29 heinäkuuta 2013

onni on terve koira

Täällä ollaan vieläkin vähän huojennuksesta ja onnesta sekaisin. Eetulla piti olla virallinen kuvautus täällä Joensuussa viime keskiviikkona, mutta aamulla lääkäri soitti ja sanoi joutuvansa peruuttamaan ajan. Hammasta purren sitten ilmoitin, ettei lääkärin ehdottamat "pääsisittekö vaikka huomenna" meille käyneet, koska oltiin varauduttu nimenomaan sovittuun päivämäärään. Lisäksi olin menossa koirien kanssa viikonloppuna Keski-Suomeen. Onneksi äiti kuitenkin soitti Jyväskylään ja saimme sinne perjantaille kuvausajan. Perjantaiaamuna lähdettiinkin ajamaan mielettömän lämpimänä päivänä kohti Jyväskylää. Lääkärinä toimi sama mies, joka muutama vuosi sitten otti Eetulta sydänultran. Kuvaus kesti todella vähän aikaa ja pian pääsimmekin katsomaan tuloksia. Menin katsomaan kuvia lähinnä sellaisella "toivotaan pahinta, niin ei tule ikäviä yllätyksiä"-asenteella. Aloitettiin selästä, joka oli muuten terve mutta pientä skolioosia löytyi. Lääkäri näytti kuvista, miten muutama nikama menee erilailla kuin normaalisti. Varmisteltiin varmaan viisi kertaa että tuleeko tämä vaikuttamaan koiran elämään tai pitääkö meidän ennakoida jotakin. Kuulemma ei ole syytä huoleen eikä lievä skolioosi tule näkymään koiran elämässä. Sitten siirryttiin lonkkiin, jossa lääkäri muistutti että ne ovat corgilla hieman poikkeavat muihin koiriin verrattuna. Ihmetteli itsekin, että miksi corgit saavat aina lonkissa hieman anteeksi. Arvioi ne suunnilleen C/C, mutta sanoi että yleensä tulevat aina parempina takaisin mitä hän on arvioinut. Viimeisenä kyynärät, joissa ei mitään ihmeellistä ja hyvältä näyttivät. Sitten olikin lopputuomion aika, kun kysyttiin voidaanko aktiivista harrastamista etenkin agilityssa jatkaa ja sieltä näytettiin vihreää valoa. Mitään syytä huoleen ei ole ja voidaan kuulemma antaa mennä vaan, kunhan muistan pitää koiran fyysisesta kunnosta huolta. Ihana uutinen oli myös se, että nivelrikosta ei ollut tietoakaan ja lääkärin mukaan sitä ei saata tulla ollenkaan, jos jatketaan ehkäisevien lääkkeiden syöttämistä ja jatketaan samaan malliin. Mikä helpotus!


Niimpä Eetu jatkaa ryhmätreeneissä omalla paikallaan ja Unski pääsee harjoittelemaan rauhassa peruasioita erikseen. Eetun kanssa otetaan nyt ihan uusi asenne treenaamiseen: aletaan ihan oikeasti tehdä tavoitteellisesti asioita ja lopettaa tämä paikoillaan junnailu. Kisakalenteria tullaan täyttämään paljon, jotta saataan se kauan kadoksissa ollut kisarutiini päälle. Tuntuu niin huikealta, että olin jo valmiiksi lyönyt hanskat tiskiin ja sitten saankin tietää, että kaikki on itseasiassa vasta edessäpäin - ehkä meistä kuullaankin vielä!

Sitten pyytäisin palvelusta kaikilta lukijoiltamme ja tänne eksyneiltä: Unski on mukana Seiskan Hurtein hauva-finalisteissa ja olisi ihana, jos viitsisitte käydä antamassa äänenne! Äänestämään pääsee tästä linkistä

