja pikemminkin tsempattiin vaan loppuradalla ollen niin hyviä kuin osataan. Yleensä mulla menee virheen jälkeen nykyään helposti pasmat sekaisin ja kaikki linjat kusee ja loppuradasta tulee semmosta kalastelua ja hammasta purren ohjaamista että vittukun maaliin ees pääsis. Mutta tässäkin radassa annoin vaan mennä täysiä ja päästiin esittelemään sitä että töitä on kyllä tehty. Vekki pitää omasta tontistaan esteillä kiinni ja putkijarrukin toimi suhteen hyvin. Kummallakin radalla pysyi viimeiset esteet eli okserit ylhäällä mikä oli myös loistavaa. Kontakteista oon kovin ylpeä ja kepeille ohjaukset toimi erinomaisesti. Ei mitään huonoa sanottavaa juurikaan ja siksi on tavallaan sääli että nollia ei nyt näiltä radoilta otettu.

Vaikka niitä nollia ei tänään tullut, niin ei juurikaan harmittanut, en edes antanut sen fiiliksen tulla ihon alle vaan mietin vaan sitä että tänään oli hyvä päivä. Se fiilis mikä kisatessa oli, että tämmöstä tää meidän tekeminen on kun saadaan molempien mielentila oikeaksi ja rataprofiilit kuin meille tehty, niin sitten ei pidättele mitään. Tekniikka, vauhti ja mielentila niin me ollaan semmonen parivaljakko että mikään ei oo siistimpää. Tupla ei ollut tänään kaukana, mutta ne niin kuin loputkin (SM-)nollat ja sitten joskus sertit tulee kun tulee. Meillä on aikaa ja se on ihan varmaa, että tähän koiraan panostan ja tuun panostamaan koko sen eliniän koska parempaa koiraa ei kyllä ookaan <3

tokon kisanomainen treeni-ilta

Espoossa järjestettiin lauantai iltana kisanomaiset tokotreenit, jossa oli tarkoitus tehdä kaikille aika möllikoetta vastaava suoritus tuomareineen ja liikkeenohjaajineen. Tuomari tosin oli vain henkilö X, joka liikuskeli ja katseli koiran suorituksia, eli pisteitä ei tosiaan annettu. Bongasin tapahtuman vasta perjantai-iltana, mutta mahduimme vielä mukaan. Lauantai aamuna oli myös hakutreenit, joihin en olisi hirveästi halunnut mennä, jotta saisin mahdollisimman hyvän vireen sitten iltaa varten. Hakutreeneistä ei kuitenkaan tohdi olla huvikseen poissa, sillä monet treenit on jääneet nyt väliin kun ollaan aina kisaamassa lauantaina treenien aikaan. Jo haussa Vekki oli aika puhki, sillä viikko on ollut aika aktiivinen ja ollaan opeteltu uusia asioita. Jätin sen nukkumaan kotiin, kun lähdettiin vielä Jennan kanssa Ojankoon jonne corgit pääsivät mukaan.

Kisanomaiset alkoivat illalla klo 19. Avoin luokka päädyttiin ottamaan viimeiseksi, koska erään alokoirakon aikataulujen takia luokkien järjestystä piti lopulta muuttaa. Ensimmäisenä paikkaistuminen. Koiraa verkatessa tuli samaan tilaan myös avoimessa luokassa oleva airedalenterrieri narttu. Oon huomannut, että vaikeimpia tilanteita Vekille nykyään on ne, joissa sen taakse tai samaan tilaan tulee yllättäen sitä isompi koira. Ei ole vaikeaa arvata että tämä johtuu siitä, että BH-kokeessa sen päälle kävi yllättäen koira. Onneksi sain selitettyä tälle toiselle ohjaajalle jo ennen Vekin tuomista halliin miksi tämmöset tilanteet saattaa olla Vekille vaikeita.

Mennään sitten treenimäisyydestä huolimatta liikeet läpi kokeenomaisesti, koska niin myös halusin ne treenata. Laadin itse liikejärjestyksen ja se oli oikein toimiva juuri siihen mitä halusin treenata.  Linkki treenivideoon tästä: https://www.youtube.com/watch?v=KCbh8yIdE98&feature=youtu.be

