tänään täällä huomenna toisaalla

Poistin edellisen postauksen ja päätin kirjoittaa uudelleen

Aloitetaan vaikka agilitylla. Viimeisimmät treenit ovat menneet melko hyvin ja radat ovat olleet kivoja. Sopivasti ajateltavaa ja ohjattavaa, mutta paljon myös irtoamisia ja rallittelua. Poikkeus viime viikon treeneissä kun meno oli kokoajan vähän tahmaista. En paljoa vaivautunut ohjaamaan lähinnä taas näytin vaan, mutta en huolehtinut että koira ymmärtää. Edellisissä treeneissä radoilla oli paljon irtoamisia mm. putkiin jotka tämä poika osaa. Silti ei tahtonut sujua koska oletin koiran menevän ja jatkoin matkaani ennenkuin oli lukinnut esteen.
Huippua oli kun saatiin siirrettyä kontaktit esteille. Puomilla otti jo hyvin vaikka häiriköin ja jatkoin juosten matkaa. A:lla hieman hankalampaa kun koiralla vaikeuksia jarruttaa asentoon, mutta parani toistojen myötä

Tänään treeneissä tehtiin monia ehkä lyhyempiä ratoja monta. Paljon pyörittelyä ja sellaisia kohtia joita treeneissä ei kuulemma ennen olla tehty. Ohjaus toimi melko hyvin ja tiesin omat virheet. Kontakteilla otettiin toistoja kun raivoeläin ei malttanut pysähtyä. Suu vaahtosi vaan. Kepeille irtosi tosi kivasti ja nyt osasin antaa heti enemmän tilaa. Ilmeisesti joko osaan tai en koko treenien ajan. Jään nykyään kepeillä hieman tarkoituksella jälkeen koirasta, jotta oppii suorittamaan ne myös niin etten oo varmistamassa vieressä. Vikana vaan ettei koira tahdo ottaa enää viimeisiä välejä vaan pysähtyy odottamaan mua. Keinua pitkästä aikaa ja teki superisti! Paahto vauhdilla, mutta pysähty "odota" käskyllä nätisti ja siitä hivutti hiljaa alemmas kontaktille odottamaan

Epävirallinen flyball saatiin alulle! Aloin opettamaan Eetulle palloalustaa sheippaamalla ja innostamalla eikä menny varttiakaan kun koira osasi käydä painamassa laitetta ja kopata pallon suuhunsa. Tilan rajoitteellisuuden takia ei kyetty ottamaan vielä pallon tuomista. Innostuttiin kuitenkin Janitan kanssa treenaa enemmän ja myrskyä uhmaten mentiin takapihalle tekemään. Pieni hermoraunion mielenterveys oli taas vaikeena (pimeä, tuuli, äänet) enkä ottanut kuin pari toistoa. Pidemmältäkin matkalta onnistui hyvin!

Tokoiltu ollaan vähän. Lähinnä paikkamakuuta, luoksetuloa ja seuraamista. Paikkiksessa haastetta uuteen paikkamakuutyyliin mm. eilen ulkona pimeässä ja illalla äiti häiriköi käskyttämällä vieressä kun jätin Eetua paikkikseen. Tänään muutama kokeilu hallissa treeneissä.
Eilen kokeenomaisesti seuraaminen ja jäävät kaukopalkalla. Seuraaminen hyvä, vähän liian innokas = sähelti. Jäävissä alkoi hiljaa vikisemään josta kerran huomatin lyhyellä jäähyllä kesken liikkeen. Maahanmenossa ei malttanut kunnolla vaan jäi istumaan? Oikeasta suorituksesta palkkasin seuraamisella "vau hieno poika seuraa jes" ja vapautin palkalle. Illalla myös täydellinen minuutin paikkamakuu!

Paras uutinen on kuitenkin se, että Eetu alkaa olemaan pian omissa mitoissaan. Lähes kahden viikon aikana painoa on pudonnut -600g eli koira painaa nyt 14,2 kg. Vielä vähän pois ja ah, oon tyytyväinen! Vielä on avoimena mitä tuo koira alkaa syömään sitten jatkossa kun nää ruuat loppuu. Palataanko takaisin barfille vai mitä. Treenaaminen on niin kätevää nappulalla kun ei tarvitse huolehtia saako koira liikaa. Tosin pelkkää nappulaa en halua syöttää

ihanaa joulua!

cloudmoore milkyway moon

Nyt kun päätös on varma niin uskallan tännekin kirjoittaa. Brunon ja Essun pennut syntyivät 13.11 ja siitä asti Emmi on pitänyt mut ajantasalla pennuista. Pienten turkkien joukosta paljastuikin puolet pennuista fluffyiksi eli pitkäkarvaisiksi corgeiksi. Olen aina haaveillut fluffysta ja kaksi pojista tulisi sellaisia olemaan. Ensimmäisen kerran poikien kuvan nähtyäni olin ihan myyty "jokerinaamaiselle" pennulle. Pentujen yhdistelmä oli upea ja Brunon isä toimii lammaspaimenena Kaliforniassa mikä teki todella suuren vaikutuksen. Corgi alkuperäisessä työssään.
Aloimme sähköpostittelemaan kyseisestä uroksesta Piia-kasvattajan kanssa. Piia kertoi tällä pojalla olevan pentueen parhain luonne: avoin, reipas ja varsinainen hurmuri. Pennun ihana persoonallinen väritys ja ulkonäkö jäivät myös heti mieleen. Myös Emmi kävi pentuja katsoessa ja sanoi, että pentu vaikuttaisi todella hyvältä. Näin vähän aikaa sitten teimme päätöksen ja varasimme tämän uroksen :)

EE JMVA BALTJV-10 Caamora J-Lo Annlines Dancing With Stars
"Bruno"



(c) Meiju Moilanen

Cloudmoore Vanilla Fudge
"Essu"

Tänään pääsin pentuja katsomaan, kiitos Janitan joka lähti mukaani. Vastassa oli pieniä karvapalloja ja pentujen ominaistuoksu. Omani nähdessäni se oli rakkautta se ♥

Cloudmoore Milkyway Moon
Cloudmoore Cosmic Comet

Pallero kotiutuu tammikuussa mikä ei tunnu vieläkään todelliselta. Toivotaan että pikku-kaveri ja Eetu tulevat alusta alkaen hyvin juttuun. Näyttelyihin tällä turkilla ei pääse, mutta tavoitteellinen harrastuskoira siitä tulee. Lajeina pääasiassa toko ja agility! Näillä näkymin tämän turkista ei pitäisi tulla mitään mieletöntä, pikemminkin puoli fluffy. Parempi olisikin, sillä poika tulee jokatapauksessa hengailemaan kesät lyhyessä turkissa :)
Livenä poika oli juuri sitä mitä odotinkin ja ensimmäisenä tuli tekemään tuttavuutta. Nyt vain odotellaan luovutusta. Voi Eetu raukka ei tiedä vielä mitään tulevasta.

♥

tavoitteita

Nyt kun ollaan fiilistelty vuosi läpi niin voidaan miettiä vuoden 2011 tavoitteita. Alkuvuonna mehän elettiin melko arkista elämää ja todellinen treenaaminen alkoi tavoitteineen vasta kevään puolella

RTK1 1/3 saavutettu. Ei päästy syksyllä kokeisiin ollenkaan :(

Koiratanssissa kisaamaan joo ei päästy. Koiratanssissa en viitsi enää asettaa mitään tavoitteita: tehdään kun on motivaatiota!

Luonnetesti sitten ensivuodelle. Mikä kiire tällä edes on?

BH-koe jäi käymättä kun tokoilu meni edelle, enkä jaksanut pyydystää koepaikkaa. Tavoitteeksi ensivuodelle!

