sinä olet minun tuulensuoja

elämme vaikeita aikoja

t. unto

Jos Unskilta kysytään, niin tämä on ollut varmasti sen elämän kamalin kuukausi. Eikä tämä omistajallekaan mitään juhlaa ole ollut. Jonkun aikaa sitten Unto tohelsi lenkillä metsässä ja etutassun kannuskynsi katkesi juuresta saakka. Tästä selvittiin säikähdyksellä, mutta viime perjantai-iltana Unto oksensi rajusti ja varmaan koko mahalaukkunsa sisällön. Seuraavana aamuna se oli oudon apea eikä jaksanut nousta edes sohvan alta. Hieman huolissaan jätin sen kotiin työpäivän ajaksi, mutta onneksi Henna kävi katsomassa sitä ja käyttämässä Eetua juoksemassa, kiitos! Illemmalla kotiin tultua koira makasi edelleen sohvan alla eikä jaksanut tulla edes tervehtimään. Viimeinen tikki oli kun laitoin kenkiä jalkaan lähteäkseni lenkille, niin tämä laski allensa kun ei jaksanut edes pidätellä. Sitten lähdettiin päivystävälle eläinlääkärille. Lääkärissä Unski pääsi tiputukseen ja sille laitettiin nestettä niskaan kyttyräksi. Lisäksi sai pistokset suolistotulehdukseen

Hiljalleen koira alkoi tokenemaan ja voimat palautuu. Vasta viime päivinä se on alkanut olla täysin omaitsensä. Eivät ne murheet kuitenkaan tähän loppuneet, sillä toissailtana panin merkille Unskin jatkuvasti nuolevan itseään ja vinkuvan samalla. Nopealla katsomiselle huomasin sen järsineen alapäästään ihoa rikki, joka oli kipeänä. Askartelin paidastani ensihätään pöksyt ja eilen kävin ostamassa narttujen juoksupöksyt. Kalleimmat mitä koko paikasta löytyi, kun mistään ei herran puuhkahäntä mahtunut lävitse :D Nyt mennään pöksyt jalassa siihen asti, että päästään viikon sisään eläinlääkäriin. Me kun ei voitu 1-vuotis rokotuksiinkaan mennä, kun en ole voinut madottaa pahoinvoinnin ja heikon kunnon takia

Unpen sairastaessa ollaan Eetun kanssa otettu ilo irti kahdenkeskeisestä ajasta. Oon alkanut pidentää lenkkejä huomattavasti ja huomaa, että Eetun kunto päässyt repsahtamaan. Kieli pitkällä tulee perässä ja saa olla hoputtamassa. Silti on ollut ihanaa seikkailla Eetun kanssa kahdestaan ja koira menee koko lenkin ilman remmiä. Vastaantulijoiden kohdalla koira vain hetkeksi vierelle kävelemään ja taas menoksi. Näistä nautin eniten siksi, että Eetu on entinen omaitsensä kun mennään kahdestaan. Ulko-ovesta lähtiessä se hyppii ja pomppii onnesta soikeana ja ryntäilee joka suuntaan :) Parasta päästä mun kanssa kahdestaan!

Ainiin, Unski unohti mainita että eilen oli sen karmivan kuukauden kauheista kauhein päivä! Ensin tultiin hyväuskoisina kotiin, josta suoraan suihkuun pesulle. Pesun jälkeen kuivaus föönillä (yök) ja sen jälkeen ajokoneella (yök) turkki matalaksi. Tämän rääkkäyksen jälkeen vielä pöksyt (yök) jalkaan, niin viihtyi pieni koira aika tiiviisti loppuillan sohvan alla