Paikkaistuminen 1min

Vekin oikealla puolella oli kaksi paikkaistumisen suorittavaa koiraa, mutta sitten vasemmalle sivulle tulikin vielä alokasluokan suorittava koirakko, jonka koira oli juuri lähtenyt alokasluokan paikkamakuusta juoksentelemaan ja ilmeisesti kuvitteli että koira pysyisi heti perään tehdyssä paikoillaan. Purin siinä hammasta ja mietin että onko ihan pakko, sillä kuten arvasin niin koira lähti heti paikkamakuustaan jälleen ja sähelsi Vekin vieressä. Huomasin samantien Vekin ilmeestä että nyt sitä ahdistaa eikä se ymmärrä miksi kokeessa sen vieressä toinen koira riekkuu tolla tavalla. Meni maahan, kävin palauttamassa ylös. Meni uudelleen maahan ja yhteensä palautin sen varmaan kolmesti istumaan. Aivan liian herkillään tämä vielä sille, että koira menee yhtään epävarmaksi. Meinasi mennä kokonaan fiilikset, mutta sain sitten puhalleltua ja päätin että yksilöliikkeisiin on pakko tsempata. Käytän liikekohtaisissa kommenteissa paljon sanaa "palkkausliike", joka siis tarkoittaa sitä että koiraa ei palkata ruoalla tai lelulla, vaan sosiaalisesti ja sen palkinto on päästä ikäänkuin suorittamaan seuraavaksi siisti liike kuten luoksetulo tai merkin kierto. Liikkeitä siis jotka on hauskoja ja nostattaa koiraa. 

Seuraaminen

Seuraaminen oli ekana siksi, että sain mahdollisimman skarpin ilmeen ja pääsin palkkaamaan kesken hyvän pätkän lennosta. Huomaa että Veks on koetranssissa, jolloin se ei huomioi perusasentoja ollenkaan vaan jää vaan tuijottamaan ja lagittamaan pysähdyksissä. 

Nouto

Vauhdissa näkyi väsymys, mutta aika hyvä suoritus. Edessä mälväsi kapulaa ja vino perusasento, meidän perusongelmia. Kapulaa mälvää joskus ja vinot loppuperusasennot esiintyy aina vain kokeenomaisissa jostakin syystä. 

Kaukokäskyt

Istumaannousuissa ei hypähtänyt tasaisesti etutassuilla, johon en oo tyytyväinen. Mutta kunhan pompahtaa ylös niin nyt kelpuutan ekaksi kokeenomaiseksi yritykseksi, koska Vekille on vaikeeta pitää nopeeta ja puhdasta tekniikkaa jos sitä yhtään jännittää. Tää oli yks tärkee seikka nähdä kokeenomaisessa suorituksessa, että onko rutiinit ja toistot tuottaneet tulosta ja se kykenee nyt jännityksestä huolimatta tekemään vaihdot opetetulla tekniikalla, eli pompahtaen etutassuilla ylös. Vielä vaan tähänkin tehokuuria ennen koetta. 

Hyppy

Oli tarkoituksellisesti otettu palkkausliikkeeksi kahden edellisen jälkeen ja samalla nostaa ilmettä seuraaviin liikkeisiin. Tämä oli hyvä idea, vaikka Vekki ei ole tainnut tehdä hyppyä tällä tavalla sitten viime tokokokeiden vuotiaana vanhoilla säännöillä. Ellen ole joskus testannut että joo toimii ja antanut olla, koska ohan tuo nyt aika pala kakkua ja siksi sopii hyvin palkkausliikkeeksi

Ruutu

Ruudussa oli kosketusalusta valmiina, joka toimi sitten heti "oikein tehty"-signaalina kun pääsi ruutun asti. Ollaan treenattu nyt jonkun aikaa sitä että ruudussa jäädään seisomaan, mutta tämäkin oli mun tsekkauslistalla katsottavana miten käy kun jännittää ja arvasin sen menevän suoraan maahan jännityksissä ja väsymyksissään :D Lisää rutiinia siis tähän! To do-listalla yksi tärkeimmistä oli nähdä onko ruudun bongaus treeni tuottanut tulosta ja oli se, koska sinne se koira varmana lähti. Oon siis opettanut nyt sitä että heti kentälle tullessa jo "missä ruutu, missä ruutu"-kuiskaukset ja kehun kun etsii katseellaan ruutua ja lukittaa sen. 

Liikkeestä istuminen

Halusin ehdottomasti istumisen, koska kyllä sitä täytyy tämmösissä tilaisuuksissa mennä mukavuusalueen ulkopuolelle ja tehdä asennoista vaikeampi. Annoin tietääkseni pienen avun istumisessa, koska halusin ehdottomasti onnistumisen. En tiedä olisiko Vekki sitä tarvinnut tai oliko apu juurikaan näkyvä, mutta hyvä varmistus silti. Istuma-asennossa kääntyi hieman mun perään, mikä johtui siitä että meen ohitse yleensä aina toista kautta mutta päädyin menemään nyt koiran oikealta puolelta. 

