29 syyskuuta 2014

ilmoittautumisesi näyttelyyn on nyt vastaanotettu


Tulipa äsken ilmottauduttua ensimmäistä kertaa elämässä näyttelyyn, eli marraskuulle Jyväskylän KV näyttelyyn. Tapahtuma itsessään on mulle tuttu monilta vuosilta, ensimmäisen kerran olin siellä esiintymässä päälle vuotiaan Eetun kanssa tottelevaisuusnäytöksessä. Viime näyttelyssä olin taas tokonäytöksessä Eetun, mutta myös Unskin kanssa. Eetu esitteli ainakin noutamista, kaukokäskyjä ja paikkamakuuta. Unski esitteli perusasennon opettelemista, sillä meni nami henkitorveen jota yski varmaan minuutin ulos ja kaikkia huvitti. Vekki oli turistina ja isossa kehässä tarjosi vain rennosti pakittamista ja muita temppujaan, vaikka muut harjoittelivat esityksiä takana ja hälinäähän piisasi. Nyt mennään kuitenkin kehään toivomaan edes laatuarvostelua hyvä. Vekki on tosiaan nyt biotiinikuurilla ja ajattelin huvikseen katsoa jos syöttäisi jonkin toisenkin karvaa vahvistavan kuurin. Lisäksi se siirtyy nyt enemmän raakaruokinnalle, minkä oletan kasvattavan hieman massaa hyvällä tavalla. Ainut olisi kaivaa se näyttelyremmi laatikon pohjalta, iskeä kaulaan ja opetella esiintymään

Tänään oli ajatuspohjaiset agilitytreenit. Vekki sai tehdä erikoisen putkihässäkän sisältävän radanpätkän alkuun. Sen jälkeen se pääsi ajatushommiin. Puomin alastulolla 2on2off-asennosta palkkaamista, häiriöitä ja niihin ei saanut langeta. Yhdellä hypyllä Vekki sai opetella lukemaan mun rintamasuuntaa: jos hartialinjani oli kääntynyt selkeästi oikealle siivekkeelle, niin sen tuli hypätä ja kiertää sen puoleinen siiveke. Vasen samanlailla. Kun valkeni, niin näitä yhdistettynä eli pelkkää hartialinjaa vähän kääntämällä tehdiin kahdeksikkoa yhdellä hypyllä. Vasen puoli oli paljon vaikeampi. Viimeinen treeni oli esteiden tarjoaminen käskysanojen perusteella. Eli menin seisomaan suunnilleen keskelle hallia esteiden lähettyville, josta aloin huudella "putkeenputkeen" ja "hyppy" käskyjä, kroppa ei liikkunut mitenkään. Vekki hakee näissä ihan älyttömän hienosti esteitä, nytkin saatoin sanoa neljä kertaa peräkkäin "putkeen" ja se suoritti valinnaisesti jotakin putkea. Tosi hieno!


Kesken treenien ulkona taivas halkesi ja sieltä satoi niin kaatamalla vettä kuin rakeita. Muiden lähtiessä jäätiin vielä tokoilemaan kun aikaakin oli, jos sade lakkaisi. Vekki teki seuraamista tavanomaista pidemmissä pätkissä, tykkäsin! Seuruupaikka pysyi paljon paremmin, mutta Veellä oli haettu ilme päällä. Ainut tenkkapoo on tullut nyt siinä, että Vekki on unohanut että pitää istua kun minä pysähdyn :D Nyt se jää vammaamaan kuin ikinä olisi tarvinnutkaan tai opeteltukaan "8D8D ai mitä, miks pysähyit??". Videollekin taisi päätyä sitten muistuttelutreeni siitä, että hei takapuoli maahan silloin kun pitää kiitos! Tehtiin myös jääviä, jotka päätyivät kameralle myös, mutta asennot olivat niin hitaita että ehottomasti treenin alle kun ei olla menty toivotusti niissä eteenpäin. Hyppyä tehtiin, tosi hyvin muisti että pitää heti loikan jälkeen kääntyä ja jäädä seisomaan!

Vekille on tulossa uusia varusteita lähiaikoina postissa, sillä ensimmäisenä maksikoirana se saa kaiken uutena! Ja voi ei, tajusin että mun täytyy tehdä tunniste "näyttelyt"!