21 heinäkuuta 2013

satanen lasissa


Lähdettiin ottamaan ilo irti omatoimisesta treenivuorosta ja treenaamaan keskenämme. Eetun kanssa halusin tehdä jotakin mukavaa rataa, jossa koira saisi rallitella mutta piti pysyä kuulolla muutamassa kohdassa. Rallittelun yhteydessä oli joka radalla kepit, jotka meni joka kerta nappiin. En tajua keskityinkö itse vain niin hyvin, etten mennyt sorkkimaan siihen väliin ollenkaan vai keskittyikö koira itse noin hyvin. Annoin sen taas lenkittää melkoisesti ennenkuin käskytin kepeille, jotta olisi koiralle helpompaa ja vältettäisiin väärään väliin hakeminen. Rallittelufiilis näkyi kyllä koirasta siinä vaiheessa, kun suorasta putkesta piti kääntyä oikeaan päähän, vaikka vasen olikin vastustamattomana suoraan linjalla. Muutaman kerran Eetu ampuikin onnellisena väärään päähän, tosin olisi itsekin pitänyt ottaa se tiukemmin hallintaan ensimmäisillä kerroilla. Rimatkaan eivät näissä treeneissä kopsuneet juuri ollenkaan, vaikka tehtiin monessa kohtaa tuota 4 hypyn suoraa, jossa Eetu lähtee yleensä kirittämään ja rimat sanoo kops. Lopuksi Eetu sai vielä irtoilla tuollaisella estesuoralla, jossa itse käskytin vain radan keskellä. Tässäkin kepit taittui upeasti ilman mitään erikoisapuja! Meillä ei ole oikeasti sataan vuoteen ollut näin hyvä treenejä: tänään vaan kaikki toimi. En tiedä johtuiko se siitä, että hommia ei tehty hammasta purren, vaan oikeasti hyvällä ja ehkä haikeallakin fiiliksellä. Olen lukenut nyt useammasta corgista, joiden agilityura on nyt tyssännyt terveysongelmiin enkä haluaisi kuulua tähän sakkiin. Minun onneni on, että vaikka agility jäisikin pois niin meillä on vielä vaikka mitä lajeja, joita voidaan tehdä. Eetulle kelpaa kaikki, missä se pääsee tositoimiin!



No, Unskin the agilitylupauksenkin kanssa tehtiin vaikka mitä. Alkuun 2-4 hypyn suoraa, jossa oli loppupalkka valmiina. Irtosi hyvin, vaikka itse jäin ensimmäiselle esteelle käskyttämään. Välillä Unskilla lähti homma vähän lapasesta ja se alkoi irtoilemaan esteille miten sattuu, mutta en voinut kuin lähinnä nauraa. Lisättiin vielä hyppyjen perään mutkaputki ja suora putki, joissa ei ongelmaa. Myöhemmin tehtiin vielä irtoamistreeniä, jossa laitoin hyppyjä ja putken 0-muodostelmaan. Alkuun olin melko lähellä hyppyjä ja varmistelin, että Unski osaa hakea niitä. Vähitellen lisäsin välimatkaa siivekkeisiin ja koira itse irtosi suorittamaan hypyt. Lopuksi vielä yksittäisenä rengasta ja A:ta. Rengasta Unski on tehnyt viimeksi ollessaan aika pieni, joten se vaati paljon muistuttelua. Oikeasta renkaasta Unski ei halunnut mennä millään, vaan sujahti kokoajan välistä tai renkaan alta. Laitettiin paino renkaan alle esteeksi, mutta ei auttanut. Otin sitten irtorenkaan ja tehtiin sillä jonkun aikaa niin, että aluksi itse pidin rengasta ja sitten poikaystävä. Tämän jälkeen oikeakaan rengas ei pelottanut enää yhtään. A:ta tehtiin vain muutama toisto muistutteluna ja ai että, se tarjosi 2on2offia ihan itse!

19 heinäkuuta 2013

mun on pakko pureskella tää, vaik tää on liian sitkeetä


Jee, me treenataan taas seurassa! Mehän edustettiin Pohjois-Karjalan Seurakoiria jo Joensuun kotikisoissa keväällä, vaikka ei oltu seuran alaisena ikinä treenattu. Nyt meillä on oikeus treenatakin seuralla ja mitä en voi uskoa todeksi: ryhmäpaikka! Voi sitä onnea, kun sain eilen asiasta kuulla ja päässä alkoivat heti pyöriä tulevat treenit ja ratapiirrokset. Mutta ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa. Sillä me odottelemme Eetun virallisia kuvauksia ja tuomiota, tullaanko edes hallin esteitä koskaan kuluttamaan. Kuinka ironista.

Tänään meillä olikin jo ekat ryhmätreenit. Eetun kanssa päätettiin vetää kaasu pohjassa ja rallitella sydämen kyllyydestä - olkoon sitten viimeinen kerta tai ei. Alkuun juostiin kevyt putki-aita-rallittelu, jotta koira saisi päästää turhat höyryt ulos. Tehtiin sen jälkeen rataa, joka tosin me tehtiin osissa koska halusin keskittyä yksityiskohtiin. Kepeille tehtiin suorilta heti meille melko haastava kulma, jossa oli suora putki ja kepit vierekkäin. Suoralta putkelta piti kääntää koira kepeille, eikä päästää sitä edessä houkuttelevaan ansaputkeen. Annoin Eetun valua vähän matkaa putkesta tultuaan, jotta sain suoristettua sitä hieman kepeille. Jos olisin suoraan alkanut vääntämään putkesta oikeaan keppiväliin niin ei olisi taatusti mennyt. Kokeiltiin myös vaikeaa avokulmaa, jolloin Eetu haki toistuvasti väärään väliin. Ekassa välissä oli apuna ohjuri, joka hämmensi Eetua: yritti joko hypätä koko välin ylitse tai hyppäsi vain ohjurin ylitse. Saatiin kuitenkin onnistumaankin yksittäisenä! Oli maailman parasta päästä oman agiltyformulan kanssa radalle, koska se toimii kuin ajatus. Nyt vain toivon, että kuvauksissa ei ilmenisi mitään vakavaa, vaan saataisiin jatkaa