Luoksetulo

Taas palkkausliike väliin. Vino vittuperkeleen perusasento. Vekki tekee aina kisanomaisissa ja kokeissa nää vinosti, en tiiä eikö se keskity loppuun asti vai mikä siinä on, mutta ei tätä treeneissä juuri esiinny.  

Liikkeestä seisominen

Tässä oli säätöä sen vuoksi, että kuvan ulkopuolelta huudeltiin kesken kaiken että pitäisi kiertää koiran oikealta puolelta, vaikka minä sekä liikkuri oltiin sitä mieltä että saa kyllä kummalta haluaa. Tätä hienosti pohdittiin samalla kun suoritettiin liikettä, minkä takia Vekki oli ihan kysymysmerkkinä eikä jäänyt enää mun palatessa empien seisomaan täysin paikoilleen. Sen se kyllä osaa, mutta olihan toi nyt säätöä. 

Merkin kierto 

Ja loppuun helppo palkkausliike! Vauhti oli aika löysää jo tuossa vaiheessa, mutta silti erityisen iloinen että liikkeen ennakointivihje onnistui ja koira suoritti juuri niinkuin piti ja teknillisesti hyvin. 

Yleisilme oli kokoajan loistava, häntä heilui ja Vekki ei näyttänyt kertaakaan siltä että milloin lopetetaan ja palkataan kunnolla. Itse tekeminen oli sille palkkaa, mikä kertoo siitä että jättimäinen urakka ilmeen nostamiseksi on tuottanut tulosta. Toko on kivaa Vekin kanssa, mikä kertoo itselleni sen että likaisin ja raskain työ on tehty ja nyt voidaan enemmän naatiskella! Tarkoituksena oli siis käydä treenaamassa eniten liikkeiden välejä, liikkeiden erotteluja ruutu/merkki ja jäävät ja katsoa millä ilmeellä se vetää koko kisasetin. Kaikki tämä toimi miten piti. Tekniikassa näkyi puutosta väsymyksen ja jännityksen vuoksi, jota ei olisi varmaan näkynyt jos olisin pitänyt Vekin vähän iisimmällä ja tiennyt sen osallistuvan tällaiseen "kokeeseen". Summasummarum päädyin nyt kuitenkin siihen, että tokokoe taitaa siirtyä ensi vuodelle. Tehtävää vielä löytyy ja etenkin paikkaistuminen nyt on liike, jonne kukaan ei halua mennä epävarman koiran kanssa. Mutta koska olen vähän kisariippuvainen ja rakastan kisata, niin saattaa olla että vielä katselen tilannetta parin viikon kuluttua vaikkapa jos saahaan treeniä sopivasti alle :)

TO DO-listalle menee siis:

- paikkaistumiseen itsevarmuutta ja parempaa ilmettä, varmuutta
- liikkeestä istumiseen varmuutta
- loppuperusasento kuuri
- ruudun seisomisen kuuri

menneitä kisaraportteja

Kelataanpas vähän vuotta taaksepäin ja laitetaan kisaraportteja näin jälkikäteen blogiin!

ASCA (Australian Shepherd Club of America) Agility kisat 19.-21.5

(vasemmalla ekan kisapäivän tulokset, oikealla tokan päivän) 

Olen aina katsellut ASCA agilitya sillä silmällä, että joskus on pakko päästä itse kokeilemaan. Joka vuosi kisat ovat kuitenkin menneet ohitse tai kiinnostus ei ole ollut niin suuri sillä hetkellä tai kisat ovat olleet kauempana, jotakin sellaista. Kuitenkin tänä keväänä kisat olivat Järvenpäässä, tosin missasin kaikki ilmot. Palkka kilahti kuitenkin juuri edeltävänä viikkona tilille ja teki mieli päästä kisamaan tai jotakin siistiä tekemään. Onneksi meidän annettiin jälki-ilmota ja otettiin sitten kaikki startit mitä kolmipäiväiset kisat tarjosivat. Jännittävää! Koko lajihan tuntui aivan heprealta ennen kisoja ja ainut mitä tiesin olivat lukuisat eriväriset nauhat sekä kolme kilpailumuotoa suunnilleen. 