28 syyskuuta 2014

saija mustosen valmennus 2

(c) Hansu Laitala

Mikä viikonloppu! Eilen vietettiin ansaittua lepopäivää treenaamisesta: harjoiteltiin hölmöä temppua, levättiin ja uskokaa tai älkää - käytiin koirapuistossa. Kai sitä totaalikieltäytyjällekin tulee joskus repsahdus? Tänään pakattiin aamulla treenireppu ja mentiin ensin oman seuran hallille avoimien ovien päivää viettämään. Tarkoitus oli laittaa Vekki odotusajaksi häkkiin, mutta häkit oli siirretty pois tapahtuman ajaksi. Jouduin kulkemaan remmi käteen hirtettynä höyryveturin lailla käyttäytyvän koirani kanssa, josta oli erityisen jännittävää että niin moni oli tullut kylään halliimme. Ärsytti että se purki energiansa turhanpäiväiseen vouhotukseen. Esiinnyimme agilitynäytöksessä, jossa lyhyt rata suoritettiin "knock out"-tyylisesti toisen koirakon tehdessä samaan aikaan. Vekki käyttäytyi ihan mahtavasti, se jäi rauhassa makaamaan ihmis- ja koiravilinän keskelle kun kävin muualla tai menin tutustumaan rataan. Itse suorituksessa koira oli ihan huippu, mutta itse onnistuin sotkeutumaan jalkoihini ja Vee tulikin huonon ohjauksen takia kahdesta hypystä onnellisena ohitse :D Vekki juoksi maalissa odottavaan narupalloon hyvin kiinni ja minä perässä nauraen. Jäähkälenkillä purin fiiliksiäni ja mietin, että yleensä olisin aika happamana kun ennaltta onnistunut rata (tehtiin rata kokeeksi kenraaliharjoituksena) menee sähellykseksi. Mutta sitten aloin ynnäilemään olennaisia asioita kuten se, että Vekki ei ottanut mitään häiriötä koko ympärillä olevasta tapahtumasta, se antoi kaikkensa vauhdin kuin osaamisen puolesta, se tuli ohjauksiin mukaan, paskaan ja ei suunniteltuun takaaleikkaukseen se tuli hyvin mukaan ja lähti kirittämään loppusuoraa kuten opetettu. Se meni suoraan lelulle ja palkkasi itseään siihen saakka että minä tulin ja vein narupallossa ahnaasti roikkuvan koiraeläimen vielä hallin puolelle leikkimään kunnolla. Rengas ensimmäisenä esteenä joka on vasta alkanut olemaan mukana meni hyvin. Vaikka minua alitajuisesti jännitti (vähän lietsoinkin kokeenomaisesti siihen itseäni) ja jalkani menivät solmuun enkä toiminut kuten normaalisti, niin Vekin kantti ja itsevarmuus pysyi. Niimpä jäähkälenkin menin hymy korvissa. Vekki sai koirakirpputorilta palkinnoksi 1e maksaneen, maailman kulahtaneimman ja surullisimman näköisen löllön frisbeen. Tiesin että se olisi juuri sellainen, johon pieni frisbeehulluni ihastuisi. Ei olisi euroa voinut paremmin käyttää!



Vekki pääsi sittenkin häkkiin lepäämään hetkeksi, ennen kuin Noora haki meidät kyytiin. Mentiin Joensuun Agilityurheilijoiden hallille jälleen Saija Mustosen valmennukseen. Ensimmäisellä setillä harjoiteltiin esteen merkkausta, valssia ja leijeröintiä. Vekin kanssa on tehty merkkausta aika vähän, sillä itse meinasin eka kiirehtiä (videon alku). Kokeiltiin yksi toisto että tiputan lelun ja jatkan matkaa, ei noteerannut lelua. Namikädestäkin tuli hölmistyneenä lävitse, kunnes käskin kunnolla. Valssissa ensin peruutin askelia, varmaan koitan avata koiralle enemmän tilaa. Saija tuli mulle esteeksi ja en enää pakittanut. Hyppyjen leijeröintiä niin, että kepit oli välissä. Videon kulma vähän hämää esteiden välien mittasuhteissa. Vekki ei jäänyt vilkuilemaan mua ollenkaan, tosi hyvä. Toisella setillä jatkettiin rataa suoraan putkeen, ekalla kerralla en muistanut että käännytään takaisin päin, joten tosi venähtänyt valssi ja lisäksi käänsin koiran edessä olevalle putkelle. Seuraavilla toistoilla parani. Loppuun tosi moni teki niiston ja minäkin yritin, mutta tuli tosi kiire. Saija ehdotti että kääntäisin vain Vekkiä hypylle päin ja tää menikin paremmin. Lopussa valssit tuntui hyvältä, mutta videoo kattoessa tuntuu että pakitusaskelia tulee vähäsen. Niin mulla kuin Veelläkin alkoi vähän painaa jaloissa, mutta ajatuksen tasolla annoin kyllä kaikkeni