Tosiaan, jos kävisi niin että Eetun kanssa ei saataisi enää agilitya tehdä, niin Unski ottaa ryhmäpaikan täytettäväkseen. Etenkin pitkän tauon jälkeen pikkukettu oli vähän jäässä ja päätin tehdä vain jotain todella helppoa. Niin Unski pääsikin kruisaamaan yhden aita-aita-putki suoran ja se oli siinä. Oli sillä mieletön draivi päällä ja perusasentoon haki niin innokkaasti. Toivotaan että omatoimitreeneissä päästäisiin senkin kanssa keskittymään enemmän tekniikkaan ja yksityiskohtiin. Tosin kyllä se tänäänkin muisti samantien miten tullaan takaakiertoon, eli kyllä ne opetetut asiat pikkuketun päässä ovat. Tänään Unski on tehnyt olkkaritreeninä perusasennossa pyörimistä, eli takapään käyttöä. Toimi tosi hyvin! Tehtiin myös peruasennosta maahanmenoa ja sieltä sivulle nousemista. Myös muutaman askeleen seuraamista ja kontakti sekä paikka pysyi hyvin. Aivan loistava pikkukettu! Tämmöiset treenipäivät Unskin kanssa saa miettimään, että ehkä pitäisi koittaa vaan nitistää siitä vähän enemmän joka kerralla ja saada näin tuloksia. Toisaalta agilitytreeneissä se päätti kerran karata treenien lopuksi, eli paljon on vielä tehtävää. Toivottavasti päästäisiin nyt agilityssa eteenpäin, kun hallilla voidaan käydä itseksemme. Käveltiin tänään sinne ja huomasin, että matkaan menee ehkä 10min. Näin saadaan lämppä- ja jäähylenkit ihan itsestään :) 

18 heinäkuuta 2013

treenimuistiota

Kirjoitellaampa vähän ylös viime treeneistä, jotta pysyn itsekin ajantasalla missä mennään! Ollaan käyty lähinnä keskenämme koirien kanssa, mutta ollaan saatu myös seuraa Annasta ja koirista, jolloin päästiin välillä toisellekin treenikentälle pelleilemään


Ruutu ehkä parhaimmalla mallilla kokonaan "uusista" liikkeistä. Yhdissä treeneissä päätin ottaa pidemmillä matkoilla, jolloin kaukopalkka olisi ruudussa ja koiran tarvitsisi vain osata hakea ruutuun syömään palkka. Unohdin kuitenkin kaukopalkka-kupin kotiin, mutta typeränä päätin silti kokeilla ja laittaa vain palkan maahan ruudun keskelle. En tiedä miksi edes yritin, koska se ei vain toimi Eetulla. Eetulla tulee olla selkeä alusta tai kuppi, jolle sen tulee juosta ja syödä siitä palkka. Palkan syötyään se tietää, että treeni jatkuu kun kuppi on tyhjä. Nyt se jäi haistelemaan maata "ooo onkohan täällä vielä jossakin lisää lihapullaa??" ja minä närkästyneenä huutelin, että jokohan nuuskiminen riittäisi jo. Onneksi saatiin muutama hyvä irtoaminen ilman kaukopalkkaakin ja kävin palkkaamassa ruudussa. Pientä ongelmaa on ollut siinä, ettei Eetu malttaisi pysyä paikoillaan siihen asti että kävelen palkkaamaan sen ruutuun. Kärsimättömänä siirtelee tassujaan tai nousee makuulta. Tänään muistin ottaa kaukokupin mukaan, jotta päästäisiin välimatkassa eteenpäin. Otin tarkoituksella tosi pienen kupin, jotta ongelmaksi ei tulisi koiran perseily jos se ei näekään heti onko ruudussa palkka valmiina vai ei. Ulkona kuitenkin tuuli ja pienempi kuppi lähti lentoon, joten jouduin vaihtamaan järeään metallikulhoon :D Hyvin haki kauempaakin joka kerta ja teki muutenkin loistavasti, mutta perkele kun se ei pysynyt siellä merkkien sisällä ollenkaan! "Stop"-käskyn jälkeen koira valui ihan kamalasti ja hivuttautui takaisinpäin, vaikka tiesi varmasti että pitää pysyä aloillaan. Ymmärsin tämän käytöksen jotenkin niillä toistoilla, jolloin otin kupin ruudusta pois. Silloin Eetu tietää, että palkka tulee minulta ja tietenkin yrittää lipsua nopeammin sitä hakemaan. Onneksi saatiin myös tosi hyviä toistoja, jolloin koira oli kokoajan kuulolla ja stoppasi hyvin! Tehtiin myös toistoja, jossa en pyöräytä sitä selkäni takaa, vaan suoraan sivulta ruutuun eikä mitään ongelmaa. Aikaisemmissa treeneissä ollaan tehty myös ruudusta seuraamaan tulemista, eikä niissä ole ollut hankaluuksia