Kiva Koirakansalainen-testi ei saatukaan järjestettyä koetta :(

Parempi keskittyminen parhain saavutetuista tavoitteista! Minun pienestä riiviöstä on kasvanut kuuliainen ja nöyrä mies ♥

Kaverikoiratoimintaan mukaan juu ei, eikä tulevaisuudessakaan. Ei taida olla meidän raivopään ja herkkiksen juttu :)

Huoh, suurin osa meidän tavoitteista liittyi johonkin kokeeseen tai testiin joissa ei sitten käyty. Tyytyväinen olen silti vaikka ei mitään huiseja tavoitteita ollutkaan

Mitäs vuodelle 2012?

TK1 (jos jaksaa) TK2 VOI-tulos

RTK1 RTK2

Agilityssa epiksiä, virallisiin

BH-koe

Luonnetesti?

Viralliset kuvaukset?

Esineruutua, jälkeä, hakua ja vepeä hauskuutteluksi

Koira takaisin omiin mittoihinsa (-2 kg)

En nyt tiedä kuinka realistisia osa noista on. Testit, kuvaukset jne riippuu ihan ajankohdasta ja rahasta, mutta toivotaan että onnistuu

2011

Vuosi alkaa olla lopuillaan, joten muistellaampa mitä vuoden aikana ehtikään tapahtua

Tammikuu - Helmikuu

Tammikuulta ei ollut melkein yhtään kuvia ja helmikuultakin tosi vähän. Alkukuukausina kävimme juoksuttamassa koiria paljon ja kuvat ovatkin lähinnä lenkeiltä. Aloin itsenäisesti tutustua ihmisiin joilla oli koira ja sain uusia tuttuja

Helmikuussa kävimme paistamassa makkaraa Rapulammen laavulla ensimmäistä kertaa!
Aloitin pitämään vuodatukseen Eetun blogia.

Maaliskuu

Alkukuukaudesta käytiin yhteislenkillä, mutta sitten ei enää pahemmin liikuttukaan. Eetu alkoi ontumaan ja varomaan oikeaa takajalkaansa ja päätin pitää sen levossa muutaman päivän. Myöhemmin eläinlääkärinkään määräämä lepo ei auttanut. Pelonsekaisia tunteita kun ei ensin selvinnyt mikä koiraa vaivaa. Onneksi kyseessä oli vain nivelvenähdys. Koira meni liikuntakieltoon ja sai käydä pihalla vain tarpeillaan. Itse sairastuin ja olimme molemmat sairaslomalla kotona. Siitä tulikin idea treenata tokoa jossa liikkeet eivät rasittaisi koiran kipeää jalkaa. Maaliskuun aikana sain kipinän kunnolla tokoon, vaikka ennen vihasin kyseistä lajia

Huhtikuu

Huhtikuussa musta tuli koiratyttö! Huhtikuun kuvia selatessa alkoi väkisin hymyilyttää: koko kuukausi ihania muistoja täynnä ♥ Kuukauden alussa pidettiin Jyväskylän corgien kanssa yhteinen miitti koirapuistossa. Sosiaalisen kynnyksen ylitin kun uskaltauduin Länkipohjan mätsäriin. Mätsärissä näin ja juttelin koiratyttöjen kanssa ensimmäistä kertaa, joista on ehtinyt nyt jo tulla todella tärkeitä ystäviä. Eetun kehäkäyttäytyminen oli alussa kamalaa, mutta tsemppasi hienosti ja sijoittui SIN1 BIS4
Huhtikuussa pääsimme myös kokeilemaan uimista koirauimalassa ja tokon aktiivista treenaamista. Ensimmäisiä kertoja lähdin treenaamaan jonkun kanssa ja kävimme ahkerasti juoksuttamassa koiria Rapulammella

Toukokuu

Kevään aurinkoiset - ja ne muutkin päivät vietimme aina yhdessä koiratyttöjen kanssa treenaten, syöden ja jutellen aina iltaan asti. Koirat saivat samalla riehua keskenään niin paljon kuin tykkäsivät. Luotiin yhdessä myös facebookiin Jämsän nuoret koiraharrastajat-ryhmä jonka avulla sovittiin yhteisistä menoista. Yksi toukokuun ikimuistoisimmista päivistä olikin kun järjestettiin JNKH:n miitti Rapulammelle jossa oli yhteensä 13 koiraa. Mikä parempaa kuin istua nuotiolla syömässä makkaraa ja sipsejä. Pidettiin myös toinen Jyväskylän corgistien miitti.
Treenattiin yhä aktiivisemmin tokoa ja toukokuussa aloitettiin myös agility. Eetu oppi esteet todella nopeasti ja laji vei meidät mukanaan! Treenattiin myös tokon jatkokurssilla.
Käytiin mätsärissä ja möllitokossa.

Kesäkuu

Kesäkuun alku meni Eetun toipuessa leikkauksesta, mutta pian päästiin viettämään kesälomaa. Kuukausi menikin koiria Rapulammella päivisin uittaessa ja iltaisin kokoontumalla paistamaan makkaraa. Eetu oppi rakastamaan uimista ja saatiin paljon uusia koiratuttuja. Treenattiin paljon Eetun kanssa ja voin sanoa, että meidän suhde kyllä parani. Aloitettiin agilityn treenaaminen Jämsän Seudun Palveluskoiraharrastajien agilityryhmässä! Kokeiltiin myös hakua ryhmässä.

Enemmän kesäkuun tapahtumista

Heinäkuu

Heinäkuu oli uusien kokemusten kuukausi. Heti alkuun kävimme kokeilemassa suojelukoiratestiä ja pidemmällä kuukautta pääsimme kokeilemaan paimennusta viikonlopuksi. Päivät olivat niin kuumia, että koira sekä omistaja ottivat vähän rennommin. Treenailtiin ahkerasti tokoa ja rallytokoa sekä satunaisesti agilitya. Uimassa käytiin lähes päivittäin!

Enemmän heinäkuun tapahtumista

Elokuu

Elokuussa jatkettiin rentoa elämää silti treenaten kotona ja kavereiden kanssa. Treenailtiin viikoittain agilitya ja päivittäin tokoa. Jyväskylässä käytiin mätsäreissä ja treffaamassa tuttuja. Muistaakseni ei tapahtunut mitään erikoista paitsi kävimme ensimmäisessä tokokokeessamme. Se siitä "vihaan tokoa"-asenteesta

Syyskuu

Syyskuussa oli vihdoin kauan odotettu möllitoko. Muuten treenailtiin vain päivittäin eikä tehty mitään erikoista. Lenkkeiltiin paljon ja käytiin koirienkoulutuskentällä tokoilemassa ja aksaamassa. Eetu alkoi osoittamaan leikkauksen jälkeisiä muutoksia: lihoi ja laiskistui. Syksyn kylmetessä treenimotivaatio alkoi pikkuhiljaa hiipua

Lokakuu

Lokakuussa omistaja juhli 18-vuotis synttäreitään, vuu! Lisäksi tapahtui jotain erikoista: me lähdettiin näyttelyyn, Welsh corgien erikoisnäyttelyyn Lohjalle. Eetu pääsi esiintymään kotkoirakehään, jossa menestystä ei ikävä kyllä tullut. Lisäksi koira juhli omia 2-vuotis syntympäiviään! Aloitettiin agilityssa hallitreenit. Pidettiin kolmas Jyväskylän corgistien miitti :) Treenattiin sisällä ja satunnaisesti ulkona myös tokoa, mutta syksyn masentaessa motivaatio oli välillä olematon

Marraskuu

Marraskuussa nautittiin vielä viimeisistä keväisistä päivistä. Treenailtiin ja lenkkeiltiin Juulian kanssa lähes päivittäin, eipä ainakaan tuleva talvi masentanut kun oli hyvää seuraa. Sain maistaa elämää kahden koiran omistajana kun Otto-airedale tuli meille hoitoon viikonlopuksi. Pojat tulivat loistavasti toimeen, vaikka Eetu olikin mustis ja loukkaantui mulle verisesti :) Koin valaistumisen agilityssa ja opettelin lukemaan koiraa ja ohjaamaan paremmin. Käytiin juoksemassa nollarata Jyväskylän agilityepiksissä josta jäi tosi hyvä fiilis!