Olin ilmoittanut Vekin kaikissa luokissa regular (agilityrata), jumper (hyppyrata) ja gamblers noviceen, eli alimpaan luokkaan koska ei ollut mitään hajua miltä tasolta kannattaisi aloittaa. Ekana päivänä Vekki suorittikin 5/6 radasta puhtaasti ja ainoastaan toisella hyppyradalla se meni yhden hypun ohi, enkä tajunnut palata ottamaan hyppyä uudelleen. Tosin Vekin vauhdilla se turhalta tuntuikin edes yrittää ennättää. Vekki sai muistaakseni tällöin nimeensä tittelin GS-N (gamblers novice) ja sai kaksi Q-ta (=luva) regulars radoilta ja yhden hyppäriltä. Seuraavana päivänä kisattiin gamblersissa open luokassa, regular luokassa nostin sen openiin koska novicen radat olivat niin helppoja sekä jumpersissa open luokkaan. Täytyy sanoa että sen jälkeen en kyllä täysin muista mitä se sai lauantaina sekä sunnuntaina, mutta yhteensä nimen eteen tittelit JS-N, JS-O (hyppyrata), GS-N, GS-O (gamblers), RS-N ja RS-O (agilityrata). Joka päivä tuli lukuisia sijoituksia sekä radan nopein aika-palkintoja! Sunnuntain kisapäivän kruunasi kuitenkin yllätys palkintojenjaossa: SUNNUTAIN KISAPÄIVÄN PARAS KOIRA SEKÄ KOKO KOLMIPÄIVÄISTEN KILPAILUJEN PARAS KOIRA PALKINTO!! Huh miten siistiä! Saatiin ihan järjetön kasa erilaisia leluja ja törkeen isoja ruusukkeita, semmosia joita näyttelyissä jaetaan niille menestyneimmille koirille. Vekkiin voi kyllä aina luottaa. Se teki viikonlopun aikana tasaisen varmaa ja hyvää suorittamista ja irtoaminen, jota ollaan vaalittu pienestä pitäen tuli tarpeeseen gamblers radoilla. 

(kisojen ulkomaalaisen tuomarin kanssa) 

Ylipäätään voin suositella Asca-agilitya kyllä ihan jokaiselle. Me jäätiin heti koukkuun, vaikka kisaviikonloppu olikin hyvin pitkä. Paikalle mentiin klo 9.00 ja kotiin taidettiin lähteä klo 18.00 paikkeilla. Tunnelma oli kuitenkin aina hyvä, sillä samat ihmiset ja koirat kisasivat koko viikonlopun ja mukaan liittyi aina myös uusia. Asca agilityssa talkoot hoitavat kisaajat ja esimerkiksi rimoja nostavat ne, joiden koirat eivät kisaa siinä kokoluokassa tai tasoluokassa. Kun apua tarvitaan, niin aina joku menee ja kaikki hoituu yhdessä. Aamuisin kisapaikalle päästessä saattoi vielä väsyttää, mutta samojen mukavien naamojen kanssa nauraminen ja ratapohjille hämmästely virkisti kummasti ja kyllä se oli ehdottomasti yksi parhaista viikonlopuista. Ainoana miinuksena on koiran lämppääminen ja jäähkääminen, joka ei ole ihan niin hyvää kuin normaaleissa kisoissa, sillä luokissa ei ole paljon koiria ja näinollen seuraavalle radalle tulee aina kiire tutustumaan. Mutta australianpaimenkoiraihmisiä, hyviä koiria ja ihania ihmisiä sekä agilitya - parasta!!

Tässä lukuisia viikonlopun kisavideoita. Ensimmäiseen videoon editoin luokkien nimet, mutta muut ovat pääteltävissä otsikoista! 

Näiden kisojen jälkeen ASCA agilitykisoja on ollut kahdet ja ne on järjestetty meidän hallilla Ojangossa. Ikävä kyllä kummankin kisojen aikaan rahaa ei juuri ollut ylimääräiseen, joten kisaamaan ei oikein päästy niin paljon kuin olisi haluttu. Näistä ensimmäisissä kisoissa perustelin kuitenkin itselleni, että haluan käydä hakemassa edes yhden tittelin, eli agilityratojen korkeimman luokan tittelin RS-E. Kisattiinkin kahtena päivänä, joista ekana tehtiin kaksi Q-ta ja toisena päivänä sitten vaadittu viimeinen, joten Vekki sai uuden tittelin ja ensimmäisen korkeimman tittelinsä ASCA agilitysta. Osasin perustella tämän tittelin sillä, että treenattiin samalla kontakteja kisamaisesti, jolloin rahan käyttö oli hyväksyttävää :D Gamblesrit ovat jääneet eniten kaivelemaan, koska haluaisin päästä niitä testaamaan kovimmalla tasolla. Joidenkin tuomarien gamblers osuudet ovat olleet hyvin kaukana suomalaisesta osaamistasosta ja sieltä voi ylipäätään tulla ihan mitä tahansa. Siksi olen jättänyt sitten lähes kokonaan suosiolla välistä, koska haluan osallistua sitten koko viikonlopun gamblers ratoihin, jolloin onnistumisen mahdollisuus on parempi. Käväistiin siis vuoden kolmansissa kisoissa yhdellä gamblers radalla elitessä, mutta se oli kylmiltään vähän liian haastava :) Hyppyratojen korkein titteli vaatisi toisen puhtaan hyppyradan ja sekin oli tarkoitus syksyllä hoitaa, mutta totesin että sijoitan 15€ nyt johonkin muuhun ja käydään se tekemässä sitten kisoissa kun päästään. Gamblerseista toisaalta tykkään ja toisaalta en, koska ne ovat kaukana sellaisesta sulavasta agilitysta ja linjojen ohjaamisesta, vaan enemmän esteiden räkimistä ja kalastelua. Mutta ei sekään niin vakavaa ja ehdottomasti haluan vähintään elite tittelin sieltä! Ascasta on siis mahdollisuus myös valioitua, mutta Suomessa kisoja on vielä sen verran harvakseltaan, että se ei ole ihan yksinkertaista. 