Tänään leijonamieli alkoi olla jo sen verran voimissaan, että uskaltiin kokeilla uutta harrastusta! Aikoinaan ostin juoksuvyön Eetua ajatellen, mutta on tullut ilmeisen selväksi ettei sitä kiinnosta tällainen "pingon edelläsi sata lasissa"-touhu (agilitya ei lasketa) niin kamat ovat lojuneet kaapissa. Untolla tuntuu olevan vähän liikaakin menohaluja, joten ajattelin kokeilla. Muutenkin kakaralla on nyt päällä tuo kuspääikä, että välillä on mukamas kiltti ja tottelevainen ja sitten taas ei ole ollenkaan korvia. Canicross vaikutti siis hyvältä idealta ja tänään sitä testattiin! Kyllä muksu heti kehotuksesta piti vauhdin yllä ja juoksi suorassa linjassa mun edessä. Eetu juoksi mukana vapaana. Otettiin satunnaisia juoksupätkiä pitkin lenkkiä, mutta loppupuolella Unski ei jaksanut enää oikein kirittää edelle. Katellaan miten tää tästä edistyy!

unto 1-vuotta

Hyvää syntympäivää, Unto 1-vuotta! ♥

Vuosi sitten monet ovet olivat auki ja suunnitelmia aluillaan, mutta kuinkas kävikään kun maailmaan saapui tämä pieni jokerinaamainen pallero - no se oli sillä selvä! En voi uskoa että Unski on jo vuoden vanha, saako sitä sanoa enää pennuksi? Yhtä kuriton ja vallaton se on kuin ensimmäisenä päivänä kotonaan. Kasvattaja varoitti jo silloin: "sillä on aina pahankurinen pilke silmäkulmassa". On se kyllä silti aika ihana, pieni leijonamieli

uusi tulokas

Ponnistusvoimaa? No ehkä vähäsen.

Perjantaina vihdoin yksi suuri haave kävi toteen ja ei, tässä ei ole kyse mistään pennusta vaan materialismionnellisuudesta. Joku ehti kuitenkin jo säikähtää! Voi sitä onnen tunnetta, kun avaat ison paketin ja siinä se on: Nikon D3100! Olen jo pitkään kaavaillut uuden kameran ostoa, koska jostain syystä emme vain tule toimeen vanhan Canon 1000d kanssa. Tähän väliin voisinkin pitää surupuheen siitä, ettei yhteinen taipaleemme koskaan ollut kovin ruusuinen. Alussa en tajunnut järjestelmäkameroista mitään ja syytin kameraa kaikesta, josta minulla ei ollut käsitystäkään. Välillä aloitimme niin sanotusti puhtaalta pöydältä ja koimme ilon hetkiä, kun onnistuin saamaan ihan hyviäkin kuvia. Alamäki alkoi vain uudelleen heti seuraavan kerran, kun otin kameran esiin. Monesti päätin että perkele sinähän et ole uutta kameraa ansainnut, ennen kuin vanhalla osaat kuvata. Noh, eteen tuli myös uusi tekijä, nimittäin kouluni ja etenkin valokuvauskurssi. Tarvitsen parempilaatuisen kameran ja nyt se nököttää tuossa pöydällä. Onneksi tajuan nykyään järjestelmäkameroista enkä vain laita silmää räväyttämättä automaatille. Eli voisi sanoa, että kamera tuli aika oikealla hetkellä

Kamera saapui siis perheeni mukana, kun he tulivat viikonlopuksi Joensuuhun. Vaikka Eetu rakastaa ylikaiken treenaamista kanssani, puhelimen etsintää, radalla juoksemista tai temppujen opettelua (lue: harrastuskoiran elämää) niin ei ole tyytyväisempää koiraa, kun se teki patjoille lattialle pesän perheenjäsenien keskelle ja nukahti onnellisena. Kuvat ovat "meidän metsästä" jossa käydään lenkkeilemässä päivittäin. Alla vielä kuvia tältä päivältä, kun kuvasin pikkuveljeäni koulutehtävääni

miittiä

Jokaisessa blogissa on raportoitu ensilumen satamiseasta ja heti pian sen sulamisesta. Eetu tavalliseen tapaansa sekosi onnesta ensilumesta ja veti rallia silmät lautasen kokoisena. Unto ehti touhota takapihalla ehkä 4min ja samantien oli lumipaakkuja joka puolella. Hammasta purren päätin että nyt on aika turkin lähteä. Hassua, muilla kasvatetaan talveksi turkit ja meillä ajellaan lyhyemmäksi. No nyt on Untolla taas pikainen trimmi päällä, joka helpotti jo valtavasti