Joulukuu

Vihdoin saatiin lunta ja ulkona treenaaminen päättyi. Aloin opettamaan Eetulle kunnon kontakteja agilityyn ja muutenkin suunnittelin enemmän tavoitteita lajille. Tokoa tehtiin satunnaisesti, mutta töiden takia kisoihin eikä kokeisiin päästy. Eetun ruokintaan tuli muutoksia ja edelleen ei ole täysin varmaa mitä tuo koira alkaa syömään. Pitkästä aikaa Eetu pääsi riehumaan vanhojen kavereidensa kanssa joten pienen koiran elämä oli aika kivaa!

Kuten Reviiriin jo kirjoitin niin erittäin koiramainen vuosi on ollut. Oon tutustunut ihan mielettömiin ihmisiin ja hienoihin koiriin, josta ensimmäisistä on tullut jo todella rakkaita. Mikään ei oo hienompaa kun omistaa ihmisiä joiden kanssa voit puhua puhua ja puhua aiheesta joka oikeasti kiinnostaa ja on niinsanotusti elämäntapa. Ja ne ihmiset on vielä hurjan ihania.
Koiran kanssa harrastamisesta on tullut tärkeää ja tavoitteellista sekä Eetun kanssa elämä on kivaa. Toivotaan, että vuodesta 2012 tulee vieläkin parempi! ♥

ilman sua oon kuin paristo vailla energiaa

Päästiin kuin päästiinkin tänään treenaamaan! Tehtiin alkuun videolla olevaa hyppäriä kerran pätkissä ja kerran kokonaisena. Rengasta vedettiin yksittäisenä hetki, jotta se muistuisi koiran mieleen. Keppejä myös yksittäisenä. Toisella kerralla meni radan puhtaasti vaikka unohdin miten se meni yhdessä kohdassa. Pakko mainita, että juoksen ihan idiootin näkösesti ja tolleen oudosti. En yleensä juokse noin tyhmästi :D

Radan jälkeen tehtiin vain yksittäisenä pieniä juttuja mm. kontaktia laatikolla, keppejä ja niistopersjättöä. Pienissä jutuissa palkkasin ruualla, muuten koko treenit villasukalla. Siistiä miten se roikkuu villasukassa ihan raivolla ja loikkaa samantien kiinni! Tykkään.

Mun pää on ihan sekaisin ton koiran ruokinnan kanssa. Äiti osti nyt säkin Royan Canin Light ruokaa jota alettais antamaan tolle 50/50% Sterilised ruuan kanssa. Samalla osti sit kokeiluun säkin James Willbeloved light/senior ruokaa. En oo ikinä kuullutkaan tai nähnyt mitään kyseiseltä merkiltä. Lukiessa kommentteja merkistä totesin sen syöttämisen saada jäävän yhteen pussiin. Barffiin tekisi mieli vaihtaa takaisin ja pitää joku kevyt nappula rinnalla. Keitettyä riisiä voisi myös alkaa antamaan ruuan seassa.

päämäärätöntä elämää ei olekaan

Jes, ollaan saatu motivaatio takaisin!

Sunnuntaina käytiin juoksuttamassa koiria pitkästä aikaa Janitan ja Elisan kanssa. Eetu tapasi puolen vuoden jälkeen kaksi lempityttöään Tara-sakemannin ja Tuikku-nöffin. Molempien jaloissa piti kokoajan touhottaa ja pyöriä. Edellisenä yönä satanut lumi saattoi vaikuttaa pienen koiran onnellisuuskäyriin myös.
Tänään Eetu sai omanlaisistaan seuraa kun Siru toi corginsa Ullan ja Iitun leikkimään. Tytöt toivat tuliaiseksi Eetulle vaaleanpunaisen sydänluun aaw. Viime kerralla koirien kemiat eivät oikein kohdanneet eivätkä täydellisesti nytkään. Välillä tytöt olivat Eetusta innoissaan ja välillä antoivat kunnolla turpaan. Eetu raukka ihan hidas verrattuna narttuihin

Eilenillalla tapahtui jotain odottamatonta: mulle iski innostus suunnitella meidän koiratanssi koreokrafia valmiiksi! Tänään päivällä sain sen lopulliseen versioonsa ja sain sovitettua liikkeet musiikkiin. Treenatessa koira toimi kivasti eikä hermostunut, vaikka suunnittelin esitystä samalla. Nyt vain harjoitellaan niin, että koko esitys menee sulavasti. Harmi että keksin tän just nyt kun ulkona sataa lunta

Tänään oli ne treenit! Varustauduin sitruunapullolla ja riepuleluilla.

Lämmittelyssä oli pätkiä yllä olevasta radasta, joten koirille oli jotakin tuttua oikeaa rataa tehtäessä. Lähdössä ja sinne mennessä koira oli innokas, mutta rauhallinen. Kaitsu sanoikin radan jälkeen, että tää oli Eetun parhain lähtötilanne tähän mennessä. Oma asenne oli ollut jo radalle mennessä sellainen kylmän viileä ja johdonmukainen. Yleensä Eetu kiehuu jo lähtöön mennessä ja kiskoo hihnassa jolloin itekin oon jo hermostuneempi.
Alku meni ok tosin lennätti ensimmäisen riman samantien alas. Mietin 5-10 esteille montaa tekniikkaa, mutta päädyin ohjaamaan koiran 5-hypyn yli ja luottaen koiraan persjätöllä vaihdoin puolta. Koira tuli hyvin mukana! Renkaan takaakierto jännitti Eetun rengasepävarmuuden takia, mutta teki taitavasti. Pysähdyin palkkaamaan tästä, mutta tajusin ettei mulla ollu kuin lelu mukana. 9-esteen takaakiertoon tein persjätön kun koira oli lukinnut esteen. Tässä tuli ongelma kun menin kokoajan koiran eteen enkä ottanut tarpeeksi askelia sivulle. Toistin ja sain suunnilleen toimimaan, mutta oli nipinnapin että koira tajus tulla oikealle puolelle. Takaakierrot meni puhtaasti koko treenien ajan, kiitos Lotan neuvojen! Loppusuora oli loistava, pääs itekin kunnolla juoksee!

Toinen rata oli ihan paras! Pelkkää juoksentelua ja muutama tiukka kohta, jotka ei tuntunut vaikeilta. Olisin voinut ottaa Eetun 3-hypyltä vastaan, mutta tiesin että tollasella suoralla alkaa taas rimat kopsumaan kun koira kiirehtii. Tajusin jatkaa eteenpäin koiran lukitessa kolmosen niin en törmännyt koiraan. 5-hypyn näyttö oli huono ja koira meni ekalla ohi. Lotan radalla oli samanlainen putkikulma kuin tällä radalla joten tiesin mistä juosta. Silti koira jäi sekuniksi pyörimään putken suulle kun haki missä mää oon. Kepeillä jätti yhden välistä joten palattiin alkuun. Koira kuumeni tästä mielettömästi. Onneksi taikapullo oli mukana ja sumautus naamaan viilenti sopivasti. Loppu oli siisti kun sai pinkoo ihan täysillä koiran kanssa :)

Viimeisenä pyöritystä. Mietin alkuun ensin niistoa. 5-6 hypyille ajattelin ensin takaaleikkausta, mutta Kaitsu sanoi poispäintyöntö toimisi myös. Halusin opetella sitä koska koiran ottaminen tolleen tosi likeelle kesken rataa on musta hankalaa. Päätin kokeilla alkuun ja loppuunkin tota. Eetu valui lähdöstä ja jouduin palauttamaan takaisin. Sitten istuikin ihan hiljaa ja odotti nätisti lupaa. Poispäin työnnöt onnistui ihan kivasti!