Opittiin ihan hirveästi taas! Tykkään Saijasta tosi paljon kouluttajana, nyt on hyvät eväät taas jatkaa. Nyt alkaa kuukauden projekti nostaa rimat 55cm korkeuteen. Kontakteja taidetaan palata vahvistamaan vielä kunnolla pelkillä alastuloilla: joka suunnasta, eri ohjauskuvioita jne. Ilmoittauduin Sari Vähäniityn valmennukseen ensiviikon lauantaille, aika hyvät mahikset pitäisi olla päästä kun olin ajoissa ilmoittautumien kanssa. Sunnuntaina jatkoryhmän treenit, mutta riippuen valmennuksesta mietin veisinkö Unskin sinne hömppäilemään jos aikataulut onnistuu

Ylle oli pakko laittaa pentukuva Vekistä, sillä oon vain niin onnellinen tuosta koirasta. Viikonloppu vietettiin tiiviisti yhdessä, opittiin niin paljon ja sain nähdä miten meidän yhteistyö alkaa hitsautua yhteen. Oon iloinen että mulla on terve koira jonka kanssa käydä treeneissä, valmennuksissa ja viisaampien opissa

26 syyskuuta 2014

saija mustosen koulutus


Agility Mikä päivä! Aamulla oli hyvä fiilis lähteä Saija Mustosen valmennukseen. Olin tutkinut aiemmin sähköpostiin tullutta ratapiirrosta ja todennut, että siellähän olisi ihan meidän mentäviä kohtiakin! Rataantutustumisessa näytin miten ohjaisin esteet 1-5, eli jäisin kakkoselle varmistamaan ja kun koira lukittaa hypyn niin etenen. Saija sanoi että itse menisi jo 3 esteelle ja sivuttain irtoamisena koira suorittaisi ekat hypyt. Laitoin heti korvan taakse, että ahaa, tuota me kyllä tehään! Meijän vuorolla esitinkin sitten toiveen harjoitella tätä. Ensimmäinen kerta tehtiin kuitenkin miten suunnittelin ja huomioina olikin miten okserin jälkeen Vekillä menee hyppy pitkäksi ja sillä kestää hetki kerätä itsensä putkeen. Seuraavilla toistoilla olin itse 3 hypyllä ja työnsin Veen toiselle esteelle. Ja se teki niin varmasti, ei mitään ongelmaa! Juuri tällaisia valaistumisia toivon saavani ensimmäisen maksikoiran kanssa: kuinka paljon tämä helpottakaan elämää tulevaisuudessa radalla! Jatkettiin vielä esteet 6-9, kontakti oli hyvä ja vastakäännöksellä koira kääntyi hyvin. Saija sanoi Vekkiä tosi kivaksi koiraksi ja kertoi, että Vekki liikkuu erittäin hyvin, ei kuulemma tyypillisen australianpaimenkoiran tavoin joita näkee. Ymmärsin tämän sanojen mukaan niin, että useat auspait pitävät päätä ylhäällä radalla ollessaan, mutta Vekki eteenpäin kropan linjaisesti matalalla, ilmeisesti enemmän bordercollie tyyliin. Toisella setillä tehtiin 19-21. Halusin kokeilla harjoitella japanilaista ohjaustekniikkaa, mikä osoittautui oman ajoituksen kannalta vaikeaksi. Saija kuitenkin sanoi ettei se ole minun tai koiran vika, vaan sen että olen tottunut ohjaamaan pientä koiraa ja en vain hahmota vielä. Tehtiin kuitenkin helpotettu versio ja loppuun vielä viskileikkaus joka onnistui, vaikka sanoin ettei olla tehty ikinä


Treenien jälkeen pakkasin koiran autoon ja Saija tuli vielä sanomaan, että minulla on hyvin lupaava koira käsissäni. Vau! Treeneistä ajettiin koiranruokatehtaanmyymälään ostamaan pojalle vähän lihaa luiden ympärille. Ihme kyllä tällä kertaa pakastimen ovi meni kiinni ensiyrityksellä! Löysin kaapista puolillaan olevan Biotiini-kuurin, joten syötän sen nyt huvikseen tuolle (ostan kyllä uuden purkin myös) ja katotaan vaikuttaisiko karvaan mitenkään



 Jälki Kävin tallomassa pellolle 160 askelta, kaksi kulmaa. Vanheni 30min, mutta maasto oli sellaista että tamppaamalla jäi selkeät jalanjäljet. Nameja satunnaisesti, keskimäärin 7-10 askeleella. Huomiona, että namit häiritsee koiraa, Vekki nimittäin jäljestää ensin namien ohi, mutta sitten kirsu palaakin nappaamaan ruoan. Kuitenkin nenätyöskentely teki tehtävänsä, sillä koira simahti välittömästi autoon!