Luoksetuloa tehtiin tänään takapalkalla muutama toisto. Palkkasin ensimmäisellä toistolla pelkästä stopista, koska oli superhyvä. Sitten muutama luoksetulo stopilla ja maahanmenolla, joissa molemmat niin hienoja

Istumisessa saisi onnistumisprosentti kasvaa huimasti. Välillä koira tekee niin hyviä istumisia ja välillä se tarjoaa varmana maahanmenoa. Tänään saatiin onneksi muutama onnistunut istuminen, jossa koira näytti oikeasti tajuavan mitä siltä pyydetään. Lisää peruutustreeniä ja ehkä takapalkka?

Kaukot olkkaritreeninä sujuneet hyvin. Ollaan kerran tehty takapalkalla muutaman vaihdon sarjoja, joissa kuitenkin pidän apukättä lähellä. Välillä meinaa alkaa possuilla, mutta kun tajuaa että oikeasti täytyy keskittyä nätteihin vaihtoihin niin sujuu paremmin. Toisella kerralla uskalsin taas kasvattaa välimatkaa ja Eetu teki hyviä vaihtoja. Olen ottanut koiran eteen satunnaisesti jonkin esteen, jotta se ei pääsisi liikkumaan eteenpäin. Hyvin "kunnioittaa" estettä ja tekee puhtaasti. Uskokaa tai älkää, mutta tällä hetkellä kaukojen treenaaminen on oikeasti kivaa, koska koira ei pahemmin sikaile ja siksi mullakin pysyy pää kasassa

Tunnari, tuo ihana kysymysmerkki. Ei muuta kerrottavaa, kuin että aloitettiin ihan alusta. "Oma"-käskystä Eetu kiihtyy liikaa ja keskittyy liikaa kapuloihin. Ollaan tehty tätä nyt vähän ajan sisään vähän eri variaatioilla, mutta nyt alkaa oma tapa muodostua. Aloitettiin tosiaan ihan puhtaalta pöydältä: lattialla kasa vieraita kapuloita ja niiden ympärillä nameja. Huomasin että namien täytyy olla sen verran isoja, että Eetu havaitsee ne kunnolla tai se kiihtyy liikaa: "AAAA ETITÄÄNKÖ ME SIIS TÄÄLTÄ JOTAKIN??". Tätä vain niin, että koira menee rauhassa kapuloille, syö rauhassa kapuloiden ympäriltä ja tulee pois. Heti kapuloille mennessä Eetun vire on kyllä laskenut tosi hyvin, kun alkaa heti syödä nappuloita. Luulin että tämä tapa olisi Eetulle huono, koska se ei yleensä syö noin nätisti jos on ruoka on "etsittävä". Tänään uskalsin edetä pidemmälle ja hajustin yhden kapuloista. Kaikki tehtiin tavallisesti: namit kapuloiden ympärillä, koira kapuloille ja syömään namit. Tämän jälkeen se katsoi mua hetken kysyvästi, sitten laski päänsä, haisteli hetken ja koski omaa kapulaa!!!!! Tällainen toisto uudelleen ja taas merkkasi oman ja mikä parasta - rauhassa ja keskittyneesti! Ei säheltänyt tai kiihtynyt yhtään, vaan keskittyi!


Unski on tehnyt vaihtelevasti enemmän tai vähemmän treeneissä. Yhdissä treeneissä otin sen tekemään hömppäillen ruutua, mutta heti ensimmäisellä toistolla se päätti kusta ruutumerkkiin jonka jälkeen ei tarvinnutkaan enää jatkaa. On kyllä ihana alkaa huomata jo ne merkit, kun sillä on oikeasti sellainen päivä ettei kannata treenata vaikka mieli tekisi. Olkkaritreeninä Unski on pyörinyt korokkeella ja tehnyt helppoja juttuja harjoitellen takapalkkausta. Istumista, maahanmenoa, seisomista ja erinäisiä temppuja joko lyhyinä sarjoina tai yksitellen ja takapalkka. Tänään treeneissä taas kaukopalkkaa, jossa ensin sivulle tuloa. Unski on tosi pahasti kiinni namikädessä ja se lakkaa heti yrittämästä kunnolla, jos näkee ettei kädessä ole namia. Muutaman kerran sainkin vääntää, että sain sen oikeasti tulemaan kunnolla sivulle vaikkei namikättä ollut. Joka kerran jälkeen se sai kuitenkin palkaksi juosta namikupille, jolloin pikkuketun päässä alkoikin raksuttaa. Äkkiä siitä olikin kivaa tulla peruasentoon, koska tiesi mitä sen jälkeen on odotettavissa. Tehtiin myös molempia jääviä näin ja joka asento tuli oikein :)