Yleisesti treenit oli parhaimmat pitkään aikaan. Ohjaaja toimi, koira toimi. Mun ja koiran päät pysyi molemmat kasassa ja keskittyi olennaiseen. Mun edestä ohjaus on kuulemma hyvää, mutta edelleen viiton kädellä suoraan sivuille vaikka pitäisi viittoa etuviistoon. Kuulemma tää homma alkaa pikkuhiljaa tulemaan multa selkärangasta ja paranemaan kokoajan. Mitä enemmän tekee niin opin kokoajan paremmaks :) Pullon avulla uskon, että toi komentelu saadaan loppumaan kokonaan. Lelu (= sukka ja lapanen) oli ainoa palkkaus koko treenien aikana! Hullu raivoeläin iski lapaseen kiinni radan jälkeen täysillä - ei enää ruokapalkkaa!

PS Sinulle on saapunut paketti: treeniliivi!

lotan treenit

Ohjelmassa oli tänään Lotta Vuorelan agilitytreenit. Kokonaista rataa en jaksanut piirtää kun tehtiin vain muutamaa kohtaa, mutta niistä erikseen piirros ja video.
Käytiin itseksemme läpi rataa noin 15min ja sitten porukalla mietittiin vaihtoehtoja. Aika rohkeasti mietin puolenvaihtoja ja persjättöjä mitä en normaaleissa treeneissä oikein ikinä vaivaidu tekemään. Muutamaa kohtaa muutinkin vielä Lotan ideoiden jälkeen.

Ensimmäisellä vuorolla tehtiin alun kahta kohtaa. Kokeilin 1 ja 2 esteille ensin vain Eetun heittämistä yli ja takaaleikkausta kolmosella. Saatiin tämä heti toimimaan, mutta halusin oppia myös Lotan tyylin eli ottaa koira valmiina kakkosella ja siitä niistolla. Niistoa sitten treenittiin kun koira irtosi hypyn jälkeen hassusti vasemmalle vaikka olin oikealla siivekkeellä ja katsoin koiraa heti sen hypättyä. Kuitenkin palkkauksella alkoi kääntyä mun suuntaan esteeltä ja saatiin tää onnistumaan! Eetu ei innostunut yhtään fleecenarusta toistojen palkkauksessa :( Täytyy alkaa aina ottaa mukaan sukka tai lapanen.

Toinen kohta mitä toistettiin pari kertaa oli 6-hypyltä putkeen laittaminen ja sen jälkeinen. Melko samanlainen kohtahan meillä oli viimeksi Hennan treeneissä jossa takaaleikkasin ja Henna opetti mulle persjätön. Tässäkin ajattelin vain lähettää sen putkeen, mutta olisin ollut niin myöhässä eikä toivookaan ehtiä ottamaan nätisti vastaan. Siispä tehtiin persjättö siihen. Aika mukavasti sain sen heti toimimaan ja oli kiva kun luotti siihen et koira osaa tulla perässä putkeen ilman et jää odottelemaan :)

Toisella kerralla jatkettiin suoran putken jälkeisestä. Olin taas norsu enkä osannut ohjata hyvin takaakierrolle >:( Ärsyttää kun tietää, että vois antaa itestään paljon enemmänkin irti ja silti on tollainen lahna. Lotta samantien kysyikin osaako Eetu takaakierron. Kyllähän tuo osaa, mutta lähinnä silleen "jes se meni sen"-tyyliin. Otettiin sitten namialusta ja Lotta laittoi sen siivekkeen viereen. Lähetin koiran alustalle ja tarkoitus oli ottaa se siivekkeen takaa hypyn kautta niinkuin oikeasti takaakierrossa. Eetu vaan ei meinannu tajuta tulla sieltä hypyn kautta ollenkaan. Taas saa syyttää itseään surkeasta ohjauksesta.
Opin ohjaamaan takaakierrot kuitenkin paljon paremmin. Ennen yritin aina kädellä saada koiran kiertämään takaa, mutta nyt tajusin että jalka pitää ottaa mukaan. Koira tajuaa heti kiertää kun askel siivekkeen reunaa kohti kertoo mistä pitää tulla.
Ärsyttää kyllä vähän julkaista tämä video, koska näytän korkeintaan masentuneelta. Tollaiselta hissukalta jota ei muka kiinnostais ollenkaan. Putkeen ohjaaminen on ihan olematonta, mutta Eetu irtoo putkeen niin hyvin niin paljoa tarvitse sitä sinne laittaakaan :) Silti ärsyttää! Kuitenkin olin ihan täysillä mukana!

Lotalta sain vinkin tuohon Eetun komentamiseen ja raivoamiseen radalla. Otan sitruunatiivistepullon ja laimennan vähän nestettä. Radalla suihkautan siitä naamaan jos tulee komentamaan. Tulee taatusti toimimaan! Ja jos ei niin lähen hallista menemään hetkeksi ja jätän koiran "mä en tee sun kaa kun sä oot tollainen"-tyyliin :)
Videolla näkyy miten Lotta piti Eetusta kiinni sillä aikaa kun kävin ohjausta itsekseni läpi. Oli niin rentouttavaa ja hiljaista. Oikeasti pystyi miettimään ja ajattelemaan ja sitten tekemään onnistuneesti!

Ensiviikon treenien muistilista:

- hyvä lelu mukaan (koko treenit lelupalkalla)
- palkkaa lähtöön, vapautus ja uudelleen
- panosta ohjaukseen ja suoritukseen 100%
- taukojen aikana koira hallintaan, sumauta jos komentaa

- häkissä käyttäytyminen = vettä päähän jos haukkuu muiden ollessa radalla

PS Lisäsin alempaan postaukseen videon Eetun avoimen kaukoista! Tsek!

raivopää

Päivitetään nyt sitten niin sunnuntaina voidaan omistaa kokonainen postaus Lotan valmennukselle ja nyt kirjotetaan muusta.

Tiistaina Eetu pääsi pitkästä aikaa hierottavaksi. Epäilin etenkin selän ja ehkä niskan olevan jumissa. Pelotti myös oikean takajalan tilanne oireilun takia. Niska ja eturaajat olivat ok. Selässä pientä tiukuutta, mutta myötäytyi nopeasti joten ei ollut pahasti jumissa. Selän ja lantion yhtymäkohdassa oleva kalvo (johon monet lihakset kiinnittyvät) oli aika jumissa. Kaikista ikävin ja odotetuin oli kuitenkin samassa nivelvenähdyksen kokeneessa raajassa. Lihas oli aivan jumissa eikä myöntäillyt millään vaikka Mirva kuinka paljon lämmitti. Koira taisi hieman aristaakin sitä. Kerroin Mirvalle aavistukseni Eetun seuraamisen poikituksen suhteen, että johtuisiko se niskan kipeydestä. Niskassa ei kuitenkaan ollut mitään ja Mirva epäili sen johtuvan tuosta takajalasta. Kuulemma jos koira poikittaa niin se ei kävele kuin kolmella uralla ja näin ei käytä kunnolla juuri tätä nivelvenähdyksen jalkaa. Onneksi sekin saatiin kuitenkin hierottua. Sain venyttelyohjeita ja tikapuuharjoituksia täytyy tehdä säännöllisesti. Hyvä että tajusin käyttää hierottavana tai muuten jalka olis voinut mennä vielä pahempaan kuntoon.