Toko Illalla olkkarihömppäiltiin uudella patukalla ja metallikapulalla. Sheippasin kapulaan koskemista: heti kun nosti niin VAU ja leluun kiinni, kriteeriä nostaen alkoi palauttamaan mulle kapulan käteen. Treenien loputtua jäin olohuoneen matolle makaamaan, niin Vekki kulki mun ympärillä polleana metsku suussaan ja esitteli sitä mulle. Myöhemmin illalla mietin kuulenko oikein, kun Vekki porhalti makuuhuoneeseen metallikapula suussaan ja oli haltioituneena aarteestaan. Kanteli sitä pitkin huonetta, läiski tassuilla ja oli niin rakastunut :D Melkein teki mieli päivittää asiasta facebookiin, mutta nää on näitä koiraihmisten iloja! Vihdoin sain aiemman tokovideonkin nettiin, joka on alla. Meidän tokotreenit on aika pitkään näyttäneet tältä: tehään täysillä, virettä, mielentilaa ja bileet kun palikat on kohdallaan. Nyt alan hiljalleen hakea oikeaa seuruupaikkaa, eli tiiviimpää ja oon palkannu siitä kun painaa vähän mun jalkaa. Kaukoista tykkään tosi paljon, ne tehään aina täysillä!


25 syyskuuta 2014

pojat on poikii


Pitäisi varmaan ensialkuun koputella puuta, mutta tuntuu että Vatipäällä on jonkinsortin murkkuikä tuloillaan - tai sitten vaikkua korvissa. Leikatut urokset ovat olleet ylitsepääsemättömän ihania, käskyjä ei aina jaksaisi noudattaa niin justiinsa ja omaa kotia ja leluja tekisi mieli vahtia. Huoh, urokset. Näistä eniten ärsyttää tuo korvien kadottaminen tai käskyihin reagointi viiveellä. Sellainen että nokka liimaantuu johonkin puskaan ja vielä kolmannellakaan käskyllä sieltä ei tulla pois tai kuten eräs päivä: lopulta tullaan, mutta pysähdytään matkalla nostamaan tyynesti jalkaa! Hihnassa kiskominen ärsyttää myös, sillä vaikuttaa siltä että ne tienpientareet kiinnostavat tällä hetkellä enemmän kuin normaalisti ja ojiin tehdään sellaisia syöksähdyksiä. Syksyn pimeyden alkaessa Vekki on joutunut myös käyttämään päivittäin valjaitaan, jotka ovat edelleen oksettavimmat ikinä. Niimpä valjaat päällä hihnassa Vee ei ole täysin rento, sillä välillä sitä alkaa ällöttää ja se ei kävele kunnolla. En muista mainitsinko ostaneeni noin kuukausi sitten Orbiloc valon Vekille. Tutkin innoissani eläinkaupan valikoimaa heijastintuotteista, mutta sitten mietin että miksi tuhlaisin rahani johonkin mikä aiheuttaa koiralleni sen mielestä lähes kidutuskuoleman (=vihaa kaikkea kahisevaa ja päälle laitettavaa) - joten kerrankin käytin rahat järkevästi ja sijoitin kunnon vilkkuvaloon. Koiratarvikelaatikosta löytyy kuitenkin toinen vilkkuvalo, heijastinhuivi sekä hihnoja, pantoja ja valjaita heijastimilla. Eli öö, eiköhän ne riitä.


Viikko on jatkunut varsin agilitypainoitteisesti. Maanantain ryhmätreenien jälkeen tiistai huilittiin, mutta keskiviikkona oltiin omatoimitreenaamassa. Vekki sai tehdä maanantain irtoamissuoraa uudelleen sekä keppejä. Kuusi keppiä, taidan kokeilla nyt vähentää ihan reippaasti (kuten taisin jo aikaisemmin päättää) ja haen varmuutta tekniikkaan. Ei ole kiire! Huomenna meillä on omalla seuralla Saija Mustosen valmennus. Vihdoin päästään oppiin! Kävi vähän hupsusti, sillä sunnuntaina mennään samalle valmentajalle uudelleen, mutta naapuriseuran hallilla. Sunnuntaina on luvassa kuitenkin tätä ennen jotakin jännittävää, sillä oman seuran avoimien ovien päivä. Vapaaehtoisia kaivattiin agilitynäytökseen, joten osallistuimme Veen kanssa. Mielenkiintoista nähdä muuttuuko Veen suorittaminen kun hallissa on kuitenkin paljon ihmisiä, vieraita koiria ja melua. Vekin tuntien: ei muutu, mutta katsotaan!