Olen taas saanut huomata, miten erilaiset nuo haukut onkaan treenata. Yhtenä iltana Eetu sai ensin hömppäillä tokojuttuja ja sen jälkeen Unto aloitti opinnot kosketusalustan kanssa. Ja voi kuinka se olikin vaikeaa pikkuketusta. Piti helpottaa tosi monta kertaa, että sain sen edes yrittämään kokeilla voisiko kosketusalusta olla se oikea ratkaisu. Joka toiston välissä se jäi istuskelemaan ja tuijottamaan mua vähän kysymysmerkkinä, josta Eetu puolestaan sekosi koska "MINÄ TIEDÄN MITÄ SE HALUU MINÄ TIÄN SAANKO NÄYTTÄÄÄÄ!!". Tänään hömppäiltiin vielä olkkarissa molempien koirien kanssa ja Unski sai jatkaa kosketusalustatreeniä. Ekojen toistojen jälkeen Unto alkoi juosta alustalle aina vähän nopeammin, mutta edelleen sen naamalla oli sellainen hömppäilme :D Unskin kanssa tullaan tosiaankin keskittymään tällaiseen hauskanpitoon ja helppoihin asioihin jatkossakin!



Eetulla oli vielä niin mielettömästi draivia päällä, että oli pakko vielä opettaa sille uusi temppu treenien päätteeksi. Lennosta palattiin yhteen temppulistalla pitkään lojuneen ("tän joskus vielä opetan sille") temppuun, eli lelujen keräämiseen. Ei muuta kuin tyhjä koppa ja lelu eteen ja viemään hommaa eteenpäin. Ei tässäkään projektissa mennyt viittä minuuttia kauemmin, niin Eetu osasi hakea pyynnöstä lelun ja tuoda sen edessä olevaani koppaan

Mitäs muuta? Me eletään nyt jänniä aikoja, koska varasin Eetulle viimein ajan virallisiin kuvauksiin. Sitten nähdään mitä sieltä koiran kropasta löytyy ja miltä tulevaisuus näyttää, toivotaan niin parasta!

09 heinäkuuta 2013

ja kun timatti putoo taas, haluun niistä jokaisen tallettaa


Eilen käytiin pitämässä kevyet treenit koirien kanssa ja poikaystävä oli videoimassa. Eetun kanssa aloitettiin jo tuttuun tapaan ruudulla, jotta varmasti olisi intoa ja energiaa juosta sinne neliön keskelle. Alkuun Eetu oli ihan kamala: se ei irronnut mihinkään, räksytti vain jaloissa ja hyppi päin jalkoja. Muutamaan kertaan kyykistyin sen viereen ja käskin sen nousta syliini, mikä meillä toimii siis rauhoituskeinona. Jos Eetulla on kierrokset ihan väärässä suunnassa, niin se ei malta pysyä sylissäni vaan säheltää ja haukkuu. Sitten kun koira malttaa vain olla, niin jatketaan. Tämän keskustelun jälkeen koira alkoikin toimia paljon paremmin ja saatiin monta täydellistä suoritusta! Ai että miten hyvin se jo juoksee ruutuun ja hidasti vasta käskyn saatuaan. Maahanmenokin otettiin mukaan, joka toimi hyvin! Lisäksi tehtiin luoksetuloja, seuraamista ja jäävää. Jälkimmäiset olivat melko kamalaa katsottavaa, koska Eetu ei millään jäänyt istumaan jäävässä ja seuraamisessa käännöksissä alisuoritti ihan kympillä. Luoksetulossa ei näköjään jaksanut millään seisoa, koska valahti kokoajan istumaan. Lopulta otin käsimerkin seisomiseen mukaan, jotta koiralla alkaisi raksuttaa ettei nyt ihan mene oikein. Kyllä ne oikeat asennot alkoi lopulta löytyä

Kotona ollaan tehty kaukojen vaihtoja ihan kivoilla tuloksilla. Eilen namipalkalla tekniikkaa ja sattumalta myöhemmin tennispallohöntsäilyn yhteydessä. Viskoin ylienergiselle corgieläimelle tennispalloa ja pyysin ennen heittoa jotakin vaihtoa. Ei vitsi miten päheesti teki maahan-istu vaihdon, kun oli niin korkea vire. Hyppäsi istumaan suorilta ilman etutassujen liikuttamista ollenkaan, tiedättekö sillein bortsutyylisesti!