Nousu kuninkuusluokkaan!

Asca agilityn jälkeen alkoi viimeistään olla palo päästä kisaamaan oikeaakin agilitya. Kakkosissa oleminen oli jo niin pakkopullaa ja treenin määrä kyllä todisti, että kyllä ne LUVAT pitäisi sieltä osata tehdä. Ilmottauduin Joensuuhun meidän entiselle seuralle toukokuun lopussa kisoihin ja sieltä tuli ensimmäinen LUVA pitkään aikaan. Kyllä tuntui hyvältä tehdä vielä entisen seuran kisoissa vanhojen seurakavereiden edessä! Sen jälkeen kipuiltiin henkisesti parit kisat tehden ihan hyvää rataa, mutta jostain pienestä tai isommastakin se aina jäi kiinni, mikä niin vitutti. 13.kesäkuuta oltiin HAU:n kisoissa ja tehtiin ensin aivan paskaa rataa, mutta sitten hyppäriltä hieno nolla!! Ja se oli kolmas LUVA ja siitä SERTI ja siirto agilityn ylimpään, kuninkuusluokkaan!! Ai että tuntu hyvältä. Kolmosissa startattiin ensimmäistä kertaa sitten Agirodussa Mikkelissä. Auton ostamisen myötä olin ottanut ehdottomalle kesän TO DO-listalle vierailun jossakin koirakisatapahtumassa ja Agirotu oli ihan ykkösvalinta. Kesä antoi parastaan, aurinko paistoi ja kisapaikalla oli shortseissa ja topissakin kuuma. Kisata kuitenkin jaksoi hyvin, mutta auringon ottaminen heti sen jälkeen ja muiden suoritusten katsominen nurmikolla istuskellen kavereiden kanssa oli mahtavaa. Pakko päästä ensi kesänä jonnekin vastaavaan uudestaan! 

Kolmosissa on mennyt ihan hyvin. Itse oon kehittynyt tosi paljon ja muuttunut nopeammaksi, mikä on lisännyt Vekillä bensaa liekkeihin. Nykyään se on hyvinkin raivopää ja antaa tiukkaa palautetta, jos ei ole ohjaajaan tyytyväinen. Nollatili on kuitenkin avattu. Vekistä on tullut kyllä vieläkin makeempi mitä aiemmin enkä todellakaan aio hissutella tätä uutta draiviasennetta, vaan itse opetella paremmaksi tietenkin. Juuri kun opin tuota ohjaamaan, niin nostetaan hommat vielä vähän uudelle tasolle. Mutta aika hienoja juttuja on tapahtunut myös, nimittäin oman seuran mestaruuskisoissa tuli totaalisen puskista ilmoitus, että meistä oli tullut Hakunilan Seudun Koiraharrastajien uusi maksien AGILITYSEURANMESTARI 2017!!! 