Eilen hieroin kersan kunnolla. Corgin kroppaan tottuneena en osannut sanoa vielä juuta enkä jaata olisiko Vekissä jumeja ollut, mutta ei mitään poikkeavaa tuntunut. Kuitenkin tuumin että voitaisiin ottaa fyssari Helille aika ja nähdä missä mennään, kun fyysisempi harrastaminen on lisääntynyt. Vekki suhtaantui hierontaan lähinnä "hei voitko rapsuttaa samalla mun mahaa, tuntus hyvältä", mutta venyttelystä se selvästi nautti ja sulki silmänsä. Aika kalapuikkohan tuo lapsi oli kun ei olla paljoa venytelty. Vaikka eilinen hieronta oli enemmän käsittelyyn totuttelemista, niin tänään käytiin pyörällä vain kevyt ravilenkki. Tosin raviksi se ei jäänyt, sillä Vekki sekosi tajutessaan että lähetään pyöräilemään ja ampui pururadalla sellaista pitkää laukkaa että oksat pois. Kokoajan spurttasi ja selvästi nautti, kun sai juosta niin lujaa kuin tahto! Pyöräily on kivaa!

Tänään lenkillä tuli mummo vastaan, joka pysähtyi juttusille. Kertoi että hänellä on ollut karjalankarhukoira, sitten katsoi Vekkiä ja totesi "nuo on vähän tanakampia kuin ne". Köhköh. Ilouutisena vielä että corginatiaiset tulee ensviikonlopuksi kylään, wääää <3


22 syyskuuta 2014

super agilityeläin


Agilityn jatkokurssi alkoi eilen, eli sunnuntaina. Tuntui hassulta talsia hallille tietäen, että siellä on esteet valmiina ja ihmiset sanomassa mitä tehdään. Itselläni kun sattui olemaan heikko happi edelliseltä illalta, niin ohjattu treenaaminen teki hyvää. Jatkokurssilla perehdytään siis ensisijaisesti perinteisiin ohjaustekniikoihin, mutta osaamistason ja yli jäävän ajan mukaan hifistelemme myös erikoisempiakin tekniikoita. Treeneissä tehtiin kahta eri pätkää: toisessa harjoiteltiin valssia ja toisessa pienessä hyppärin pätkässä rengasta, muuria ja pituutta. Alkuun tehtiin rengasta yksittäisenä, lisättiin yksi hyppy mukaan. Alkuun jouduin vähän rytmittämään Vekkiä tulemaan rauhallisemmin renkaalle, sillä muuten se tuli ohitse tai ei vain keskittynyt. Muutaman tällaisen jälkeen pelkkä käskytys riitti ja rengas suoritettiin. Otettiin koko setti, jonka loppuun laitoin lelupalkan. Tosi hyvin nyt täydestä vauhdista suoritti renkaan sekä rynnisti loppuun lelupalkalle. Totesin koutsillemme Annille, että itselläni on opettelemista ohjata maksikoiraa, jonka kanssa tulee olla niin ajoissa. Anni totesikin hyvin, että maksikoiran kanssa tulee olla niin ajoissa, kun taas minikoiran kanssa ehtii arpoa "mitäs piti.... ainiin valssi... joo tähän". Kuivaharjoittelin useita kertoja ja silti Vekki meinasi valahtaa valssissa selkäni taakse. Koutsi totesi että jos Vekki ei ole tottunut tekemään näin tiukkoja valsseja, niin voi olla syy ja olin samaa mieltä. Nyt alan palkkaamaan sitä tiukkoihin käännöksiin. Saatiin kuitenkin valssiharjoitus tehtyä useita kertoja ja lopussa laitoin Annin narupallon kanssa loppupalkaksi. Hyvin rynnisti kersa taas leluun kiinni! Treenien lopuksi jäi vielä luppoaikaa, joten tein palkkaajalle irtoamista ottamalla putken ja sieltä Vekki sai tykittää kaksi hyppyä itsenäisesti suoraan leluun kiinni. Älyttömän hyvin, ei tietoakaan et olis jääny mua vilkuilemaan. Aiheutettiin muissa ryhmäläisissä "oohh!"-kohahduksia ja naurahduksia, että ei oma koira irtoa ihan samanlailla kuin Vekki. Sain hymyssä suin todeta, että tätä työtä on tehty tietoisesti pienestä pitäen