EDIT/ Videoon tuli vahingossa pätkä myös meidän seuraamisesta, joka oli tänään ihan surkuhupaisaa. Koira alisuoritti käännökset oikein kunnolla ja mun ilmeestäkin näkee, ettei nyt tehdä ihan niinkuin ollaan opetettu :D Pätkä on tullut vahingossa videolle mukaan, hups

Sitten pikkuketun treeneistä: Unski oli niin hieno! Tehtiin luoksetuloja, jääviä ja perusasentoja. Luoksetuloissa tuli vauhdilla ja uskalsin viimeisellä toistolla ja ottaa sen suoraan peruasentoon vauhdista. Yhdellä toistolla olin juuri heittänyt sille namin ja Unski jäi seisomaan pällistelemään että hetkonen menikö jotain nyt ohite. Istui kuitenkin vaikka käskin kaukaa, hyvä. Jäävät meni hyvin, vähän hassuun asentoon se jää seisoessaan mutta ei haittaa :D


Treenien loputtua pakkasin tavaroita treenireppuun ja tutkin mitä kaikkea siellä onkaan. Sattumalta käteeni osui narupallo ja mielessäni totesin, että eipä tälläkään taida mitään tehdä. Joskus tuli Eetulle se ostettua, mutta tuo tykkää mielummin pelkistä tennispalloista tai rättileluista. Huvikseni kuitenkin viskasin sen koirille ja kuinkas kävikään: Unto rrrrrakastui siihen! Juoksi onnellisena lelu suussa ja tapporavisteli sitä. Otin sitten lelun käteen ja ei vitsi miten se syttyi leikkimään ja roikkui lelussa ihan tosissaan. Tietämättömille siis tiedoksi, että me ollaan vähän aina painittu probleeman kanssa nimeltä leikkiongelma. Unto ei oikein syty mistään tarpeeksi ja se lopettaa leikkisen yleensä alkuhuuman jälkeen. Tämä narupallo oli kuitenkin Unskista sairaan siisti ja se jaksoi pitkään riekkua mun kanssa. Sen jälkeen lelu laitettiin turvallisesti reppuun piiloon odottelemaan seuraavia treenejä. Sitä ennen laitoin kuitenkin poikaystävän narupallon päähän ja otin kuvia todisteiksi. Kattokaa miten hurja kettu!

Eetulle puolestaan viskottiin tennispalloa, vaikka olenkin vähän vastaan koiran ja ihmisen pallonoutoleikkejä huvittelun kannalta. Eetu kyllä jaksaisi hakea pallon vaikka maailman loppuun asti, kunhan joku heittäisi sen uudestaan heti sen jälkeen. Näitä kuvia katsoessa tulee kyllä oikeasti hyvä mieli: ihana löytää vihdoin joku mikä saa oikeasti pikkuketun liekkeihin. Tehtiin jopa yksi luoksetulo, jossa palkkana koira sai juosta leluun kiinni ja hyvin kelpasi. Liian usein ajattelen vieläkin että "ei Eetukaan siitä tykkää, tuskin Unskikaan", vaikka Unski voi rakastaa ihan helposti narupalloja vaikka kuuhun ja takaisin, vaikka Eetu ei niistä välittäisikään



"heitä pliis heitä, heitä heitä tää mulle!11"


05 heinäkuuta 2013

voihan pojat


... minkä teitte, olitte niin päteviä! Tiedättekö sen tunteen, kun lähdette hetken mielijohteesta treenaamaan ja ne treenit ovatkin ihan loistavat? Tänään kävi niin. Pääsin illalla vasta klo 21.00 töistä ja kotona koirat odottivat onnellisina. Teki mieli päästä vielä ulos, joten treenireppu selkään ja kentälle. Heti hiekkakentälle astuessamme viereisestä pensaasta ponkaisi jänis pakoon, tosin se jäi vielä pällistelemään kentän keskelle. Molemmat piskit olisivat taatusti antaneet pupujussille kyytiä, ikävä kyllä sattuivat olemaan tukevasti hihnassa. Eetu palautui taas nopeasti, mutta Unski viihdytti itseään vielä pitkään tuijottamalla maanisesti pusikkoa jonne pupu katosi