Torstaina Kaitsu eikä Henna ollut paikalla joten Ilona veti meille treenit. Olin taas vaihteeksi anellut keppi- ja putkikulmia ja Ilona otti sen huomioon. En jaksanut piirtää ratoja, mutta alkuun tehtiin yllättävän hankalaa rataa. Radassa oli pituus hankalassa kulmassa johon Eetu ei meinannut irrota ensin millään. Oma ohjauksenikin oli ihan surkeaa.
Koiralla oli mieletön draivi taas päällä ja ensimmäisillä kepeillä se vaan puhisi ja puski eteenpäin. Ei ihme, että ei tullut ihan puhtaat kepit loppuun asti kun koiralla vähän tuli hännän alla. Eetu haki treenien aikana kepit kuitenkin tosi hyvin, mutta heti sisäänmenon jälkeen ei jatkanut pujottelua jos olin liian kaukana. Pysähtyi katsomaan taakseen missä mää oon. Ajattelin puuttua ja opettaa nyt niistä itsenäisemmät, että koira katsois pujotellessaan suoraan eteenpäin eikä seurais mua ollenkaan.
Muutenkin koira oli taas levoton eikä pää riittänyt kuuntelemaan tai keskittymään ollenkaan. Istumaan laitettua bongahti vieterinä samantien ylös. Niimpä tietyssä kohdasssa treenejä taas mulla meni keskittyminen kokonaan enkä jaksanut yhtään ton riehumista ja otin sen monta kertaa syliini vaan rauhoittumaan.
Rengas alkaa onnistumaan taas ja otin sitä radalla ja yksittäisenä.

Laittakaa äänet pois

Tällaisesta melko helposta keppikulmasta tulikin hankala kun koira nosti kierrokset ensimmäisten hyppyjen suoralla. Etenkin kun menin ottamaan sen kepeille jo vastaan. En tajua miks kumartelen kun laitan sen tonne putkeen. Kuitenkin irtoaa kymmenen kertaa paremmin putkeen kuin ees meinaisi mennä puomille. Luulin ettei irtois noin helposti samantien toiseen putkeen niin jäin taas ihailemaan koiraa enkä tajunnut vaihtaa puolta tota loppusuoraa varten. Palkkasin koiran kuitenkin heti renkaan jälkeen. Renkaankin ohjaan tosi säälittävästi. Haluun olla elävöivä ohjaaja!

Tokoa ollaan tehty silleen vähäsen. Satunaisesti jotain ja kerran käytiin treenimässä kentällä. Silloin tosin otin vaan muutaman stopin, seuraamisen (ei poikittanut enää) ja noudon. Noutoon lainasin Juulian isompaa kapulaa jonka Eetu palautti sairaan hienosti! Kapula oli sen verran tuhti pienen koiran suuhun niin ei voinut pyöritellä ollenkaan :D Isompi kapula ostoslistalle.
Ollaan jumppailtu myös voittajan kaukoja. Alkaa menemään kokoajan paremmin :) Videolla tän illan treenit:

 Eetun avoimen kaukot klik!

tokoiluu

Tänään lähdettiin vähän extempore (taidetaan lähteä aina vähän extempore) Kana-areenalle tokoilemaan. Evie oli vuokrannut hallin tuttunsa kanssa ja mentiin mekin sitten Juulian kanssa mukaan kun autonkin sain.
Suunnitelmana oli treenata paljon avoimen juttuja jotta nään vaikuttaako halli koirassa liikkeiden suorituksessa.

Tokohalli sijaitsee meidän agihallin vieressä joten koira nosti pihalla heti kierrokset kattoon kun luuli, että pääsee agittamaan. Ei yhtään tehnyt mieli livahtaa salaa halliin: agilty on vaan kivempaa kuin toko!
Sisällä hallissa Eetu oli vähän levoton ja haukkui kokoajan. En tiedä johtuko siitä, että kuvitteli mahdollisesti vielä pääsevänsä esteille.

Aloitettiin treenit jäävillä. Ensin maahanmenoa jossa ennakoi ensimmäisen toiston. Noin 10 askeleen jälkeen meinasi mennä maahan, mutta jatkoi kuitenkin seuraamista. En ikinä laske askeliani jäävissä, mutta ilmeisesti tietty välimatka on jäänyt koiralle takaraivoon. Seuraavat toistot parempia (tein erilaisilla matkoilla) ja kokeilin kerran ilman vihjesanaa jolloin teki myös hyvin. Videolla ei mene puhtaasti hissinä alas, mutta yleensä tekee kyllä mielestäni paremmin?

Sitten seisomista. Seisominen on ollut yleensä se epävarmempi liike joka oli myös tänään. Vihjesanoista huolimatta koira meni suoraan maahan. Uusilla yrityksillä sanoin vihjesanat vielä selkeämmin ja lopulta otin vartaloavun mukaan. Vartaloapu auttoi ja koira tajusi mitä siltä pyydetään. Naksuttelin seisomisesta vähän aikaa

Seuraaminen takapalkalla. Eläin vähän nosti kierrokset kun vietiin takapalkka (broileripullaa = parasta ikinä) odottamaan. Seuraamisessa sit yllätys oli niin innoissaan, että edisti ja poikitti ja jouduin kokoajan jarruttelemaan että hakis oikeelle paikalle takaisin. Imutin vähän aikaa niin alkoi rauhoittumaan ja normaali seuraamispaikka löytyi. Myöhemmin Evie liikkuroi meille seuraamisen joka meni paremmin.
Tuo poikittaminen alkaa olemaan yleistä. Välillä painaa ärsyttävästi pohjetta vasten pää kenossa. Keksin juuri, että voisiko syy olla niskan jumittaminen? Toivottavasti.

Luoksetulossa alkuun läpijuoksu pitkältä matkalta ja tuli raivolla. Niin siistiä, että tohon koiraan on saatu taas vauhtia! En osaa kuvitella miten se silloin joskus hölkkäs vaan luokse ihan masentuneena luoksetulossa? Seuraavaksi stopin kokeilu lyhyeltä matkalta, toimi hyvin. Uskalsin ottaa pitkältä matkalta ja "pysähtyi kuin seinään" heti käskyn kuultuaan. Olin niin ylpee!! Käsky voittaa käsimerkin 6-0. Vielä koemaisesti pysäytys merkille ja loppuun yksi läpijuoksu

Kaukoja lähinnä kokeenomaisesti. Vapautus takapalkalle välillä istumisesta, välillä koko sarjasta. Viimeisillä toistoilla Juulia wnb-liikkuroi ja seisoi Eetun takana, mutta koira ei ottanut häiriötä

Noutoa kaksi toistoa lähinnä nähdäkseni ottaako häiriötä hallista. Lähtee laukalla kapulalle ja ottaa hyvin, mutta palauttaessa vähän löysä ote edelleen

Paikkista lopuksi. Tätä odotin eniten jotta pääsin ottamaan pää-käskyn mukaan. Laitoin Eetun reunaan ettei ottaisi mitään häiriötä toisista jotta olisi tarkoituksella helpompi harjoitus. Kävin 3-4 kertaa kokeeomaisen matkan päässä ja seisoin eri pituisia aikoja, kävin pari kertaa piilossa sekä palasin koiran vierelle kokeilemassa pitääkö pään maassa myös mun palatessa. Palkkasin välissä jotta ei turhautuisi ja nostaisi päätä. Yhdessä vaiheessa laitoin paikkaistumaan hetkeksi kun kävin hakemassa lisää ruokaa. Yllättävän varmasti pysyi istumassa kun olin varma, että valahtaa taatusti alas. Paikkaistumisiakin olis hyvä treenata aina välillä huvikseen.