BH-koe suoraan helvetistä 

Syksyllä otin itseäni vihdoin niskasta kiinni ja pidin huolen, että saimme koepaikan oman seuran BH-kokeeseen. Ihan paineessa olinkin ennen soittoajan alkamista, koska olin kuullut että koepaikat menevät minuuteissa. Onneksi saatiin paikka! BH-koepäivänä kisapaikalla jännitti aivan uudella tavalla, sillä mulle aina pahimpia ovat ensimmäiset kokeet uudessa luokassa tai uudessa lajissa, kun käytännönkokemusta ei kisoista ole omakohtaisesti koiran kanssa. Kehään mennessä oli kuitenkin hyvä fiilis ja fiilis vaan parani, kun huomasin että Vekki tekee älyttömän hyvää pitkää seuraamista. Olin jännittänyt koetta nimenomaan varjellakseni sen uutta hyvää seuruuilmettä. Kokeen viimeinen liike ennen paikkista oli luoksetulo. Parinamme ollut malinois narttu lähti paikkamakuusta Vekin päälle Vekin juostessa mua kohti. Videolta näkyy miten tilanne etenee ja päättyy. Olen jauhanut tästä asiasta niin paljon, etten jaksa tätä postausta täyttää koko kertomuksella. Tiivistetysti malinoiksen omistaja on kusipää joka tuo keskeneräisen koiransa kokeeseen (lähti pari viikkoa aiemmin myös BH-kokeesta toisen koiran päälle), tuomarin ei tulisi tuomaroida tai ainakin miettiä motiivejaan tuomariksi ja tarkastaa kriteerinsä. Tuomarista tein valituksen ja hän sai huomautuksen. Vekki palautui tilanteesta kokeessa hyvin, mutta nyt olen huomannut oireilua tilanteissa joissa isokokoinen koira tulee yllättäen Vekin näkökenttään eikä se ehdi olla valmiina. Luulen että kipuilee juurikin sitä, että ei ehdi ensin ja luulee että toinen voi käydä päälle ja säikähtää sitä että ei ole ollut valmiina toisen tullessa lähelle. Kaupunkisouus olikin sitten suhteellisen helppo, vaikka sekin toteutettiin ihmeellisesti Hakunilan ostarilla pimeässä, jossa oli hyvin paljon siviilikoiria ja kännisiä, outoja ihmisiä. No, läpi meni. 

Rallytoko

Rallytokostahan tuli meidän päätottelevaisuuslaji, joka on kyllä edennyt ihan sujuvasti. Vähän nolottaa myöntää, että vielä ennen kesää olin aivan varma siitä että valioita ollaan jo kesän jälkeen. Ollaan kuitenkin otettu tässä turpaamme useat kisat ja välillä keräilty itseämme kisahallien lattioilta. RTK2 tunnuksen jälkeen ensimmäinen koe voittajaluokassa olikin sitten vielä talvella. Vekki oli astunut Halin juuri vikkoa aikaisemmin, mutta se oli kuitenkin hallissa hyvin kuulolla. Ehkä vähän ihmeissään, koska ei ollut hetkeen kisannut. Kisasin ensin Eetulle sen ekan tuloksen avoimesta luokasta ja sen jälkeen Vekin vuoro. Juuri omaa vuoroa odottaessa vierestä käveli ilmeisesti noutajanarttu, johon Vekki jäi aivan kiinni. Nuuski vaan ilmaa sinne suuntaan ja yritti kokoajan pälyillä missä narttu on. Tottakai käytösruudussa oli samannäköinen noutajanarttu. Alku kokeesta meni hyvin, mutta mitä lähemmäs rata meni käytösruutua, niin koiran pasmat meni sekaisin. Lopulta sen seuraaminen oli enemmän vieressä haahuilua ja minä kokoajan potkin sitä vahingossa edestäni, kun se jätti liikkeet puolitiehen huuruilleissaan. Lopulta päädyin keskeyttämään. Tässä kokeessa ja koetilanteessa oli Vekille tosi paljon uusia asioita yhdistettynä siihen, että se oli juuri astunut nartun. Esimerkiksi ei oltu koskaan treenattu niin, että toinen koira olisi tekemässä käytösruutua. Tämän kokeen jälkeen sainkin itselleni sitten kunnon kisakammon rallytokosta pitkäksi aikaa. Niinkin pitkän kammon ettei rallytokoa kisattu keväällä tai kesällä ollenkaan, vaan vasta syksyllä :D Sieltä se ensimmäinen VOIHYV-tulos onneksi heti tulikin. Teknisestihän Vekki tekee hyvin ja ainut ongelma on nimenomaan tuossa vireeseen vaikuttavissa tekijöissä ollut. Seuraava koe oli myöhemmin syksyllä. Alla oli alkuviikon BH-koe, jossa Vekki oli ottanut malinoiksen päällensä kesken liikkeen. Mietin jaksaakohan se miten hyvin tehdä. Kuten ennenkin, niin ennen kehää koira oli skarppina, mutta kehään astuessa ja suorittaessa väsymys kuitenkin näkyi. Terävin kärki puuttui ja otettiin typeriä virheitä esimeriksi siitä, että Vekki käväisi monta kertaa väärällä seuraamispuolella käännöksissä ja muissa liikkeissä. Kaiken kruunasi sitten käytösruutu, jossa koira istui ohjaajan edessä. Ajattelin että Vekin on mukavampi istua jos pyydän sen tiiviisti ensin eteen, mutta otan sitten itse askeleen taakse jolloin sen ei tarvitse pönöttää niska kenossa montaa minuuttia. Virhe!! Valmiiksi väsynyt ja radasta vielä väsyneemmäksi tullut koira ei ymmärtänyt yhtään olevansa vielä töissä, vaan istuma-asento alkoi hiljalleen muuttua rennommaksi ja sitten taas rennommaksi. Tiesin mitä tuleman pitää ja jäädyin niin pahasti, etten muistanut yhtään mitä käytösruudussa saa tehdä koiran ohjaajana. En siis tehnyt oikeastaan mitään ja lopulta Vekki valahtikin maahan makaamaan. Kyllä sen ilmeestä näki ettei se tajunnut olevansa liikekäskyn alla, vaan enemmänkin vaan odottamassa paikallaan vapaavalintaisessa asennossa. Tämä koe kyllä vitutti ja pahasti. Oltaisiin molemmat pystytty parempaan. 