Eetun kanssa aloitettiin ruudulla, tosin yksi ruutumerkki jäi kotiin jonka korvasin vissypullolla. Koira oli jo täysin "VÄYVÄYVÄY MÄ TIIÄN MITÄ ME TEHÄÄ ANNA MUN JO MENNÄ VÄYVÄYYY"-mielentilalla, kun rakensin ruutua. Ensimmäisen toiston tein näyttöruutuna, jotta koira varmasti hoksaisi mitä siltä haetaan. Ja Eetu lähti kuin tykin suusta joka toistolla! Raivolla juoksi ruutuun ja pysähtyi vasta käskyllä, sairaan hieno! Palkkasin kaikki toistot lentävällä tennispallolla, joka kelpasi aina yhtä hyvin. Olin niin tyytyväinen miten se jaksoi joka kerta painaa täysillä eteenpäin siihen asti, kunnes käskin pysähtymään. Okei, muutamalla toistolla se pyörähti ympäri liian aikaisin ja jäi haukkumaan "väyväy riittääkö tää matka jo!", mutta kun tajusi ettei kelpaa niin teki kunnolla. Nyt otin mukaan jo ennakointivihjeen, eli kierrätän Eetun selkäni takaa ja siitä ruutuun. Hyvin keräsi kierrokset kiertäessään takaani ja siitä suorilta samalla vauhdilla etenemään kohti ruutua. Onneksi saatiin niin monta onnistunutta toistoa, että maltoin lopettaa vielä silloin kun meni näin hyvin. Unton tehdessä välissä Eetu sai keräillä kierroksia ja jatkettiin luoksetulolla. Kierrätin ensin treenireppua ympäri ja käskin satunnaisesti seisomaan tai maahan. Seisomiset hyviä, mutta maahanmenoissa empi jäisikö istumaan. Jatkettiin sitten maahanmenon tehotreeniä niin, että peruutin ja käskin Eetua maahan. Ekoilla toistoilla palkkasin myös hitaat maahanmenot, mutta sitten mietin että mitä prklettä, kyllä sen pitäisi vähän parempaan pystyä. Jätin palkkaamatta seuraavan huonon (koira jäi puoli-istumaan ja odottamaan palkkaa) ja seuraavilla kerroilla koira teki jo ihan erilailla! Otettiin kaksi kertaa kokonainen luoksetulo, jotka oli jo tosi hyviä. Etenkin toisella toistolla vauhti oli hyvä ja maahanmeno ja stoppi nopeita, joten koira sai superpalkan

Unskin kanssa oli tarkoituksena tehdä jotakin todella pientä. Alkuun otin molemmat koirat ja tehtiin paikkamakuita, luoksetuloja ja nimeltä kutsumista, eli toinen jää paikoilleen kun toista kutsutaan nimellä. Voisin alkaa tekemään tätäkin treeneissä, koska Unskin vire kohosi kokoajan, kun se joutui tekemään toisen kanssa yhtäaikaa. Hetken päästä Eetu tolppaan odottamaan ja tehtiin Unton kanssa luoksetuloja. Ihana formulakettu, odottaa niin nätisti ja ampaisee kuin ralliauto käskyn saatuaan. Tehtiin myös perusasentoja ja voi että miten onnelliseksi tulin, kun huomasin miten se käyttää kroppaansa. Haki sivulle liikuttamalla takapäätä! Ihana huomata miten lyhyt koroketreeni tekee jo tulosta ja vielä kun jatketaan, niin hyvä tulee

Onneksi on näitä päiviä, kun ei suunnittele liikaa. Silloin on paljon enemmän varaa yllättyä ja onnistua!

03 heinäkuuta 2013

paimenrivistö koossa



Niin koitti vihdoin sunnuntai ja kaarsin suoraan Helsingistä Pieksämäelle hakemaan koiria. Unski oli kasvattanut suorastaan törkeän turkin itselleen ja näytti aikamoiselta karvamörssäriltä. Luulin ensin sen lihoneen jotakin kymmenen kiloa, ennen kuin tajusin mistä on kyse. Näytti ihan föönatulta teddykarhulta. Pieksämäellä poikkesimme tokon SM-kisoihin turisteilemaan hetkeksi. Oma tokoinnostus kasvoi taas vähän lisää ja heti kotiin päästyä piti päästä treenaamaan! Voisin selostaa vähän viime päivien treeneistä ja liikkeiden tilanteista

Ruutua ollaan tehty paljon. Oon sheipannut oikeaa paikkaa lähempää ja välillä tehnyt näyttöruutuja (oikea termi?), jotta Eetu ymmärtää hakea ruutuun kauempaakin. Sheippaamisessa alkoi tarjota arvattavasti merkkiä, kun sitä ollaan tehty enemmän. Näyttöruudussa jätän koiran maahan, käyn taputtamassa maata ruudussa ja palaan lähettämään koiran. Suurin ongelma ruudussa tulee olemaan saada Eetu itse etsimään katseellaan ruutua ja irtoamaan sinne. Nytkin se jo välillä pyörähtää ympäri kesken matkan ja jää paikalleen kysymään: "joko riittää?". Seuraamista ollaan tehty vain yhdissä treeneissä ja siinä ei mitään erityistä. Jäävässä Eetu alkoi yllättävän nopeasti tarjoamaan istumista, sitten tiedä johtuiko se siitä että teki sitä kevään aikana kokeissakin. Eilen tarjosi pari kertaa seisomista tai maahanmenoa. Täytyy olla tarkkana että onnistumisprosentti pysyisi näissä hyvänä, jotta meille ei tule sellainen jäävien sekametelisoppa jossa koira tarjoaa vähän mitä sattuu. Istumisesta palkkaus kostautui sitten luoksetulossa, jossa koira ei meinannut mennä vauhdista millään maahan, vaan kokoajan istui. Vähän alkoi epätoivo iskeä, että tuleeko tämä olemaan jatkossakin tällaista jankuttamista. Muuten luoksetulo oli ihan ok. Metskun pitämistä oon sheipannut sisällä ja hetsannut koiraa hakemaan sen. Ulkona ollaan tehty samaa kokonaisena noutona, tosin palautus vielä vain käteen. Lähtee hyvällä laukalla, mutta saattaa jäädä ällöilemään kapulalle ja palauttaa kuin kuolleen kalan. Mietin kokeilenko vain toistoilla saada metallinoudosta Eetulle rutiininomaisesti kivan liikkeen (paljon palkkaa ja kehuja) vai tehtäisiinkö vain harvoin ja silloin aina superpalkka. Eetu ei ennakoisi metskua liikaa (kieltäytyisi hakemasta tai koskemasta kapulaan), kun tehtäisiin vain harvoin. Tosin tämä saattaisi kostautua kokeessa, kun koira lähtisi hyvin hakemaan mutta saattaisi sikailla kapulan kanssa