Seuraavana päivänä tulikin eläinlääkärireissu, kun huomasin että Unskin etutassun kannuskynsi vuotaa verta. Nopealla silmäyksellä katsottuna kynsi oli katkeamaisillaan juuresta asti. Päivystävä eläinlääkäri sanoi että tule samantien nopeasti ja toinen lääkäri sanoi, etteivät voi ottaa vastaan koska koira pitäisi nukuttaa. Huolesta sekaisin ajoin sitten lääkäriin päässäni mielikuvat tulevasta nukutuksesta ja muusta. Ilme oli hieman ällistynyt, kun vastassa oli maailman kyllästynein ja tylyin eläinlääkäri, joka katkaisi sormin kynnen irti. Totesi sitten että lähtekää kotiin ja katsoi kuin idioottia, kun yritin kysellä tarkempia hoito-ohjeita. No, parempi näin päin kuitenkin!

Viime viikolla nähtiin myös  Hennaa & Reaa ja sunnuntaina oli corgimiitti meidän lähellä! Paikalla oli 7 corgia joista kaksi oli cardiganeja. Sattumalta kaikki seitsemän olivat sitten uroksia, joten pientä kitkaa oli alkuun ilmassa. Pari aika provosoivaa urosta siellä olikin ja ei Eetukaan malttanut täysin hissukseen olla. Edelleen musta on hassua miten se osaa nykyään jopa pitää puoliaan eikä siedä muilta kaikenlaista käytöstä. Unski ei onneksi sanonut kenellekään mitään, vaan irvisti pari kertaa kun joku tuli liian iholle. Tämmöiset tapaamiset on mulle aina hirveän valaisevia, koska en muuten nää corgeja oikein missään. Oppii aina enemmän rotunsa käyttäytymisestä ja ymmärtää millaset piirteet ovat sieltä rodusta peräisin. Uutta miittiä onkin suunnitteilla, joten vähän aktiivisemmat piirit ovat täälläpäin kuin kotiseuduilla :)

Tänään treenattiin! Unpen kanssa perusasentoa, seisomista ja muita perusjuttuja. Myös kaukopalkkaa! Eetun kanssa edettiin seuraavalle levelille puhelimen etsinnässä. Piilotin puhelinta lattialla olevan hupparin ja housujen taskuun, josta löysi hyvin. Seuraavaksi laitoin vaatteiden viereen pienen laukun ja puhelimen sinne. Hetken haki sieltä vaatteiden seasta, mutta pian huomasi laukun. Vein sitten laukun ja repun vuorotellen eteiseen ja pyysin etsimään. Eetu osaa jo hienosti haravoida alueita järjestyksessä esim. sänky-pöytä-sohva-sohvapöytä eikä poukkoile enää puolelta toiselle niin kuin ennen. Hyvin löyti myös laukusta ja repun sivutaskusta! Loppuun vielä pari kertaa tuolin selkänojalla olevan hupparin taskusta ottamusta. Vitsi mulla on pätevä eläin!

Nyt jo mietitte, että eikö se Eetu ollut kuitenkaan miitissä mukana kun ei ole missään kuvassa. No olihan se, mutta yllä olevasta kuvasta taas näkee, miksi yleensä mietin sen jättämistä kotiin. Koirapuistossa muut temmeltää, niin tämä tyytyy syömään yksin keppiä. Meillä on koulussa lyhytelokuvan teko meneillään ja Eetulle on luultavasti luvassa pieniä roolisuorituksia :)