Tässä lyhyt pätkä viime viikon agilitytreeneistä, video

Maanantai ei ollut omalta kunnoltani yhtään sen parempi. Koulussa hammastani alkoi särkeä mielettömästi ja lopulta luovutin ja soitin hammaslääkäriin. Hammaslääkärissä tulikin tuomio, että lohjennut hammas kannattaisi kiskoa kokonaan irti. Minut määrättiin pitämään muutama päivä lepoa, mutta jo hammaslääkärin tuolissa suunnittelin mitä voitaisiin tehdä agilityssa ilman minun ääntäni. Kotona muutama tunti iisisti ja eikun hallille. Olihan tuo vähän kummallista kun piti koittaa olla hiljaa, mutta onneksi Vekkiin sai aika hyvin kontaktin silti. Tehtiin keinun paukutuspeliä ja keinun päähän juoksua este tuettuna pöytään, pieni keinun liike siis. Vekki heti syttyi "woooo jotai uutta ja siistiii". Tehtiin muutamia radanpätkiä, joissa puomia ja persjättöjä. Persjätöt onnistu! Paras fiilis jäi kuitenkin irtoamistreenistä, jota tehtiin lopuksi. Ensinnäkin kutsuin Veen lähdöstä itse ollessani jo kolmannella esteellä (toinen este oli muuri) ja neljäs hyppy oli sivuttaisessa linjassa muihin. Vekki haki hypyn erittäin hyvin ja siitä vielä putken, johon pyysin. Tehtiin tätä myös radan osana, jolloin itse ollessani toisen esteen kohdalla Vekki tykitti jo edellä ja haki hypyt sekä putken vaikka olin kuinka kaukana. Ei vilkuillut ollenkaan!!! Satu meni vielä loppupalkkaajaksi ja pelkillä "menemene" käskyillä Vee lukitsi edessä olevia hyppyjä ja päätyi Satun luokse leluun kiinni. Satu päivitteli treenien jälkeen, että miten Vekki on mennyt niin paljon eteenpäin. Allekirjoitan täysin, itselläni meinasi suu loksahtaa lattiaan ja teki mieli hihkua vain sen takia (vaikkei saanut puhua), kun toinen oli tajuttoman hieno

Hieno agilitykuuttipuutti <3


19 syyskuuta 2014

valopäitten joukkoon tähtäsin minäkin


Autralianälykääpiö on saanut leikkiä pätevää harrastuskoiraa! Agilityssa mennään jo pidempää pätkää hyvällä draivilla ja Vekki on oppinut tosi hyvin lukemaan ohjausta. Itselleni olen huomannut parhaaksi tavaksi käydä tekemässä maanantain treeneissä tehtyjä juttuja vielä myöhemmin viikolla omatoimisesti. Tänä maanantaina meitä oli treeneissä vain kaksi: minä ja treenikaveri, joka välillä hyvää hyvyyttään koutsaa meitä. Rata oli täynnä takaakiertoja, mikä onkin ollut treenilistalla. Löytyi myös pakkovalssia, niistoa ja leijeröintiä. Hinkattiin tekniikkaa pienemmissä pätkissä, mutta lopulta tehtiin koko setti putkeen onnistuneesti useita kertoja! Leijeröintiä pitää alkaa tekemään enemmän jatkossa. Myöhemmin viikolla käytiin tekemässä samaa settiä uudelleen keskenämme, paljon paremmalla tuntumalla. Ohjaus sujui hyvin, koira oli varma käsissä ja kaikki sujui. Niistoissa kävin merkkaamassa, jatkoin matkaa ja luotin että koira tulee mukana. Takaakierroissa aloin käyttämään paljon paremmin koko kroppaa. Kun homma alkaa käydä tutuksi, niin osaan keskittyä itse ohjaamiseen enkä radan suorittamiseen. Oon saanu aika paljon nyt itsevarmuutta ohjaukseen! Ollaan tehty myös keppejä ja rengasta


 Otin itseäni vihdoin niskasta kiinni ja ilmoitin meidät agilityn jatkokurssille. Tavallaanhan jatkokurssi on seuraava etappi alkeiskurssista, eli taidetaan olla vähän pidemmällä, mutta kurssin kuvauksessa luki myös ohjaustekniikoiden opettelu. Oon innoissani että pääsen vihdoin jonkun koutsin valvovan silmän alle ja oikeasti keskittymään perusasioihin. Etenkin tänään huomasin taas, kuinka erilaista maksin ohjaaminen onkaan. Rakensin hallin pihalle melko yksinkertaisen radanpätkän, joka ei ollutkaan ihan niin helppo. Hypyn jälkeen oli hieman eri linjassa oleva lyhyt putki, josta Vekki ampui useasti ohi. Olin myöhässä varoittamassa sitä putkesta, jolloin se ampui ennemmin helpommalla putken ohi, kuin linjasi itsensä sinne. Paremmalla ajoituksella koira alkoi löytää putken suun, kaikki oli kiinni taas pienistä asioista. Treenit ovat sunnuntaisin, joten nykyään meillä on agilitya kaksi kertaa viikossa + omatoimitreenit