Kaukoja ollaan tehty sisällä uusilla käskysanoilla: maahan on "ma", seiso on "soo" ja istuminen "astu". Eetu yhdisti uudet käskysanat nopeasti tuttuihin liikkeisiin ja olenkin saanut heti apukättä irrotettua. Tunnarilla ei olla päätä vaivattu vielä ollenkaan: pitää varmaan vetää kunnolla syvään henkeä ennenkuin edes aloitetaan. Jostain tempaisin idean siitä, että teippaisin kapulat lattiaan jotta Eetu ei niitä saisi nostettua. Eetusta on ideana on nimeomaan sen ihanan kapulan etsimien ja palauttaminen

Unskin kanssa ollaan koettu taas AHAA-elämyksiä. Sunnuntaina pidettiin illalla koirien ensimmäiset treenit kolmeen viikkoon. Eetu teki ensin ruutua ja Unski odotti hihnassa. Eetun kanssa pidettiin tauko ja menin treenirepulle, jolloin Unto syöksähti samantien mun luokse ja oli innoissaan ryhtymässä hommiin. Otin sitten Unskin hommiin ja hetken aikaa se olikin ihan liekeissä. Kuitenkin hetken päästä vire laski ja alkoi tulla alisuorittamisen merkkejä esiin. Silloin tajusin mistä meidän treeneissä kiikastaa: en ikinä lopeta silloin, kun koiralla on parhain vire. Innostun aina kun sillä on hyvä työmoodi päällä enkä malta lopettaa. Sitten Unskista alkaa tulla rauhallisempi ja sitä joutuu puskemaan läpi treenien. Tämän jälkeen Unni onkin tehnyt varsin lyhyitä treenejä kuten muutaman perusasennon tai hetken pyörimistä korokkeella. Lopetan aina kun se yrittää tosissaan ja keskittyy parhaiten. Muuten ollaan parannettu takapään käyttöä pyörimällä korokkeella, mistä onkin ollut paljon apua! Unski hakee jo hyvin sivulle korokkeen päällä, mutta vielä en ole uskaltanut kokeilla ilman koroketta. Nyt siis tavoitteena on vain pitää treenit hauskoina ja välttää liikaa hinkkaamista


Tänään käytiin uittamassa koiria Eveliinan Aava-cardin kanssa. Unski on tullut vähän nihkeästi juttuun Aavan kanssa. Ihmettelen tätä sinällään, koska Aava ei ole sellainen tavallinen iholle tunkeva pentu, jotka Unskia ahdistavat. Sen sijaan Unski huomasi miten helposti se voi pompottaa Aavaa ja laittaa sen kunnolla ruotuun. Toisin sanoen aina jos Aava innostuu riehumaan, niin Unski juoksee sen kiinni ja Aava heittäytyy maahan. Tällä kertaa Unski alkoi jo tottua pentuun eikä välittänyt siitä enää niin paljon. Voi typerä teinimurkku, kun tietäisit miten kivan kaverin toisesta saisit. Unto alkaa olla vähän turhan valikoiva leikkikavereiden suhteen, mutta annetaan vielä mennä iän piikkiin ja katsellaan. Lenkin jälkeen odottelin jo innolla pääseväni käsiksi projektiini: Unton turkkiin! En vain kestä katsella sitä kesällä tuollaisena jääkarhuna, kun olisi paljon mukavampi uida ja riekkua lyhyellä turkilla. Nyt en ajellut kuitenkaan niin radikaalisti, mutta lopputulos miellyttää niin paljon silmää


Meidän piskeistä ei turhan usein näitä rakennekuvia oteta, mutta tässä Eetustakin jonkinlainen. Tässä se näyttää tosin omaan silmään melkoiselta jättiläiseltä, vaikka on nykyään paljon sporttisempi. Eetua ei meinaa saada vedestä millään pois ja lelua saisi heittää jatkuvasti. Välillä täytyy itse käskeä koira tauolle, kun toinen ei malttaisi lopettaa ollenkaan