Treenien välillä pidettiin monta taukoa.

Luin Tavoitteena huippukoira-kirjasta, että niiden koirien jotka tykkäävät jauhaa lelujaan pitäisi antaa pureskella niitä palkkauksen jälkeen niin kauan kuin haluavat. Tai no ainakin hetken ja kehua vieressä. Eetu alkaa aina jauhamaan vinkupalloaan oikein nautinnolla niin aloin sitten tekemään kirjan ohjeiden mukaan. Nyt sitten pallon heitettyäni annan sen mässytellä pallolla ja kehun.

Treenien jälkeen käytiin lenkillä ja Eetu ja Soolo pääsivät vihdoin leikkimään keskenään! Ne ovat tulleet aina keskenään toimeen ja olleet parhaimpia kavereita heti tavattuaan. Pojat vetivätkin hirveetä rallia ja painivat söpösti. Kotiin päästyä ehdittiin hetki levätä kun lähdin lenkille toisella koiraporukalla. Nyt koiruus onkin ihan rätti ja nukkuu mun sängyssä.

Lauantaina päätin että nyt on niiden mahakarvojen vuoro. Saksin mahdollisimman lyhyeksi ja joo ei niillä tassukarvasaksilla mitään kaunista jälkeä saa. Vois sanoa, että Eetulla on nyt pottatukka mahassaan. Mutta jo seuraavan lenkin jälkeen sai huokaista onnesta kun mahan sai yhdellä pyyhkäisyllä puhtaaksi!

Sain Eetulle onneksi hierojan tiistaille niin nähdään onko koirassa jumeja. Alku vuoden nivelvenähdyksen kokenut jalka on alkanut oireilemaan taas samanlailla mm. ei laske kunnolla painoa niin toivotaan että kyse olisi vain pienistä jumeista

EDIT/ Ajattelin laittaa Eetun toivomaan joulupukilta Berran fleecetaluntinta, mutta en voinut vastustaa kiusausta ja laitoin sen tilaukseen! Jos se treeniliivikin kohta tulisi :)

me sateenkaarta kaduilla jahdataan

 

Henna piti tämän päivän treenit ja tehtiin kahta erilaista rataa
Ratapohjaa katsoessa fiilistelin että jee nyt rallitellaan, mutta rataan tutustuessa paljastuivatkin  käännökset ja ohjauskuviot jota radalla tulisi olemaan. Ensimmäisellä radalla olisi ollut puomi ja keinu joita me ei tehty. Alun 1-3 hyppyjen kuvittelin olevan sairaan helppo irtoaminen ja niin se olikin, mutta viimeistään kolmoshypyllä tajusin että nyt oon myöhässä ja koira tuli syliin. Sain jotenkin heitettyä pussiin ja juoksin ottamaan kepeille vastaan. Kepit teki hyvin!
Pätkäistiin rata tässä vaiheessa.
Putken suulta aita takaakiertona joka olikin vaikea. Rata meni oikeastaan muuten hyvin, mutta Hennan neuvojen mukaan olisin voinut ohjata alussa ja tuolta putkelta takaakierron erilailla. En muista ohjauksen nimeä, mutta otin tavallaan koiran oikealle kädelle vastaan taakakierto hypyltä enkä saanut peruuttaa ollenkaan. Mulle vaikeita on tollaset jossa joudun ottamaan koiran tosi lähelle vastaan. Harjoittelin pari kertaa ja sain suunnilleen onnistumaan, mutta en ilmeisesti suostunut luopumaan peruutusaskelistani. Tulee turvallinen olo kun tietää ettei koira tule käsille.
(kotona askartelin Eetun hajonneesta tennispallosta ruokapallon. leikkasin palloon viillon josta saa laitettua ruokaa sisään. kotona Eetu oli ihan liekeissä tästä, mutta treeneissä ei kelvannut palkaksi)

Toinen rata olikin paljon vaikeampi. Alun hypyt olivat taas ongelmana, mutta onneksi ehdin seurata miten Henna neuvoi muita ja tiesin suunnilleen miten ohjata. Kepeille irtosi muistaakseni hyvin tosin lopetti liian aikaisin. Tämä ongelma oli myös muilla. Henna neuvoi, että koira pitäisi opettaa pujottelemaan myös seinää ja tyhjyyttä päin jotta tällaisesta ei tulisi ongelma. Pussista putkeen tein ensin takaaleikkauksena, mutta Henna kehotti tekemään persjättönä. Muutenkin mun täytyy oppia vaihtamaan takaaleikkaukset persjättöihin. Harjoittelin sitten persjättöä ja lopun takaakiertoa kahdella eri tyylillä vähän aikaa

Pää oli vähällä taas hajota siihen haukkumisen määrään. En pysty kuuntelemaan yhtään palautetta tai ohjeita kun Eetu huutaa ja hyppii jaloissa. Enkä osaa johdonmukaisesti komentaa vaan välillä huudan, pidän käskyn alla tai pidän sen suuta kiinni. Käskyn alla ei pysy ollenkaan kun yritin laittaa paikkaistumaan tai -makaamaan vaan nousee samantien. Useasti käyn lopulta painamassa sen perseen sinne lattiaan, mutta ei se siellä kauaa pysy.
Toistojen välillä syötin koiraa jatkuvasti ja jos mokasin niin enemmän ruokaa vaan suuhun. Viimeisten palautteiden aikana syötin koiraa kokoajan niin oli mukavan hiljaista. Joidenkin toistojen kohdalla koira oli niin kiihtynyt ettei suostunut edes syömään. En kuitenkaan päästänyt radalle ennenkuin suostui syömään koska radalle ei tosiaan mennä jos ollaan niin kiihtyneitä ettei ruokaa kykene enää ottamaan. Kun söi niin jatkettiin. Sanonko vielä kerran: syödä?

Mun täytyis olla paljon määrätietoisempi ton koiran kanssa. Täytyisi päättää keino jolla saan sen hiljaiseksi ja pysymään aloillaan kesken radan. Lelut pois suljetaan kokonaan ja ainoa vaihtoehto taitaa olla ruoka. Nappulaa liukuhihnalta suuhun vain niin ei ainakaan ehdi pahemmin haukkua

Sunnuntaina 4.joulukuuta mennään sitten Lotta Vuorelan koulutukseen jota odotetaan mielenkiinnolla.
Punnitsin Eetun toissapäivänä ja painoi 15,6 kg, mikä pullukka! Ei voi kuin unelmoida ajasta jolloin se oli ihana solakka teinipoika. Missä se +2 kg sitten tuossa koirassa on onkin toinen kysymys?