Tuon kokeen jälkeen päätin, että nyt on pistettävä paussi tälle touhulle. Homma alkoi mennä liian verenmaku suussa ja tulostavoitteellisuus edellä, vaikka tottai me aina lähdetään hakemaan hyväksyttyä tulosta. Päätin laittaa rallyn tauolle ja palailla agilityn pariin. Seuraavan kerran rallya kisattiinkin sitten tauon jälkeen viime sunnuntaina oman seuran kisoissa Ojangossa. Olin poikkeuksellisesti saanut taas kolme koiraa kisattavaksi, sillä Vekin ja Eetun lisäksi kisasinkin kämppikseni Hyrrän kanssa, koska Jennalle tulikin yllättäen hautajaiset kisapäivälle. Ja minä suostuin kisamaan, koska haasteethan on aina kivoja! 

Kisa-aamuna jännitti. En halua enää koskaan raahata neljää koiraa mukana kisapaikalla, etenkään jos taivaalta sataa loskaa ja maa on aivan märkä ja loskainen. Päädyin ottamaan kaikki koirat sisälle halliin, koska päivästä oli tulossa pitkä koska aioin jäädä talkoilemaan. Kolme erikokoista kevythäkkiä, koirien tavaroita ja neljä koiraa, niin rykelmä muistutti enemmän usean ihmisen leiriä, kuin yhden ihmisen omaisuutta :D Vekki kisasi ensin. Viritellessä ja alkulämppäillessä se oli aivan kikseissä ja ei meinannut housuissaan pysyä, mikä on kyllä ihan uutta. Kyllä sillä aina töihinmeno-moodi on päällä, mutta nyt meinasi ölistä tehdessään, kun oli niin sairaan siistiä. Rata oli hyvä, mitä nyt moodi laski aavistuksen, kun itse varmaan jäykistyin ja aloin hieman jännittämään. Kuitenkin siisti rata.... kunnes. Viimeinen liike oli saksalainen täyskäännös, jonka ohjasin ilmeisesti huonosti koska Vekki kääntyi toiseen suuntaan. Päädyin uusimaan ja palasin edelliselle kyltille. Mulle on suuri vaikeus toimia uusintatilanteissa normaalisti, vaikka sinällään niissä ei ole mitään ihmeellistä. Nytkään en keskittynyt täysin, jonka ansiosta edellisellä kyltillä luulinkin yhtäkkiä että olen väärällä kyltillä ja peruutin vielä yhden taaksepäin. Tämän ansiosta otimme hylätyn viimeisellä esteellä. Käytösruutu istuen edessä oli hyvä ja skarpimpi mitä aikaisemmat. Mutta kyllä tuntui erikoiselta, kun screenillä luki meidän kohdalla hylätty. Koko loppupäivän fiilikset menivätkin sitten laidasta laitaan, sillä seuranmestatuuskin oltaisiin saatettu ottaa hyväksytyllä tuloksella. No, taas otettiin takkiin ja nöyränä eteenpäin. Uskomatonta miten voi tällä lailla sekoilla. Mutta sain loppupäivän kuulla lohduttavia tarinoita siitä, mihin typeriin asioihin muut ovat radan hyllyttäneet ja tuli todettua että nyt oon ottanut oman läksyni rallytokon armottomuudesta kisasuorituksissa. 