Onneksi agility toimii, sillä muiden lajien kanssa ollaan vähän hömpönpömpön-vaiheessa. Tokossa tykkään Vekin seuruufiiliksestä jo paljon ja tehty työ tuottaa tulosta. Hallilla oon tehnyt seuruuta agilityhyppyjen, putkien ja tolpan kiertämisen kautta, jolloin lähetän tekemään asiaa X ja siitä Vekki tulee suoraan seuraamaan. Mielentila on just niinku pitää, mutta oikea paikka reistailee aika paljon. No mutta kuten sanoin, mielentila on oikea - se on tärkein nyt! Mielentilan näkee esim siitä, että ennen Vekki pyöri perusasennossa ihan peruskivasti mukana, kun pyörin paikoillani ympyrää ja tein käännöksiä. Nyt se tykittää ihan hanoilla mukana ja hakee tosi kiihkeästi mukana, kun liikun. Yhdellä iltalenkillä käytiin tekemässä hallin pihassa kaksi tosi lelulla viritettyä seuruupätkää, josta superpalkka. Sitten pois. Tällä viikolla tuli kuitenkin sellainen fiilis, että jospa alkaisi hiljalleen työstää kuitenkin tokoa muutenkin. Tehtiin vauhtinoutoa, tolpan kiertoa, jääviä ja luoksetulo. Vauhdinoudossa kapulana oli Veen lemppari kuminen luun muotoinen ja suunnilleen kapulan kokoinen lelu. Ei tarvinnut juuri hetsatata, sillä kierrokset meni kattoon heti kun tämä esine otettiin esiin. Heitin "kapulan", pidin niskasta kiinni ja annoin Vekin kiskoa kapulalle päin. Päästin irti ja innostin hakemaan, juoksi tosi hyvin ottamaan ja heti kääntyessä palauttamaan riuhtaisin lelun taskusta ja viskasin toiseen suuntaan. Lelulle Vekki juoksi aina esine suussaan, koska ei osannut päättää kummasta luopuisi. Ehkä palaan tekemään oikealla kapulalla, jotta palkka korostuu tässä paremmin kun ei tarvitse pienen koiran tehdä kiperiä päätöksiä kumpi aarre on parempi. Olin suunnitellut tekeväni pelkkää merkin kiertoa ja ehkä muutaman stopinkin, mutta fiksu muksu alkoi tarjota merkkiä. Se muisti! Tehtiin sitten merkkiä, tosin eka opeteltiin kiertämään merkki kauniisti eikä äijämäisesti kumoon räiskien. Nauratti sillä tuntuu että joissain asioissa Vekki on niin yksinkertainen ukkeli, jolla on vähän putkiaivot <3

Esineruutua, ilmaisuja ja hakuakin ollaan käyty tekemässä, tosin ne on olleet melkoisia räpellyskertoja joten niitä ei oikeastaan tarvitsisi edes laskea. Haluan kunnon treeneihin!! Haluan ukot metsään, kunnolla lääniä ja koiran töihin. Vekillä alkaa olla nokka ihan tukossa eikä se suorita tylsiä treenejä enää sellaisella samalla hullunraivolla, koska ei oo päässyt kunnon hommiinkaan. Onhan se tylsää mennä etsimään henkilö, jonka näkee jo ennen varsinaista lähetystä kentän laidalla! No onneksi auto tulee vähän ajan päästä kuntoon ja pyöräkin löytyi. Pyörälenkkejä ollaankin alettu tekemään ja sen kautta kerryttämään kilometrejä
Kuvat (c) Henna Halinen

01 syyskuuta 2014

noheva aikuinen - ainakin melkein

Mitä tehdä kun tottelevaisuutta mielisi treenata, mutta pienen koiran päässä murot ovat vasta asettumassa kulhoon, jotta saamme tahtomamme makean tokoasenteen? Treenataan rallytokoa! Oikeastaan tämä idea lähti siitä, että seuramme järjestää syyskuussa rallytokokokeen ja möllitokoonkaan en halua vielä kakaraa viedä.  Rallytokossa ei tarvitse olla intensiivinen, siinä voi mennä hömppäasenteella ja olla vähän sunnuntaifiiliksellä - sopii hyvin!