Etutassujen kynnet ovat menneet tosi pahaan kuntoon. Yhtenä päivänä olivat vuotaneet verta jonka jälkeen päätin että joko ostetaan tossut tai asfaltilla ei enää kävellä. Mustissa&Mirrissä myytiin tossuja, mutta kaikki olivat liian isoja tai pitkiä. Ei sillä en muutenkaan tykkää, että koirille joutuu pukemaan yhtään mitään joten ei haittaa. Ostettiin kuitenkin pari vauvojen sukkia, mutta nekään eivät pysy jalassa. Kuljetaan siis lähinnä metsässä ennenkuin lumet tulee. Eilen leikkasin Eetun tassukarvat ihan lyhyeksi jotta kosteus ei jää muhimaan anturoiden väliin. Seuraavaksi vuorossa mahakarvat joita joudun nyt joka lenkin jälkeen pesemään kun maha on täynnä kuraa ja hiekkaa. Voisi sanoa, että tää ei ole se meidän vuodenaikamme.

kontaktivideo

Pientä päivitystä vielä tämän päivän treeneistä. Laatikkokontakteja ollaan noin viikko opeteltu ja hyvältä alkaa vaikuttamaan. Asentoa on sheipattu päivittäin laatikolla ja koira osaa tarjota sitä jo itsenäisemmin. Tänään aloin vahvistamaan eri puolia ja sitä, että koira hakee laatikolle itse vaikka olisin takana. En uskaltanut vielä ottaa käskyä mukaan, jotta ei luule että on oikein rynniä vain kupille. Kuitenkin lopussa uskalsin ottaa kuusi toistoa niin, että annoin koiran hakea itsenäisesti laatikolle ja sanoin käskyn sen ollessa laatikon päällä. Näin toivottavasti alkaa yhdistää käskyn asentoon

Treeneissä kokeilin harjoitella erilaisella laatikolla joka oli paljon matalempi kuin oma. Tämä vaikutti koiraan eikä se osannut yhdistää asioita toisiinsa. Muutaman toiston jälkeen tajusi mistä on kyse ja alkoi tarjoamaan taas yhtä hienosti kuin kotona. Yhteen asiaan täytyy kuitenkin puuttua: nyt oon naksauttanut silloin kun koira on selkeästi pysähtynyt ja koira naksun kuultuaan kääntää salamana katseen muhun. Oon tästä kehunut ja vapauttanut palkalle. Oikeasti koira ei vissiin saisi tuijottaa omistajaa vaan katsoa eteenpäin. Pelottaa mitä seuraa kun yritän lähteä tätä karsimaan.

Treeneissä tehtiin muutamaa erilaista rataa joista kahdessa sai juosta täysillä ja yhdessä treenattiin pyöritystä. En tehnyt kontaktiesteitä joten Kaitsu laittoi meille puomin sivuun tilalle pussin. Kiirettä piti kun juostiin ensin melko suoralinjaisesti aitoja, välissä putki josta muutama vino aita ja sieltä pitkä suora jonka aikana vain pussi. Juoksin ainakin kunnolla. Renkaaseen ei meinannut alussa mennä taas millään, mutta onneksi tajusin helpottaa samantien. Toisella radalla ei mennyt millään ja koiralla paloi kiinni. Oma keskittyminen meni täysin ja jumitettiin renkaalla. Onneksi sain sen siitä lopulta läpi. Ennen viimeistä rataa kävin ottamassa renkaan pari kertaa yksittäisenä eikä ollut mitään ongelmaa. Tämä ilmeisesti auttoi koska radan aikana Eetu teki renkaan puhtaasti!

kun kaikki mitä saan, saa lisää janoamaan

Iso kiitos Evien isille, joka lähti meille tänään kuskiksi!
Päästiin vihdoin pitkästä aikaa agilityepiksiin. Ensimmäisen kerran juostiin toukokuussa Keuruulla jossa ei oikein osattu. Ollaan kuitenkin kehitytty paljon sen jälkeen ja oli hyvä päästä näkemään missä oikein mennään

Alkuperäisenä suunnitelmana oli käydä juoksemassa vain mölliluokassa. Ilmoittauduin viimeisenä ja käänteisesti oltiin vuorossa ensimmäisenä. Rata oli melko yksinkertainen ja juuri sellainen jossa me osataan. Juoksua, suoraa ja putkiin irtoamisia. Rataan tutustuessa huomasin monien valssaavan putken jälkeen, mutta itse en jaksanu rynnätä kiireellä ottamaan koiraa kunnolla vastaan ja varmistamaan, että irtoaa vielä aidalle. Niimpä vaihdoin puolta vasta Eetun ollessa A:lla mikä toimi hyvin. Puomilta putkeen irtosi hieman huonosti mikä johtuu siitä, että olin jo alkamassa valssaamaan liian aikaisin. Kieltoa ei onneksi tullut. Yleisesti meni hyvin!

Olin jo ilmottaitunut mölliradan uusintaan joten päätin käydä juoksemassa sen. Halusin yrittää vielä puhtaampaa rataa. Ei olisi pitänyt, sillä toisella startilla kopsui rima alussa ja lopussa ja irtosi kyseiseen putkeen vielä huonommin. Sain ensimmäisestä radasta kehuja tuntemattomiltakin ihmisiltä eli ilmeisesti meni hyvin :)

Möllien mini 0 vp -13.68s 2.sija!

Päätin ilmoittaa koiran myös 1.luokkaan. Suunnittelin ohjauksen jo paperilta enkä muuttanut suunnitelmia rataan tutustuessakaan. Takaa leikkaus toimii meillä hienosti niin mitäs turhia valssaamaan. Ensimmäinen startti meni muuten puhtaasti, mutta puomille kiivetessä luiskahti alas. Jäin vaan hölmistyneenä kattomaan, että minne se koira hävis. Alussa mietin pitkään kuinka kauas uskallan mennä ottamaan vastaan jotta koira varmasti hyppää pituuden kunnolla. 3-este ei tuottanut ongelmia kun muistin huutaa TÄSSÄ-käskyn heti koiran ponnistaessa. Monilla kaatui rata siihen, että koirat irtosivat viereisille kepeille. Epäilin että kepeillä meille tulis jotain häikkää, vaikka sanoinkin että toi on melko helppo keppikulma meille. Olin yllättynyt miten hyvin se meni kepeille ja teki puhtaasti!

Ennen toista starttia Eetusta alkoi näkyä lievää väsymystä ja toivoin että sen pää pysyy kasassa. Olin valmistautunut jo ensimmäisen riman tiputukseen ja muihin tyhmiin virheisiin kun koira alkaa olla väsynyt. Kuitenkin eläin suoritti taas puhtaasti aina renkaalle asti josta meni läpi. Tiedän ajatelleeni alitajunnassa sekunin ajan "eikä" sillä meni ohi myös seuraavasta esteestä muurista. Eli epäonnistumisen tunne näkyy heti seuraavalla esteellä. Loppu meni puhtaasti paitsi myöhemmin videota katsoessa huomasin, että ilmeisesti ei ottanut puomin alastulokontaktia.

On tyytyväinen fiilis! Treeneissä tällaisella radalla oltais kaaduttu jo monta kertaa, mutta ehkä pieni jännitys sai keskittymään ohjaukseen 100%. Rengas on ehdottomasti se mitä nyt aletaan muistelemaan. Kävin itseasiassa yks päivä kentällä treenaamassa rengasta ja siellä teki loistavasti. Joku nyt hämää koiraa etenkin hallin ohuessa renkaassa ja ilmeisesti hieman hämäsi tälläkin renkaalla. Keppejä voisin alkaa opettaa hieman omatoimisimmaksi koska nyt vauhti hiipuu siksi koska ei kato suoraan eteenpäin. Namikuppi avuksi hetkeksi?
Tuli hirvee into päästä kisaamaan lisää. Ehkä ne viralliset on edessäpäin ensi vuoden alussa maybe?

tekniikkaa

Eetu on kuvottava. Tänään metsässä jäi jonnekin ja kutsuessani juoksi täysillä luokse. Ehdin jo ajatella että "vau, tästä kyllä palkkaan", mutta toisin kävi kun näin missä kunnossa koira oli. Yltäpäältä ihmisen paskassa. Selkä täynnä tavaraa ja rintakarvat ihan moskassa. Tuoksu oli ihastuttava. No ei siinä koiran komensin samantien kotiin päin ja pihalla sumutin puutarhaletkulla pahimmat pois. Sisällä pesin kaksi kertaa shampoota säästelemättä