Seuraavaksi oli AVO-luokka. Eetu kisasi toisena, jolloin virittely jäi vähän puolitiehen. Vekin radan epäonnistumisen jälkeen tarvitsin itse vähän pidemmän hetken hengähtää ja koota päätä, jolloin en jaksanut Eetun kanssa lämpätä ehkä tarpeeksi paljon ennen rataa. Eetulla nimittäin pärisi. Se oli kuin kiehuva kattila mennessään ja radan ulkopuolella ihmiset olivat taas kerran osoitelleet ja huikanneet kavereillensa että tulkaa kattomaan millainen corgi. Sillä oli nimittäin tekemisen meininkiä ja sain tehdä kaiken työn hillitäkseni porisevaa koiraani. Paljon kauneusvirheitä ja haukkumistakin siellä tuli keulimisen yhteydessä, jonka ansiosta lopulliset pisteet olivat säälittävät 70p. Siis tasan hyväksytty tulos. Siinä vaiheessa en tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut, sillä olisin lyönyt hanskat varmaan lopullisesti tiskiin jos oltaisiin saatu vaikka piste alle vaaditun rajan. Tänä epäonnen päivänä otettiin tämä tulos sinä mitä se olikin, eli hyväksytty tulos ja toinen kolmesta vaaditusta koulutustunnukseen. Kolmantena kisasin sitten Hyrrän kanssa ja naurettava kisapäivä sai arvoisensa lopun, kun ilmeisesti epäonnistumisten jälkeen sain kasattua itseni ja vaadin parasta mahdollista tekemistä, jolloin hyvin helposti vuotavan ja kisatilanteissa vähän hermoheikon lainakoirani kanssa teimme komeat 95p. Tuntui kyllä erittäin huvittavalta, mutta on se kiva huomata että pystyy viemään toistenkin koiria eteenpäin kisoissa!

Loppuvuosi? 

c) Sonja Löfgren

Voin paljastaa, että jos mulle annettasiin vielä pari iltaa aikaa, niin osaisin varmasti luetella kaikki loppuvuoden lähiseuduilla järjestettävät rallytoko ja tokokokeet ulkoa. Sen verran on niitä tullut tuijotettua Virkusta ja tehtyä useampi kisasuunnitelma, niin realistinen kuin sellaisia "jos ajaisin autolla tonne ja kisaisin ja sit menisin tonne ja sit kisaisin siellä"-kisahullun järjettömiä ideoita. Oon äärettömän kilpailuviettinen ja oon todella huono kestämään sitä, jos joku mun aikatauluttama asia kuten kisoissa ja luokissa eteneminen ei mene suunnitelmien mukaan. Eniten hiertää tottakai rallytoko. Eetu saattaa yrittää saada samoista kokeista viimeisen avoimen tuloksensa rallytokosta kuin Vekki, jolloin saisin sen kisatauolle treenaamaan voittajan hommia. Unski on ikävä kyllä nyt jonossa viimeisenä ja starttaa avoimessa sitten kun on sopiva tilanne.  Rallyssa oon katsonut loppuvuodelle nyt kaksi koetta, jotka menee nyt muiden kokeiden ja kisojen edelle. Oon vähän riippuvainen ja maaninen näiden kisasuunnitelmieni kanssa ja tuntuu, että asiat on hyvin huonosti ellemme onnistu saamaan RTK3 tunnusta tälle vuodelle. Armonaikaa oon antanut nyt kaverien järkipuheiden jälkeen meille nyt tammikuulle. Tälle on kyllä syynsä, sillä oman seuran tuplarallykisat ovat tammikuun lopulla ja siellä haluaisin ehdottomasti startata vain mestarissa. Katsotaan onnistutaanko vielä RTK3 keräämään tälle vuodelle. 

Nyt blogin hiljaisuuden vuoksi nyt kerrattakoon, että Vekin päälajit ovat tällä hetkellä moni muu paitsi perinteinen toko. Päätin että palataan siihen viimeistään kun Vekki on valio rallytokosta. Tapahtui kuitenkin se, että onnistuin talkoilemaan viikonlopun aikana kaksi päivää tokokokeiden parissa, jolloin into lajiin iski takaisin ja kovaa. Sen jälkeen ollaankin palauteltu hommia mieleen ja hyvinhän se paketti on kasassa ja melkeen koevalmis. Tokokokeita oon kuikuillut siis kanssa, mutta yritän nyt pidätellä itseäni että jättäisin sen ensi vuoden puolelle. Agilitya yritetään nyt kisata niin paljon kun rahatilanne sallii, sillä rutiinia vielä tarvitaan. Jokaisesta hyvästä radasta ja mahdollisesta nollasta ollaan erityisen iloisia. Agilitya kisaisin ehdottomasti joka viikonloppu, jos vaan pystyisi! Aika hyvin ollaan kyllä viime kuukaudet pystyttykin, mutta nyt täytyy saada sulaan sopuun niin rallytoko, agility ja mahdollinen tokokin kalenteriin. Voi näitä koiraharrastajan ongelmia!