(c) Hansu Laitala
Eilen mentiin kentälle kokeilemaan, että millainen työurakka meillä olisi edessämme ennen koepäivää - jos pääsemme siihen osallistumaan. Olin aika tyytyväinen, sillä eteentulo on ainut joka vaatii jonkinnäköisen käskysanan. Ja tätä rallytoko eteentuloa en aio sekoittaa PK-lajien tulevaan eteentuloon, joten aika helppo nakki tulee olemaan. Nytkin Vekki tuli jo käsiavulla aika suoraan istumaan eteeni. Vähän öööh-asenteella Vee oli kun tehtiin niin kummallista treeniä ja ruoalla palkkasin, lelu olis niin siistimpi! Tehtiin myös kosketusalustalle juoksua, mutta taietaan ottaa tää (vihdoin perkele!) olohuonetreeniin eka, jotta into alustalle taas nousee

Eilen käytiin omatoimitreenaamassa hallilla. Rakensin idioottineliön (4 hyppyä neliön muotoisesti), jossa tehotreenattiin ohjauskuvioita ja kääntymisiä. Tehtiin mm. valssia, takaakiertoa, välistävetoja ja päällejuoksuja. Hyvin tuli välistävetoihin mukaan, takaakiertoja pitää tehotreenata ainakin oman liikkeeni osalta, jotta koiralle olis selkee ero millon lähetän takaakiertoon.  Tää treeni oli Vekistä jostakin syystä tosi hauska ja kiihtyessään se alkoi jopa possuilemaan ja valikoi vähän itse miten suoritti. Tehtiin myös kevyt setti keppejä: 4 keppiä ja ohjurit. Focus hyvin eteenpäin, tällä keppimäärällä teki varmasti ja hyppi jo välejä kun vauhti alkoi kasvaa. Jäähkälenkki käytiin yhessä kelpienartun kanssa, tuli idoottikaksikko tosi hyvin juttuun!

Tänään päästiin ekaa kertaa ikuisuuteen meidän ikiomiin agilitytreeneihin!!! Kyllä fiilis oli katossa kävellä hallille, tietää että siellä on rata valmiina mitä tehä ja päästä suoraan asiaan. Olin luvannut ohjata treenikaverin koiraa myös, koska hän on juoksukiellossa. Hallissa oli valmiina juuri sopiva rata kontakteineen, jota uskalsin suorilta lähteä kokeilemaan. Koira toimi pirun hyvin! Itselläni oli niin tekemisenmeininki päällä, että keskityin pelkästään itseeni ja koiraan radalla, ohjaamiseen ja etenemiseen. Se taisi näkyä, sillä toinen treenikaveri totesi "Vekistä on tullut niin aikuinen" ja toinen ällisteli ääneen, että missä me ollaan oikein käyty treenaamassa tänä aikana. On kyllä siistiä päästä vihdoin pentuvaiheesta eteenpääin, treenaamaan jo pidempää pätkää ja vaatia koiralta. Testattiin persjättöä yhteen kohtaan, jossa koira piti saada käännettyä putken vasempaan päätyyn, vaikka oikea oli houkuttelevasti tarjolla. Yhdellä toistolla Vee irtosi väärään päätyyn ja kysyin enkö linjannut tarpeeksi, niin sain vastaukseksi että kyllä, mutta koirasi possuilee älä palkkaa. Oli omalla tavallaan siistiä myös tajuta että ollaan jo tässä vaiheessa: kaikesta ei tarvitse tuputtaa palkkaa, virheitä ei katsota läpi sormien ja koiran vire ei laske vaikka käskisi sen yrittää paremmin ensikerralla. Kelpien omistaja sanoi, että minähän voin jo hankkia Vekille pennun kaveriksi kun ikää alkaa olla ja tosiaan kerroin, että toiset koirani jouduin sijoittamaan muualle asumaan. Naisen ehdotus tuotti lähinnä inhotuksen väreitä: pentu, ei kiitos! Minä nautin nyt vuoden pohjatyöni hedelmästä, siitä että mulla on koira joka kuuntelee, suorittaa sata lasissa, antaa kaikkensa ja palvoo maata mun jalkojen alla.   Kontakteille se pysähtyi varmasti, irtosi hyvin ja luki ohjausta - tuntu käsissä niin hyvältä! Vitsi on ollu tätä ikävä: koira kulkee kuin ajatus! Treenikaverin koiraa ohjatessa vein Vekin hallin pihalle puuhun kiinni, koska se ei kestä rauhassa katsoa jos teen agilitya toisen kanssa. Tämän koiran treenattua tuli kolmannelta treenikaverilta kysymys, että voisinko ehkä ohjata hänen koiriaan seuran kisoissa. No mikä ettei - eikun russelin kanssa radalle. Ja sen perään toisen russelin. Eli käytännössä juoksutin koko treenien neljä koiraa, huhuh! Kyllä tätä olikin ikävä ja huomasin kyllä eron jo ohjauksessa, kun siirryin ministä ohjaamaan maksia ja taas päinvastoin. Jäähkälenkki hoidettiin naapurin lapinkoiranartun kanssa ja kotiin mennessä remmin päässä oli erittäin kuolainen, hiekkainen ja onnellinen koiralapsi - hyvä niin!

Agility- ja tokovideota tulossa kuhan saan ne editoitua!