Tänään oli omatoimitreenit. Olin ilmoittanut jo aiemmin tytöille, että haluan tehdä keppejä, kontakteja ja jotain pientä ohjausta. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat kontaktien osalta ja ehdotin, että tekisimme hyppärien kaltaista rataa. Kotona piirsin kaksi vaihtoehtoa joista rakensimme toisen suunnilleen samanlaiseksi. Lämmittelyrataan sain kepeille menon putkesta. Ensimmäisellä yrityksellä en osannut ohjata koiraa kunnolla ja tuli sellainen "töks" sisäänmeno. Toisella kerralla meni paremmin. Muuten rata oli aika suoraa juoksua. Probleema ilmeni renkaalla josta juoksi kaksi kertaa sivusta. Oliko sille pakko nyt tulla joku rengaskammo? Laitoin istumaan renkaan taakse ja kutsuin näyttäen selkeästi rengasta niin tuli oikeasta välistä.

Toiseksi radaksi suunniteltiin vähän erilainen rata. Evie keksi tehdä avoimen keppikulman jollaista vähän toivoinkin. Evie vakuutteli sen olevan todella vaikea monille koirille. Rata jatkui kepeiltä puomille, mutta koska en kontakteja tehnyt niin yritin soveltaa jotain muuta. Päädyin kuitenkin lopettamaan kepeille koska ei ole pakko ottaa pidempää niinkuin ihana Evie valaisi!
Lähetin siis vaan alussa putkeen ja sieltä kepeille. Ensimmäisellä yrityksellä meni täydellisesti! Otettiin muutama toisto uudelleen ja mukaan alkuun hyppy. Toimii!

Loppuun piti ottaa joku juoksentelurata, mutta päätin harjoitella pelkkää A:n kontaktia erikseen. Alkuun oli hankalaa jarrata koiran vauhti ja saada vielä suorilta maahan, mutta toistojen jälkeen alkoi tulemaan. Eetu alkoi hiljentää jo reilusti alastulossa ja pysähtelikin. Tosi rauhassa laskeutui alas ja olisi jäänyt 2on2off-asentoonkin tarvittaessa. Harkinnassa siis opettaa ne A:llekin.

Eetulle oli varattu eläinlääkäri huomiseksi kynsien takia. Ovat verestäneet pahasti ja kuluneet ihan vinoon. Sain kuitenkin juuri tietää, että corgeille normaalia. Syy on tassujen laahaaminen jota itsekin epäilin. Typerät lyhyet tassut

tänään meillä on hyviä uutisia

Tänään sisäinen materialisti ja välineurheilijani pääsi taas valloilleen kun ostin juoksu- ja hiihtovaljassetin. Oon sellaisten hankkimista kyllä harkinnut vähän aikaa. Aikeissa olisi ainakin talvella vedättää Eetua luistellessa ja ensikesänä samaa voisi kokeilla rullaluistimilla. Täytyy opiskella ensin aiheesta enemmän.

Kotona oli pakko päästä testaamaan uutta ostosta ja lähdettiin pururadalle lenkille. Alku oli kunnon säätöä kun koira käveli vierellä eikä tajunnut edessä kävelyn ideaa. Muutaman kerran lähti hyvin ravaamaan edelle josta kehuin. Saatiin pidempiäkin onnistuneita pätkiä! Etenkin matka kotiinpäin meni varsin mallikkaasti.
Illalla lähdettiin toiselle harjoittelukerralle Himokselle pururadalle. Alku taas hoputtamista "menemenemene" mutta siitä se taas lähti. Nyt mentiin jo pitkiä matkoja! Ikävä kyllä tiedän tän innostuksen laantuvan alle viikossa, mutta nyt on ainakin välineet talvea varten

(c) Viivi Saarikko

Tokoiltu ollaan lähinnä sisällä. Eilen katsoin äidin kanssa meille muutamat kokeet jonne mennään. Nyt oon taas sitä mieltä, että haetaan ne loput ykköset alosta. Pohdin ja tulin siihen tulokseen, että ei se estä meitä avoa treenaamasta. Ainoastaan hyppyä ei voida ottaa, jotta muistaa seistä hypyn jälkeen. Luoksetulon pysäytys onnistuu käskyn vahvistamisella ja kiertämisellä. Ja tietenkin läpijuoksun vahvistamisella. Alon kokeiden sivussa viilataan avo täydelliseksi ja koevalmiiksi!

Sisällä keskitytään yksityiskohtiin. Kapulan pito-ote alkaa olemaan taas parempi joten siirryttiin kapula suussa liikkumiseen. Sivulla pyörimistä, pieneltä matkalta sivulle tuloa jne. Ote pysyy eikä kapula enää pyöri suussa niin paljoa. Tajusin eilen, että paikkamakuun pään maassa pito ei tule itsestään ja alettiin tätä vahvistamaan. Tein pieniä piilopaikkiksia niin, että Eetulla oli pään pito-käsky päällä. Hienosti pysyi :)
Kaukoja ollaan myös tehty

(c) Ilona Karjalainen

Hyvät uutiset koskee etenkin agilitya: kontaktiprobleema on ratkaistu! Päätin, että puomille ja keinulle tulee 2on2offit. Näille koiran on helppo pysähtyä ja se helpottaa mua suuresti. A:n kontakti on ollut oikeastaan ongelmana miten alan tekemään sitä tämän pitkäselkäisen kanssa. Kysyin neuvoa Kaitsulta ja Hennalta joilta sain uudenlaisen taktiikan. Eli alan käskemään Eetun aina maahan heti A:lta tulon jälkeen. Eli tulevaisuudessa koira tietää, että A:n jälkeen tulee aina maahanmeno ja alkaa hiljentämään vauhtia alastulossa. Kisoissa tulee siis hidastamaan, mutta siellä en käske koiraa maahan vaan eläin tekee tavallaan juoksarit. Uskon että tää tulee toimimaan Eetulle hyvin!
Puomin ja keinun kontakteihin alan käyttämään laatikkotekniikkaa. Onneksi äiti ei ehtinyt heittää pois laatikostostani repimää laatikkoa koska se sopi täydellisesti tähän :D Iltaruualla asetin siis laatikon lattialle ja sheippasin siihen reagoimisesta. Ensin naksutin pelkästä katseesta laatikkoon. Eetu maailman lutusin. Oon sheipannut sille paljon pään laittamista maahan, jotta se alkais tulemaan itsestään. No tämä tarjosi sitä tietty heti ja asetti päänsä laatikon päälle ja makoili siinä kuikuillen mua "mami teenhän oikein". Pian alkoi tarjoamaan laatikon koskemista tassuilla ja siitä hetken päästä etutassuille nousemista laatikon päälle. Eetulle ei ole tullut hirveästi sheippailtua ja oli niin siistiä nähdä kuinka sillä selvästi aivot raksutti. Kesti hetken ennenkuin oivalsi kokeilla nostaa kolmannenkin tassun laatikon päälle. Tätä toimintoa saikin aina odotella kun paimenkoiralla ei heti hoksottanut mistä sitä palkattiin. Selvästi alkoi myös väsymään joten otin vain muutaman toiston kun seisoi jo kunnolla laatikon päällä ja lopetettiin. Uskon että tästäkin tulee superi juttu!

Btw leikkauksesta on nyt kulunut puoli vuotta ja ajattelin tehdä joku päivä tarkemman analyysin siitä mikä on mielestäni erilaista nykyään jne!